syksy 2025

Lokakuu alkuun touhukkaasti

, , , , , ,

Lokakuu oli alkaa touhukkaasti, mutta melkein heti piti pysähtyä, ja pistää aloitetut projektit jäihin. Sain nimittäin jonkun flunssan, ja minähän en ole ollut kipeänä tällaisesta flunssasta vuosiin. En tietenkään ole mikään superihminen, kukaan meistä ei ole, mutta ei ole vaan osunut kohdalle mikään kausiflunssa. Olen saanut silti tehtyä joitain pieniä ja kevyitä juttuja, koska kuume ei noussut sellaisiin lukemiin, että olisin täysin vuoteenomana.

Touhusin vielä edellisen artikkelin kirjoittamisen jälkeen tavaroita paikoilleen, kun parvekkeella olevat paprikat oli vaan saatava sisälle. Olin laatinut itselleni todo-listan. Sain kuin sainkin tehtyä tarvittavat asiat, eli siirrettyä puupömpelit keittiöstä pois paprikoiden alta. Puupömpeleissä oli kaksi betonisäkkiä. Tein itselleni selväksi, etten koskaan enää laita 20 kiloa painavia betonisäkkejä tuonkaltaiseen puulaatikkoon, mistä ne pitää nostaa pois!

Askartelubetonit odottavat nyt tuolla keittiössä, että saisin ne säilöön johonkin. Sain nurkkauksesta kaikki kasvit pois olohuoneeseen ja siirrettyä puupömpelit pois paprikoiden alta.

Nostin siis paprikat ja chilin sisälle pakkasyön alta! Sain hoidettua asian, ja nyt ne ovat oleet noin viikon tuolla keittiössä kasvivalon alla. Kasvivalon virittämiseen meni muutama päivä kun oli hieman hutera olo. Olin ehtinyt tulla juuri tuossa välissä kipeäksi. Asioiden suunnitteluunkin meni hetki, kun paprikoiden keskelle tosiaankin tulee vielä hydrotomaatti. Chili oli muutaman päivän eristyksissä keittiön länsi-ikkunalla kun halusin tarkkailla sitä.

Oli suoranainen ihme kun paprikat ja chili olivat ylipäätään hengissä! Olin auttamatta ylikastellut niitä. Ne kasvavat altakasteluruukuissa. Kun toin niitä sisälle, huomasin kuinka vesi hölskyi jokaisen ruukun pohjalla. On meillä ollut muitakin kylmähköjä öitä täällä jo, ja tosiaankin ihmettelen mitenkä ne selvisivät hengissä. Tällä hetkellä kun katselee niitä, niin kukinnot ovat onnistuneet, ja paprikatkin ovat ihan täynnä alkuja. Ehkä tästä vielä jotain tulee.

Kaupunkipuroa katsomassa joka vuosi lokakuun 2. päivä

Aloitin tämän tavan 2021 kun minulla oli vielä Urho-kissa. Kävin tuona vuonna ensimmäistä kertaa ottamassa kaupunkipurolla kuvia. Silloin oli todella syksyinen maisema verrattuna tähän vuoteen. (Katso artikkeli Imatran kaupunkipuro syksyllä, julkaistu 3.10.2021)

Ajankohta on siinä kello 16 hujakoilla, koska valo tulee silloin samasta suunnasta joka kerta. Varsinkin jos aurinko paistaa, ajankohdalla on erittäin suuri merkitys. Nyt ei ollut aurinkoista, niin kuin aikaisempina vuosina on ollut. Näky oli silti henkeä salpaava, vaikka kuva ei anna sille minkäänlaista oikeutta.

Ei ole ruskaa vielä lokakuun ensimmäisinä päivinä

Päätin samalla vähän kierrellä Koskipuistossa, kun kerran olin tänne asti raahautunut. Olo ei ollut mikään huippuhyvä, ja olinkin aikeissa lähteä lammikon kuvan ottamisen jälkeen heti pois. Päätin silti hieman katsella… menin lammen ääreen ja siellähän oli rapuja! Sain napattua yhdestä kuvankin.

Imatrankosken kaupunkipurossa on rapuja.

Ihmettelin aikani rapuja ja jatkoin matkaa padolle päin. Matkan varrella on Tukinuittajat-patsas, josta minulla ei ollut vielä kuvaa. Edellisellä kerralla sen takana olevassa puussa ei ollut noin paljon lehtiä mitä nyt, ja ne olivat ruskeitakin vielä. Tämän takia purolla käynti taas kannatti. Siellä on luonto joka kerta erilainen. Puro kulkee alaspäin tuon puun takana.

Tukinuittajat-patsas Imatran kaupunkipurolla.

Kävelin padolle, josta ei tällä kertaa laskettu vettä läpi. Olisihan tuosta päässyt alemmaksikin sitä tuijottelemaan, mutta en jaksanut lähteä raahautumaan alemmalle kävelyväylälle. Alkoi olla jo hieman heikko olo. Päätin lähteä kotiin päin, mutta yritin vielä kiivetä sillan kupeessa olevat rappuset, ja napata kuvat sillalta.

Pato alhaalta.
Sillata otettu kuva.

Nyt olin valmis lähtemään kotiin päin. Auto oli parkkeerattu sadan metrin päähän pienelle parkkipaikalle.

Ajelin takaisin kotia päin Vuoksen vartta pitkin. Vuoksi oli aika tyyni ja sen rannalla olevat puut heijastuivat kauniisti veteen. En pysähtynyt ottamaan kuvia, koska olin jo aika uuvuksissa. Mutta jostain syystä halusin vielä poiketa lintutornille, ennen kuin menen kotiin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, kun olin käynyt siellä.

Lintutornilla oli rauhallista ja hiljaista. Olen jo oppinut suodattamaan muutaman sadan metrin päässä kulkevan moottoritien äänet pois korvistani ja kuulen pelkät luonnonäänet. Onkohan tämä sitten sitä valikoivaa kuuloa? Jos on, niin tässä kohtaa se on ainakin hyötykäytössä. Ihmettelin, kun muuttolintuja ei näkynyt yhtään. Nyt oli vasta lokakuun ensimmäiset päivät, ja hanhet ovat juuri nyt muuttomatkalla. Missä ne ovat?

Maisemat muuttuvat. Syksy alkaa näkyä tornin ympärillä lakastuvasta ruovikosta. Se on täynnä osmankäämiä ja jotain ruokokasvia. Ruovikko on kellastunut kuukaudessa jo kokonaan. Viimeeksi kun kävin täällä, rannassa oleva ruovikko oli vielä vihertävää. Lähdin kotiin.

Lokakuun maisemaa lintutornilla

Olin jotenkin todella uupunut, koska en ilmeisesti tajunnut tulevani näinkin kipeäksi. Lähdin etsimään paikallisesta virvoitusjuomaliikkeestä itselleni kuuman kaakaon sekaan jotain rohtoa, ja painelin sitten vasta kotiin.

Lepäilin parisen päivää enkä tehnyt mitään muuta kun jotain tarvittavia asioita. Pari tavaraa sieltä täältä siirsin – tein sen mitä jaksoin. Tuntui siltä, että kaikki projektit jäivät kesken. Olin esimerkiksi laittamassa kesävaatteita pois talvisäilöön. Ne on tarkoitus laittaa vaatehuoneeseen kestokasseihin. Jätän hyllyille vain ne vaatteet, joita käyttäisin talvella. En käytä lyhythihaisia printtipaitoja talvella, koska niiden päälle tulee yleensä jokin huppari tai jotain muuta. Eikä ole järkeä käyttää niitä koko ajan, ja pestä myös koko ajan. Printit kuluvat.

Pyykkien pesu jäi myös kesken. Osa kesävaatteista on vieläkin pesemättä ja edellisellä viikolla pesdyt vaatteet roikkuvat kuivatustelineellä. Onneksi pesin myös peiton edellisellä viikolla, niin nyt minulla on ollut puhdas peitto sairastellessa. Sehän pitää tietysti sitten pestä vielä uudelleen kunhan tervehdyn. Eli senkin homman joutuu tekemään lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Pyykkiä tulee koko ajan myös lisää kun heräilen yöllä hikilätäköstä. Pakkohan se on vaihtaa yöllä yöpaitaa, kun ei viitsi märässä paidassa nukkua.

Aktivoiduin myymään joitain ylimääräisiä vaatteita Vinted-kauppapaikassa. Tämäkin projekti jäi kesken. En jaksa kuvata ja mittailla vaatteita juuri nyt. Onneksi sain otettua parvekkeen ovien välistä ötökkäverhon pois, niin saan sisemmän oven nyt kiinni. Ei tule sitten kylmää ilmaa ulkoa asuntoon, kun eristetty väliovi on kiinni. Kuvaan niitä vaatteitakin saman oven takana tiilitapettia vasten, eli siinäkin mielessä oli hyvä juttu, että oven saa nyt kokonaan kiinni.

Otin sunnuntaina parvekkeelta pavilijongin seinämän alas. Se on nyt vielä mytyssä tuolilla pitsiverhon kanssa, kunnes saan sen pesuun. Yritän pestä ne lähipäivien aikana. Olen pikkuhiljaa siirrellyt tavaroita parvekkeella talviteloille. Vielä pitäisi ottaa avomaankurkku ja kirsikkatomaatti alas.

Vielä siivottavaa parvekkeella

Kun pavilijongin seinän otti alas, valoa alkoi päästä läpi olohuoneeseen asti. Ikkunoista näkee nyt myös syksyistä pihaa. Pidän näistä parvekkeen edessä olevista koivuista, vaikka olenkin allerginen koivulle.

Kiikutin parvekkeelta puupalikat kesän kuluessa kylpyhuoneeseen, joita on tarkoitus pätkiä. Puupalikoita on niin paljon, että pitää ihan miettiä mitä niistä tekee, vai tekeekö mitään. Keksin jo heti pari käyttötarkoitusta, joihin paloja pitää sahata nyt pian. Parit palaset ehdinkin sahata. En halua nyt rehkiä liikaa, etten tule vielä kipeämmäksi. Pari palikkaa sieltä täältä saa riittää. Tarvitsen nyt ensimmäiseksi vinyylilevyjen lokerikolle alustan, jonka aion tehdä puupalikoista. Sahailen puut vessassa suuren roskiksen päällä.

Olen sairastelun lomassa neulonut itselleni villasukkia, kun pitää saada jotkut ohuemmat villasukat, jotka mahtuvat kenkään sisälle. Teen niitä pikkuhiljaa ettei tule mitään tenniskyynärpäitä tai muita vastaavia ongelmia. Olen erityisen herkkä saamaan jänteisiin tulehduksia. Eli, etenen nyt todellakin rauhallisesti.

Tiistaina lokakuun 7. päivä oli pitkästä aikaa superkuu. Päätin käydä sitä katsomassa. Se nousi niin nopeasti, ettei siinä ollut miltei mitään katsomista. Yläpuolella odotteli pilviverho, eli sinne se paineli sen taakse. Ei nyt ihan niin paljon ketuttanut kuin se verikuu, mutta vähän kuitenkin. Istuin hetken penkillä katselemassa järvelle kunnes lähdin kotiin. Kohta tulisi jo pimeää ja kuu tosiaan meni pilvien taakse.

Tällainen viikko tällä kertaa. Jos koet tarvitsevasi villasukkia talveksi, otahan rohkeasti yhteyttä. Teen myyntiin sukkia silloin tällöin, ja olisi mahdollisuus neuloa muutamat sukat ennen joulua. En minä ammattilainen ole, mutta perussuskat kirjoneuleilla onnistuu.

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Syyskuu loppuu mutta syksy jatkuu

, , , , ,

Syyskuun viimeisiä päiviä viedään. Kylläpä kului tämä kuukausi nopeasti! Oli tarkoitus tehdä sitä sun tätä, ja niin kuin yleensäkin, aina jotain jää tekemättä. Olen kyllä pysynyt nyt mukana päiväaskareiden kanssa ihan mukavasti, ettei nyt ihan kauhea kaaos ole, vaikka katalogista tämä kämppäkin onkin kaukana. Mutta kuitenkin, jotain on tehty.

Tomaattisatoa vielä syyskuussa.
Syksyn satoa kerättynä 24.9.

Ensi yöksi (ma-ti) on tulossa ihan yöpakkasta. Tämähän tarkoittaa sitä, että parvekkeella kuolee kaikki! Keräsin viime viikolla tomaatit pois, kun lämpötila kävi silloinkin aika lähellä nollaa. Nyt se vaan menee alle nollan. Pähkäsin, että jos nyt kuitenkin nostaisin paprikat ja chilin vielä sisälle kasvamaan. Saisin jatkettua niiden kasvukautta ihan roimasti. Pelottaa vaan ne ötökät!

Chili on ihan täynnä kukkia ja podeja vielä syyskuun lopussa.

Olisi aika hyvä paikka tiedossa keittiössä, mihin hydrotomaattikin tulee. Voisin viritellä niille kasvivalonkin, kun sellainen sattuu olemaan. Niille pitäisi virittää harso ihan vaan siksi, että jos on ötököitä, ne eivät leviäisi muualle. Noh, onhan minulla muutama tunti aikaa miettiä asiaa. Huomenna kasvit ovat jo mennyttä, jos ne jäävät parvekkeelle ensi yöksi. Keli alkaa viiletä jo 19 maissa, eli jos pitää tehdä jotain, niin sen tulee tapahtua hyvissä ajoin ennen tuota ajankohtaa.

Huonekalut in memoriam

Joskus käy niin, että en ehdi edes sisustuskuvia ottamaan hankkimistani huonekaluista, kun ne ovat jo niin sanotusti jatkamassa matkaansa toisiin koteihin (tai kaatopaikalle). Viimeisin kaluste, josta olen luopunut, on nojatuoli. Lahjoitin tämän haikein mielin eteenpäin. Se sai uuden kodin tuttavaltani. Sain olohuoneeseen lisää tilaa, eikä minun tarvitse enää stressata kuinka järjestelen kalusteita.

Olen ajatellut freesata olohuoneen yleisilmettä vaihtamalla suuren tummasävyisen viskoosimaton räsymattoihin. Nyt pitää vaan löytää sopivat matot, jossei niitä omasta takaa löydy valmiiksi. Pitää heittää visiitti häkkivarastoon, kun olen kiikuttanut sinne ties mitä mattoja. Massiivinen sohva hieman häritsee mattovalintoja, koska sen leveys on 230cm, ja harvoin on mitään peruskokoisia niin suuria mattoja, jotka sopisivat sen kanssa yhteen. Matot tuppaavat olemaan liian lyhyitä (tai kapeita). Nykyinen matto on jotain 300cm x 200cm.

Kyllä on kertynyt kaikkea krääsää aikojen saatossa, mistä nyt haluaa eroon, tai ainakin niille pitäisi keksiä jokin järkevä säilytyspaikka. Lemmikkien kanssa tuli hommattua aika paljon mattoja, kun ne likaantuivat aika nopeaan tahtiin. Milloin kissa oksensi johonkin, tai sattui joku muu vahinko. Minulla olikin hommattuna niitä pyyhittäviä allergiaystävällisiä terassimattoja, juuttimattoja, vai mitä lie. Nyt niistä on vain yksi käytössä keittiössä. Kyllästyn niin nopeasti asioihin. Ne matot ovat todella kivoja, että en aio luopua niistä. Vaihtelu vaan virkistää. Juuttimattojen kanssa on se hyvä puoli, että kun ne rullaa kasaan, ne pysyvät pystyssä itsekseen toisin kuin räsymatot.

Kaikkea sitä tulee pähkäiltyä vielä. Mietin, jättäisikö ötökkäverhon paikoilleen parvekeoven eteen, niin se olisi valmiina ensi kesää varten. Mutta eihän se käykään kun ovi ei mene kiinni. Sehän on otettava muutekseen tänään alas sieltä kun on tulossa niin kylmä yö, että väliovi on saatava kiinni! Tiiviste on sisemmässä ovessa.

Parvekkeella lensi vielä äsken joku ötökkä, ja näin eilen vielä pitkähäntäisen pistiäisen kiipeilemässä ikkunaa vasten. Olikohan se etsimässä talvehtimispaikkaa. Nyt se tulee tietysti rehujen mukana sisälle. Pervekkeelta pitää muutenkin tuoda tavaraa sisälle pakkasen alta. Tekemistä siis tiedossa tälle iltapäivälle. Pavilijongin seinän voisi ottaa alas, ja sen mukana pitsiverhot ja koristevalot. En usko, että koristevalot pitävät pakkasesta. Pavilijongin rungon avoimet putket on tilkittävä jollain, ettei sinne pääse ötököitä. Kohta tulee kiire.

Kissat ovat tulossa lokakuun puolen välin jälkeen viikoksi hoitoon, niin parveke pitää olla sellaisessa kuosissa, ettei sinne tarvitsisi mennä. Voisin viritellä kisuille loikoilupaikan parvekkeen oven eteen. Jouluksi siihen on tulossa joulukuusi. Se on varmasti paras paikka sille. Kissojen raapimistolppa kaipaa tuunausta. Se on purkautunut ikävästi. Muistaakseni minulta löytyy jostain köyttä, mitä kieputetaan tolpan ympärille.

Raapimisteline kaipaa ehostusta.

Olen ollut tyytyväinen uuteen varsi-imuriin. Aluksi ihmettelin, kun se vaikutti sotkevan enemmän kuin siivoavan, että näinköhän tuli tehtyä ihan idioottiostos. Mutta sitten aloin tarkastelemaan imuria lähemmin, ja huomasin, että sen suulake oli tukossa. Sinne oli jäänyt nenäliina. Kun poistin sen, homma aloi taas pelittää. En ole ollut uskoa silmiäni, millaisen määrän roskaa tuo oikein imuroi. Ihan käsittämätöntä. Tietty, edellisen imurin säiliötä ei tullut tarkasteltua samalla tavalla kuin tämän, josta näkee muutekseen läpi. Katselin ohjevideoita yksi ilta, kun piti selvittää milloinka se on täysin latautunut. Sehän ladataan sellaisessa telineessä.

OBH Nordica X-Nano varsi-imuri seisoskelee ovenpielessä.

Pesin tänään aamupäivästä peittoni, jonka kanssa nukun. Laitoin sen koneeseen pussilakanoineen päivineen. Ei tarvitse sitten hikoilla sen kanssa myöhemmin. Peitto pääsi kuivumaan työhuoneen oven ylälaidassa oleviin naulakoihin. Se on juuri ja juuri sen pituinen, että helma ei osu maahan. Onhan lattia toki puhdas, että ei siinä mitään. Käyn kääntelemässä peittoa välillä, jotta se kuivuisi tasaisemmin ja nopeammin.

Peitto kuivuu näppärästi ovella

Kiinanruusu

Olen ottanut joitain keskeneräisiä projekteja esiin, ja tuonut niitä tänne olohuoneeseen valmiiksi, että saisin aktivoitua itseni tekemään jotain loppuun. Eräs keskeneräinen projekti on valaisin kiinanruusulle. Tuo nurkkaus on tällä hetkellä niin kamala, että on ihan haasteita saada suunniteltua sitä paremmaksi. Laitan sohvan toisella puolella olevan kukkapöydän ikkunan ääreen huonekasveja varten, joka varmasti vaikuttaa nurkkauksen yleisilmeeseen. Mutta ensin tieltä pitäisi siirtää vinyylilevyjä täynnä oleva lokerikko. Siinä on hommaa jonkin verran, kun ne painavat aika paljon.

Kiinanruusu tykkää olla ikkunalla mutta tarvitsee valon talvea varten.

Kiinanruusua pitäisi vähän leikata vielä. Se on kasvattanut alas aika pitkän oksan, ja se kasvaa vaan. Vettäkin se hörppii aika paljon. Sitä täytyy kastella ainakin kaksi kertaa viikossa jo. Toisaalta antaa sen pudotella vaan lehtiä, niin se hieman uudistuu. Olen joskus ihan nyppinytkin tuosta lehtiä. Mitä enemmän lehtiä, sitä enemmän se juo.

Syksyn tullen pitäisi tehdä paljon muitakin asioita ennen kuin talvi yllättää. Ikkunoiden pesu olisi yksi sellainen. Katsotaan miten jaksan tehdä mitäkin. Onneksi päivät eivät ole vielä niin kylmiä, ettei ikkunoita viitisisi pestä. Valoisa aika alkaa vaan lyhentyä kiivaseen tahtiin.

Maanantain todo

  • Kausivalot pois parvekkeelta
  • Paprikat ja chili sisälle
  • Parvekeoven välistä ötökkäverho varastoon ja sisäovi kiinni
  • Keittiön puupömpelit tyhjennys + siirto

Otinkin itseäni niskasta kiinni ja siirtelin ikkunan ääreen tulevan kukkatason sille varattuun paikkaan. Samaiselle seinustalle on tarkoitus tuoda keittiöstä huonekasvit. Kaikista valoisin paikka asunnossani on parvekkeenpuoleinen ikkunasto. Jos talvella paistaa aamupäivällä aurinko, se paistaa juurikin noista ikkunoista sisään. Ikkuoiden kohdalle on myös porattu amppeleille reikiä kattoon, johon kasvivaloja saisi viriteltyä.

Korkeamman puupömpelin sisällä on askartelubetonia, joka on saatava sieltä pois ennen kuin alan siirtämään mitään mihinkään. Pömpelien alla olevat renkaat eivät välttämättä kestä siirtelyä, kun sisällä on niin painavaa tavaraa. Matalamman pömpelin sisällä on jotain kasvitarvikkeita, jotka joutavat sieltä pois. Myöskään kaikkia kasveja ei ole tarkoitus pitää. Jotkut on tarkoitus yhdistää samaan ruukkuun. Näin teen esimerkiksi palmuvehkoille.

Ja siitä se ajatus sitten taas lähti karkuun. Ettei olohuoneen kasvinurkkauksesta tulisi niin levotonta, päätin siirtää makkarista kirjalaatikon olohuoneeseen kukkapöydäksi. Kevennän makkarin nurkkausta sitten vähän. Puulaatikko on entinen arkkupöytä, jonka olen kääntänyt kyljelleen. Sain mahtumaan sen sisälle kaikki kirjat, kun minulla ei varsinaisesti ole kirjahyllyä. Sellainen saattaisi kylläkin tulla kyseeseen jossain vaiheessa. Minulla on tarkoitus laittaa puulaatikkoon yksi hylly, joka tuossa onkin jo valmiina. Pitää vaan ruuvata sisäreunoihin puurimat, jonka päälle tämä hylly sitten menee. En ole vielä päättänyt mitä tämän kanssa teen, mutta se saa nyt väliaikaisesti mennä olohuoneen nurkkaan kukkapöydäksi.

Ehdinkin tässä välissä on siirtämään huonekasvit keittiöstä olohuoneeseen ja imuroimaan vieressäni olevan nurkkauksen, johon on tarkoitus siirtää vinyylilokerikko. Vinyylitkin on siirretty nurkkaukseen odottelemaan lokerikon virittelyä. Siitä pitäisi ensin maalata jalat. Unelmia pitää olla, ja haaveena minulla onkin, että juuri tuon vinyylilokerikon päälle saisi joku päivä ihka aidon vinyylisoittimen, jolla voisi sitten kuunnella levyjä. Löhöilypaikkakin on tässä vieressä, jossa näitä blogejakin kirjoittelen. Kun vinyylilokerikko on siirretty, paikalle sai kirjalaatikon. Nyt alkaa multitaskaaminen!

Jokohan tämä riittäisi tältä erää ja alottaisin kamojen siirtelyn paikoilleen. Oikein ihanaa syksyn jatketta ja hyvää alkuviikkoa!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Se on syksy nyt!

, , ,

Tänään on syksyn ensimmäinen päivä, vaikka se edellisen mielipiteeni mukaan alkaakin aina syyskuun ensimmäisestä päivästä. Näen ensimmäistä kertaa, kun pihakoivujen lehdet ovat kellastuneita, tai ainakin osa lehdistä on. Puut ovat kuitenkin vielä suht vihreitä.

Syksyn 2025 spektaakkeli – täydellinen kuunpimennys

Kulunut viikko on ollut ihmetyksiä täynnä. Viikko sitten, 7.9.2025 sunnuntaina, oli täydellinen kuunpimennys, ja se oli samalla verikuu. En saanut otettua kuvia verikuusta, ja se jäi hieman harmittamaan minua. Meidän seudulta katsottuna pilvilauttaa oli kuun edessä. Kuu nimittäin nousi näkösälle pilvien takaa siinä vaiheessa kun olin kerännyt kimpsut ja kampsut, ja lähtenyt pois kotia kohti. Näin kuitenkin verikuun matkalla kotiin, ja olihan se mahtava! En ihmettele yhtään, miksi tätä tapahtumaa kutsuttiin tähtitieteen piireissä merkittäväksi tapahtumaksi. Tuskinpa tulee nähtyä mitään vastaavaa enää tässä elämässä. Niin harvinainen se oli. (Lue: Tieteen kuvalehden artikkeli asiasta)

Kävin kuitenkin kuunpimennystä edeltävänä iltana katselemassa Immalanjärven rannalla, millaiset olosuhteet siellä mahdollisesti olisivat. Aika täydeltä tuo kuu näytti jo silloinkin.

Klo 20.24
Klo 20.47

Kävin Immalanjärven rannalla pitkin viikkoa. Järvelle oli kerääntynyt useampana iltana hanhiparvia, joista jotkut lensivät aivan ylitseni. Se oli hienoa katseltavaa. Sain napattua näistä tapahtumista videoita, joita aion sitten käyttää joissain tulevissa projekteissa. Joissakin videossa näkyy kuunpimennys takana. Tai kuu on niin pienenä taustalla, että ei siitä nyt ihmeemmin saa selvää. Hanhien saapuminen järvelle oli vain jotenkin maagista, kun ranta oli täynnä kuunpimennystä katsomaan tullutta porukkaa.

Varma syksyn merkki: kun muuttolinnut saapuvat Immalanjärvelle.

Olen tosiaankin käynyt Immalanjärven rannalla useampaan otteeseen syyskuun alussa. Lietteen uimarannalta on näköjään hävinnyt kokonainen rakennus. Nimittäin, grillikota on poistettu paikalta. Jäljellä on pelkät perustukset. Ilmeisesti nuorisolauma on käynyt aikojen saatossa tärvelemässä paikkoja niin pahasti, että nyt vaan saatiin tarpeeksi. Että kiitosta vaan niille, jotka yhteistä omaisuutta tuhoavat!

Syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa olivat kyllä todella lämpimiä. Suomessa mitattiin jopa joitain hellepäiviä tuona ajanjaksona, mikä nyt ei ihan älyttömän yleistä ole. Rannalla olikin mukava istuskella ja katsella aaltojen liplatusta ja muutakin meininkiä.

2.9.2025
Järven läheisyydessä oli runsain mitoin erilaisia korentoja.

Ja mitäpä olisi syksy ilman yhtään kärpässientä?

Syksyn ensimmäiset kärpässienet

Kummallista ainetta vedessä

Kävin tiistaina 9.9. lintutornilla bongailemassa muuttajia, ja huomasin vedessä kummallisen vanan. Se näytti siltä, kuin joku olisi kaatanut jotain kemikaalia veteen. Huolestuin asiasta, koska vana näytti kulkevan uimarannalle päin kaislikkoon, jossa tiettävästi oleilee vesilintuja. Entä jos se onkin jotain öljypitoista? Silloinhan sattuisi ympäristökatastrofi, ja lintujen höyhenpeite menisi piloille. Päätin lähteä katsomaan mihin tuo vana oikein vie…

Kun pääsin uimarannalle, olin lentää selälleen. Kun katsoi lintutornin suuntaan, vesiraja ja kaislikko oli aivan täynnä jotain kummallista, kirkkaan turkoosia kelmua, joka hohteli sateenkaaren väreissä ja kupli. En ollut koskaan nähnyt mitään tällaista. Näkymä oli kuin jostain tieteiselokuvasta.

Sinilevää Immalan Lietteen uimarannalla syksyllä 2025

Rannalla oli kaksi vanhempaa rouvaa, jotka harkitsivat uimaan menoa, mutta olivat tulleet toisiin ajatuksiin, kun näkivät tämän omituisen kalvon. Koska en tiennyt mitä tämä oli, minun täytyi soittaa häkeen. Sieltä sitten tuli tarkastajat katsomaan mitä tämä mahdollisesti olisi. Selitys oli kylläkin yksinkertaisempi, ja hyvä niin. He totesivat tämän olevan poikkeuksellisen runsas sinileväesiintymä, joka on harvinainen syksyllä. Ylipäätään tällaisella tasolla oleva sinileväesiintymä on harvinainen.

Sinilevää Immalan Lietteen uimarannalla syksyllä 2025

Minua kyllä hieman epäilytti tämä heidän antama analyysi, koska näkymä oli kerta kaikkiaan niin absurdi, että sitä oli vaikea uskoa luonnon aikaansaamaksi. Mistä väri edes menee tuollaiseksi? Huhhuh.

Sinilevää Immalan Lietteen uimarannalla syksyllä 2025
Sinilevä teki veden päälle öljymäisen kerroksen.

Tein sinilevälöydöksen iltapäivällä, kun olin ajelemassa sähkökruiserillani. Pakko oli tulla illemmalla katsomaan mitä sille kuuluu. Sitä ei enää samassa määrin näkynyt uimarannalla. Vesihän virtasi golfkentälle päin. En kyllä osannut kertoa oliko vedessä edelleen sinilevää.

Menin venelaitureille, ja siellä sinilevää oli silminnähtävästi. Veden virtaus tuli nimittäin juurikin tänne suuntaan.

Sinilevää Immalanjärvessä syksyllä 2025

Palasin vielä seuraavana päivänä katsomaan mikä Lietteen uimarannan tilanne oli. Kaikki näytti olevan ihan OK. Paikalle oli ilmestynyt uimareita. En kysellyt sen enempää olivatko huomanneet Imatran Kaupungin tekemän ilmoituksen leväasiasta. Vesi näytti olevan ihan uimakelpoista. Silti minun ei tehnyt mieli uittaa edes sormea siinä.

Tähän oli hyvä päättää syksyn tutkailu. Yhden asian vielä ehdin huomata. Nimittäin autooni on ilmestynyt sammalpallo oven väliin! Mistä ihmeestä semmoinenkin on siihen tupsahtanut? Hetken naureskeltuani, päätin, että autolla pitäisi varmaan ajella enemmän, jos se alkaa kasvaa jo sammalta. Noh, syksy on alkanut niin eiköhän tässä tule vielä johonkin lähdettyä ajelulle. Vaikkapa sienimetsään. Ken tietäisi.

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.
Scroll to Top