Hauvelin synnytystä ja akvaariota

Kulunut viikko on ollut harvinaisen täynnä kaikkea jännää. Tällä hetkellä tuossa vieressäni makoillee hauveli, jonka olisi tarkoitus synnyttää vauveli tässä lähituntien aikana. Kyseessähän on tietenkin lempparihauva, Foxi, joka on australiankarjakoira. Laitoin sille tuohon viereen tollaisen täkin jonka päällä se tykkää makoilla kun olen tässä koneella. Laitan siitä kuvan jos saan napattua.

Pikkasen jänskättää, että milloin tuo alottaa tuon synnytyksen. En ole koskaan koiran synnytyksessä mukana ollutkaan, ja tekis mieli vetää pullo konjakkia että vähän rauhottuis 😀 Se liene ei kuitenkaan järkevää, joten puretaan tämä vaikka tällein kirjoittamalla.

Kyseessä tosiaankin on yksi pentu, jollei ultra todella pahasti näytä väärin. Itse toivoisin paria, kolmea pentua hauvalle 🙂 Saattas tulla vähän kustannukset edullisemmiksi elikolla. Foxi nimittäin keinosiemennettiin, ja se ei ollut käsittääkseni halpaa hupaa. Foxi on kuitenkin sijoitusnarttu niin onneksi ei tarvitse itse maksella noita kuluja. HUH! Eli vinkki vaan joillekin jotka lukevat, ettei tolla menetelmällä tuu mitään. Ilmeisesti siinä on monta seikkaa matkassa mitkä voi mennä pieleen, niin varmasti menee. Ei mitään pipetillä ruiskintaa mihinkään! Tai silläkin on omat keinonsa, mutta tämä ei ainakaan tuottanut kovinkaan hyvää tulosta. Pentuja olis hyvä olla muutama kuites.

Minua oottaa tuolla muuten lämmin sauna 🙂

Ja mitäpä muuta kuuluu?
Noh, minun pikkufisut (seeprakalat) on kasvaneet jo sellaiseen pisteeseen, että niistä on erotettavissa selkeästi raitoja. Ne ovat sellaisia puolentoista sentin mittasia, lähes kaikki. Kävin ostamassa sinne poikastankkiin lähikaupasta pari imunuoliaista, jotka pitävät huolen ettei sinne tankkiin pääse kerääntymään liikaa levää, jota oli jo selkeästi huomattavissa. Tarkoitus oli ottaa sellaisia levänsyöjiä, jotka voi sitten tarpeen vaatiessa siirtää tuohon isompaan tankkiin, jos pienempi on pois käytöstä. Olen siis ottanut tuon käyttöön vain noita poikasia varten, jotka sitten jossakin vaiheessa luovutetaan, jos ovat hengissä siihen pisteeseen asti 😀

Lue artikkeli

Noniin, otetaas uusi yritys seeprakalojen kudettamisessa

Uusiks meni leikki sano hämeen Heikki… elikkäs tehdääns koko systeemi uudestaan 😀
Saattaa toki olla, etä saan pelastettua vielä tuolta jotakin. Ensinnäkin, internetti on niin täynnä kaikennäköstä tietoa mikä ei toimi alkuunkaan. Esim se, että kuinka kauan menee ylipäätään että on niitä uiskentelevia elikoita siellä tankissa. Ajattelin tehdä seuraavaa:

Haen ihan ensitöikseni kaupasta 6-päkin kaljaa, apteekista buranaa ja rennietä. Lääkitys on huomiselle tarkoitettu, kaljat täksi illaksi. Kävi nimittäin niin, että sain kuin sainkin kalat kutemaan! Mutta ei siinä vielä kaikki… en tajunnut nostaa sitä kutua sieltä tankin pohjalta pois, ja tietenkin se sinne sit ns homehtuu. Noh, sen välttämiseksi teurastin erään voilé-kankaisen verhon uutta prokkista varten, ja kävin hankkimassa uuden akvaarion 😀 (tässä hommassa ei ole kohta enää mitää hauskaa). Teen siitä kankaasta semmosen pussukan, jonka päälle ne kalanmunat voi sit laittaa ”kypsymistä” varten. Vinkkipinkki tuli vielä akvaarioliikkeestä, että ne eivät saa olla missään vaiheessa ilman kanssa kosketuksissa, eli siirto toiseen tankkiin (uuteen) pitää kikkaikka sillä tavalla ettei ne tuhoudu sit tosiaa siinä siirrossa. Ja kudetus sitten aamulla taas uudestaan käyntiin 🙂

Kun poikaset on kypsymässä toisessa altaassa, liene aika laittaa se suurempi allas käyttökuntoon. Pitää siihen hankkia ensiksi kunnon suodatin. Toki vasta siinä vaiheessa ettei poikaset joudu sinne ”väliin”. Jes, mutta nyt pitää tehdä toi verkko tuossa valmiiksi kun kohta tulee hämärää niin sitten ei enää näe luonnonvalossa siimalla ommella kulmia 🙂

Palaielen siis tähän myöhemmin.

Lue artikkeli