Foxy oli mahtava koira!

Sitä pieni ihminen miettii mitenkä tästä voi oikein jatkaa – elämää, ja muitakin asioita, kun osa elämää on ”poistunut paikalta”… On ollut kerta kaikkiaan vaikeat viikot takana, vaikka naama yrittääkin aina iloiselta näyttää, kun tuolla ihmisten parissa liikuskelee. Päätin myös, että nyt on perhana käytävä lävitse kaikki muistot, kuvat ja sen semmoiset, ennen kuin niitä ei enää pysty tai viitsi käydä läpi. Asiat vaan kasaantuu ja se alkaa ahdistamaan! Päätin siis käydä läpi viimeisimpiä asioita, jotka ovat kiperimpiäkin tästä hetkestä katsottuna… Foxy – Rakas koirani

Foxy oli sylikoira

Ihan jo pienestä pitäen Foxy oli mielellään sylissä. Isäntänsä otti hänet usein syliin ja piti selällään, rapsutteli masusta. Foxy ihan selkeästi nautti siitä!

Foxy rakasti huomiota ja sen kyllä näkee!
Sylissä oli aina kivaa olla rapsuteltavana ja helliteltävänä.
Kun loikoilin sohvalla, Foxy tuli mielellään lähelle. Foxy sai olla sohvalla 🙂
Foxylla oli myös ilmeet! Näistä ilmeistä ovat saaneet nauttia muun muassa Facebook-kaverini, kun olen laittanut kuvia milloin mistäkin tilanteesta. Usein asiaan liittyy joko kissa tai jokin syötävä herkku! Tämän kuvan kohdalla taisi olla ihan jonkun sortin ketutus, kun ”piti koko ajan sitä kameraa räplätä”.
Foxylla oli myös oma paikka, missä tykkäsi oleskella. Nyt tuo tuoli vieressäni on tyhjä… olen miettinyt josko luopuisin siitä – sillä ei ole enää tarkoitusta.
Foxy rakasti peiton alla olemista…
… hän oli aamuisin usein kainalossani peiton alla!
Foxy oli todella suloinen koira! Näitä ihania ilmeitä ja hetkiä jään todella paljon kaipaamaan. Tuo kuono kun oli sylissäni, niin sitä vain rakasti niin sanoin kuvaamattoman paljon (ja taas tuli kyyneleet silmiin).
Foxy oli erittäin iloinen koira 🙂

Toivon mukaan tämä kaikki iloisuus tästä koirasta kumpusi siitä, että olin hoitanut häntä asianmukaisesti. Kun koira pitää viedä piikille, siinä käy jos jonkunmoista ajatusta läpi… onko tehnyt oikein jne. Tiedän kuitenkin, vaikka se ei aina siltä tunnu, että tein hänelle sen palveluksen, mikä pitikin tehdä! Vaikka itkua on ollut miltei joka päivä, niin silti tieto siitä, että nyt hänellä ei ole kipuja, jotenkin helpottaa minua myös. Tämä ilta tänään tässä parvekkeellani on ollut todella tunteikas… tämä on ensimmäinen kerta Foxyn poismenon jälkeen kun olen istunut täällä. Istuttiin tässä muutama päivä ennen kuin minun piti viedä Foxy piikille. Se oli semmonen ”meidän juttu” istua täällä parvekkeella. Foxy oli aina vierelläni…

22.6.2019
Lue artikkeli

Rakkaani on poissa

Nyt tuli se aika jota kaikki lemmikkien omistajat pelkäävät… minun piti myös tehdä hirvittävän vaikea päätös, ja viedä rakas koirani viimeiselle retkelle. En pysty tästä enempää edes kirjoittamaan kun tämä tapahtui vasta nyt maanantaina – pari päivää sitten. Kirjoitan varmasti jatkossa tuntemuksia kunhan siihen kykenen. Nyt annan vain ajan kulkea hetken!

Kiitos rakas koirani Foxy kaikesta ilosta ja kumppanuudesta jonka olet minulle elämäsi aikana antanut! Kevyet mullat sinne paremmille lammaslaitumille!

Lue artikkeli

Perintötila Kohon esittelyä

Kerrottakoon, että teen näitä kirjoituksia tästä kyseisestä paikasta sen takia, että olen viettänyt lapsuusaikaa kyseisessä paikassa todella paljon. Käyn vielä tänä päivänäkin lähes viikottain siellä koirani, Foxin, kanssa. Tämä perintötila ei kuulu minun suvulleni, vaan tätini miehen puolelle.

Tädilläni oli aikoinaan minun ylläpitämät kotisivut australiankarjakoirakasvatusta varten. Domainista, www.kohonkennel.com luovuttuaan, halusin pitää palan historiaa nähtävillä internetissä, jos jotakuta kiinnostaisi vaikka lukea asiasta. Päätin siis siirtää vanhan sivuston sisältöä tänne omaan blogiini, jossa voin sitten jatkaa kirjoittelua nykyisistäkin hetkistä, joita tilalla vietän.

Tietoa tilasta
Tila sijaistee Ruokolahdella, Kaakkois-Suomessa, lähellä Venäjän rajaa. Tätini, Sirkku-Leena, on tilan emäntä ja isäni nuorin sisko. Tila on kuulunut sukuun jo vuodesta 1742 (maakirjojen mukaan) ja hallinta siirtyi tädilleni ja hänen miehelleen vuonna 1970. Heillä oli aluksi tuotantoeläiminä lypsykarjaa, mutta myöhemmässä vaiheessa 80-luvulla kuvioihin tuli myös emolehmät. Niille oli luonnollisesti peltotilaa. 1990-luvun puolessa välissä tilalla kasvatettiin myös lampaita, ja samoihin aikoihin tila alkoi siirtyä luonnonmukaiseen viljelyyn. Emolehmät saivat lähteä, samoin lypsykarja vuonna 1997. Jäljelle jäivät itäsuomalaista alkuperäiskarjaa edustavat muutama kyyttö ja tietysti lampaat.

Kohon tila

Kohon kennel (Kennnel Kohon)
Tätini on aikanaan kasvattanut australiankarjakoiria. Ensimmäiset pentueet syntyivät Kohon kenneliin vuonna 1992. Linjauksena on aina ollut jalostaa hyviä, terveitä koiria, jotka sopivat niin työkäyttöön kuin esiteltäviksikin. Viimeinen pentue syntyi vuonna 2008, joka kantoi nimeä G-pentue (G-litter). Itselläni on nyt F-pentueesta yksi karjis, Foxi (Kohon Foxy Girl). Foxin veli, Felix, on edelleen tilalla isäntäväen seuralaisena. Karjaa tilalla ei ole ollut useaan vuoteen, joten Felix saa nauttia vapaasta elämäntyylistä leppoisan maalaismaiseman pihapiirissä ihan lemmikkinä. Teen tästä aiheesta toisen postauksen, jossa esitellään tarkempaa historiaa tilan australiankarjakoirista.

Lue artikkeli

Foxi ui paljussa

Vanhemmillani on ollut ”sopivasti” kattoremontti lämpimän viikon aikana, niin piti vähän odotella, milloinka kehtaa viedä tuon adhd-koiran tuonne pihalle juoksemaan, ettei se vaan satuta itseään mihinkään pelteihin yms rakennusmateriaaleihin. Vihdoinkin kaikki romppeet oli saatu vietyä pois pihamaalta perjantaina 23.5.

Vein Foxin paljun vanhemmilleni, että koira pääsee uimaan siellä käydessään.
Tässä Foxi jo odottelee innoissaan paljuun pääsyä.

Paljuun mahtuu 90L vettä.
Turkki pitää ravistella kuivaksi kun tulee pois…
Sitten ei muuta kun kuivattelemaan…
Lue artikkeli

Foxin kesäleikit

Täytyy rakastaa tätä nykytekniikkaa! Joskus aikanaan ei saanut tallennettua oikein mitään videoita, mutta nyt on jopa kännyköissä videokamerat. Ei muuta kuin kuvaamaan vaan. Ja itselleni tietty tärkeitä kohteita ovat omat lemmikit.

Tekemäni videot nyt eivät ole mitään huippulaatua, mutta kyllä ne minulle välttelevät muistoksi omista murusistani 🙂
Tässä yksi pätkä Foxi-hauvelista, jota olen aika paljonkin kuvaillut.

Video on kuvattu 14.7.2013 ja Foxin entisellä pihamaalla. Foxi rakastaa vedessä peuhaamista ja pallolla leikkimistä. Sain tuttavaltani vanhan kunnon nahkaisen jalkapallon, joka oli jo valmiiksi puhki. Se on oiva lelu koiralle! Hauveli saa siitä hampaillaan hyvän otteen, ja pallo kestää todella pitkään. Tämä on sarjassamme toinen pallo, joka Foxilla on menossa… edellinen, viereisessä kuvassa oleva pallo, kesti viisi vuotta – ainakin

Lue artikkeli