heinäkuu

Mukava viikonloppu takana

Nyt on ollut sellainen viikonloppu, että niveliä särkee vieläkin! Mukavaa tietenkin oli, mutta tietääpähän taas omia rajojansa paremmin. Lauantaille sattui kaksi tapahtumaa, ja molemmat niistä hieman jännitti etukäteen, että mitä niistä tulee. Paikallinen kyläbaari järjesti taasen The Amazing Kenguru Race-pyöräilytapahtuman ja äidilläni oli sisarusten tapaaminen samana päivänä. Viikonloppu oli siis jotensakin kiireinen.

The Amazing Kenguru Race

Tämä on siis niin kiva juttu, että toivon tälle jatkoa muillekin kesille. Tietysti tämänkin kerran kruunasi loistava kesäsää. Sama oli kyllä viimekin vuonna. (Edellisesta kerrasta voit lukea artikkelista: Puolikas heinäkuu). Tällä kertaa olin toiseksi viimeisellä rastilla.

Sää todellakin helli meitä tänä vuonna. Lämmintäkin oli +27°C eikä tuullut mitenkään erityisesti. Rastin tehtävänä oli rakentaa/loihtia kylpyankalle lautta, jonka päällä se pysyy 60 sekuntia. Oli siis hyvä juttu, ettei tuuli ollut navakkaa. Mistähän lie ankan olisikaan joutunut muuten hakemaan. Kilpailijoilla oli omat ankat mukana. Minulla oli vain testailuja varten oma ankka.

Kävin edellisenä iltana katselemassa hieman paikkoja ettei tule sitten mitään yllätyksiä. Kyllä tämä paikka vaan on niin ihana illallakin. Tästä kuvakulmasta katsottuna lintutorni, jossa käyn useasti, on oikealla puolella. Välissä on jotain 300 metriä rantaviivaa.

Immalanjärven uimaranta, Liete.

Päivälläkin näkymät ovat suhteellisen kohtuulliset! Tämä olikin ainoa kohta mistä saattoi ottaa kuvan. Rannalla oli jonkin verran porukkaa.

Onneksi erään puun takana oli sellainen paikka, johon pääsin auringolta suht suojaan. Virittelin itselleni rantapyyhkeen maahan ja kaivoin esiin kiikarit, jos minulle tulisi odotellessa vaikka tylsää, ja jossain näkyisi vesilintuja. Oli minulla sateenvarjokin mukana, jota aluksi käytin aurinkovarjona. Jossain vaiheessa tuuli kääntyi sellaiseen suuntaan, että se nappasi varjon mukaansa. Aurinko oli jo kääntynyt puun taakse, eikä sen säteet enää osuneet minuun oksien välistä. Laitoin varjon kasaan.

Rastit olivat seuraavissa paikoissa:

  • 1. Bar Kenguru
  • 2. Itä-Siitolan koulu
  • 3. Hiljan Piha
  • 4. Kuluma Pub
  • 5. Imatrankoski Impi-patsas
  • 6. Veteraanipuisto
  • 7. Mutterinranta
  • 8. Patruuna Pub
  • 9. Vuoksenniskan koulu
  • 10. Immalan Lietteen ranta (minä olin täällä)
  • 11. Bar Kenguru

Asettelin itseni joksikin aikaa rantapyyhkeen päälle kun odottelin ensimmäistä joukkuetta paikalle. Maassa istuskelusta ei tullut sitten yhtään mitään. Mietin tovin, että mitähän hittoa minulle on oikein tapahtunut, kun enää pysty maassa istuskelemaan. Päädyin sellaiseen tulokseen, että minusta on tullut vanha romu, ja nousin maan tasosta jaloilleni seisoskelemaan loppuajaksi. En uskaltanut enää mennä istumaan maahan jossen vaikka pääsisi sieltä ylös, kun joukkue saapuu rastilleni.

Onneksi lähellä ollut penkki oli toisinaan vapaana, ja sain leppuutella jalkojani myös siinä. Terijoensalavien katveessa oli oikein mukavaa olla. Alueella tepasteli myös todella kesynoloisia sorsia. Ne kävivät tarkistamassa olisiko ihmisten kasseissa mitään syötävää. Eräs lapsi tokaisi, kun sorsat menivät lähelle, että saako hän viedä sellaisen kotiin lemmikiksi. Vanhempansa vaan totesivat hieman naurahtaen, että ei se oikein käy kun heillä oli jo entuudestaan jotain lemmikkejä.

Kun viimeinen pari oli käynyt rastillani, oli aika kerätä kimpsut ja kampsut ja painella baarille. Kaikki olivatkin jo paikalla, ja palkintojen jako oli käynnissä. Voittajiksi selviytyivät tällä kertaa Sini ja Loiro (keskellä ylhäällä). Lipaisin kitusiini yhden lonkeron ja painelin vanhemmilleni sukulaisia tapaamaan.

Viikonloppuna vietettiin The Amazing Kenguru Race 2024

Sukulaisten tapaaminen oli tämän kisan jälkeen, ja siitä en ottanut kuvia. Oli kuitenkin todella ihanaa nähdä heitä! Emme tapaa kovinkaan usein, koska äitini sisaret asuvat toisilla paikkakunnilla. Eno asuu Porvoossa, toinen eno Lahdessa ja täti asuu Tampereella. Yksi sisarista jäi tulematta kun alkaa ikä jo painaa niin paljon. Yksi on lisäksi vielä mennyt paremmille maille, mutta hänen poikansa, eli minun serkkuni, tuli omien lastensa kanssa paikalle. Eli mukavaa oli. Grillailtiin illemmalla ja otettiin parit juomat. Olin kotona jo puoliltaöin.

Mutta aloitetaas tämä viikko nyt tästä tiistaista. Odottelen kun tuttavani saapuu parin tunnin päästä kyläilemään. Meilläkin on tarkoitus käväistä vähän paikkoja tutkimassa, niin ehkäpä seuraavassa artikkelissani on sitten jotain taas kerrottavaa. Eli hyvää alkanutta viikkoa! Tulevana viikonloppuna seuraani liittyy serkku, joka tulee lomailemaan luokseni.

  

Voit myös supportata blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupastani itseni suunnittelemia kivoja paitoja.

Mukava viikonloppu takana Read More »

Sadepäivän seisaus

Sadepäiviä on mielestäni osunut tänä kesänä ihan kiitettävästi kohdalle, ja niin on käynyt myös tänään. Siispä, hyvin joutaa seisauttaa kaikki projektit ja istumaan masinan äärelle kirjoittelemaan blogia!

Ursan sadekarttaa
Kuva/screen shot 9.7.2022 kello 14:40: Ursa / Myrskyjaoston tutkaselain

Tuo edellisen kuvan sadetutka on muuten aika pätevä sivu, jos noin niin kun haluaa tietää suht tarkalleen milloinka sataa vettä. Tutka päivittyy viiden minuutin välein. Siihen saa animaation pyörimään tunnin ajalta, josta pystyy suurimmalti osin päättelemään mitenkä sadepilvet kulkevat. Myös salamat saa näkyviin.

Nyt kun aurinko ei paista silmään, voi hyvinkin ottaa päiväkuvia parvekkeelta. Kävin nappasemassa muutaman foton kännykällä parvekepuutarhasta. Aloitetaan tomaateista. Voin melkeinpä sanoa tässä vaiheessa, että ne rehottavat.

Kuva 9.7.2022

En muista tarkalleen, olenko edes kertonut mitä lajikkeita näissä kasvaa. Takakulmassa on kirsikkatomaatti, keskellä on kolme ämpäriä Money Maker-tomaattia ja laitimmainen on pihvitomaatti. Kuvassa näkyy taka-alalla myös paprikat ja chili, sekä edessä vasemmalla on kesäkurpitsa, joka pitää todennäköisesti siirtää toiseen kohtaan. Katsellaan… nämä ottivat kunnollisen kasvupyrähdyksen heinäkuun alussa, kun meillä oli lämmin viikko menossa.

Kuva: Ilmatieteenlaitoksen sää-apista puhelimesta.

Kun lämmintä on +28C, ei oikein jaksa parvekkeella puuhastella mitään. Siellä on niin kuuma, että projektit on jäässä, jos asiaa voi tällä tavalla ilmaista. Kävin eilen siistimässä parveketta, ja lajittelin mullat astioihin ja pinosin paljun vesiaiheen liuskekivet paljun päälle. Sitten vain pumpun letku tuonne väliin ja vettä täyteen. En aio tehdä tästä mitään spektaakkelimaista viritelmää, vaan yksinkertaisen ja rauhallisen näköisen vesiaiheen.

Avomaankurkku alkaa myös olla sen kokoinen, että se ei oikein tahdo kestää kehikon sisällä. Aikomuksena on tehdä sille lisätukia, missä se saa kasvaa niin pitkälle kuin haluaa. Kuvassa oleva keppi liittyy asiaan. Pitää miettiä tarkemmin mitenkä tukinaruja aikoo tuonne ripustaa. Yhdessä tomaattienkasvatusohjeessakin oli, että tomaateista ei kannata poistaa lehtiä, ettei niihin pääse tauteja siitä ”haavakohdasta”. Olkoot lehdet siis paikoillaan. Samasta syystä tomaattia ei kannata latvoa.

Avomaankurkun juurella kasvaa ruohosipuli ja persilija, jotka kärsivät hieman kurkuille viritetystä suojahupusta. Pitää upottaa ne tuonne multaan ilman ruukkuja ja heittää siemeniä sinne lisää. Persilija ja ruohosipuli sopivat kurkun kanssa samaan ruukkuun. Ne ovat niin sanotusti hyviä kumppaneita.

Yksi kotkansiipisaniainen ei oikein viihdy astiassaan. En tiedä kärsiikö se kuivuudesta vai menikö sen istuttamisessa jotain pieleen. Muut voivat ihan hyvin, jopa purkkeihin laitetut saniaiset. Laitoin saniaiset tarkoituksella parvekekaiteen reunan viereen, että sade kastelisi niitä. Ne kun pitävät vedestä. Tomaatit olen suojannut harsolla, etteivät ne kastu liikaa.

Olipas hyvä, että menin katsomaan mitä parvekerehuille kuuluu… huomasin sitten sellaisia pieniä ”rakeita” kasvien lehdillä, ja nimenomaan köynnöskasvin vierellä. Silloin pitää hakea pinsetit ja ottaa silmä käteen ja tutkia! Nimittäin, se on varma merkki toukasta. Rakeet olivat vielä hyvinkin pieniä, niin isoa toukkaa ei tarvitse vielä etsiä.

Toukan kakkaa sadepisaroiden seassa
Toukan kakkaa lehdellä.

Olen säästänyt akvaarioharrastuksestani joitain välineitä, joista uskoin olevan hyötyä. Niin myös näistä pinseteistä. Näillä voi noukkia suuremmatkin toukat ja ötökät ilman kirkumista ja pudottaa ne vain nätisti parvekkeen laidan yli paremmille viheriöille.

Sitten vain tutkailemaan lehtiä, joiden läheisyydestä toukankakkaa löytyi… voilá! Nyt on vielä niin pieni ettei saa mitään selvää mikä tämä mahtaisi olla, mutta en aio jäädä odottelemaan. Todennäköisesti niitä on vielä lisää. Edelliset kakat vain pois ja sitten tutkailemaan löytyykö vielä lisää – toivottavasti ei.

Parvekkeeltani löytyi eräskin vuosi gammayökkösen toukkia, jotka olivat syödä pelargoniani kokonaan. Onneksi huomasin ne ajoissa, ja sain heitettyä ne laidan yli pihalle. Niiden toukat syövät ihan kauhealla tahdilla kaiken! Ne söivät eräs vuosi parvekkeelle laittamastani kukkapenkistä kaikkien akileijojen lehdet. Vuonna 2020 löysin niitä paprikoistani (artikkeli: Parveke kesällä 2020). Nyt pitää olla tarkkana tänäkin vuonna, koska niitä on ollut melkein joka vuosi jossakin kohtaa. Viime vuonna niitä ei tainnut olla, mutta ei minulla ollut syätäviä kasvejakaan!

Sade taukoaa aina välillä. Mietin kaupassa käyntiä, mutta kun katsoo sadetutkaa, niin pitää vielä tehdä tarkempia strategiasuunnitelmia. Eihän tuo mitään haittaa, jos kesällä vähän kastuu, mutta ei se kivaa kuitenkaan ole.

Ainiin, daalia on avannut ensimmäisen nuppunsa jo 3.7. Sain eilen istutetuksi sen kolmannenkin, joka oli ollut tähän asti taimiruukussa. Siinäkin oli nuppuja ja se oli jotenkin todella hontelo. En tiedä selviääkö se enää, mutta kokeillaan. Nyt on hyvä, jos olisi muutama hieman viileämpi päivä.

Istutin myös suikeroalpia amppeliin. Saas nähdä millainen siitä tulee. Paljon on vielä tekemättä, varsinkin se paljuprojekti pitäisi saada tehtyä loppuun. Kun se on tehty, vien ylimääräiset kivet pois parvekkeelta mitä en saa sinne muutoin laitettua. Salaattia pitäisi laittaa kasvamaan, samoin yrttejä. Yksi köynnös kiipeää chilin juurelta ihan mihin sattuu… se pitäisi ottaa siitä pois ja laittaa toiseen paikkaan kasvamaan. Noh, sadepäivät on sitä varten ja hyvä, että niitäkin on!

Ja jos ei ole muuta tekemistä niin aina voi katsella mitä kalasääksille kuuluu. Poikaset ovatkin jo varttuneet isoiksi. Minulla ei ole käsitystä milloinka ne lähtevät pesästä, mutta ei siihen varmaan kovinkaan kauan enää mene. Ne ovat melkein jo emojen kokoisia.

Sääksen poikaset ovat ympäri pesää poutakelillä. (Videokuvaa)

Ja kun sade yllättää, poikaset menevät edelleenkin emon siipien suojaan. Tätä on jotenkin ihanaa katsella

Sade yllätti kalasääkset

Ei tässä tällä kertaa muuta kuin hyvää sadepäivän jatkoa! Ainakin meillä täällä Imatralla on sadetta mutta välillä myös poutaa. Seuraavaksi pitää varmaankin tehdä päivityksiä huonekasveihin liittyen, ja onhan tuo hydro-projektikin jo edistynyt. Nyt parveke kuntoon niin pääsen sinne kirjoittelemaan. Hyvää viikonlopun jatketta!

Sadepäivän seisaus Read More »

Säätiedotuksia heinäkuulta 2010

Olen sieltä täältä ottanut tietokoneeni työpöydältä kuvakaappauksen säätiedotuksesta, joka on heinäkuulta 2010. Kuvista saa ehkä jonkunnäköisen aavistuksen, millainen sää täällä on tämän kesän aikana vallinnut. Pahoittelen kuvien tiedostonimiä, niissä kun ei voi ”ääkkösiä” käyttää 😀 Sopivat kuitenkin ilmaisemaan heinäkuun kuumuutta!

6.7.2010
12.7.2010
13.7.2010
19.7.2010
22.7.2010

27.7.2010

Lauantaina ei todellakaan ollut 17 astetta vaan alle 15! Su:na paistoi jo aurinko.

Haluan vielä huomauttaa, että Imatralla oli lauantaina 24.7. todella kolea ilma. En muista olisiko mittari yltänyt edes viiteentoista asteeseen! Olimme nimittäin Imatran Muistojenajot-tapahtumassa, ja paleli niin maan pirusti. Vettä satoi aamulla mutta päivällä oli poutaa. Lauantai oli ehdottomasti heinäkuun kylmin päivä ja samalla ilmeisesti ainoa, jolloin oli alle 20 astetta lämmintä! Huhhuh, kun on muuten ollutkin kuumaa tänä kesänä 🙂

Säätiedotuksia heinäkuulta 2010 Read More »

Scroll to Top