kaupunkipuro

Lokakuu alkuun touhukkaasti

, , , , , ,

Lokakuu oli alkaa touhukkaasti, mutta melkein heti piti pysähtyä, ja pistää aloitetut projektit jäihin. Sain nimittäin jonkun flunssan, ja minähän en ole ollut kipeänä tällaisesta flunssasta vuosiin. En tietenkään ole mikään superihminen, kukaan meistä ei ole, mutta ei ole vaan osunut kohdalle mikään kausiflunssa. Olen saanut silti tehtyä joitain pieniä ja kevyitä juttuja, koska kuume ei noussut sellaisiin lukemiin, että olisin täysin vuoteenomana.

Touhusin vielä edellisen artikkelin kirjoittamisen jälkeen tavaroita paikoilleen, kun parvekkeella olevat paprikat oli vaan saatava sisälle. Olin laatinut itselleni todo-listan. Sain kuin sainkin tehtyä tarvittavat asiat, eli siirrettyä puupömpelit keittiöstä pois paprikoiden alta. Puupömpeleissä oli kaksi betonisäkkiä. Tein itselleni selväksi, etten koskaan enää laita 20 kiloa painavia betonisäkkejä tuonkaltaiseen puulaatikkoon, mistä ne pitää nostaa pois!

Askartelubetonit odottavat nyt tuolla keittiössä, että saisin ne säilöön johonkin. Sain nurkkauksesta kaikki kasvit pois olohuoneeseen ja siirrettyä puupömpelit pois paprikoiden alta.

Nostin siis paprikat ja chilin sisälle pakkasyön alta! Sain hoidettua asian, ja nyt ne ovat oleet noin viikon tuolla keittiössä kasvivalon alla. Kasvivalon virittämiseen meni muutama päivä kun oli hieman hutera olo. Olin ehtinyt tulla juuri tuossa välissä kipeäksi. Asioiden suunnitteluunkin meni hetki, kun paprikoiden keskelle tosiaankin tulee vielä hydrotomaatti. Chili oli muutaman päivän eristyksissä keittiön länsi-ikkunalla kun halusin tarkkailla sitä.

Oli suoranainen ihme kun paprikat ja chili olivat ylipäätään hengissä! Olin auttamatta ylikastellut niitä. Ne kasvavat altakasteluruukuissa. Kun toin niitä sisälle, huomasin kuinka vesi hölskyi jokaisen ruukun pohjalla. On meillä ollut muitakin kylmähköjä öitä täällä jo, ja tosiaankin ihmettelen mitenkä ne selvisivät hengissä. Tällä hetkellä kun katselee niitä, niin kukinnot ovat onnistuneet, ja paprikatkin ovat ihan täynnä alkuja. Ehkä tästä vielä jotain tulee.

Kaupunkipuroa katsomassa joka vuosi lokakuun 2. päivä

Aloitin tämän tavan 2021 kun minulla oli vielä Urho-kissa. Kävin tuona vuonna ensimmäistä kertaa ottamassa kaupunkipurolla kuvia. Silloin oli todella syksyinen maisema verrattuna tähän vuoteen. (Katso artikkeli Imatran kaupunkipuro syksyllä, julkaistu 3.10.2021)

Ajankohta on siinä kello 16 hujakoilla, koska valo tulee silloin samasta suunnasta joka kerta. Varsinkin jos aurinko paistaa, ajankohdalla on erittäin suuri merkitys. Nyt ei ollut aurinkoista, niin kuin aikaisempina vuosina on ollut. Näky oli silti henkeä salpaava, vaikka kuva ei anna sille minkäänlaista oikeutta.

Ei ole ruskaa vielä lokakuun ensimmäisinä päivinä

Päätin samalla vähän kierrellä Koskipuistossa, kun kerran olin tänne asti raahautunut. Olo ei ollut mikään huippuhyvä, ja olinkin aikeissa lähteä lammikon kuvan ottamisen jälkeen heti pois. Päätin silti hieman katsella… menin lammen ääreen ja siellähän oli rapuja! Sain napattua yhdestä kuvankin.

Imatrankosken kaupunkipurossa on rapuja.

Ihmettelin aikani rapuja ja jatkoin matkaa padolle päin. Matkan varrella on Tukinuittajat-patsas, josta minulla ei ollut vielä kuvaa. Edellisellä kerralla sen takana olevassa puussa ei ollut noin paljon lehtiä mitä nyt, ja ne olivat ruskeitakin vielä. Tämän takia purolla käynti taas kannatti. Siellä on luonto joka kerta erilainen. Puro kulkee alaspäin tuon puun takana.

Tukinuittajat-patsas Imatran kaupunkipurolla.

Kävelin padolle, josta ei tällä kertaa laskettu vettä läpi. Olisihan tuosta päässyt alemmaksikin sitä tuijottelemaan, mutta en jaksanut lähteä raahautumaan alemmalle kävelyväylälle. Alkoi olla jo hieman heikko olo. Päätin lähteä kotiin päin, mutta yritin vielä kiivetä sillan kupeessa olevat rappuset, ja napata kuvat sillalta.

Pato alhaalta.
Sillata otettu kuva.

Nyt olin valmis lähtemään kotiin päin. Auto oli parkkeerattu sadan metrin päähän pienelle parkkipaikalle.

Ajelin takaisin kotia päin Vuoksen vartta pitkin. Vuoksi oli aika tyyni ja sen rannalla olevat puut heijastuivat kauniisti veteen. En pysähtynyt ottamaan kuvia, koska olin jo aika uuvuksissa. Mutta jostain syystä halusin vielä poiketa lintutornille, ennen kuin menen kotiin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, kun olin käynyt siellä.

Lintutornilla oli rauhallista ja hiljaista. Olen jo oppinut suodattamaan muutaman sadan metrin päässä kulkevan moottoritien äänet pois korvistani ja kuulen pelkät luonnonäänet. Onkohan tämä sitten sitä valikoivaa kuuloa? Jos on, niin tässä kohtaa se on ainakin hyötykäytössä. Ihmettelin, kun muuttolintuja ei näkynyt yhtään. Nyt oli vasta lokakuun ensimmäiset päivät, ja hanhet ovat juuri nyt muuttomatkalla. Missä ne ovat?

Maisemat muuttuvat. Syksy alkaa näkyä tornin ympärillä lakastuvasta ruovikosta. Se on täynnä osmankäämiä ja jotain ruokokasvia. Ruovikko on kellastunut kuukaudessa jo kokonaan. Viimeeksi kun kävin täällä, rannassa oleva ruovikko oli vielä vihertävää. Lähdin kotiin.

Lokakuun maisemaa lintutornilla

Olin jotenkin todella uupunut, koska en ilmeisesti tajunnut tulevani näinkin kipeäksi. Lähdin etsimään paikallisesta virvoitusjuomaliikkeestä itselleni kuuman kaakaon sekaan jotain rohtoa, ja painelin sitten vasta kotiin.

Lepäilin parisen päivää enkä tehnyt mitään muuta kun jotain tarvittavia asioita. Pari tavaraa sieltä täältä siirsin – tein sen mitä jaksoin. Tuntui siltä, että kaikki projektit jäivät kesken. Olin esimerkiksi laittamassa kesävaatteita pois talvisäilöön. Ne on tarkoitus laittaa vaatehuoneeseen kestokasseihin. Jätän hyllyille vain ne vaatteet, joita käyttäisin talvella. En käytä lyhythihaisia printtipaitoja talvella, koska niiden päälle tulee yleensä jokin huppari tai jotain muuta. Eikä ole järkeä käyttää niitä koko ajan, ja pestä myös koko ajan. Printit kuluvat.

Pyykkien pesu jäi myös kesken. Osa kesävaatteista on vieläkin pesemättä ja edellisellä viikolla pesdyt vaatteet roikkuvat kuivatustelineellä. Onneksi pesin myös peiton edellisellä viikolla, niin nyt minulla on ollut puhdas peitto sairastellessa. Sehän pitää tietysti sitten pestä vielä uudelleen kunhan tervehdyn. Eli senkin homman joutuu tekemään lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Pyykkiä tulee koko ajan myös lisää kun heräilen yöllä hikilätäköstä. Pakkohan se on vaihtaa yöllä yöpaitaa, kun ei viitsi märässä paidassa nukkua.

Aktivoiduin myymään joitain ylimääräisiä vaatteita Vinted-kauppapaikassa. Tämäkin projekti jäi kesken. En jaksa kuvata ja mittailla vaatteita juuri nyt. Onneksi sain otettua parvekkeen ovien välistä ötökkäverhon pois, niin saan sisemmän oven nyt kiinni. Ei tule sitten kylmää ilmaa ulkoa asuntoon, kun eristetty väliovi on kiinni. Kuvaan niitä vaatteitakin saman oven takana tiilitapettia vasten, eli siinäkin mielessä oli hyvä juttu, että oven saa nyt kokonaan kiinni.

Otin sunnuntaina parvekkeelta pavilijongin seinämän alas. Se on nyt vielä mytyssä tuolilla pitsiverhon kanssa, kunnes saan sen pesuun. Yritän pestä ne lähipäivien aikana. Olen pikkuhiljaa siirrellyt tavaroita parvekkeella talviteloille. Vielä pitäisi ottaa avomaankurkku ja kirsikkatomaatti alas.

Vielä siivottavaa parvekkeella

Kun pavilijongin seinän otti alas, valoa alkoi päästä läpi olohuoneeseen asti. Ikkunoista näkee nyt myös syksyistä pihaa. Pidän näistä parvekkeen edessä olevista koivuista, vaikka olenkin allerginen koivulle.

Kiikutin parvekkeelta puupalikat kesän kuluessa kylpyhuoneeseen, joita on tarkoitus pätkiä. Puupalikoita on niin paljon, että pitää ihan miettiä mitä niistä tekee, vai tekeekö mitään. Keksin jo heti pari käyttötarkoitusta, joihin paloja pitää sahata nyt pian. Parit palaset ehdinkin sahata. En halua nyt rehkiä liikaa, etten tule vielä kipeämmäksi. Pari palikkaa sieltä täältä saa riittää. Tarvitsen nyt ensimmäiseksi vinyylilevyjen lokerikolle alustan, jonka aion tehdä puupalikoista. Sahailen puut vessassa suuren roskiksen päällä.

Olen sairastelun lomassa neulonut itselleni villasukkia, kun pitää saada jotkut ohuemmat villasukat, jotka mahtuvat kenkään sisälle. Teen niitä pikkuhiljaa ettei tule mitään tenniskyynärpäitä tai muita vastaavia ongelmia. Olen erityisen herkkä saamaan jänteisiin tulehduksia. Eli, etenen nyt todellakin rauhallisesti.

Tiistaina lokakuun 7. päivä oli pitkästä aikaa superkuu. Päätin käydä sitä katsomassa. Se nousi niin nopeasti, ettei siinä ollut miltei mitään katsomista. Yläpuolella odotteli pilviverho, eli sinne se paineli sen taakse. Ei nyt ihan niin paljon ketuttanut kuin se verikuu, mutta vähän kuitenkin. Istuin hetken penkillä katselemassa järvelle kunnes lähdin kotiin. Kohta tulisi jo pimeää ja kuu tosiaan meni pilvien taakse.

Tällainen viikko tällä kertaa. Jos koet tarvitsevasi villasukkia talveksi, otahan rohkeasti yhteyttä. Teen myyntiin sukkia silloin tällöin, ja olisi mahdollisuus neuloa muutamat sukat ennen joulua. En minä ammattilainen ole, mutta perussuskat kirjoneuleilla onnistuu.

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Lokakuun kuulumisia

, , , , ,

Lokakuu on jo yli puolessa välissä ja meillä on vielä jonkin verran vihreää puiden lehdissä. Pihan koivut ovat jo kellastuneet, mutta esimerkiksi vanhempieni omenapuu ei ole juurikaan kellastanut tai pudottanut lehtiä. Orapihlaja-aita on myös vihreä, tai ainakin kaksi päivää sitten vielä oli. Eilen iltapäivällä satoi pienen hetken räntää, ja tänä aamunakin olisi pitänyt sääennusteen mukaan olla valkoinen maa, mutta se ei ainakaan toteutunut, jollen ”nukkunut sen yli”. Sen sijaan Tampereella oli ollut valkoinen maa.

Lokakuun alku

Kävin tänäkin vuonna lokakuun 2. päivä Imatrankoskella kävelemässä kaupunkipuron äärellä. Olen käynyt siellä kaksi kertaa aikaisemminkin juuri samana päivämääränä, niin sen puoleen ajattelin käydä tänäkin vuonna katselemassa mitenkä syksy oikein edistyy. Oli pienoinen pettymys, kun ruska ei oikein ollut vielä alkanut, ja puistoalueet olivat vielä ihan vihreitä. Otin kuitenkin kuvan kaupunkipuron alkulähteeltä, samasta kohtaa mistä olen aikaisemmillakin kerroilla ottanut. Alempana kuvat aikaisemmilta vuosilta.

Imatran kaupunkipurolla lokakuun alussa
(Klikkaa suuremmaksi) Kuva otettu 2.10.2023 noin kello 15.50

Kaupunkipurolla on jotenkin aina niin seesteistä kun satun siellä käymään. Tälläkin kertaa oli tyyni keli, ja oli juuri se yksi päivä poutaista keliä, mitä tuolle viikolle sattui. Seuraavana päivänä alkoivat kovat tuulet ja vesisateet.

Kruununpuistossakin tuli piipahdettua kun sekin on vaan niin ihanan rauhoittava paikka. Seisoskelin vain siellä ja kuuntelin luontoa. Toki vieressä olevalta autotieltä kuului meteliä, mutta sekään ei oikeastaan haitannut yhtään.

(Klikkaa suuremmaksi)

Imatran Kruununpuistossa on tällaisia veden ja kivien tekemiä hiidenkirnuja. Mihinköhän tästä lammikosta pääsee? Asuukohan Imatran Hiisi tuon takana? Hmmm…

Kruununpuistosta, Voimalaitoksen viereisen parkkipaikan vierestä, löytyy kyltti jossa on esitetty kaikki nähtävyyskohteet, mitä puistossa on.

(Katso kohteet klikkaamalla kuva suuremmaksi)

Kun ajelin takaisin kotiin päin, oli pakko pysähtyä katsomaan kukkapeltoa, joka oli matkan varrella. Siellähän kasvoi myös auringonkukkia, jotka olivat kyllä jo suurimmalti osin lakastuneita. Osa oli vielä ihan tikissään, kuten tämä, josta otin kuvan. Yllätyin, kun auringonkukassa pörräsi vielä kimalainen. Siis, onhan jo lokakuu!

Kotihommia

Olen saanut TODO-listaa lyhennettyä parillakin hommalla. Siirtelin ison kaapin keittiöstä eteiseen verhon taakse ja taasen sen paikalle keittiöön kuivausrummun. Kaappi on järjestelty, ja sinne on nyt laitettu iso läjä kukkaruukkuja ja muita kasviharrastukseeni liittyviä härpäkkeitä. Keittiö on vielä sekaisin. Ihan kaikkia kamoja en ole vielä setvinyt, mutta jos ihan vaikka sitten lähiaikoina saisi aikaiseksi. Kädet ovat vieläkin kipeät, ja olenkin nyt saanut lähetteen reumalääkärille. Jos he vaikka osaisivat auttaa.

On tarkoitus tänään siirrellä tuttavan avustuksella tavaroita huoneesta toiseen. En kerta kaikkiaan pysty sitä hommaa tekemään yksin. On ihan hyvä, kun olen oppinut pyytämään apua, enkä riko joka kerta itseäni kaikissa projekteissa. Olen nimittäin tässä pähkäillyt, että vaihdan sittenkin työhuoneen takaisin isompaan huoneeseen, joka on nyt ollut makkarina. Saan samalla nautiskella tehdyistä sisustusjutuista uudelleen, mitä olen siihen pienempään huoneeseen aikoinani tehnyt.

Ajattelin silloin, kun menetin lemmikkini, että en pysty nukkumaan siinä tummansävyisessä huoneessa enää. Se oli jotenkin siinä tilanteessa niin synkkä. Vaihdoin työhuoneen ja makuuhuoneen päittäin, koska työhuone oli huomattavasti valoisampi. Nyt on aika vaihtaa huoneet takaisin! Yritän tehdä huoneesta lämminhenkisen ja kauniin, että tykkään käydä siellä nukkumassa. Katsotaan mitä tästä tulee, ja kuvia on sitten tiedossa kun homma on tehty.

Ikkunoiden pesu pitäisi hoitaa vielä todella pikaisesti ennen kuin alkaa pakkaset. Voiko kuvitella, että lokakuussa on ollut vielä ukkosta? No, kyllä vaan oli Pohjanmaan suunnalla.

Onnistuin yllättämään tuttavan tekemilläni villasukilla. Taisin näistä mainita edellisessä blogissa, että sellaiset oli tekeillä. Sukkien malli on otettu Sinisukat-kirjasta ja malli on Kattilove.

Hain myös lokakuuhun piristystä laitattamalla tällaiset geelikynnet. Minulla ei ole koskaan ollut mitään tällaista, ja johan se oli aika kokeillakin.

Eiköhän tässä ollut tälle kerralle ihan tarpeeksi juttua, niin kirjoittelen sitten myöhemmin lisää. On tässä lokakuun aikana ollut muutakin kivaa, josta voisi vielä kertoa, mutta seuraavalla kerralla sitten. Minulla on nyt juuri paistettua kaalilaatikkoa odottelemassa tuolla uunivuoassa, niin jatkan seuraavaksi sitten siitä. Hyvää tulevaa viikonloppua!

Imatran kaupunkipuro syksyllä

, , , , , , ,

Imatralla on tällainen ihana nähtävyys kuin kaupunkipuro. Se on rakennettu vuonna 2014 Imatrankosken padon ja voimalaitoksen altaan välissä olevaan Kruununpuistoon. Kävin katselemassa 2.10.2021 millaiselta paikka näyttää tällä hetkellä, ja en ollut uskoa silmiäni kuinka kauniiksi se on tullut! Vielä vuonna 2015 penkereet olivat pelkkiä kivikasoja, mutta nyt ne ovat ”kasvaneet umpeen” erilaisista kasvustoista, niin kuin oli varmasti alkujaan tarkoituskin. Syksy toi vielä omaa leimaansa kaupunkipuron ympäristöön. Otin nämä kuvat ihan kännykällä.

Jätin autoni voimalaitoksen puoleiseen parkkiin ja siitä lähti suoraan portaat puron varteen. Portaiden jälkeen oli puron ylittävä silta.

Sillan jälkeen olisi päässyt Kruununpuistoon steppailemaan metsäreittejä pitkin, mutta päätin kurvata kuitenkin vasemmalle puron varteen, koska se näytti siltä, että sen laitaa pitkin voi ihan hyvin kävellä jonkin matkaa.

Akvaarioharrastajana kiinnitän vesiasioihin erityistä huomiota… tässä kaupunkipurossa oli otettu mielestäni oikea luonto hyvin huomioon. Puroon oli sijoitettu puukarahkoja, kiviä ja vaikka mitä horsmaa, ja se näytti siltä, kun se olisi ollut tällä paikalla aina. Luonto oli ottanut puron omakseen! Pientä harmitusta aiheutti löytämäni roskat, jotka olivat myös ”luonnon hallussa”, enkä saanut noukittua niitä purosta pois mulimatta itse siinä kunnolla.

Kaikki tässä purossa on laitettu ja aseteltu siihen jälkikäteen. Tässä on jokin vesihorsma mikä on istutettu pohjaan. Tämän kaupunkipuron tarkoitus on alkujaan ollut saada Vuoksen vanha taimenkanta nousemaan jokeen. Se ei pääse nousemaan enää Vuokseen koska siihen on rakennettu pato. Kaupunkipuro voisi ohittaa padon ja taimenet pääsisivät Vuokseen puroa pitkin. Ilmeisesti tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta toivossa on hyvä elää. Yritin kyllä tutkailla puron lähtöpistettä, mutta en nähnyt siinä mitään sellaista elementtiä mistä kalat pääsisivät jokeen. Joesta tuli kyllä vettä puroon putkia pitkin.

Purossa kulkeva vesi oli todella kirkasta! Oikein silmiä hiveli. Sen voi kuvitella johtuvan ainakin osin puroon asetelluista ”koristeista”.

Vesi virtasi paikoittain aika kovaa. Purossa oli useita pieniä koskia.

Kaupunkipuro yläjuoksuun päin. Kuvassa on se silta jonka ylitin mennäkseni puron laitaan ottamaan kuvia.

Tämä syksyn väriloisto on kyllä tänä vuonna erityisen upea täällä Imatralla. Puron ympärillä on paljon kasvustoa, ja kaikki värit oikein korostuu jos sattuu olemaan aurinkoinen päivä, niin kuin meillä oli 2.10.2021 iltapäivästä alkaen. Oli ihan parasta olla ottamassa kuvia tästä nähtävyydestä noin kello 16, jolloin valo ei ollut enää ihan niin ”rajua” kuin päivällä. Aikani ihasteltua puron kauneutta ja solinaa, lähdin kulkemaan puron alkulähdettä kohti… siispä siirryin sillan toiselle puolelle.

Imatrankoskentien alitse pääsi sopivasti tunnelia pitkin.

Kaupunkipuron lähtöpisteen ympäri pääsee kulkemaan kätevästi hyvää hiekkatietä pitkin. Siinä voi kulkea myös liikuntaesteiset välineillään.

Puro tekee U-käännöksen ja kohta ollaankin siinä kohtaa mistä tämä puro saa alkunsa. Mutkassa kun seisoskelee niin näkee suoraan Imatrankosken koskiuomaan. Imatrankosken pato on tässä aivan liki.

Kulkuväylän toisella puolen oli suurehkoja kukkapenkkejä, joista osa vielä kukki ihan täysiään! Olin aika yllättynyt, kun vielä joitain kimalaisia yritti käydä komeamaksaruoholla syömässä. En tiennyt, että kimalaisia enää on missään. Nyt on kuitenkin jo lokakuu.

Puistossa oli myös jokin patsas, jota en sen kummemmin tajunnut käydä tutkailemassa. Täytyy käydä katsomassa patsasta vähän lähemmin joku toinen kerta. Tästä kuvakulmasta patsaan taustalla puiden takana näkyy Imatrankosken pato.

Tässä ollaan jo aika lähellä kaupunkipuron alkulähdettä. Puron ympärille tähän osaan puistoa oli laitettu penkkejä, ja alkulähteen vieressä oli myös piknik-pöytä. Kuitenkin penkkejä oli mielestäni aika vähän. Ehkäpä puistossa ei niinkään oleskella istuen.

Kaupunkipuron varrella kukki myös muita kasveja vielä. En tiedä mikä tämä on, mutta lisään sen tänne kuvaukseen kunhan asia selviää. Tässä ollaan jo kivenheiton päässä alkulähteestä.

Kun saavuin alkulähteelle, näky oli silmiä hivelevä! En ollut uskoa miten upealta lammikko saattoi näyttää, ja nyt vielä jotenkin erityisen upealta syksyvärityksellä. Jos haluat ladata itsellesi taustakuvan tietokoneelle, tässä on seuraavasta kuvasta suurempi versio 1920x1080px. Katso ja lataa TÄSTÄ (pop-up). Taustakuvan saa ottaa muokkaamattona henkilökohtaiseen käyttöön, ei kaupalliseen.

Imatran kaupunkipuron alkulähde

Vuoksen alue on todella kaunis syksyisin, kannattaa muutoinkin tulla käymään Imatralla ihastelemassa kauniita maisemia. Imatrankosken padon alue on Suomen vanhin luonnonsuojelualue ja useissa kohdissa siinä näkyy ajan patina. Padon alue sopii valokuvauksellisesti vaikkapa hääkuvien ottoon!

Eiköhän tämä sitten ollut tässä tällä kertaa, ja kiitos kun luit ja jaksoit katsella kuvat

Scroll to Top