Valkoinen joulu sittenkin!
Koko joulukuu on näyttänyt lumen suhteen todella huonolta. Olin aivan varma, että nyt tulee muistamani toinen vihreä joulu. Edellisen kerranhan se tapahtui meidän paikkakunnalla vuonna 2015. Katselin ikkunasta, kun nurmikko vaan paistoi vihreänä. Taisinpa jopa pestä keittiön ikkunankin vasta jouluviikolla. Niin lämmintä oli. Ja onneksi pesin ikkunan, koska kynttelikkö olisi näyttänyt ihan karsealta likaisten ikkunoiden välissä.
Mitäpäs sitten mietiskelen tällä hetkellä… tosiaankin on ollut aika synkkää keliä tämän syksyn eikä nyt meinaa millään tulla sitä oikeaa talvea. Laittelin tuttavalleni eilen päivällä kuvan lumitilanteesta, ja hän kertoi, että Kajaanissa on vähän samankaltainen tilanne. Ihmeellistä kyllä, noin tunti viestin jälkeen lunta alkoi satamaan. Sitä satoi jopa sen verran, että maa jäi vähän valkoiseksi joistain kohdista.
Yön aikana pakastui, ja aamulla lunta oli vielä hieman maassa. Asia selkeni, kun päivä alkoi nousta. Saimme myös pientä hiutalointia lisää, joka nyt sitten ei enää joulua ennen sula pois. Tuulikin koveni, että liekö se sitten pölläyttää juuri sataneet lumet johonkin muualle. Outo vuosi, totean kuitenkin.
Pilvipeite alkaakin juuri rakoilla. Ehkä saamme vielä tämän päivän aikana nauttia omituisesta valoilmiötä – auringosta siis! Joka tapauksessa tänään saamme todennäköisesti nauttia kaikesta siitä, miltä olemme jääneet joulukuussa paitsi – lumesta ja auringonpaisteesta.
Olen ollut todella laiska parvekkeen suhteen. En siis ole siivonnut sitä vieläkään. Parvekkeella vierailee paljon pikkulintuja. Ne varmaankin etsivät ruokaa. Sen takia olen hieman laiskotellutkin rehujen suhteen, jos niihin olisi jäänyt jotain ötököitä linnuille syötäviksi. Jos linnut saisi jotenkin sisäsiisteiksi parvekkeella, niille voisi rakentaa tuulensuojan. Olisi sitten talveksi kopperoita missä lämmitellä.
Pitäisihän nuo rehut käydä nyt jo ottamassa alas tuolta kun ne ovat ajat sitten kuolleet. Turha tässä on selitellä. Kausivalotkin pitäisi ottaa sisälle talveksi. Nekin ovat vielä paikoillaan. Samoin räsymatto. Ei tästä tilanteesta nyt taida pystyä luistelemaan mitenkään pois!
Jouluaskareita
Olen sentään jotain saanut aikaiseksi. Jatkoin jokin vuosi sitten aloitettua tonttuprojektia. Nämä kaikki aina unohtuu, jossei niitä ota hyvissä ajoin esille. Nyt sattui käymään niin, että löysin eräät tekemäni sormikkaat, jotka piti mielestäni purkaa.
Purin ne siihen asti mistä peukalo alkoi. Oli tarkoitus neuloa ne uudelleen (en tiedä miksi). Sain kuitenkin kesken kaiken päähäni, että minulla on tarpeeksi sormikkaita, ja päätin askarrellakin niistä tonttuja. No, siinä kävi sitten sillä tavalla, että etsin myös edelliset tonttuprojektit kaapin perukoilta, ja jatkoin niitä. Valmiita ne eivät tosin vieläkään ole. Katsotaan ehtiikö jouluksi.
Käsitöiden tekemistä hankaloittaa oikean käden peukaloon ilmestyvät haavaumat, jota en kerta kaikkiaan tajua mistä ne tulevat. Olen yrittänyt hoitaa niitä erilaisilla rasvoilla mutta aina niitä vaan ilmestyy peukalon päähän. Haavoista vuotaa välillä vertakin, joka sitten sotkee kyllä paikkoja, ennen kuin huomaan asian. Laastarin käyttö monessa tilanteessa on pakollista, mutta sorminäppäryys kärsii. Lisäksi haavaumat ovat sellaisessa kohtaa peukaloa, ettei siihen oikein saa viriteltyä laastaria kunnolla. En halua, että haavoihin pääsee pöpöjä.
Olen sentään jotain järkevää saanut aikaiseksi kotonakin. Olen siivonnut asuntoani ja vienyt paljon roskaa pois. Olin lastannut auton täyteen hyötyjätepisteelle menevää roskaa peräti viisi kestokassillista. Hyvä, että itse mahduin autoon! Kun on satanut monta viikkoa vettä, niin niitä roskiakaan ei ole oikein huvittanut tuolla sateessakaan lajitella. Viime viikolla oli yksi sateeton päivä ja hoidin roskat silloin pois autosta. Roskat oli saatava pois ennen katsastusta. Olin aikeissa hoitaa ne edellisviikonloppuna, mutta pakkanen iski, ja auton oven lukkomekanismi meni jotenkin jumiin.
Aikaa on kulunut videoklippien setvimiseen. Se vasta työlästä ja aikaa vievää onkin! Nyt sekin homma on pitkälti tehty, ja ehkäpä jatkoa ajatellen voisi yrittää keksiä jonkinlaisen systeemin, miten niitä alkaa säilöä. Ja varsinkin ne pitää käydä läpi joka kerta ennen siirtämistä pilveen.
Mutta sitten se kaikista jouluisin asia, jota täytyy vielä ehkäpä hifistellä. Joulukuusi. Sen oksien setvimiseen kului yli puoli tuntia aikaa. Homma oli pakko tehdä hanskat kädessä ettei mitään terävää osu peukaloon. Se on nyt pystyssä parvekeoven edessä. Sain viriteltyä jalustalle uudet pyörät, ja nyt kuusta voi siirrellä tarpeen vaatiessa. Ja pitäähän sitä siirtää, jos aion mennä parvekkeelle.
Noh, valoisampia aikoja kohti ollaan menossa. Eilen oli vuoden pimein päivä, eli talvipäivänseisaus. Ei tässä tällä kertaa muuta kuin, että ihanaa jouluviikkoa kaikille 
Kiitos kun luit!
