virpiangervo

Syksyä on odotettu

En tiedä olenko syksyihminen, mutta tämän todella lämpimän kesän jälkeen syksy on enemmän kuin tervetullut! Olo on jotenkin stressivapaa. Saattaa kyllä johtua siitä, ettei minulla ole ollut parvekkeella mitään ihmeellistä meneillään tämän kesän aikana. Jospa sitten palaisi projektien pariin ensi kesänä.

Menopelillä ajelu saattaa jäädä vähän lyhytaikaiseksi tänä syksynä… Nämä sähkölaitteet eivät oikein kestä kylmiä kelejä. Sitä en tarkalleen tiedä mitenkä ne kestävät kosteita kelejä. Olen yhden kerran tässä syksyn aikana joutunut jättämään laitteen yöksi säilöön, kun se jäi vahingossa vesisateeseen. Ei muuten lähtenyt käyntiin! Eikun seuraavaa päivänä sitten noutamaan kunhan laitteisto on vähän kuivahtanut.

Kävin alkuillasta kaupassa ja kotiin tullessa taivas oli jotenkin ”pitkästä aikaa” kivan näköinen. Sateet olivat väistyneet, ja ilma värjäytyi oranssiksi. Piti jäädä fiilistelemään syksyn tuloa pihalle pieneksi hetkeksi ennen kuin menin kotiin…

Yksi ihanimmista pensaista mitä tiedän, on virpiangervo. Olen istuttanut niitä meidän kerrostalon pihalle joitain kappaleita, ja niihin tulee syksyn saapuessa aivan tajuttoman upean väriset lehdet. Olen aina suositellut näiden käyttöä pensasaitana, jos joku sattuu kysymään mistä sellaisen voisi edullisesti oikein tehdä. Nämä taitavat olla peräisin vanhempieni pihalta. Virpiangervo ei vaadi ruskaan yöpakkasia, niin kuin esimerkiksi vaahtera vaatii. Pensaaseen tulee todella värikkäät lehdet syksyllä.

Virpiangervon syksyväritys

Pidän jostain ihmeellisestä syystä taukoa neulomisharrastuksen suhteen kesällä, ja se tulee sitten taas ajankohtaiseksi kun kelit viilenevät. Löysin muutaman kivan uuden jutun YouTubesta, joita olen ajatellut hyödyntäväni tulevissa kässäprojekteissa, lähinnä villasukkien varsissa. Yksi niistä oli enterlac-neule. Tässä LINKKI jos haluat katsoa tarkemmin kuinka tuo tehdään. Täytyy todeta, että meitsin nivelrikkoiset nakkisormet olivat alkuunsa suhteellisen kovilla tämän kuvion kanssa!

Aloitin tämän tekemisen myös pitkillä puikoilla, ja se ei ollut ollenkaan hyvä idea. Pitkät puikot olivat todella kömpelöt tähän tarkoitukseen koska jokaisen tällaisen ”pätkän” kohdalla puikoilla piti kääntyä neulomaan toiseen suuntaan. Onneksi tajusin virittää silmukat sukkapuikoille. Sujautin niiden päihin viinipullon korkeista siipaloidut tupit ettei silmukat karkaa. Hommahan alkoikin sujua!

Tämäkin on jokasyksyinen asia… hämähäkit tulevat sisälle. Tällä kertaa jokin pieni yksilö on parkkeerannut verkkonsa kanssa kiinanruusun taimeen. En tiedä kuinka monta hämähäkkiä siirrän kesän ja syksyn aikana ulkoruokintaan, mutta varmaan aika monta! Tämä nyt saa vielä pienen hetken olla tuossa lymyilemässä, mutta joutuu sitten tuonne muiden kanssa parvekkeelle, kunhan muistan kiikuttaa sen sinne. Toisaalta se taasen saattaisi pitää huolta, ettei huonekasveihini pääse asustelemaan mitään tuholaisia. Jos se nyt tuossa kiinanruusussa asustelee niin olkoon siinä ainakin hetken.

Kiinanruususta puheen ollen… Yksi varma syksyn merkki on kiinanruusun kukkiminen. Tai ainakin tämä kiinanruusu kukkii. Ostin äidilleni äitienpäivälahjaksi kiinanruusun kukkakaupasta, ja en meinannut uskoa silmiäni kun tämä kasvi kukki uudelleen kesän jälkeen. Nyt on nimittäin tähdet kohallaan! Isäni on kyllä ollut aina haka näiden kiinanruusujen kanssa, että se saattaa kyllä johtua siitäkin. Pistokasta en uskalla ottaa kun aivan saletisti heittää siinä kohtaa henkensä. Katsotaan mitä tästä tulee.

Kukkakaupasta ostettu kiinanruusu kukkii uudelleen.

Vein vanhempieni kissalle tekemäni ”korin” kun Urho-kissani ei mahtunut siihen kunnolla. Kiksu-neiti on sen verran pienempi, että saattaisi pitää tällaisesta makuupaikasta. Noh, sinne se ainakin meni makoilemaan kun toin korin paikalle, ainakin hetkeksi!

Mutta syksy jatkukoon. Ei tässä tällä kertaa enempää kuin että hyvää viikon jatkoa!

Syksyä on odotettu Read More »

Pihaprojekteja ja vähän muutakin

Mikään ei oikeastaan voi tuoksua kesällä paremmalta kun vasta leikattu nurmikko! Meidän talkkari starttasi ruohonleikkurin jo aamu tuimaan. Vaikka heräsin ääneen, se ei haitannut! Tiedossa oli nurmikon tuoksua sisällä asti. Toki oma piha-alue leikataan myöhemmin, mutta kun leikkurin säilytyspaikka on alakerrassani, parvekkeeni alapuolle parkkeerattu masina tuoksuu myös ruohikolta. Se riittää minulle!

Vanhempieni läheltä keskeltä pyörätietä löytyy myös nurmikko. Kukahan tämän leikkaa?

Ja mitäpä sitä ollaan puuhasteltu tässä viime aikoina? Järjettömän lämpimistä keleistä huolimatta on tapahtunut aika paljon kaikkea, vaikka elämä tällä hetkellä muuten tuntuukin hitaalta. Isälläni oli 13.7. 76-vuotis synttärit. Kävin vanhempiani morjestamassa kun asuvat tuossa ihan lähellä. Heillä käydessä tulee aina puuhasteltua jotain pientä pihahommaa.

Koska viime kesä meni kohdaltani hieman pipariksi, päätin ottaa tänä kesänä härkää sarvista ja aloittaa rästissä olevat pihaprojektit! Jotkut asiat olivat päässeet hieman ”repsahtamaan”, kun niitä ei ole siistitty ajallaan. Parempi kuitenkin, että ne tulevat edes joskus hoidetuksi. Yksi omaa silmääni hieman häirinnyt asia oli luumupuu. Sen juurella kasvoi ties mitä rikkaruohoja ja se myös versoili aivan liikaa. Huolsin puun ympärystän, ja siitä tulikin oikein siisti, ja sain puun rungon kauniisti esille. Oikealla puolella kuvassa oleva syreeni sai myös ehostuksen. Pitää keksiä sille joku tolppa tuohon viereen jotta saisin sen kasvamaan suoraksi rungoksi ylöspäin. Yritin myös taivutella rungonpätkiä toistensa ympärille. Josko ne saisi jotenkin hauskasti kierteelle. Pajuissa tämä ainakin onnistuu, syreenistä en tiedä. Tarkoitus kuitenkin on, että näiden puiden ali pääsisi helposti kulkemaan kun ajaa esimerkiksi nurmikkoa. Isä oli ainakin tyytyväinen näihin ratkaisuihin.

Luumupuun karsimista piti tosin odotella pidempi aika, koska siinä olevassa linnunpöntössä pesi pikkuvarpuspariskunta. Tein karsinnan siis sen jälkeen, kun pikkutirpat olivat lähteneet pesästä. Taitaa muuten olla niin, että nämä pöntössä pesineet pikkuvarpuset ovat jääneet vanhempieni pihapiiriin jatkamaan elämäänsä. Siellä käy nimittäin sellainen kuhina ja melske, kun linnut lentelevät jatkuvasti ees taas pensaikoissa. En muista nähneeni vastaavaa tilannetta koskaan aikaisemmin. Ne käyvät juomassa vettä sadevesitynnyristä, johon isä aina silloin tällöin lisää letkulla vettä. Sadevesitynnyrissäkin on elämää. Katselin, että siellä on jotakin surviaisen toukkia, tai saattaahan ne olla ihan hyttysenkin toukkia. Saattaa olla, että pikkulinnut käyvät myös syömässä niitä juomataukojensa lomassa. Luonnon tarkkailu on todella mielenkiintoista!

Tontin nurkkaukksessa oleva tuija sai oman osansa karsimisissa. Sen alimmat oksat laahasivat miltei maata, ja sen rungon juurelle oli kasvanut jokin pensas. Taas jälleen oli tarkoitus tehdä karsiminen sillä tavalla, että puun ympäri pääsisi helposti kulkemaan tarvittaessa ruohonleikkurilla. Sain tähän pihaprojektiin kulumaan useita tunteja. Mutta se on sitten tehty, ja taas jälleen yksi alue siistiytyi huomattavasti! Käyn vielä jossain vaiheessa loppu kesää virittelemässä puuhun pari linnunpönttöä ensi kevättä varten.

Karsittu tuija pihan nurkassa
Tuijasta lähti paljon oksia j a sen juurella kasvanut pensas lähti myös.

Yleisilmettä sai siistittyä monestakin paikkaa ihan vain repimällä vuohenputket pois. Rusopäivänliljat alkoivat kukkia heinäkuun alussa, ja halusin rikkaruohot pusikosta pois ennen kukintaa. Se ei olisi ollut kovinkaan esteettinen kauniiden kukkasten kanssa ja seassa vuohenputkea.

28.6.2021 Rusopäivänliljat aloittavat kukinnan kohta.

Liljapusikko siistiytyi todella paljon kun vuohenputket repi pois. Seassa kasvaa näköjään myös palavarakkautta, jonka siirrän myöhemmin toiseen paikkaan. Se on kai levinnyt siemenistä siihen, koska en ole sitä ainakaan istuttanut kyseiseen kohtaan. Sitä kasvaa pieni mätäs viereisessä kukkapenkissä.

Rusopäivänliljat 3.7.2021

Äitini oli istuttanut joskus kauan aikaa sitten terassin viereen virpiangervon, joka on nyt päässyt leviämään ihan toden teolla. Aloitin pensaan karsimisen kesäkuun lopussa, mutta piti pitää pieni stoppi rehkimisessä. Meinasi nimittäin kunto loppua kesken! Nyt pihatöitä haittaa korkeat lämpötilat. Imatralla on ollut varmaan yli viikon jo kolmenkymmenen asteen helteitä. Pihaprojektit saavat nyt vähän odotella — tai ainakin nämä rankemmat sellaiset.

Virpiangervo äidin pihalla

Virpiangervon ympäriltä kasvavat sivuversot täytyy repiä maasta irti. Pelkkä katkominen ei riitä koska sehän haarottuu vain siitä leikkuukohdasta ja pensaasta tulee vielä tuuheampi. Tämäkin on tarkoitus siistiä siten, että sen ympäriltä pääsee tarvittaessa kävelemään. Nurmikko siinä ei kasva, mutta siinä voisi hyvinkin olla vaikkapa sammalta. Pensaan kasvua täytyy rajoittaa jotenkin laittamalla juurien ympärille vaikkapa viiraseinämän, kunhan sitä saisi hankittua jostain.

Nyt jos joku tarvitsee aitatarpeita, niin saa vinkata! Tästä saisi tulla itselleen repimään monetkin taimet ilmaiseksi. Tein erääseen tuttavani pihaan, jota aikoinaan hoidin, tien laitaan virpiangervosta pensasaidan. Siitä tuli todella upea, ja tämä pensasaita on edelleenkin siellä vielä paikoillaan. Se ilahduttaa minua todella paljon! Virpiangervoon tulee syksyllä todella kaunis ruska. Lisäksi se lakkaa kasvamasta kahden metrin korkuisena, eli sitä ei tarvitse leikata. Todella helppo ja kaunis vaihtoehto pensasaidaksi.

Talon seinusta näyttää mielestäni ihan kivalta. Jos jotain pitäisi vielä tähän tehdä, niin kanttaisin isututusten reunat niin niiden alue erottuisi selvemmin. Edellisissä kuvissa ollutta virpiangervonkaan ympärystän saneeraus ei näy tässä kuvassa lainkaan, vaikka kuva on otettu karsimisen jälkeen. Pusikko on sen verran kookas. Tämänkin kuvan ottamisen jälkeen kasvit ovat avanneet jo nuppunsa, mitä tässäkin näkyy. Kuunliljat ja nauhukset ainakin kukkivat.

Vielä on ehostettavaa. Lupasin kaivaa uutamat ruusujen juurakot maasta pois. Yhden olen itse istuttanut etupihalle, ja talon kulmauksessa oleva äitini istuttama hansaruusu saa lähdöt. Lisäksi vanhempani ovat istuttaneet etupihan rinteeseen jonkin keltaisen ruusun, joka on kuollut ajat sitten, mutta sen tilalla kasvaa villiruusu. Se pitää kaivaa myös ylös maasta. Isäni on oikein aktivoitunut puutarhahommissa, ja hän ajaa mielellään nurmikkoa, ja vie sitten minun karsimat ”jätteet” hyötyjätepisteelle kauppareissujensa yhteydessä. Tämä on oikein loistavaa! Roippeet saa heti pihalta pois eikä mikään jää mihinkään lojumaan pitkiksi ajoiksi. He ovat hankkineet tällaisia puutarhakoreja, joihin puutarhajätteet voi kätevästi laittaa ja kuskata ne sitten niissä pois.

Oksat pois puutarhakoreissa.

Tässäkin oli minulle pätkittävää ihan yllin kylllin. Lisää projekteista sitten myöhemmin kunhan pääsen taas vauhtiin. Hyvää loppu viikkoa kaikille!

Pihaprojekteja ja vähän muutakin Read More »

Syksystä ei suurta iloa

Syksystä ei ole ollut itselle ainakaan suurta iloa… meillä ei ollut esimerkiksi mitenkään ihmeellisen kaunista ruskaa. Se on minulle sinällään tärkeä, koska pidän valokuvaamisesta. Saattaahan tuo toki olla, että minulta ei myöskään oikein löytynyt motivaatiota valokuvailuun. Olen ollut tämän vuoden ”jotenkin poissa”. Minua ei huvita mikään. Innostun toki asioista mutta ”ne ei vaan lähde”… tiedätkö mitä tarkoitan?

Onneksi on ollut sen verran lämmin syksy että olen saanut kulkea sähköpotkulaudalla, jonka tulin hankkineeksi kesällä. Se on miltei pelastanut minut, jos näin voi sanoa. Tuskin olisin liikkunut asunnostani näin paljon mihinkään! Tietysti autolla kulkeminen on vastaavasti vähentynyt, kun pääsee vekottimella kulkemaan ympäriinsä omia huudeja. Ei kun kypärä päähän ja menoksi 🙂

Olen varustautunut. Hommasin pottakypärän vekottimella liikkumista varten, koska pitäähän se tyylikin olla kohillaa! Polkupyöräkypärä oli sellainen pähkinänkuoren muotoinen, eikä näyttänyt siis yhtään hyvältä. Ostin sähköpotkulaudan tuttavaltani… hän totesi sittemmin, että sen satulassa on muuten reikä. En ollut koskaan ajanut tällaisella vehkeellä, ja luulin, että kuset oli menny housuun! Housujen kastuminen haaroista johtuikin sitten onneksi siitä, että siinä satulassa oli se reikä, josta vesi oli päässyt satulan sisälle kun vekotin oli seissyt ulkona sateessa 😀 Tuunasin satulalle uuden suojuksen. Ainiin, se vekotin… tältä se näyttää:

Tällä hetkellä kun kirjottelen tätä blogia, olen kaksi kertaa työntänyt tämän vehkeen baarille kun se on simahtanut keskelle mäkeä kylmällä kelillä 😀 Baarille siksi, että se oli kaikista lähin paikka, ja taisin olla sinne menossa muutenkin. Lähimpään paikkaan myös siksi, koska vekotin painaa kevyet 65kg! Pikkasen on kyllä huvittanut, vaikka sillä hetkellä ei ole sitten naurattanut yhtään. Noh, se kuuluu kait näihin sähkölaitteisiin. Sähköisillä kulkuvälineillä tulevaisuutta Suomen olosuhteissa? Jaa-a…

Mitäpä sitä on muuta tehty syksyllä… ainakin kävin keräämässä kanttarelleja itselle jonkun verran. Niitä saisi kuulemma kerätä vieläkin. Pitääkin lähteä joku päivä vielä kierrokselle. Suppilovahveroita kun en osaa ”etsiä”. Jonkun pitäisi lähteä kanssani metsään niitä etsimään ja näyttää millaisia ne ovat, niin josko osaisin sen jälkeen löytää niitä.

Syksyn sienisatoa
Kanttarellit pannulla.

Parvekkeellani oli jonkun sortin ruska. Olen istuttanut suureen styrox-ruukkuun virpiangervon, jossa on yleisesti ottaen todella kaunis ruska. Toki oma ruska oli vielä aika vaatimaton, koska eihän tämä puska nyt mikään suurikokoinen ole.

Kuvitelkaa aita tästä kasvista! Hoidin aikoinaan tuttavani pihaa, johon istutin aitaelementiksi tätä pensasta. Oli muuten upea syksyllä, ja tämä kasvaa todella nopeasti tuuheaksi, jos siitä haluaa aidan. Suosittelen.

Virpiangervon syksyväritys
Kauniit värit lehdissä.

Virpiangervon juurella kasvaa mehitähtiä, jotka suojaavat angervon multaa auringonpaahteelta. Olen sijoittanut angervon parvekkeen kaiteen viereen siksi, että se saa luonnonvettä. Se tuntuu viihtyvän niin paremmin. Jos ruukun laittaa paikkaan, mihin ei sada vettä, sitä on hankalampi kastella, ja se kuivahtaa helpommin. Muutenkin, kun ruukku on kaiteen vieressä, ylimääräinen vesi pääsee valumaan parvekkeelta pois kaiteen alalaidassa olevasta rööristä.

Oli tässä syksyn aikana pari kivaa iltaa jolloin sai ihastella upeaa auringonlaskun värjäämää taivasta… ihan kotikadulta!

Syksyinen kotikatu 2020
Kaunis liukuvärjätty taivas 5.10.2020 kello 18.

Hetkeä myöhemmin sadan metrin päästä…

Syksyinen kotikatu 2020

Näissä maisemissa oli aikoinaan aivan ihanaa tallustella koirani Foxyn kanssa. Nyt tätä rakasta koiruutta ei enää ole, ja ne kerrat, jolloin olen liikenteessä tällaiseen aikaan illasta, ovat harvassa. Silloin tuli kuljettua koiran kanssa juuri tähän aikaan miltei joka ilta ja sain otettua myös kännykällä kuvia syksystä. Nyt tuntuu välillä siltä, ettei ”ole mitään syytä lähteä”. En ole yli vuoteen käynyt juuri kuuden aikoihin lenkkeilemässä. Käyn toki lenkillä ja yksin, mutta ajalla ei ole niin suurta merkitystä. Kenenekään ei tarvitse sen takia päästä ”vessaan”.

Minulla on meneillään akvaarioprojekti, josta kirjoitan sitten myöhemmin. Nykyiseen 240-litraiseen on ilmestynyt halkeama, ja sen vuoksi akvaario on ihan pakko vaihtaa. Siitä sitten tosiaankin myöhemmin. Mutta nyt lopettelen tähän ja palailen sitten taas myöhemmin asiaan. Kiitos kun luit, ja toivotan terveyttä kaikille

Käyhän lukemassa toista blogia, johon myös kirjoitan…

Syksystä ei suurta iloa Read More »

Kyllä se on kesä tulossa!

Kaikkien rujojen pihakuvien jälkeen on hyvä nauttia jostakin esteettisemmästä osiosta 😀

Kiertelin eilen ottamassa kuvia kukkasista, joita pihamaalta löysin. Kauan mietityttänyt mysteerikukka avasi viikonlopun aikana muutaman nupun 🙂

Kukka oli siis siperianunikko. Siinä se komeilee voikukkien vierellä!

Täydessä kukassa on myös agervot tontin reunamalta. Tämä on ilmeisesti virpiangervo.

Omena kukkii täydellä teholla tällä hetkellä.

Tämä ei ole ihastuttava näky sinänsä koska kyse on lehtokotiloista. Olisin tyytyväisempi ilman näitä nilviäisiä 😀 Mutta kesä tulee ei voi mitään… kuvassa emokotilo raahaa poikastaan.

Ja mansikka kukkii…

Ukonkellot viihtyvät kukkapenkissä… tässä näkee, kuinka rikkaruohot pysyvät kankaan toimesta pois näkyviltä. Tarkoituksena on tietenkin laittaa kasvin juurelle jotakin ettei kangas paista näin pahasti seasta. Mutta kunhan taas on aikaa…

Norjanangervot ovat täydessä kukassaan… Nästä toinen kaivetaan pois jossakin vaiheessa, tai molemmat. Seinustalle tarkoitus istuttaa kotkansiipisaniaisia tai tehdä yrttilaatikoita. Angervojen vasemmalla puolella on jo yksi laatikko, johon istutan kesäkurpitsan ja avomaankurkun.

Kyllä se on kesä tulossa! Read More »

Scroll to Top