Päiväkirjaa - Pääjäässä.com

Lämmin päivä tiedossa ja puutarhahommia

Minna G. / 28.6.2026 / oma piha, omakotitalo, puutarha, uusi koti

Puutarha on melkoisen ryteiköittynyt paikoittain, mutta ei se auta muuta kun aloittaa setviminen. Muutoin mikään ei koskaan edisty tai edes valmistu. Tänään on tulossa lämmin päivä, niin mikäs sen mukavampaa kuin viettää se ulkosalla, jos vaan ei pelkää hikoilua. Minä en pelkää.

Puutarhan pensasaita

Kävelin eilen puutarhaa läpi, ja tutkailin lähinnä pensasaitaa, joka meillä on orapihlajaa. Paholaisen keksintö, sanon minä. Voishan tuo ihan hienokin olla, jos sitä hoitaisi kunnolla. Itseäni ainakin ottaa pannuuun koko aita, enkä haluiaisi hoitaa sitä millään tavoin, mutta pakkohan se on. Nyt aidan seassa kasvaa ties mitä muita puita ja pensaita, jotka sitten tappavat sen orapihlajan sieltä alta pois. Myös talvi kurittaa pensasta katkomalla siitä paljon runkoja, jos sen päälle kasautuu paljon lunta. Yritän käydä sieltä täältä pätkimässä sinne kuulumattomat oksat pois, mutta työtä siinä kyllä tulee olemaan. Kävin ihan varta vasten hankkimassa puutarhasäkkejä lisää, että jos motivaatio iskee, oksille täytyy löytyä paikka.

Lidlistä löytyi puutarhasäkkejä edullisesti.

Voikohan tätä kirjoittamista laskea jollain tapaa motivaation keräämiseksi, kun tässä tosiaankin tulee käytyä kaikkea mahdollista läpi. Nyt en aio tehdä sellaista järkyttävän pitkää TODO-listaa, mitä edellisessä kodissani oli. Oli ihan kamalaa huomata, mitä kaikkea jäi tekemättä siltä listalta. Tai minullahan oli useampi lista. Eihän se yksi riitä mihinkään. Toisaalta kun ajattelee, olin kait hieman tylisistynyt siellä asuessani, kun piti keksiä tekemistä niin kauheasti. Tekemistä, missä ei ollut oikeastaan mitään järkeä. Näissä suunnitelluissa puutarhatöissä sen sijaan on järkeä, ja erittäin paljon. Ne on vaan tehtävä. Mutta nyt pitää ymmärtää, että tällaiseen pisteeseen ajautunut piha ei ihan yhdessä kesässä ole korjattu. Jotenka priorisoitia täytyy tehdä.

Ajattelin aloittaa pensasaidasta, koska se pitäisi heinäkuun puolessa välissä leikata. Sen seassa tosiaankin kasvaa ties mitä, ja yritän poistaa sieltä niin paljon sinne kuulumatonta kasvustoa kuin suinkin kykenen. Monessa kohtaa kasvaa muun muassa unkarinsyreeni, luumupuu ja herukkapensaita. Karviaisetkin ovat hyvin edustettuina pensasaidan seassa.

Aikamoinen duuni tässä kyllä on. Koko ajan pitää myös varoa, ettei piikit mene ihon läpi. Ei nyt just huvittaisi saada mitään ihotulehduksia kesäksi moisesta ryteiköstä. Nyt pitää muutenkin laittaa stoppi pensasaidan leikkaamiselle, ennen kuin selvitän mitä siitä aidasta on edes jäljellä näiden muiden puiden karsimisen jälkeen. Melkoinen aukko tuli yhteenkin kohtaan, mistä poistin unkarinsyreenin ja vähän muutakin pensasta.

Mustaherukat

Hetken aikaa en nähnyt pörriäisiä pihalla lainkaan, mutta nyt kun apilat ovat nousseet esille, kimalaisia näkyy paljon enemmän. Sivupihalla on myös vadelma, joka kerää kimalaisia ihan mukavasti. Täytyy keksiä vatukalle jokin kunnollinen kasvupaikka, koska haluan vadelmia. Ne ovat niin hyviä, etten halua poistaa pensasta pihalta. Koko kasvupaikka on vaan tällä hetkellä karmean näköinen, kun siitä käytiin hakemassa pois kolme mustaherukkapensasta.

Mustaviinimarjapensaista jäi montut mitkä pitää täyttää mullalla.

Vadelma on ihan villiintynyt ja sen kyljessä kasvaa vielä yksi viinimarjapensas, joka jää meille.

Jos niitä vadelmia haluaa jatkossa, niin niille täytyy kyllä kehitellä jokin kunnollinen kasvupaikka, mistä ne eivät pääse ihan noin pahasti leviämään, mitä tuolla sivupihalla on nyt päässyt käymään. Ainahan karkulaisia tulee pihoille, mutta ne on vain kitkettävä pois. Täällä ei ole kukaan vuosiin ollut kitkemässä. Tai olisi, jos vaan kykenisi. Kyllä äitini piti aikoinaan niin hyvää huolta puutarhasta, mutta nyt ei enää pysty samassa mittakaavassa. Niin se vain menee. Eikä se puutarhanhoito itsellenikään tuntunut kovinkaan mielekkäältä enää siinä vaiheessa, kun se alkoi olla sellaista kun olisi töihin mennyt. Mutta olen nyt paikan päällä itsekin asustamassa, niin ehkäpä asiat tulee hoidettua, ja ihan mielellään.

Mustaherukoita kasvaa pensasaidassakin. Olen kyllä kahden vailla, jätänkö niitä sinne kasvamaan vai kaivanko pois. Kelpaahan ne varmasti linnuille syötäviksi. Eiköhän linnut ole se syy, miksi niitä edes pensasaidan seassa kasvaa. Noh, nämä pensaat saivat nyt lähtöpassit. Yksi mustaherukkapensas saa riittää meille.

Pidinkin tässä pienen ajatustauon ja ajelin tontin kulmauksesta nurmikon, joka oli jäänyt ajamatta edellisellä leikkuukerralla. Kyllä ei ole kivaa kun jää leikkuri sinne kiinni jatkuvasti. Siellä kasvaa niin paljon pohjalla sammalta, että se tekee maasta sellaisen pesusienikerroksen. Siihen kun vielä lisätään erittäin epätasainen maa, niin johan on nilkat ja polvet kovilla! Meillä vielä satoi pari päivää sitten ihan kaatamalla vettä puolen tunnin välein. Oli tarkoitus kyseisenä päivänä hoitaa nurmikko minttiin, mutta ei tarvinnut mennä – taaskaan.

Tänä vuonna kaikki kasvaa kauheaa vauhtia. Pitäisi saada karsittua muun muassa toisen talonpäädyn pensaikko. Tekisi mieli katkoa koko roska. Olen siinä uskossa, että tämä pensas on virpiangervo. Ihan tarkkaa lajimääritelmää en pysty tekemään. Näiden karsimiseen menee taatusti muutama päivä, jos edes riittääkään. Leikkaaminen täytyy kuitenkin tehdä niin, että pätkäisee yhden oksan kerrallaan. Edellisinä vuosina meillä on käynyt pensasaidan leikkaaja, joka ei ole osannut leikata näitä oikein. Tai riippuu tietty mitä pensaalta haluaa. Minä haluan, että se pienenee, eikä leviä.

Pensasaidan ja angervon välistä pitäisi päästä kulkemaan sujuvasti etupihalle.

Samaa pensasta kasvaa meidän etupihallakin ja kuistin viereen on istutettu samaa pensasta. Tämäkin saa lähdöt tästä kun tuollaista pysty hallitsemaan mitenkään. Äiti sanoi istuttaneensa sen siihen aikoinaan kun piti saada äkkiä joku näkösuoja kuistille, kun pensasaita oli niin matala. Ei ole enää moiselle asialle tarvetta ja minulla riittää kyllä mielikuvitusta tehdä asioita toisellakin tapaa, kun haluttu lopputulos on se, ettei sinne näe. Tuollainen viritys, mikä siinä kuistilla nyt on, on erittäin huono ja myös ruma.

Kuistin kulmauksessa kasvsaa myös angervoa, jota on leikattava.

Tekemistä siis piisaa. Jos en olisi tällainen ADHD, niin nämäkin asiat olisi tehty jo. Tietty, jos jokaisesta osa-alueesta tekee pikkuhiljaa jotain, asia etenee niinkin. Mikään vaan ei tule koskaan valmiiksi, kun aina aloitan tekemään jotain uutta, tai jokin muu menee keturalleen, mikä vaatii välitöntä huomiota. Noh, sellaista se on talossa asuminen.

Olen monta vuotta yrittänyt asennoitua tappamaan terijoensalavan kannot, jotka on vielä jätettynä törröttämään jostain syystä. Ne on saatava ehdottomasti pois. Näiden kantojen vieressä on ollut vielä yksi kanto, joka lahonnut pois. Toivon näille muille samaa kohtaloa. Pitää yrittää muistaa laittaa lahonneen kannon kohdalle multaa, koska meinaan taittaa siinä joka kerta nilkkani, kun ajan nurmikkoa. Siinä on siis monttu.

Toisella puolella kantoja kasvaa, yllätys yllätys, unkarinsyreeni. Tämän kannon kohdalle on myös ilmestynyt jostain punaviinimarjapensas. Sen haluan pitää. Syreeni ja salavantaimet saavat lähdöt.

Karsin kirjoittelun lomassa pensasaitaa noin kymmenen metrin pätkältä. Pidempääkin olisi voinut karsia, mutta sitten tulee taas se ongelma, ettei saa niitä roskia mihinkään. Näin kävin nytkin. Ehdin siivoamaan pahimmat rojut pois nurmikolta ennen kuin vesisade saapui. Sateen jälkeen olisi taas turhaa ajatella tekevänsä yhtään mitään hetkeen, koska on ihan tajuttoman märkää. Nurmikon leikkuukin jäi kesken kun akku loppui. Onhan meillä toki toinen akku millä olisi voinut jatkaa ajelua. Ketutti vaan niin paljon kun se nurmikko upotti. Sain onneksi jotain tehtyä.

Homma kun jää kesken, niin sotkua syntyy

Ajattelin kaivaa nämä nurmikon alle jääneet kivilaatat esille talon päädystä, koska ne olivat mielestäni hienot silloin aikoinaan, kun vielä näkyivät. Voisin samalla ottaa niiden päältä lähtevät nurmikonpalaset käyttöön toisaalla. Ne voisivat toimia ikään kuin siirtonurmikkona. Niillä voi peittää vaikkapa marjapensaiden jättämiä multakasoja. Kunhan saan lapion autotallista, niin aloitan sen homman myös mitä pikimmiten. Tämän homman ei pitäisi edes olla niin älyttömän työläs. Paikkaan alkaa paistaa aurinkokin vasta iltapäivällä, niin menisi hyvinkin keskipäivän hommana.

Suuret kivilaatat ovat jääneet ajastaan nurmikon alle

Voisin kaivaa myös esiin takakuistin askelman, joka on kohta kiinnittynyt maahan kiinni kasvien kanssa. Minulla on pieniä paloja viiraa odottelemassa käyttöä, niin laittaisin juurikin sitä tämän askelman alle. Ei kasva sitten rikkaruohot siitä läpi. Takakuistin habitus muuttuisi projektin myötä täysin. Tämänkään ei luulisi vievän hirvittävästi aikaa. Kunhan vain saisin sen lapion sieltä autotallista. Se on tietynlainen lapio – sen takia.

Onko tässä nyt montakin hommaa kiinni ainoastaan siitä, että en pääse autotallista hakemaan lapiota? Joku varmaan ihmettelee, että miksi en pääsisi. Noh, kun siellähän on ne minun muuttotavarat vielä hujan hajan aika pahasti. En ole edennyt järjestelyhommissa sitten juuri mitenkään. Nyt kävi vielä sellainen tapaus, että kun olin ajamassa sähkökruiseria talliin, astuin ohi mennen jonkun eläimen paskaan, kun oli tehnyt tarpeensa heti siihen oven eteen. En huomannut asiaa välittömästi, vaan menin autotalliin. Sitten ihmettelin, että kylläpä haisee pahalle. Katsoin kenkään, ja jo vain. Kengänpohjassa oli sellainen sentin paksuinen kakkalevy, jolla tottakai sotkin autotallin lattiaakin vielä. Pitää kysyä äidiltä, onko meillä painepesuria, jolla saisin putsattua autotallin lattiaa sen verran, että siihen pääsisi kävelemään kunnolla. En halua käyttää hankkimaani teollisuusimuria moiseen tarkoitukseen!

Otti kyllä taas pattiin aika rankasti. Nyt ne minun sandaalitkin olivat käyttökelvottomat tovin. En löytänyt sukkia mistään, että olisin voinut ottaa toiset kengät käyttöön. Päädyin lopulta kauppaan ostamaan kahdet parit uusia sukkia. Kuivukoon kakka sandaaleista ensin ennen kuin pesen pohjan. Kakat ovat onneksi sellaisessa kohdassa pihaa, ettei ne sateesta kastu. Jospa ne keräisi tuota pikaa vaikkapa pois. On ollut mielessä monta kertaa, mutta aina jää. Kenkiähän olisi muuten lisää juuri siellä autotallin perimmässä nurkassa! Ei auta muuta kuin nauraa vaan tälle asialle.

Tässä on saatu putsailla parin viimeaikaisen viikon sisällä monenlaista eri ulostetta ties mistä. Ensimmäiseksi käytin autot pesussa, sitten olen saanut siivota etupihan sisääntulon portaalta linnunpeetä, ja vielä olisi oman huoneen ikkuna pesemättä kun joku lintu on onnistunut siihenkin jättämään valkoisen leimansa. Autot ovat jatkuvasti linnunulosteessa. Pitää järjestellä letkut jotenkin sillä tavoin, että etupihallekin olisi oma vesiletku, vaikkapa juuri sitä varten, että voi tarpeen vaatiessa huuhdella siellä jotain. Kulkuväylät ovat jatkuvasti linnunulosteessa. Ei sitäkään halua kenkiensä pohjiin ja kuljetella niissä sitten kaikkialle. Minä pystyn vielä väistelemään niitä länttejä maassa, mutta äitini ei pysty.

Tässä nyt oli taas vähän uutisointia mitä täällä pääjäässä.comin puutarhassa on oikein tekeillä. Tosiaankaan tänä kesänä ei ehdi kaikkea toteuttaa. Ja vaikka ehtisi, ei varmaan voimat riitä. Näillä mennään siis. Puutarhanhoito alkaa kuitenkin taas vaikuttaa mukavalta puuhastelulta. En muistanutkaan miten hyödylistä tämä voi mielelle olla. Puutarha ja luonto ovat parasta mitä ihminen voi saada

Lopuksi muuten vielä muutama puutarha-aiheinen tuote, jota on mahdollista ostaa tämän blogin verkkokaupastani.

Aforismipaita: You can solve all your problems in a garden – musta, tummanharmaa ja valkoinen. Unisex-malli sopii kaikille.

Lämmin päivä tiedossa ja puutarhahommia

Kiitos kun luit!

Muutto hoidettu!

Päiväkirjaa

Minna G. / 4.6.2026 / muutto, omakotitalo, uusi koti

Se on sillä tavalla, että muutto on nyt hoidettu! Menihän siihen joku tovi, mutta varmasti ihan ymmärrettävistä syistä. Kuukausi on melko lyhyt aika laittaa elämä nippuun jos meinaa joistakin asioista samalla luopua. Se ei ole ehkes tällaisella tavaramäärällä järkevää. Siispä kaikki ne tavarat, joista olen ajatellut luopua jossain vaiheessa, ovat nyt pakattuina tuolla myöhempää setvimistä varten.

Keskiviikolle on ennustettu todella kaunista kesäkeliä, siispä parkkeerasin itseni takaterassin aurinkotuoliin kirjoittamaan aamukahvin kera. Lintukonsertti on korvia huumaava! Terassin päädyssä oleva angervo on täynnä kimalaisia, joista lähtee myös äänekästä surinaa. Aion nauttia näistä asioista joka päivä. Eihän tämä helpollakaan tule menemään kun niitä velvollisuuksiakin on. Esimerkiksi nurmikon leikkuu. Laiminlyönnin huomaa kahvikupista otetun kuvan taustalta. Kun olen juonut aamukahvini, aion jatkaa nurmikon leikkuuta vielä hetken. Meille on hommattuna robottiruohonleikkuri, ja haluan ajaa nurmikon suht lyhyeksi ennen kuin sen ottaa käyttöön. Ei se tuollaista nurmikkoa pysty niittämään. Veljeni on täällä lomailemassa ja meillä on tarkoitus viritellä robotille langat paikoilleen kunhan nurmikko on ensin ajettu järkevään mittaan.

Nyt pitää toivoa, että pysyn terveenä. Olenkin jo alkanut aivastelemaan ihan mukavasti, mutta allergikkona sekin taitaa olla ihan normaalia. Täytyy jatkaa allergialääkkeiden syöntiä vielä hetki, kun nuo muuttokamat varmastikin pölyävät vielä jonkun verran kun tavaroita siirrtelee.

Sainkin onneksi äsken motivaatiota ajella nurmikkoa. Tottakai akku loppui kesken, ja jostain syystä toinen akku oli lataamatta. Kuka lie unohtanut. Kylläpä oli rankka homma kun maassakin oli vielä aamukaste! Pitää varmasti miettiä robotille joku ajankohta, milloin se hoitaa nurmikkoa, ettei ole sitten jumissa koko ajan. Märkä nurmikko – noh, kaikki tietää. Pitää muistaa kalkita nurmikko vielä kun sekin asia on unohtunut. Eli seuraavia sateita odotellessa. Olen hommannut nurmikon siemeniäkin.

Muuttotavarat aivan sekaisin

Kävin vielä tiistaina siivoamassa vanhalla asunnolla varaston ja hakemassa muutaman autollisen tavaraa. Jätin lahjakkaasti pari sisälle tulevaa muuttolaatikkoa ulos talon seinustalle, niin eikös sitten alkanut sataa vettä jossain vaiheessa ja olin itse vanhalla asunnolla. Toivottavasti mitään ei mennyt piloille kun sadekin oli sellaista hienoa suihkua. En ole vielä uskaltanut katsoa autotalliin mitä niille sateeseen jääneille tavaroille kuuluu. Käyn siirtämässä ne takaisin sisälle tarkastelua varten. Ainakin siinä kasassa oli television kaukosäädin ja joitain laskuja.

Muuttolaatikoita vanhassa asunnossa odottelemassa siirtoa.

Lintubongausta takapihalla

Pikkuvarpuset ovat lähteneet pesästä. Emot opettaat niitä lentämään, ja paljon muitakin taitoja. Ja melkein voisi sanoa, että lintujen meteli on niin kovaa tällä hetkellä, että se haittaa jopa keskittymistä. Omenapuussa oli äsken kauhea tappelu. Linnut oikein painivat keskenään oksien välissä. En ole ihan tällaista aiemmin nähnyt. Tietty, tässä kuistilla kun istuskelee muutamiakin tunteja, niin ehtii nähdä yhtä sun toista. Pikkuvarpuset ovat uskomattomia lentäjiä. Saa oikein ihmetellä miten ne eivät törmäile mihinkään.

Olen ollut jotenkin laiska ottamaan kuvia täältä talolta, mutta ehkäpä tuo tilanne muuttunee lähitulevaisuudessa. Nyt kuitenkin lepäilen ansaitusti kun muutto on suoritettu, ja laittelen pikkuhiljaa tavaroita paikoilleen. Meille tulee tänään kissat hoitoon pariksi viikoksi kun isäntäväki lähtee taas matkoille. Ihana parivaljakko, Rölli ja Sysi. Nämä ovatkin äidilleni uusia tuttavuuksia, vaikka hän onkin nähnyt niistä kuvia paljon. Ei tässä muuta tällä kertaa kuin hyvää kesäkuun alkua!

Kiitos kun luit!

Muutto edistyy

Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke

Minna G. / 19.5.2026 / koti, takapiha

Muutto alkaa edistyä, vaikka tässä on ollut ihan kauhea rupeama. En olisi heti uskonut mitä tuleman pitää, mutta yllättävän hyvällä mallilla kaikki on – ainakin ajatustasolla. Joka paikassa pitää koko ajan siivota ja siirrellä tavaroita. Makuuhuone talolla on vielä ihan hujan hajan, kun ensimmäisenä olisi pitänyt siivota pari hyllykköä, jotka ovat keränneet pölyä ja roipetta vuosien saatossa. Sitten kun olen mitä olen… aloitan tekemään jotakin asiaa, ja huomio siirtyy nopeasti toisaalle. Sänky on sentään hankittu, mutta se ei ole sillä seinustalla hyllyköiden takia, mihin haluan laittaa sen. Eli se on sitten se seuraava duuni, jonka jälkeen voin alkaa tuoda sisälle tuotavia muuttolaatikoita. Ne ovat sellaisia laatikoita joiden sisältöä tarvitsen akuutimmin, esimerkiksi yrityksen papereita ja elektroniikkaa.

Mutta kaikki näyttää paljon valoisammalta kun aamulla saa katsoa ikkunasta ulos omalle pihalle! Olen tälläkin hetkellä kirjoittamassa takakuistilla, ja juon aamukahvia. Pihapiirin linnut pitävät melkoista konserttia. Kirjosieppokoiras etsii suht äänekkäästi puolisoa omenapuussa. Välillä se on naapurin omenapuussa ja välillä meidän omenapuussa. Pikkulinnut ovat tervetulleita asustelemaan pihalle, varsinkin omenapuuhun. Ne syövät kesän mittaan toukat ja muut ötökät puista ja pensaista, ja me saamme luomusatoa. Molemmat hyötyvät.

Vanhassa asunnossa on vielä tavaraa, vaikka olen pakannut useamman banaanilaatikon ja tuonut ne tänne talolle. Kävi vielä niinkin, että en voi katsella jääkiekkoa televisiostani, kun MTV3 ja Elisa eivät syystä tai toisesta ole päässeet johonkin sopimukseen näyttää Maikkarin kanavia Elisan verkossa. Noh, minullahan on Elisan kaapeli TV kerrostalokämpässä, niin ei tarvitse sitten välillä siivouksen lomassa katsella heidän kanaviaan. Toki ne näkyisi internetistä, mutta kun ehdin irtisanoa liitymäni. Oli tämä irtisanominen hieman taktinenkin veto – ei tule istuttua telkkarin ääressä kun kasaisin mieluummin muuttolaatikoita!

Muutto alkaa olla lopuillaan ja olohuone tyhjä

Niinhän siinä taas kävi, että ajatus lähti harhailemaan kesken kaiken tätäkin kirjoitusta, niin ajoin sitten osan nurmikkoa takapihalta. Sen ajaminen jäi hieman kesken pari päivää sitten, kun akku loppui kesken kaiken. Onhan meillä toinen akku, ei siinä mitään, mutta nekin alkavat olla jo aika käytettyjä. Taidan hankkia uuden akun vielä, yhden vara-akuksi. Saisi sitten yhdellä kertaa (jos jaksaa) ajaa nurmikon kokonaan. Olikin jotenkin helppoa lähteä vaan ajamaan nurmikkoa tästä kuistilta suoralta istumalta. Aivan eri asia, kun tulla tuolta parin kilsan päästä tänne tekemään töitä. Nurmikon huoltoon kului vain vartti, ja miltei puoli pihaa on ajettu. Tänään on kevään tähän mennessä lämpimin päivä, mutta onneksi on pilvistä, niin ei ole niin tukalaa tuo nurmikon leikkaaminen. Toki talven jäljiltä ensimmäistä kertaa… huh, onhan se vähän jäykkää, niin kuin oma kuntokin tuntuu olevan.

Kohta täytyy taas lähteä tekemään joitain muuttolaatikoita vanhalle asunnolle. Meille ennustettiin eilen huomiseksi jopa +30 °C, mikä on suht älytön lämpötila siivoamiselle. Onneksi tuo ennuste on hieman muuttunut eilisestä, eikä meille olekaan tiedossa enää moista hellettä. Pääsen sitten huomennakin jatkamaan hommia. Nyt olisi tarkoitus paketoida työhuone banaanilaatikoihin. Siellä on tosin lähinnä roskaa, mutta on kuitenkin järjesteltävää. Saatta olla, että yksi lipasto jää yli. Ajattelin myös ompelupisteen laittamista pystyyn äidin tämän hetkisen ompelupisteen tilalle. Saattaahan se sitten olla, että yksi piste riittää meidän harrastuksiin. Meillä on kuitenkin samanlaiset ompelukoneet, ja minulla on lisäksi saumuri. Saisin samaan nurkkaan mappihyllyn toimistoa varten. Muutoinhan työpajan joutuu siirtämään muihin tiloihin.

Projektina pihakeinu

Talolla on ollut vähän yhtä sun toista projektia käynnissä, joista yksi oli pihakeinun korjaus. Niin kuin aiemmin totesin, minun on pitänyt siivota sitä sun tätä, että muutto onnistuisi jouhevammin. Tämä tarkoitti myös autotallin järjestelemistä tiettyyn pisteeseen. Autotallissa pidetään nimittäin talvisäilytyksessä pihakeinun ja aurinkotuolien pehmusteita. Sain autotalliin tilaa, kun virittelin pihakeinun paikoilleen. Mutta eihän se nyt ongelmitta sujunut. Pihakeinun katoksen sivurima, joka pitää varjoa muodossaan ja paikoillaan, katkesi keskeltä.

Uutta projektia pukkaa… tanko korjattava tai hommattava uusi.

Sattuipas autotallia siivotessa eteen vanha rikkinäinen lasten lapio. Ensin olin olin hieman näreissäni, että moisia kapistuksia enää säilötään missään. Mutta sitten sain idean. Sen alumiinivarresta saattaisi saada tehtyä tukiputken rikkinäiselle rimalle, eikä uutta rimaa tarvitsisi ostaa, jos vanha rima menisi lapiosta pätkityn putken sisälle. Moinen setti rimoja maksaa kuitenkin useammn kympin. Siispä lähdin tuttavaa moikkaamaan, joka katkoi ja ruuvaili putket paikoilleen. Piti vielä käydä paikallisesta yrityksestä ostamassa sopiva pultti keskelle, kun edellinen oli ihan vääntynyt aikojen saatossa.

Projekti valmis! Nyt on tukitanko paikallaan.

Havaintoja pihalta

Luumupuun pöntössä pesii sinitiainen. Kirjosieppo kävi oksalla lauleskelemassa, eikä aikaakaan, kun se häädettiin siitä pois. Sinitiaispariskunta syöksyi pöntöstä pois kirjosiepon kimppuun. Oli nimittäin niin nopeaa toimintaa, että tuskin näin koko tilannetta. Kyllähän nuo sinitiaiset ovat ärhäköitä jos joku yrittää niiden pönttöön tunkea. Pitäisi vaan joskus osata tehdä niille sopivammat pöntöt, ettei mikään muu lintu pääse sinne hätistelemään niitä.

Katselin luumupuuta muutenkin, kun unohdin leikata sitä viime syksynä. Luumupuu on tällä hetkellä täydessä kukassa, mutta se tiputtelee kukkia jo pois kun tuuli on aika navakkaa tällä hetkellä. Mutta, eihän luumupuun kukinta montaa päivää yleensä edes kestä. Se on yhden päivän upea, ja seuraavana jo ränsistynyt.

Omenapuu kukkii pidempään. Se on tällä hetkellä täynnä nuppuja, jotka eivät vielä ole auenneet. Puu on taas täynnä pieniä pinkkejä nuppuja. En vaan ole nähnyt pölyttäjiä. Jospa tämä navakka tuuli pölyttäisi niitä kuitenkin sen verran, että saisimme taas syksyllä satoa. Luumupuuhan on ristipölytteinen. Naapurissa on myös pari luumupuuta, niin meidänkin luumupuu tekee satoa.

Omenapuuta täytyy myös vähän leikata. En pääse ylhäältä leikkelemään oksia, mutta alin oksan haara on kasvanut todella pitkäksi, ja ajattelin poistaa koko oksan. Se on hyvin paksu ja se on kasvanut sen verran alaspäin, että pelkään sen katkeavan kovemmassa tuulessa. Varsinkin, kun se tekee oksien päihin omenia. Jos oksa katkeaa, se voi tuhota koko omenapuun, ja sitä emme halua. Lisäksi oksa on tiellä kun yrittää ajaa nurmikkoa puun ympäriltä. Leikkaan joitain muitakin oksia, jotka ovat kasvaneet liian pitkiksi.

Sen verran se ajatus taas tässä välissä harhaantui, että ajoin sitten loput takapihan nurmikosta. Paikalle saapui heti pikkulintuja kun lopetin. Nurmikon leikkuun jälkeen ötökät tulevat esiin, ja linnut lähtivät heti tutkimaan nurmikkoa. Ne hyppelivät aika lähellekin minua, kunnes sain kaivettua kännykän esiin.. kuvia ei siis ehtinyt saada.

Toimitan ilmeisesti myös linnunpelättimen virkaa, kun muutoin niin rohkeat harakat tallustelevat toisinaan pihalla. Äsken eräs tuli pihalle tutkimaan nurmikkoa, ja minut huomatessaan, lensi pois. Noh, tämä nyt ei minua haittaa lainkaan. Lensi kyllä tovin jälkeen takaisin ötököitä etsimään. Nyt sitä ei edes haittaa vaikka tuijotan välillä sitä. On se komea lintu! Nyt jos edesmennyt Foxy-koira olisi tässä pihalla kanssani, niin kyllä saisi harakka kyytiä.

Tulispa sellainen kesä, että tarkenisi olla joka päivä pihalla nauttimassa pihan elämästä ja luonnon äänistä. Kuuluu tähän moottoritienkin pauhunta, mutta linnut pitävät niin kovaa mekkalaa, että se miltei peittää liikenteen melun. Ja myöhemmin illalla liikenne kuitenkin hiipuu. Aion tehdä molemmista kuisteista viihtyisät oleskelupaikat. Näin muuten juuri omenapuun kimpussa mehiläisen! Tähän on hyvä lopettaa tältä erää. Jatketaan sitten myöhemmin tarinoita kunhan olen saanut muuttohommat eteenpäin. Ehkä olen saanut aikaiseksi tehdä lisää asioita täällä joista voi sitten kirjoittaa ja näyttää kuvia.

Kiitos kun luit!

Kesämuistoja äidin pihalta

Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke

Minna G. / 1.4.2026 / äidin piha, angervo, kesä, lilja, puutarha, salvia, unikko, vuosi 2015

Kesä alkaa olla taas lähempänä niin on aika muistella jotain ihania kasvattamiani kukkia. Nämä seuraavat kukat ovat tosin äidin pihalta, mutta ei se mitään. Minä olen suurimman osan niistä kasvattanut. Hieman jännittää, onko niistä ensi kesänä mitään jäljellä. Aion etsiä ne ja huoltaa kukkapenkin nyt paremmin kuntoon. Tässä saattaa piileä pieni elämänmuutos kevään mittaan. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Kuvat eivät ole mitenkään tuoreita, vaan ne ovat vuodelta 2015. Ne on jostain syystä jäänyt julkaisematta tässä blogissa. Löysin ne poistettavan gallerian albumista. Ihanaa muistella joskus vanhojakin asioita, ainakin kun ne ovat miellyttäviä!

Loistosalvia on siirretty aikaisemmasta puutarhasta, jota hoidin

Karpaattienkello – siemenestä kasvatettu

Hansaruusu on ollut pihalla jo tovin. Sitä on nyt yritetty kaivaa talonkulmauksesta pois vuosina 2023-2025. Pitää toivoa, että sen saisi ylös kokonaan tänä kesänä. Tilalle ei välttämättä tule mitään.

Ostin joskus aikoinaan virolaisesta verkkokaupasta kaikenlaisia siemeniä, ja sieltä tämä seuraavakin neilikka on peräisin. Virallista nimeä en tälle ole löytänyt, mutta epäilisin, että se on sulkaneilikka. Se on kuitenkin hyvin voimakastuoksuinen. Tätä neilikkaa en ole nähnyt pitkään aikaan kukkapenkissä.

Verikurjenpolvi on siirrännäinen edellisestä puutarhasta mitä hoidin ennen vuotta 2014. Se on alkujaan ostotaimi. Vieressä oleva akileija on taasen itse kylvetty siemenistä ja se on myös siirretty edellisestä puutarhasta. Joitain akileijoja on säästynyt kukkapenkin huonosta hoidosta huolimatta.

Tähän on kait ollut kasvamassa jokin unikkolaji, mikä ei ole sittemmin kyllä noussut uudelleen ylös. Samaisilla paikoilla on tosin idänunikko, mutta sen lehdet ovat erilaisia kuin tämä kuvan versio.

Lähettyvillä oleva Immalanjärvi ja Unterniskanjoki tuovat välillä pihalle vierailijoita. Tässä jokin sudenkorento, joka oli eksynyt tutkailemaan tätä ympäristöä.

Siperiankurjenmiekka on viihtynyt todella hyvin äidin pihalla. Tarkoitus on, että tänä keväänä saisin sitä hieman jaettua muuallekin pihalle. Se on nyt toisessa kukkapenkissä ja juurakko alkaa olla sitä luokkaa, ettei siinä kukkapenkissä kohta paljon muuta kasvakaan.

Tässä on yksi kasvi jonka yritän ehdottomasti pelastaa, jos vielä näen sen kukkapenkin reunalla. Se on itseni siemenestä kasvattama kamtšatkanmaksaruoho. Sain siirrettyä edellisestä puutarhasta yhden pienen taimen äidin pihalle, ja se onnekseni lähti kasvamaan. Kukkapenkki on omasta toimettomuudestani ollut muutaman vuoden huonolla hoidolla, niin täytyy vaan toivoa, että maksaruoho löytyy vielä siitä.

Taitaa olla niin, että ritarinkannukset ovat hävinneet kukkapenkistä kokonaan. Niillä on erittäin tunnistettavat lehdet, että jos nyt näen kasvin nousevan maasta, otan sen talteen ja istutan parempaan paikkaan. Sekaan istutetut perennat kasvoivat niin paljon nopeammin sen ympärille korkeiksi, että ritarinkannukselle ei vaan jäänyt enää tilaa. Olen kasvattanut tämänkin itse siemenistä.

Palavarakkaus kärsi myös toisten kasvien liiallisestä läheisyydestä. Se lähtee kyllä siemenestä kasvuun, mutta nämä on siirretty edellisestä puutarhasta äidin pihalle. Jos hyvä säkä käy, kukkapenkistä löytyy vielä yksi tai kaksi vartta palavarakkautta.

Tätä nurkkaustahan ei enää ole, vaan olen rakentanut tämän kukkapenkin uudelleen. Ja se menee tänä vuonna saneeraukseen villiintyneiden perennojen vuoksi. Siihen ei mahdu enää kasvamaan mitään, kun isot perennat ovat vallanneet sen. Kuvan vasemmassa etunurkkauksessa on harmikseni kadonnut japaninjaloangervo, joka on saatu äidin naapurista. Tämä harmittaa kovasti. Muistaakseni muurahaiset tekivät tämän juurakolle hallaa, ja kaivelivat niin paljon käytäviä ympärille, ettei kasvi saanut enää kunnolla vettä. Olen ikionnellinen, jos tämä lähtee vielä kasvamaan!

Keisarinkruunut kärsivät myös hirvittävän kadon, kun saneerasin kukkapenkkiä toissavuonna. Lahjoitin jotain kasveja pois kukkapenkistä, niin isäni antoi hakijan kaivaa itse lapiolla kukkapenkistä juurakoita. Isäni ei tiennyt, että juuri nämä keisarinkruunut oli istutettu sen juurakon viereen mistä hakija kaivoi juurakkoa. Isäni ei myöskään jäänyt odottelemaan minua pyynnöstä huolimatta, että saapuisin näyttämään mitä saa mistäkin kaivaa. Tällaiset takaiskut ovat suututtaneet minua niin paljon, että kukkapenkkien hoitamisesta oli tullut pikemminkin pakko kuin intohimo. Tänä kesänä asia tulee olemaan toisin.

Odotan innolla tulevaa kesää tällä kertaa koska tosiaankin tiedossa on jotain uutta. Toivottavasti saan toteuttaa joitain asioita, mitä päässä pyörii. Haluan ainakin itselleni sellaisen rentoutumispaikan, johon voin laittaa mitä haluan ja olla siinä milloin tahansa riippumatta säästä. Pihan osalta olen saanut hankkineeksi lisää tarpeellisia työkaluja, joista on apua kesäkukkien hoitamisessa. Muun muassa möyhennyskuokan, jolla voi muokata maata ja raapia rikkaruohoja taimien väleistä pois. Siitä on suurta apua minun ikäiselleni huonopolviselle henkilölle. Lisäksi hankin viime vuonna puutarhajakkaran, jonka päälle voi polvistua. Siitä on helpompi sitten päästä takaisin ylös.

Ei tässä tällä kertaa muuta kuin että odotellaan innolla, että kevät menee ensin ohi ja kesä saapuu!

Talvi vai kevät? Valitse mieleinen

Huonekasvit, Lemmikit, Päiväkirjaa

Minna G. / 11.3.2026 / helmikuu, kevät, talvi

Nyt on ihan siinä ja siinä onko talvi jo tulevalla viikolla ohi. Tänne on nimittäin ennustettu useita lämpöasteita. Sunnuntaina oli jo upea kevätpäivä! Meteorologit ennustivat, että ensi viikolla alkaa lämmetä oikein kunnolla. Kylmä ilmamassa olikin jäänyt idän puolelle. Sehän sopii minulle.

Ensimmäinen oikea kevätpäivä suununtaina 8.3.2026

Olen ollut nyt niin pitkään kirjoittamatta, että on lähes mahdotonta muistaa mitä tässä kuukauden aikana on oikein tapahtunut tai mistä alottaisi. En ole liiemmin käynyt kuvailemassakaan, kun ainakin helmikuun alku oli hyvin kylmä.

Ehdinpäs kirjoittamaan edellisessä artikkelissa, ettei lunta ole tiedossakaan. Noh, meni kait kaksi päivää kun lunta oli satanut sunnuntai-maanantain välisenä yönä ihan mukavasti, ja sade senkun jatkui vain. Niin ne ennusteet muuttuvat äkkiä, vaikka miten yrittäisi pysyä niiden mukana. Jäi vain nähtäväksi millainen lumi-inferno tänne oli taas tulossa. Jotenkin tuntuu siltä että maailman säätilanne on jatkuvasti aivan sekaisin, vaikka pitäähän täällä pohjolassa talvella lunta ollakin.

No mutta mitäpä olen sitten tehnyt tässä kuukauden aikana, vai mitään. Hirvittävä pähkäily on ainakin alkanut, mitä aion säilyttää tästä sirkuksesta ja mitä heittää suosiolla pois. Aloitin tavaroiden seulonnan myymällä tummasävyisen olohuoneenmattoni. Laitoin sen Toriin myyntiin, eikä mennyt varmaan viittä minuuttiakaan, kun sille löytyi ostaja. Huhhuh. Toivottavasti kaikki muukin menisi yhtä nopeasti kaupaksi!

Meniköhän Sotkasta ostettu matto kaupaksi konkurssin takia?

Samoin kyytiä saivat nämä kaksi sohvatyynyä, jotka ovat kulkeneet pitkin asuntoa jo ties kuinka monta vuotta ilman päämäärää.

Kevät herättää huonekasvit

Olen siirtynyt olohuoneeseen sohvalle nukkumaan, koska se tuntuu jotenkin paremmalta paikalta nukkua kuin oma sänky. Nyt on ollut viikon ajan todella mukavia kelejä, ja miltei joka päivä on paistanut aurinko. Auringonpaisteeseen on mukava herätä. Päiväkin on pidentynyt kolmen viikon takaisesta jo kahdella tunnilla, ja on melkeinpä sen 12 tuntia. On ollut ihan uskomatonta seurata koko alkuvuoden päivän pidentymistä. Tilastoin sen kehittymistä, ja kahdenkin päivän sisällä päivään tuli pituutta melkein kymmenen minuuttia. Ihan uskomatonta!

Huonekasvit alkavat virkoamaan kun kevät saapuu

Olen varannut huonekasveille ihan oman paikan olohuoneen Kaakkois-nurkkaukseen. Kasvit suorastaan pääsevät kylpemään aamuauringossa. Ne tuntuvat viihtyvän siinä todella hyvin. Tietty, onhan niitä muuallakin asunnossani, mutta en ole oikein päässyt vielä niitä sijoittelemaan haluamiini paikkoihin. Ja nyt tietysti kuviot pitää ajatella uudelleen, kun joudun tästä mahdollisesti lähtemään. Harmittaa jo valmiiksi mitä joudun jättämään taakseni. Tämä tekee minut todella surulliseksi.

Minulla on joitain kasveja, mitä olen vanhemmiltani saanut, tai isä niitä enemmän halusi hoitaa. Yksi tällainen kasvi on kiinanruusu. Se pitäisi kohta saada suurempaan ruukkuun, eikä minulla ole mahdollisuutta sitä juuri nyt ruukuttaa uudelleen. Se tulisi todennäköisemmin kärsimään siirrosta enemmän kuin mahdollisesta tulevasta paikanvaihdoksesta.

Peikonlehti on myös tehnyt lehtirullan, joka on ihan aukeamaisillaan.

Olen saanut vanhemmiltani myös sulkasaniaisen (Boston Fern). Tässä ei ollut aluksi muuta kuin kaksi lehdykettä. Olen katsellut YouTube-videoita asiaanperehtyviltä kanavilta, ja joka paikassa sanotaan, ettei saniaista pidä sumutella. Olen myös kuullut tuttavilta, kuinka heidän saniaiset eivät kerta kaikkiaan menesty, vaikka tekisivät mitä. Voisiko siis syy olla sumuttelussa? Kun lopetin saniaisten sumuttelun aikoinaan, niin omanikin ovat alkaneet viihtyä. On aivan eri asia, jos saniainen on vaikkapa kylpyhuoneessa, jossa se saa epäsuoraa kosteutta lehdille. Lämpimän patterin vieressä olevaa saniaista, tai mitään muutakaan kasvia ei tulisi sumutella lainkaan. Sumuttelu ei siis lisää kasvin ympärillä olevaa ilmankosteutta, vaikka niin joskus väitetään.

Väittämä: kasveja pitää sumutella että ilmankosteus nousisi talvisin. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan saattaa vahingoittaa kasvien lehtiä vielä pahemmin, ja altistaa kasvit taudeille.

Sain tuttavaltani kultaköynnöksen, joka on lajikkeeltaan Neon. Se on onneksi juurtunut todella hyvin ja on alkanut nyt kasvaa ihan kunnolla. Neonissa on tosiaankin keltaiset lehdet, eikä sellaiset kirjavat, niin kuin tavallisella kultaköynnöksellä on. Se on sijoitettu sellaiseen kasvupaikkaan, ettei aurinko pääse suoraan paistamaan siihen.

Kevätauringosta pääsivät nauttimaan myös hoidokkikissat, Rölli ja Sysi. Virittelin heille paikkoja ikkunan ääreen, josta voi seurata vaikkapa lintujen vierailua parvekkeella. En ole tosin hetkeen nähnyt lintuja parvekkeellani. Ne saattavat olla reviirejä etsiskelemässä tällä hetkellä.

Sysi viihtyi huonekasvien seassa. Hänestä kait tuntui siltä, kuin olisi jossain viidakossa väijymässä.

Kevätaurinko tulvii sisälle lattialle asti aamupäivällä. Kumpikin kissa makoili vuoronperään auringossa.

Ihmeellisen kilttejä kissoja ovat kun eivät koske huonekasveihin. Omat kissani aikoinaan kyllä pistivät huonekasveja matalaksi. Uuno söi kiinanruusun viimeistä lehteä myöten ja Spede teurasti yhden suuren kirjovehkan. Jos jokin kasvi oli sijoitettu hyllyn päälle, Spede kyllä löysi tiensä sinne, ja kävi pudottamassa tahallaan ruukun alas.

Huonekasveja alkoi ilmestyä kotiin vasta siinä vaiheessa, kun kissoilla oli hieman enemmän ikää. Sen lisäksi ne tuntuivat olevan onnellisia siitä, kun pääsivät ulos parvekkeelle kesäisin. Josta tulikin mieleen, että parveketta täytyisi alkaa siistiä, ettei pikkulinnut ala etsimään sieltä pesäpaikkoja. Tai vielä pahempaa, ampiaiset.

Muutenkin, parveketta pitäisi siistiä ja ottaa kissaverkko alas. Eihän minulla enää ole kissojakaan. Virittelin verkon sinne Urho-kissaa varten. Siitäkin on aikaa jo ties kuinka monta vuotta. Urho oli minulla hetken syksyllä 2021. En ole pystynyt Urhon jälkeen ajattelemaankaan uuden lemmikin ottamista. Urhon poismeno aiheutti minulle niin suuren surun, etten meinannut pystyä käsittelemään koko asiaa. Lisäksi se vielä kaivoi kaiken muunkin harmituksen esille. Tietty, jos negatiivisia asioita ei aikanaan käsittele, ne pulpahtavat esille sitten jossain vaiheessa jollakin tavoin. Tiedän, että minulla on tälläkin hetkellä jokin ”lukko” päällä. Sama lukko pitää minut kirjoittamisenkin ääreltä poissa.

Parvekkeen putsauksesta olisi muutakin hyötyä. Kun verkon poistaa, voin viritellä parvekkeelle vaikka kameran kuvaamaan lähipuissa olevia lintuja. Yksi hienoimmista tilanteistakin jäi eräs myöhäisilta tämän verkon takia kuvaamatta. Käväisin paikallisessa oluella, ja takaisin tullessa alkoi olla todella hieno kuutamo. Miltei täysikuu. Kuu oli aluksi pilviverhon takana.

En saanut otettua kuin yhden kuvan, koska kännykästä alkoi loppua akku. Olisin kuitenkin kohta kotona… yksi kuva vaan. Kotiin päästyäni huomasin kuun möllöttävän suoraan parvekkeen puolella. Koivun oksat ovat talvena todella kauniita pimeään aikaan. Niiden muodot ovat todella hienot kuutamoa vasten. Tässä tilanteessa minua todellakin harmitti, että kaiken tämän välissä oli kissaverkko. En usko, että toista tilaisuutta tähän enää tulee.

Talvi ei muuten tappanut edellisessä kuvassa näkyviä puutarhavalojakaan. Niihin ei vaan syttyneet valot, ennen kuin päivä alkoi pidentyä. Nyt niissä palaa valo parisen tuntia melkein joka päivä, kun hämärä alkaa saapua. Niissä on hämäräkytkin. Oletin, että ne olisivat hajonneet kun jätin ne talveksi ulos. Olen yllättynyt.

Kävin minä 12.2. viemässä isän muistoksi hautakynttilän muistolehtoon. Kyseinen päivä oli se päivä, kun isä tuhkattiin.

Pois tullessani käväisin kurkkaamassa aikaisemman kotikyläni purkutyömaata. Tästä nimittäin purettiin talo, jossa vietin ensimmäisen vuoteni isän ja äidin kanssa. Asuimme ukin (isän isä) luona. Tuli jotenkin todella surullinen mieli koko päivästä. Isä tuhkattiin ja ensimmäinen kotini purettiin. Pala historiaa ja elämää häviää hetkessä savuna tai tuhkana ilmaan.

Sellaista se elämä kuitenkin on. Välillä on mukavaa ja välillä surraan. Mutta, oli minulla mukaviakin hetkiä helmikuussa. Paikallinen baari järjesti alppicurling-tapahtuman, jossa oli ihan hauskaa. Kävin syömässä pyttipannua ja letun. En itse osallistunut kisaan, koska en ole pelannut tuollaista peliä koskaan. Silti sitä on ihan kiva katsoa kun muut pelaavat.

Edellisenä päivänä kävin hankkimassa tädilleni kirjan kirjakaupasta. Oli kirjanjulkistamispäivä, ja itse tekijäkin oli paikalla. Kirja oli Tapahtui kerran Imatralla ja kirjoittaja on Pekka Lehonkoski. Hän kertoi kuinka tarinat oli saatu kirjaan ja miltä ajalta ne olivat.

Sattuipas sitten niin hauskasti, että kirjassa oli oikein muutaman sivun juttu edesmenneestä sukulaisestani. Voitte vaan kuvitella tätini ilmeen kun näytin kirjan. Hyvä että pysyi tuolillaan! Kalle Taskinen oli hänen kummi, tätini ja isäni tädin mies. Muistan Kallen oikein hyvin. Kävin pienenä tyttösenä paljon heillä kylässä, kun sieltä sai aina Marianne-karkkia ja keltaista Jaffaa.

Kyseinen paikka on myös alkulähde postimerkkiharrastuksen pariin. Ullakolta löytyi oikea aarrearkku. Joku oli viskannut sinne vanhoja kirjeitä, joista otin postimerkit itselleni. Ne oli heitetty sinne selkeästi siinä tarkoituksessa, että olivat menossa roskikseen tai uunin sytykkeeksi. Siitä alkoi isäni ja minun yhteinen harrastus.

Tähän on hyvä päättää tällä kertaa tarinointi ja kokeilla josko inspiraatio iskisi seuraavalla kerralla vähän aikaisemmin. Saattaahan tuo kevät vähän vaikuttaa asiaan. Kunhan takatalvi ei yllättäisi… noh, se jää nähtäväksi. Kevättä on kuitenkin vielä jäljellä parisen kuukautta. Taidanpa muuten sytyttää tänään pari muutakin kynttilää isän kynttilän lisäksi. Kaksi huipputyyppiä on myös lähtenyt taivasmatkalle tässä lyhyen ajan sisällä. Kevyet mullat Jukka ja Isto