talvi

Marraskuu vaihtui joulukuuksi

/ / Päiväkirjaa, Imatra, Lemmikit / Kommentoi

Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja meille on tullut talvi, ainakin väliaikaisesti. Sitä on vaikea sanoa kauanko se kestää. Nautitaan siitä siis niin pitkään kun vain voidaan!

Kävin kirjastossa 15.11. ja kun olin lähdössä takaisin kotiin päin, meille syttyi Vuoksenniskantielle kausivalot. Se oli aika sykähdyttävä hetki! En ole aikaisempina vuosina kiinnittänyt näiden syttymisajankohtaan mitään huomiota, niin tulipahan nyt tämäkin nähtyä. Myöhemmin illalla kun ajelin samasta kohtaa ohitse, kirjaston vastapäätä oleva rakennus ja sen piha-alue olivat ilman valaistusta. Liittyivätköhän nämä kaksi asiaa toisiinsa… hmmm.

Tähän aikaan aurinko alkoi juuri laskea, ja se värjäsi taivaan ihan oranssiksi. Sain kuin sainkin nappastua muutaman kuvan auringonlaskua vasten jäämättä autojen alle! Ajankohtahan oli siinä neljän kieppeillä, jolloin työpaikkaliikenne on suht vilkasta.

Keskelle tietä vaan kuvaamaan! Käytössä oli toki vain kännykkä, mutta ei se mitään haitannut.

En tiedä nyt, onko nämä meidän katuvalot jotenkin kornit, kun ovat tuollaiset oranssinsävyiset. Ne taitavat olla niitä vanhanmallisia energialamppuja, joita ei kohta enää EU-säädösten takia saa käyttää. Mutta, tässä tilanteessa ne kyllä toivat jopa hieman tunnelmaa korostaen auringonlaskua, kun vielä ei ole lunta… lumen ne värjäävät luonnottoman väriseksi, siitä en pidä! Yritin muuten tarkoituksella ottaa sellaisissa kohdissa nämä kuvat, ettei niissä näkyisi juurikaan autoja tai ihmisiä. Aika hiljainen tämä meidän ”pääkatu” tällä kylällä on. Itse asun tästä reilun kilometrin päässä.

Kausivalot syttyivät marraskuun 15.
Marraskuun 15. päivä 2021 Vuoksenniskantie

Edellisistä kuvista nyt ei mennyt kuin noin viikko, kun meille tuli lumi maahan. Tämä oli vielä marraskuun puolella. Se on ollut viime vuosina suht harvinaista, kun monesti olemme täällä toivoneet ettei meille tulisi mustaa joulua! Se on kyllä vielä tämänkin vuoden puolella mahdollista, ja saattaa jopa olla todennäköistäkin…

Ensilumi marraskuussa 2021
Marraskuun 23.

Marraskuu vaihtui joulukuuksi tällä viikolla lumisissa merkeissä. Meillä on ollut aika kylmää täällä jonkin aikaa. Tälläkin hetkellä pakkasta on -17C. On kyllä ihan uskomatonta mitenkä vuodet ovat niin erilaisia toisistaan. Tosin vuosi sitten meille satoi ensilumi aika lailla samoihin aikoihin 26.11. Lapissa on nyt todella kylmää – pakkasta lähes 40! Hyi helvetti, sanon minä. On ehkäpä sen takia sitten parempi kun saa asua täällä vähän etelämmässä kun täällä on yleisesti ottaen hieman lämpimämpää kuin pohjoisessa.

Katselin eilen (4.12.) sivusilmällä Rukalla käytävää kumparelaskukisaa, jossa oli yksi suomalainen osallistuja, Jimi Salonen. Repesin täyteen röhönauruun, kun kuvaaja näytti katsomossa olevia suomalaismiehiä, jotka olivat selkeästi fanittamassa Jimiä… ja porukka oli katsomossa nimittän ilman paitoja! Tässä on YLE:n juttu asiasta ja Jimin tyylinäytteet. Kyllä meillä täällä Suomessa on ihan kahjoa porukkaa, mutta hyvä niin!

Talvinen piha 2.12.2021

Lunta satoi edellisen kuvan ottamisesta vielä lisää. Meillä oli hetken postikorttimaisemat! Tuulenvire käy kuitenkin sen verran, että puiden oksilla ei enää tällä hetkellä ole lunta. Tämä satanut lumi oli erittäin kevyttä ja tuuli pudotti ne oksilta hetkessä pois.

Kotipihaa 3.12.2021 aamulla noin kello 8:20

Keittiön ikkunasta talon päädystä otettu kuva aamulla. Aamulla on ihan eriväristä kuin auringonlaskun aikaan!

Tässä on vielä hetki sitten otettu kuva 5.12.2021 noin kello 14.00. Tunnin päästä on jo ihan hämärää! Onneksi on lunta joka edes hieman valaisee maisemia.

Mietin hetken mitä mahdoinkaan tehdä vuosi sitten, eikä mieleen kyllä tullut yhtään mitään. Oli pakko tarkistaa kännykällä otetuista kuvista, mitä olen silloin mahtanut tehdä. Kuvien ottaminen on hyvä asia ja ajassa voi siten palata aina taaksepäin. Olenhan minä näköjään julkaissut artikkelinkin tuolloin kestomaskien valmistamisesta. Se oli silloin erittäin ajankohtaista tekemistä… nyt neulon lähinnä sukkia ja yritän pysytellä kotona.

Vuosi sitten maailman tilanne oli hieman toinen. Ei se kyllä nytkään hyvä ole COVID-19 takia. Kuluvalla viikolla on todettu eniten tartuntoja mitä missään vaiheessa tätä pandemiaa. Saas nähdä milloin korona iskee minuunkin. Onneksi olen rokottautunut, jos se vaikka hieman lieventäisi mahdollista tilannetta. Tällaisina aikoina tulee kaivattua edesmenneitä lemmikkejä, joiden kanssa oli ihana käpertyä fleece-peiton kanssa sohvalle makoilemaan. Muistelen Urhoakin vielä suruisilla mielin… liian lyhyen aikaa oli elämässäni

Kun kesä vaihtuu syksyksi ja syksy marraskuuksi, kissoista tulee sellaisia ihania tyyppejä, jotka viihtyvät sylissä ja lämmittävät sinua, tai ainakin Urho oli sellainen. Tosin Urho ei ehtinyt marraskuuta näkemään kanssani, mutta sellainen hän olisi kuitenkin ollut. Muutkin edesmenneet kissani, Spede ja Uuno olivat sylikissoja. Se on just parhautta! Minulla on ollut onni saada olla ja elää niin ihanien ja suloisten kissojen kanssa, edes hetken

Rakas pieni Urho!

Marraskuu vaihtui joulukuuksi Read More »

Tammikuu on lopuillaan

/ / Päiväkirjaa, Chili, Imatra / Kommentoi

Mikähän lie siinä nykyään on että aika kulkee niin lujaa eteenpäin ettei meinaa enää mukana pysyä? Onko minusta tullut vanha? Ei minulla lapsiakaan ole, että ne jotenkin veisivät aikaa. Eikä ole enää lemmikkejäkään… en sinänsä laske akvaariokaloja lemmikeiksi.

Tammikuu on lopuillaan ja tuntuu siltä ettei missään ole päässyt eteenpäin. Mikä lie tarve sitten päästä aina ja koko ajan eteenpäin? En tehnyt mitään uudenvuodenlupauksiakaan, kun tiedän etten niitä pystyisi pitämään. Miksi kiusata itseään. Olen kyllä luvannut pidemmän aikaa jo itselleni, että laitan tämän kämpän ”ojoon”! Tämä asia on tietysti ollut tapetilla jatkuvasti, mutta nyt olen oikeasti alkanut tehdä kyseisille asioille jotain.

Pyörittelin makkarissa kalusteita ympäriinsä, ja sijoitin sängyn uudelle seinustalle. Se ei silti tuntunut oikealta ratkaisulta, vaikka osittain jotenkin tuntuikin. Aikaisemmin sänky oli sijoitettu samalle seinustalle, mistä makkariin tullaan sisällekin, jalat ovea kohti, pää ikkunaan. Tästä jotenkin ajatukseni lipuivat kohti Fengshui:ta. Siitä se ajatus sitten lähti! Sitä olen tämän päivän opiskellut… koko päivän!

Taas tulisi niin paljon uusia asioita kirjoitettavaksi, että parempi käydä nyt vaan nämä kuluneen viikon tapahtumat läpi ennen kuin aloittaa täysin uutta ”projektia”, ja käydä sitten nukkumaan. Kirjoittelen varmasti aiheesta lisää kunhan olen saanut sillä saralla jotakin järkevää ja näytettävää aikaiseksi. Vielä on tammikuuta jäljellä.

Olen ottanut jo valmiiksi esille chilin siemenet kylvämistä varten. Sain näitä tuttavaltani syksyllä. Hän tekee Facebookiin videopätkiä, jossa hän syö siinä tällaisen yhden chilin aina! Ihan hullua touhua. Hän kaapi chileistä siemenet minulle. Ihana juttu 🙂 Chilien kylvöaika on niin ku just NYT! Pitää laittaa myös paprikat itämään. Vuosi sitten oli sellainen tilanne, että minulla ei ollut siemeniä. Kävin ostamassa chilit ja paprikat kaupasta, ja otin niistä siemenet. Ne olivat oikein satoisia. Nyt minulla on pusseissa siemenet odottamassa. Chilit ja paprikat kylvetään tammikuussa.

Olen uskaltautunut sieltä täältä käydä moikkaamassa tuttuja, ja eräs viikonloppu olikin ihan mukava. Pelailimme torni-peliä parin tuttavan kanssa. Kerroksia tuli enimmillään 32. Se oli kuulemma jonkun sortin ennätys heidän keskuudessaan. Tuttavani on myös erittäin kiinnostunut sisustusasioista. Se on hienoa, kun ihmisiä kiinnostaa millaisessa ympäristössä he asuvat ja viettävät aikaa. Loppu peleissä aika suurikin merkitys elämän laadulle!

Onneksi ei ollut pitkä matka kotiin… matka taittui helposti kävellen, ei kontaten.

Meillä on ollut suuri ilo saada nauttia postikorttimaisemista kuluvan viikon aikana. Itsekin kävin kuvailemassa Vuoksea. Ei ehkä onnistunut juuri ne asiat mitä ajattelin, mutta kännykällä otin pari kuvaa.

Kotona työhuoneen ikkunasta näkyi myös upeat pakkasen huurruttamat puut.

Omat huuditkin näyttivät aivan ihanilta illalla näiden huurujen kera!

Oli aivan kirkas taivas ja valkeat huurretut puut tuota tummaa taivasta vasten olivat ihan käsittämättömän upean näköiset! Huurteet värjäytyivät sitten aina valojen mukaan. Katuvalot olivat kellertävät ja jotkut muut valot sinertäviä.

Ruokakokeilut saivat jatkoa. Testasin nälissäni, miltä mahtaa maistua pinaattikeitto lohen kanssa. Sehän oli todella maukasta. Harmi kun ei ollut keitettyjä kananmunia sekaan. Tämä menee ehdottomasti jatkoon!

Eiköhän ne pakolliset maisemakuvat ja ruokapäivitykset olleet tässä! Palailen sisustusprojekteihin sitten lähiaikoina, kunhan saan otettua julkaisukelposia kuvia asunnostani 😀 Näinhän se menee vaikka ei haluisikaan.

Ei tässä muuta tällä kertaa, kun heipparallaa ja nautitaan runsaslumisesta talvesta, mikä meille on tänä vuonna tänne siunaantunut 🙂

Tammikuu on lopuillaan Read More »

Meillä satoi lunta!

/ / Imatra, Paikat / Matkailu, Päiväkirjaa / Kommentoi

Joskus on ihan sikahienoa kävellä yöllä, kun ketään ei näy missään. Tavallaan se voi jopa olla kummitusmaista, mutta nyt tällä kertaa olin ihan fiiliksissä, kun meillä oli illan aikana satanut muutaman sentin lunta! Ne, jotka minut tuntevat tai paikkakunnan, taitavat tietää mistä reitistä näissä kuvissa nyt on kyse 🙂 Lähikaupassa käyntiin kun mahtuu siis neljän kilometrin lenkki, kun koukkaa ”olohuoneen” kautta kotiin.

Kun muita ei ole liikenteessä, voi mennä seisomaan vaikka keskelle tietä ottamaan kuvia. Onnistuisiko se Helsingissä? Kuvien ”keltaisuus” muuten johtuu pitkälti siitä, että katuvalot ovat kellertäviä. Kuvissa siis on hieman seepiamainen tunnelma.

Vuoksenniskantie 52 kohdilla

Joku muukin on jossain vaiheessa kävellyt tästä kävelytieltä kun näkyy selkeästi vielä jäljet…

Ei kun keskelle tietä kuvaamaan! Legendaarinen Bio Vuoksi-elokuvateatteri näkyy taka-vasemmalla. Oikealla puolella on vast’ikään valmistunut vanhusten palvelutalo, jonka alakerrassa on mahtava kirjasto! Oli meillä täällä Vuoksenniskalla aikaisemminkin kirjasto, mutta se oli toisessa kohtaa. Nyt se on ihan pääkallopaikalla – erittäin hyvä juttu! Se on muutenkin viihtyisä. Paljon huonekasveja! Pitää käydä joku kerta kameran kanssa siellä tutustumassa ja dokumentoida tännekin jotain.

Ei kun keskelle risteystä kuvaamaan! Tässä kohtaa on Torikadun ja Vuoksenniskantien risteys. Torikatu jatkuu Ylämäkeen Bio Vuoksen suuntaan. Holvissa ei ole toimintaa. Harmin paikka. Se on myös sijaintinsa puolesta hyvässä paikassa. Onkohan liian kallis kiinteistö tai jotain? Vaikea mennä sanomaan miksi siinä ei ole toimintaa. Holvissa on joskus ollut ruokailupaikka, muistaakseni ihan lounas-buffet oli tarjolla. Muutama vuosi sitten siinä oli kaljabaari, jossa ehdin käydä kaksi kertaa, ennen kuin se suljettiin.

Tietysti kun on juuri satanut lunta, käy nuoriso kokeilemassa sladittelutaitojaan! Ja ”yleistän” koska tässä nyt on kuitenkin kyseessä nuoret, kun heistä on ollut illan aikana näköhavaintoja. Kyllä mentiin mopoilla sivuttain pitkiäkin matkoja, ja ajeltiin mönkijöillä. Pitäähän se saada testattua mitenkä ne toimii! Silti hieman hirvitti kun testailivat sellaisessa paikassa, jossa risteys ihan liki eikä siinä ole kolmiota. Mutta, onneksi on hiljaiset kadut!

Torikatua ylös

Vihdoinkin kotikadulla… Yleensä tässä kahden kilometrin matkassa ei ihan näin kauaa mene, mutta sitä aina uppoutuu omiin maailmoihinsa kun ottaa kameran esiin. Nämä kuvat on tosin otettu kännykällä. En kuljettele järkkäriä mukana juurikaan, jollen varta vasten lähde sillä ottamaan kuvia johonkin. Ja harvoin tällaiseen aikaan yöllä kuitenkaan, ja kävellen.

”Viimeinen rasti” piirtyi hauskasti kahdesta puusta. Ensin näytti siltä, että leikkauskohdassa on sulaa, sen verran tummempi se oli muista varjoista.

Näistä lumista ei ollut sitten aamulla enää oikeastaan mitään jäljellä. Eli, vaikka parikin senttiä illalla satoi, ei tätä ilmeisesti lasketa ensilumeksi. Ensilumen määritelmähän on, että talviaikaan aamulla kello 8 mittauspisteellä on sentti lunta (Wikipedia). Vaikea sitten sanoa missä tämä Ilmatieteen laitoksen mittauspiste sijaitsee, että onko tämä ensilumi vai ei, koska kyllä siitä rippeitä tuolla vielä näkyy. pitkin nurmikoita ja tienpieluksia.

Meillä satoi lunta! Read More »

Menneen talven lumia

/ / Päiväkirjaa, Valokuvaus / Video / Kommentoi

Hei taas pitkästä aikaa!
Olen siirtämässä blogi-projeltiani takaisin minnala.netin alle, kun tämä WordPress on vain niin kätevä 🙂
Eli bloggerista pois ja äkkiä!

Jatkan samoja projekteja mitä olen tähänkin mennessä tehnyt, mutta toivottavasti kehityn niissä lisää… kaikki tuntuu olevan niin älyttömän vaivan takana, kun on noita vapaa-ajan ongelmiakin. Ei oikein riitä aikaa tehdä asioita kunnolla, mutta aina silloin tällöin saan jotain pientä aikaiseksi, kuten nyt pitää saada tietokoneen kiintolevyä tyhjennettyä isoilta tiedostoilta, jotta saan sinne taas uusia isoja tiedostoja. Taitaa olla ikuisuusprojekti! Mutta, videotiedostoistahan siis on kyse kun ne tuppaavat viemään niin älytömästi tilaa. Varsinkin kun nämä nykyvehkeet ottavat jotain 4K-kuvaa. Yksi kymmenen minuutin videopätkä kännykässä voi olla jo gigatavun kokoinen. Sinne ei montaa videopätkää saa mahtumaan, ja siirtokin kestää jonkun kotvasen.

Mutta, tässä on nyt uusin pätkä, jonka sain juuri äsken valmiiksi. Ei mitenkään huolella tehty, mutta vähän edes nähty vaivaa (hyvä myyntipuhe)
Siispä menneen talven lumiin, talvisiin tunnelmiin, joka on kuvattu autosta 12.12.2017!

Menneen talven lumia Read More »

Alkuvuotta 2018

/ / Päiväkirjaa, Blogspot-siirrännäiset, Käsityöt, Lemmikit, Ruoka & Food / Kommentoi

Pitäiskö puhua säästä vai päästä? Noh, niin sanottuun varastoon on taas kerääntynyt kuvia roppakaupalla, että jos jotain saisi edes tännekin laitettua. Kuvia on muun muassa paljon eri säätiloista 😀 Se on kuin päiväkirja jota täytyy pitää… se kuvien ottaminen nääs. Mutta kun tai jos ottaa jokaisesta sadasta eri tilanteesta päivittäin, tai edes viikottain kuvia, niin pitäisi sillä perusteella kirjoittaa sata eriaiheista blogiakin? APUA! Aika tuo myös rajoituksia kirjoitteluun – monesti päätyy tekemään ihan jotain muuta mitä oli alunperin suunnitellut, ja aikaa ei riitä sitten näihin ”sielunasioihin”. Kuvia on kertynyt liikaa, eikä oikein tiedä mistä alottaisi… mutta aloitetaan tällä kertaa tästä.

Edelliset kuulumiset olivat Akvaariokuulumisia 15.1.2018, niin tässä tulee joitain kuvia tämän vuoden alusta.

Vietimme ystäväni Tiinan kanssa uudenvuodenaattoa kotonani. Molemmilla oli asiaankuuluvat juomat, sekä kävimme hankkimassa jotain purtavaa. Pyrimme osin terveellisyyteen. Tehtiin pizzaa (voi sekin olla terveellistä), ja pilkoin dipattavia kasviksia ja vihanneksia astiaan, jotka saivat kylkeen kermaviilidippiä. Molemmilla on aika lailla sama maku, niin dipattavien kasvisten valinnassa ei ollut mitään vaikeuksia. Jos et ole vielää maistanut lehtiselleriä, niin suosittelen! Siitä voi ”paloitella” dipattavia tikkuja, kuten porkkanoistakin. Lehtiselleriä käytetään useassa paikassa Jenkkilässä, jos ravintolassa tilataan esim jokin ”hot wings”-annos (hornetit). Myö käytettiin dippikastikkeena Ranchia ja Tacoa. Wingsien kanssa tulee yleensä aina Bleu Cheese-kastike, jota saa kyllä Taffelinkin valikoimasta jauheena.

Sen verran kovat täpinät aiheutti uusi alkoholilakiuudistus, että oli aivan pakko lompsia ruokakauppaan 1.1.2018 ostamaan maailman ensimmäinen Gini Lonkero ja IPA! Ja hitot tipattomasta siis. Tämä oli pakko tehdä ettei olisi jäänyt harmittamaan… sentään historiassa ensimmäinen päivä kun ginipitoista juomaa saa Suomessa ruokakaupasta. Oikeaan suuntaan siis ollaan menossa. En ole sen koommin näitä juomia sitten kaupasta hakenutkaan…

Meillä oli täysi talvivarustus luonnon puolesta uudenvuodenpäivänä.

Tietysti alennusmyynnit alkoivat vuoden alussa, ja minä sekosin sukkalankoihin… Tässä nyt pari kerää mitä tuli hankittua (perkele). Molemmista on jo tällä hetkellä tehty joitain projekteja… kun ovat valmiita, laitan kuvat 🙂

Vuodentakainen projekti sai myös jatkoa… nyt on varret tehty molempiin sukkiin. Jos ottais yhtään ittestään mitään oppia, niin olisi kirjoittanut tuonne sukanvarteen jonkun pikkulappusen, kuinka tuon sukkavarren kavennukset ehkä ois pitäneet mennä. En ole aikaisemmin neulonut pitkävartisia sukkia siis. Kuviot pysyivät aika samoina, mutta kavennukset nilkkaa kohden ei. Seuraavalla kerralla siis ohje mukaan!

Minulla oli usein myös kutoessa pieni karvainen apulainen, joka osittain hankaloittaa projektien edistymistä 🙂 Uuno <3

Uuno vaatii välillä niin paljon huomiota, ettei siinä oikein muuta tohdikaan tehdä kuin paijailla häntä. Jos huomio on jossain muualla, Uuno muistuttaa asiasta mukamas hellävaroen, ”tapauttamalla” tassulla naamaan 😀

Kävimme ystäväni Aatun kanssa loppiaisena yllätysvisiitillä sukulaisteni luona  ”landella”, ja saunaillan päätteeksi saatiin paistella makkaraa ihan tuvan takassa 🙂 Tää oli muuten siistii! Ei ihan joka päivä pääse tällasta tekemäänkään.

Sain aiemmin syksyllä tuttavaperheeltä  pari muovikassillista perunaa, ja toinen kassi oli täynnä Rosamundaa… NAM! Kävin sitten funtsimaan, että mitä niistä voisi tehdä, ja laitoin testiin ranskikset. Viipaloidut potut olivat Timoa, ja tarkoitettu päiväruoaksi, mutta niitä nyt tuli paistettua moneen tarkotukseen yhdellä kertaa.

Kermaviilidippiä vielä  mukaan ni avot! Täytyy sanoa, että oli kyllä niin herkullista, että jos minulle tulee vieraita esim yökylään, niin aion tarjota heille jotain tällaista. Varmasti maistuu joka sorkalle 😀

Tässä kuulumiset tältä kertaa. Eikun kevään odottelua! Oletko muuten aloittanut huonekasvien lannoituksen ja multienvaihdon? Itse en ole vielää aloittanut, mutta tarkotus olisi istuttaa kultaköynnös uuteen isoon ruukkuun altakastelumultineen. Kiinanruusun pätkimistä pitää vielä miettiä mitenkä sen tekee, kun haluaisin siitä tietynlaisen ”puun”. Niistä sitten lisää tuonnempana.
Kuulemisiin 🙂

Alkuvuotta 2018 Read More »

Scroll to Top