urho

Jäähyväiset akvaariolle

Aloitin tämän akvaarioon liittyvän artikkelin kirjoittamisen 25.10.2021. Se jäi tyngäksi, niin kuin on tapana sanoa. Asiat eivät myöskään enää ole ajankohtaisia, mutta kirjoitan tämän nyt uudelleen, koska asiat ehtivät jo muuttua toisenlaisiksi ennen kuin olin saanut tämän artikkelin edes raakileeksi.

Tämän kirjoittaminen oli yksi niistä todella vaikeista asioista kyseisenä ajankohtana, koska tein isoksi osaksi päätöksen ajaa akvaarion alas, Urhon takia. Alloitin siis tämän kirjoittamisen Urhon poismenoa edeltävänä päivänä (Urho – ihana kissa on poissa 26.10.2021). Minulla ei ollut hajuakaan mitä seuraava päivä toisi tullessaan, ja olinhan juuri alkuvuodesta aloittanut uuden akvaarioprojektin dokumentoinnin osasta 1. Toista osaa en koskaan kirjoittanut…

Juwel 180 L akvaario

Akvaariosta luopuminen oli harkittu päätös

Miksi päädyin tällaiseen ratkaisuun? Hyvä kysymys. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt asiaa, että hetken mielijohde tämä ei ollut. Aioin säilyttää akvaariotarvikkeista LED-valaisimen, koska sen alla voisi kasvatella vaikkapa vihanneksia. Kaloille hankin uuden kodin. Pidin sen aikaa allasta käynnissä kunnes kalat olivat päässeet uusiin koteihin, tai yhteen kotiin. Kalat saivatkin nopeasti uudet kodit. Osa meni tuttavalleni.

Superlämmin kesä 2021 vaikutti myös tähän päätökseen. Oli hirvittävä homma yrittää pitää akvaarion vesi oikeassa lämpötilassa. Sain olla joka päivä roudaamassa ämpärillä vettä altaaseen. Se oli ainoa keino pitää vesi sellaisessa lämpötilassa, ettei tule kalasoppaa. Meillä kraanavettä desinfioidaan aika rajusti, eikä vettä voi laittaa suoraan (tai kannata laittaa) akvaarioon lisäämättä siihen ensin jotain vedenkäsittelyaineita.

Myös COVID-19 vaikutti päätökseen! Ei ollutkaan ihan itsestäänselvyys, saiko kaloille tarvikkeita hankittua. Ja jos sai, niin mistä ja milloinka ne mahdollisesti saa itselleen. Ei ole kivaa jos joutuisi pitämään vaikkapa kaloja nälässä. En ole kuitenkaan varakas, että voisin ostaa yhdellä kertaa vuoden tarvikkeet pahan päivän varalle. Tarvikkeita ostetaan silloin kun edelliset ovat käymässä vähiin ja ne käydään ostamassa paikallisesta eläintarvikeliikkeestä.

Urho-kissa

Lisähuolta aiheutti Urhon olotila kyseisellä hetkellä. Luulin, että hänellä oli vatsa tukossa, ja olin viemässä sitä lääkäriin heti kun saisin ajan. Tässä yksi asia joka vaikutti päätökseeni ajaa akvaario alas. Halusin vähentää vastuullisia projekteja, jotta ehtisin paremmin hoitaa niitä muitakin tärkeitä asioita elämässä! Minulla oli mielestäni olosuhteisiin nähden liian monta rautaa tulessa. Edellisten lemmikkien aikana oli ihan yhtä monta rautaa tulessa, eikä siinä mitään. Sen onnistui jostain syystä kuitenkin hanskaamaan. Nyt tilanne oli toinen. Olinhan itsekin jo vanhempi ja mahdollisesti monessa asiassa viisaampikin. Ihan jokaista minuuttia ei elämästä tarvitse täyttää johonkin projektiin, vaan välillä voisi ihan nauttiakin rauhallisuudesta.

Kuva: Instagram-tililläni. Perustin Urhollekin oman Instagram-tilin, joka tällä hetkellä ei enää ole aktiivinen. Joitain kuvia löytyy omista kuvista.

Halusin keskittyä pitämään Urhosta hyvää huolta, ja että hän saa kaiken tarvitsemansa huomion. Akvaario sai lähteä, vaikka Urho siitä melkoisesti pitikin. Voisin käyttää senkin ajan, mitä akvaario vaati vaikkapa Urhon leikittämiseen ja rakennella hänelle kaikkea kivaa. Kissa-TV voisi olla hyvinkin kiipeilytelineen muodossa olohuoneen ikkunan ääressä, josta näkee paljon lintuja, ja parvekkeen voisi viritellä siten, että Urho voisi viettää sielläkin turvallisemmin aikaa jos haluaa. Ja tottakai kun valokuvausta harrastan, olisin ottanut Urhosta vielä paljon kuvia.

Tulevaisuuteen liittyvät suunnitelmat kariutuivat yhdessä yössä. Vein Urhon maanantaina lääkäriin, jossa hälle tehtiin tutkimukset. Niissä selvisi sitten Urhon kohtalo. Nyt jälkikäteen tiedän, että en olisi voinut tehdä mitään toisin. Jos munuaiset menee, niin ne menee! Niille ei voi tehdä mitään. Päätin silti ajaa akvaarion alas, vaikka asiaan ei enää siinä kohtaa Urho vaikuttanutkaan… tai sen verran ehkäpä vaikutti, että halusin akvaariosta välittömästi eroon. Olin varma, että Urhosta luopuminen vaikuttaa negatiivisella tavalla yleisvointiini, ja niinhän se tekikin.

Kuva: 12.11.2020 Uusi ja vanha akvaario vierekkäin.

Tiedän, että monelle akvaariosta luopuminen tuli yllätyksenä. Olinhan vasta vuosi takaperin vaihtanut toiseen altaaseen. Sekin tietysti oli pakon edessä tehty toimenpide, koska vanhaan altaaseen alkoi ilmestyä lohkeamia. Siinä samassa akvaarion koko pieneni hieman, jonka vuoksi sen sai sijoitettua helpommin toiseen paikkaan asuntoa. Ei niitä paikkoja silti ollut tarjolla asunnossa kuin yhdessä kohtaa. Asioiden on mentävä heti kohdalleen, kun ei niitä myöhemmin enää siirrelllä mihinkään.

Akvaario nurkkauksessa

Olin aikeissa kirjoittaa akvaarion kasaamisestakin artikkelin. En pitänyt mitään kiirettä asian suhteen. Noh, nyt sitä on ihan turha enää kirjoittaa. Videokin oli tekeillä. Sen toki voisi vielä jopa tehdä. Noh, katsellaan…

Tulipahan nyt laitettua tänne kuvaakin vanhasta jalustasta, jonka olen purkanut atomeiksi. Kysehän on tuosta paneloidusta viritelmästä joka oli ison altaan jalustan ympärillä. Sain panelit niin hyvin irrotettua, että aion käyttää niitä tulevassa projektissa, jonka toteutan lähiaikoina. Muistoprojekteja nekin, mutta niistä sitten lisää toisella kertaa.

Jäähyväiset akvaariolle Read More »

Marraskuu vaihtui joulukuuksi

Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja meille on tullut talvi, ainakin väliaikaisesti. Sitä on vaikea sanoa kauanko se kestää. Nautitaan siitä siis niin pitkään kun vain voidaan!

Kävin kirjastossa 15.11. ja kun olin lähdössä takaisin kotiin päin, meille syttyi Vuoksenniskantielle kausivalot. Se oli aika sykähdyttävä hetki! En ole aikaisempina vuosina kiinnittänyt näiden syttymisajankohtaan mitään huomiota, niin tulipahan nyt tämäkin nähtyä. Myöhemmin illalla kun ajelin samasta kohtaa ohitse, kirjaston vastapäätä oleva rakennus ja sen piha-alue olivat ilman valaistusta. Liittyivätköhän nämä kaksi asiaa toisiinsa… hmmm.

Tähän aikaan aurinko alkoi juuri laskea, ja se värjäsi taivaan ihan oranssiksi. Sain kuin sainkin nappastua muutaman kuvan auringonlaskua vasten jäämättä autojen alle! Ajankohtahan oli siinä neljän kieppeillä, jolloin työpaikkaliikenne on suht vilkasta.

Keskelle tietä vaan kuvaamaan! Käytössä oli toki vain kännykkä, mutta ei se mitään haitannut.

En tiedä nyt, onko nämä meidän katuvalot jotenkin kornit, kun ovat tuollaiset oranssinsävyiset. Ne taitavat olla niitä vanhanmallisia energialamppuja, joita ei kohta enää EU-säädösten takia saa käyttää. Mutta, tässä tilanteessa ne kyllä toivat jopa hieman tunnelmaa korostaen auringonlaskua, kun vielä ei ole lunta… lumen ne värjäävät luonnottoman väriseksi, siitä en pidä! Yritin muuten tarkoituksella ottaa sellaisissa kohdissa nämä kuvat, ettei niissä näkyisi juurikaan autoja tai ihmisiä. Aika hiljainen tämä meidän ”pääkatu” tällä kylällä on. Itse asun tästä reilun kilometrin päässä.

Kausivalot syttyivät marraskuun 15.
Marraskuun 15. päivä 2021 Vuoksenniskantie

Edellisistä kuvista nyt ei mennyt kuin noin viikko, kun meille tuli lumi maahan. Tämä oli vielä marraskuun puolella. Se on ollut viime vuosina suht harvinaista, kun monesti olemme täällä toivoneet ettei meille tulisi mustaa joulua! Se on kyllä vielä tämänkin vuoden puolella mahdollista, ja saattaa jopa olla todennäköistäkin…

Ensilumi marraskuussa 2021
Marraskuun 23.

Marraskuu vaihtui joulukuuksi tällä viikolla lumisissa merkeissä. Meillä on ollut aika kylmää täällä jonkin aikaa. Tälläkin hetkellä pakkasta on -17C. On kyllä ihan uskomatonta mitenkä vuodet ovat niin erilaisia toisistaan. Tosin vuosi sitten meille satoi ensilumi aika lailla samoihin aikoihin 26.11. Lapissa on nyt todella kylmää – pakkasta lähes 40! Hyi helvetti, sanon minä. On ehkäpä sen takia sitten parempi kun saa asua täällä vähän etelämmässä kun täällä on yleisesti ottaen hieman lämpimämpää kuin pohjoisessa.

Katselin eilen (4.12.) sivusilmällä Rukalla käytävää kumparelaskukisaa, jossa oli yksi suomalainen osallistuja, Jimi Salonen. Repesin täyteen röhönauruun, kun kuvaaja näytti katsomossa olevia suomalaismiehiä, jotka olivat selkeästi fanittamassa Jimiä… ja porukka oli katsomossa nimittän ilman paitoja! Tässä on YLE:n juttu asiasta ja Jimin tyylinäytteet. Kyllä meillä täällä Suomessa on ihan kahjoa porukkaa, mutta hyvä niin!

Talvinen piha 2.12.2021

Lunta satoi edellisen kuvan ottamisesta vielä lisää. Meillä oli hetken postikorttimaisemat! Tuulenvire käy kuitenkin sen verran, että puiden oksilla ei enää tällä hetkellä ole lunta. Tämä satanut lumi oli erittäin kevyttä ja tuuli pudotti ne oksilta hetkessä pois.

Kotipihaa 3.12.2021 aamulla noin kello 8:20

Keittiön ikkunasta talon päädystä otettu kuva aamulla. Aamulla on ihan eriväristä kuin auringonlaskun aikaan!

Tässä on vielä hetki sitten otettu kuva 5.12.2021 noin kello 14.00. Tunnin päästä on jo ihan hämärää! Onneksi on lunta joka edes hieman valaisee maisemia.

Mietin hetken mitä mahdoinkaan tehdä vuosi sitten, eikä mieleen kyllä tullut yhtään mitään. Oli pakko tarkistaa kännykällä otetuista kuvista, mitä olen silloin mahtanut tehdä. Kuvien ottaminen on hyvä asia ja ajassa voi siten palata aina taaksepäin. Olenhan minä näköjään julkaissut artikkelinkin tuolloin kestomaskien valmistamisesta. Se oli silloin erittäin ajankohtaista tekemistä… nyt neulon lähinnä sukkia ja yritän pysytellä kotona.

Vuosi sitten maailman tilanne oli hieman toinen. Ei se kyllä nytkään hyvä ole COVID-19 takia. Kuluvalla viikolla on todettu eniten tartuntoja mitä missään vaiheessa tätä pandemiaa. Saas nähdä milloin korona iskee minuunkin. Onneksi olen rokottautunut, jos se vaikka hieman lieventäisi mahdollista tilannetta. Tällaisina aikoina tulee kaivattua edesmenneitä lemmikkejä, joiden kanssa oli ihana käpertyä fleece-peiton kanssa sohvalle makoilemaan. Muistelen Urhoakin vielä suruisilla mielin… liian lyhyen aikaa oli elämässäni

Kun kesä vaihtuu syksyksi ja syksy marraskuuksi, kissoista tulee sellaisia ihania tyyppejä, jotka viihtyvät sylissä ja lämmittävät sinua, tai ainakin Urho oli sellainen. Tosin Urho ei ehtinyt marraskuuta näkemään kanssani, mutta sellainen hän olisi kuitenkin ollut. Muutkin edesmenneet kissani, Spede ja Uuno olivat sylikissoja. Se on just parhautta! Minulla on ollut onni saada olla ja elää niin ihanien ja suloisten kissojen kanssa, edes hetken

Rakas pieni Urho!

Marraskuu vaihtui joulukuuksi Read More »

Elämä jatkuu

En pysty vieläkään käsittämään Urhon poismenoa. Jokin asia ei ollut kohdallaan. Tietenkin kelaan, olisinko voinut tehdä asialle jotain, mutta en keksi juurikaan mitään. Urho oli vain sairastunut lyhyessä ajassa todella pahasti ja en huomannut sitä tarpeeksi ajoissa. Elämän täytyy silti jatkua! Keskityn nyt siihen mitä minulla on… En harkitse kissan ottamista, turha kuvitellakaan!

Elämä Urhon kanssa oli mukavaa. Urho oli työpisteeni vieressä usein pitämässä minulle seuraa.

Minulle rapsahtaa jossain vaiheessa ”kiva” lasku Urhon ”ensimmäisestä ja viimeisestä” lääkärikäynnistä ja se täytyy jotenkin saada maksetuksi. Ottaahan se kaaliin kun semmoset 300 euroa pamahtaa maksettavaksi juuri ennen joulua. Varsinkin kun se muistuttaa minua Urhon poismenosta. Sama juttu oli Uunon kanssa silloin aikanaan. Vuosi alkoi Uunon lääkärimaksulla jossa piti maksaa eutanasia ja tuhkaus. Kyllä alkoi vuosi 2020 sen paperinpalasen siivittämänä ihan päin persettä! Näille asioillehan ei kuitenkaan voi mitään. Elämä jatkuu.

Jospa sitten muihin asioihin… liekö ne yhtään sen piristävämpiä kuin alkukaan… parit kuvat nyt kuitenkin laitan.

Tulin eräs ilta kotiin noin ysin aikoihin. Talon, jossa asun, yläpuolelta lensi lentokone. Tästä piirtyi hämmentävä kuva taivaalle ja onneksi sain napsastua kännykällä siitä kuvan. Sain hauskoja kommentteja asiaan liittyen ja laitoin kuvan myös Instagramiin. Ikään kuin lentokone olisi väistänyt kuuta tuossa kohtaa. Oikeassa yläkulmassa on koivu, jonka lehdissä oli vesipisaroita. Siitä kimallus. Vähän bling blingiä pihalle!

(Kuvaa manipuloitu autojen sumennuksen osalta)

Ehdin rakentaa kissalle ikkunan ääreen istumapaikan. Teen paljon DIY-projekteja joissa käytän kämpästäni syystä tai toisesta löytyviä tarvikkeita. Tämäkin koulupöydän päätyjalka sai uuden elämän. Tähän tuli vielä pöytälevy johon ruuvailin irtojalat kiinni. Eli siis minun työpisteeni. Urho ehti istuskella ikkunalla noin pari viikkoa. Nyt tuolla kissan istumapaikalla on huonekasveja, joista sitten joskus kerron myöhemmin.

Koulupöydän jalkonen uusi elämä
Kuva: 7.10.2021

Hamstrasin viime talvella K-Raudasta jokusen kappaleen saniaisia ja muratteja, ja täytyy vain todeta, että ne eivät kerta kaikkiaan viihdy asunnossani. Ilmeisesti niitä pitäisi kastella joka päivä. Olen nyt niin monta kertaa kokeillut kasvatella saniaisia ja muratteja, että senkin saa nyt vain unohtaa. Näillä kasveilla ei vaan ole elämään vaadittavia edellytyksiä asunnossani! Asiaan saattoi toki liittyä ilmastointilaite, jota pidin aika paljon tänä kesänä päällä helteiden vuoksi. Kumpikaan näistä kasveista ei todellakaan pidä kuivasta ilmasta.

Kaikki kuolleita: ei elämää yhdessäkään rehussa.

Välillä ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta näille kasvijutuille minä yleensä nauran. Tajusin onneksi siirtää orkidean parvekkeelta sisälle hyvissä ajoin ja siinä onkin vaikka kuinka paljon kukkavanoja tulossa. En tosin tiedä kuinka ne saisi kasvamaan. Pähkäilen sitä sitten joskus myöhemmin. Orkidea on nyt tuossa ikkunalla Urhon paikalla.

Unohdin parvekkeelle yhden marraskaktuksen. Se oli siellä parit yöpakkaset, tai ehkäpä useammatkin. Se ei kuitenkaan näyttänyt niin kärsineeltä kuin osasin kuvitella.

Kuva: 3.11.2021

Uskon, että tämä on saanut jäätä ja vaikka mitä niskaansa parvekkella ollesaan. Alunperin ajattelin jättää sen vain sinne, mutta en kuitenkaan raaskinut jättää sitä sinne kuolemaan. Kokeillaan jos sille vielä elämä voittaisi. Toin sen sisälle eristykseen kylpyhuoneeseen suihkutilaan ja virittelin sille oman valon.

Elämän jatkumo kasvina kylpyhuoneessa

En ole tehnyt mitään ihmeellisiä suunnitelmia loppu vuoden suhteen, mutta vähän kutkuttelisi ottaa akvaarioharrastuksesta jäänyt LED Finlandin kasvivalo käyttöön ja antaa sille uusi elämä vaikkapa kasvihuonelamppuna. Kävi mielessä, jos olisin vain kasvatellut tomaattia, paprikaa, salaatteja ja basilikaa ympäri vuoden keittiössä. Huonekasveille tuo valaisin on aivan liian tehokas ja se polttaa varmasti lehdet, vaikka siinä onkin säätönamikat. Ei ole järkeä himmentää lamppua jos koko kapasiteettia voisi käyttää paremmin hyödyksi…

Katsotaan mitä keksin. Ainakin täytyy lähteä huomattavasti useammin kävelylenkille, koska ikinä et tiedä kuinka kivaa siellä voi olla. Olen usein pysähtynyt rapsuttelemaan koiria ja ihailemaan maisemia. Tämä näkymä ihastutti minua jokin aika sitten. Kuin pilvet olisivat laskeutuneet kadulle. Tästä olikin enää muutama sata metri kotiin.

Kuva: 2.11.2021

Huomenna 13.11. on vuoden harmain päivä ja olen ostanut itselleni sitä varten lonkeron. Olen nyt aika tyytyväinen kuin sain tämänkin verran kirjoitettua tänne blogiin tekstiä, ja lupaan kirjoittaa lyhyen ajan sisällä tänne lisää tekstiä. Huonekasviasia on erittäin pahasti kesken! Vaikka marraskuussa on hieman kuollutta luonnossa, voi kämpässä oleville kasveille antaa uuden elämän! Samalla hoitaa sitä omaa pääkoppaansakin sitten… elämä jatkuu, eikö vain?

Elämä jatkuu Read More »

Marraskuu – vuoden paskin kuukausi

Nyt on marraskuun ensimmäinen päivä. Kirjoitan tätä artikkelia yöllä ennen kuin olen menossa nukkumaan. Onneksi kelloja siirrettiin taaksepäin niin en mene nukkumaan ehkä niin ”myöhään” kuin pari päivää sitten. Itsensä huijaamista, ehkäpä!

On kulunut viikko siitä kun luovuin pienestä Urho-tassuttelijasta, ja voin sanoa, että tämä kulunut viikko on ollut yhtä itkua ja epätoivon tuntemuksia. Urho oli positiivinen tuulahdus elämääni, ja toivoin sen kestävän hieman pidemmälle tulevaisuuteen kuin mitä se kesti. Kaiken hyveeksi kaikesta tästä minulle tulee vielä kolmen sadan euron lasku lääkärikäynnistä. Laskussa on jälleen kerran eutanasia ja lemmikin tuhkaus. Olin viimeeksi Uunon kanssa eläinlääkärissä 2019. Ajankohta taisi silloinkin olla marraskuu… lukuun ottamatta eutanasiaa viikkoa ennen joulua samana vuonna. Silti tilanne oli eri: Uuno oli miltei 18-vuotias ja Urho vasta kymmenen.

Marraskuu on vuoden paskin kuukausi. Se on se ajanjakso, jonka haluaisi vain pyyhkiä vuodesta pois! Pientä piristystä tuo halloween, jota tänä vuonna päästiin ”juhlimaan” lauantaina 30.10. Minäkin menin paikalliseen piipahtamaan omanlaisen maskini kanssa. En ollut kovinkaan juhlatuulella viikon tapahtumien jälkeen, ja omalta osaltani ilta jäi todella laimeaksi. Olin alkujaan suurimmalti osin yksin omissa oloissani. Ajattelin mielessäni vain koko ajan, että mitä olisin voinut tehdä Urhon kanssa toisin. Urho ei osannut kertoa minulle!

Rakensin 7.10. Urholle katselupaikan ikkunalle, ja tein siihen viereen myös itselleni työpisteen. Saisimme olla vierekkäin.

Vein tänään naapurille Foxy-koiran vanhoja leluja, joita olin säästellyt sitä varten että ”jos minulle tulee lemmikki hoitoon”. Noh, voin sanoa, että täällä kun ei kukaan käy kylässä niin miksi edes säästellä mitään? Voisi heittä samantien kaikki ylimääräiset kahvikupitkin helvettiin kun niillä mitään tee. Jätin kuitenkin sentimentaalisista syistä pari lelua laatikkoon, millä Foxy tykkäsi leikkiä. Loput vein naapurin pentukoiralle. Solmu, Herra-Siili ja tenispallo jäivät vielä minulle jemmaan, tosin ei muita koiria varten. Niistä on vain jotenkin todella vaikea luopua! Ei ihan vielä pysty. Kissojen lelut lupasin lahjoittaa tuttavalle. Jos hän ei niitä ota niin sitten ne menevät löytöeläinkotiin, eli sinne Kaskivaaraan, josta Urhokin minulle tuli.

Haluaisin tehdä jotain näiden ihanien eläinten vuoksi, mutta en vain keksi mitä pystyisin tekemään. En pysty ottamaan niitä kotiini. Olin niin asennoitunut elämään Urhon kanssa. Urholla oli Instagram-tilikin, jonka suljin… tai otin pois käytöstä. Innostuin tästä karvatassusta niin kovasti. Rakastuin Urhoon! Toivottavasti pystyn avaamaan sydämeni joskus uudelleen jollekin karvatassulle. Nyt sen aika ei vielä vain ole.

Akvaario on myös melkein purettu. Olen laittanut siitä kaloja eteenpäin, ja loput on lähdössä nyt maanantaina uuteen kotiin. Myös allas on lähdössä pois heti kun kalat tullaan noutamaan. Tämä helpottaa olotilaani huomattavasti. Ei tarvitse sitten niitä kaloja enää stressata! Akvaario on tuossa niin pitkään kunnes kalat saavat uuden kodin. Niin se menee. Marraskuu on synkistelyn aikaa.

Kaiken kaikkiaan viikko meni ohitse pikakelauksella. Että tervetuloa marraskuu, että pääsemme tästä ehkäpä pikkasen parempaan suuntaan… eli joulukuuhun, ja sitä myöten uuteen alkavaan vuoteen!

Urho tuli nukkumaan kainaloon usein. Kuva: 21.10.2021

Marraskuun alkuun kuului myös akvaarion alasajo. Möin ison osan tarvikkeista pois jo edellisellä viikolla, mutta akvaario lähti maanantaina 1.11.2021. Se oli myös aika tunnelmallinen tilanne. Asuntoon tuli täydellinen hiljaisuus kun oli vielä ottanut alas akvaariovalaiseimenkin… tässä kuvassa se vielä on paikoillaan. Sitä en myynyt pois. Jotain on siis mietinnän alla mitä sillä mahtaisi tulevaisuudessa tehdä!

marraskuun sisustusprojekti olohuoneessa
Torissa myytävät tavarat (jos on mitään)

Aloitetaan marraskuu puhtaalta pöydältä monenkin asian ja ajatuksen kanssa. Ei ole oikeastaan muitakaan vaihtoehtoja. Katsellaan mitä käy!

Marraskuu – vuoden paskin kuukausi Read More »

Urho – ihana kissa on poissa

Nyt on kyllä vaikeaa löytää mitään sanoja mutta yritetään. Vein Urho-kissani tänään (maanantaina) lääkäriin, koska epäilin sillä olevan vatsa tukossa. Urho oli oireillut viikon, ja loppu peleissä ehkä toisenkin viikon, kun tarkemmin ajattelee. En ala avaamaan oireita tähän sen enempää koska tämä kirjoittaminen on tällä hetkellä todella tuskallista. Lopputulos on kuitenkin sama – Urho piti päästää paremmille hiirilaitumille.

Aloitin eilen kirjoittamaan akvaariosta artikkelia, joka oli jäänyt rästiin aikaisemmin. Tietysti sisältö ei ollut sinällään rästiä, koska se käsitteli myös tämän hetkistä tilannetta, muun muassa Urhoa. Olin päättänyt ajaa akvaarioni alas niin pian kuin mahdollista, ja keskittyä touhuamaan Urho-kissan kanssa yhtä sun toista. Oli tarkoitus rakentaa parvekkeelle kiipeilyhyllykkö josta Urho voisi katsella raikkaassa ilmassa lintuja ja kuunnella keväällä sitten viserrystä. Olin harkinnut ulkoiluvaljaiden hankintaa, jotta Urho voisi käydä ulkosalla tuossa kotipihalla kanssani. Saisi sen vatsan sitten toimimaan jatkossa kunnolla.

Toisin kävi. Urholla todettiin tänään pitkälle edennyt munuaissairaus, jota ei pystyttäisi lääkkeillä enää helpottamaan tai hoitamaan. Muserruin uutisesta täysin. Miten en ollut huomannut tällaista ollenkaan? Ja Urhokin oli kissaksi niin nuori, vain kymmenen vuoden ikäinen. Elämä tuntui taas todella epäreilulta. Eikö minulla ole oikeus olla tällaisesta ihanasta kissasta onnellinen? Tämäkin onni piti ottaa brutaalilla tavalla pois. Näin ajattelin hetken. En ole vielä tosin ajatellut asiaa syvällisemmin, koska pitäähän sekin jossain vaiheessa tehdä. Kaikella kun tuppaa olemaan tarkoituksensa.

Olin niin pitkään ollut sitä mieltä, etten ota kissaa Speden ja Uunon jälkeen, puhumattakaan Foxysta. Näiden persoonien jälkeen oli todella hankala ajatellakaan enää muita lemmikkejä. Niin kuitenkin, Urhon kuva netissä säväytti minua sillä tavalla, että halusin juuri tuon herran ottaa asustelemaan kanssani. Haluaisin ainakin ajatella niin, että Urho saisi paremman loppuelämän kodin luonani kuin mitä olisi joutunut pahimmoillaan virumaan löytöeläinkodissa!

Ei oikein löydy tällä hetkellä sanoja kertomaan kaikkea mitä ajattelee, niin jätän tämän nyt tällä kertaa tähän. Kirjoitin Urholle runon.

Urho-kissa
Urho 31.7.2021

Urholle.

Taas on hiljaista eikä karvoja näy missään.
Tassujen jäljet on pyyhitty pöydiltä pois.
Hiekat on imuroitu lattioilta pois.
Torkkupeitot on pesty ja valmiina omaan käyttöön.
Ikkunoilla on huonekasveja.
Minulla on enää tassunjälkiä sydämessäni.
Rakas tassuttelija on poissa.
Hyvää matkaa Urho-pieni.
Teit minuun lähtemättömän vaikutuksen
ja annoit minun kokea taas rakkauden.
Olen sinulle ikuisesti kiitollinen.

Rakkaudella
Minna

Urho – ihana kissa on poissa Read More »

Scroll to Top