australiankarjakoira

Kohon Foxy Girl 2018 part 1

Vuosi sitten elettiin ihan hirveää aikaa edesmenneen koirani suhteen… tajusin, että mitään ei ole enää tehtävissä ja joutuisin luopumaan rakkaastani pian. Se olisi vain ajan kysymys.

Olen tänään muistellut koiraani kahden vuoden takaa, milloin asiat olivat vielä ihan hyvin. Minulla on paljon videoklippejä Foxysta, kiitos digitaalisen aikakauden! Olen ollut varmasti jonkunlaisessa ”henkisessä jumissa” monta vuotta. Huomaan sen, kun käyn läpi vanhoja digijärkkärillä otettuja valokuvia ja kännykkävideoita, joista minulla ei ole hajuakaan, että olen ottanut ne. Aika kulkee liian nopeasti eikä sitä saa kiinni… Mutta mahtavaa, että tänä päivänä on mahdollisuus tallentaa ikimuistoisia asioita tällaisessa formaatissa, josta on iloa varmasti monelle. Tässä siis uusin Foxy-video jonka videoklipit ovat vuodelta 2018. Muitakin on tulossa…

Kohon Foxy Girl 2018 part 1 Read More »

Pikku-Ukkoa moikkaamassa landella

On sitten välillä niin ihanaa nähdä koiranpentujakin, tai ei tämä nyt ihan ihan pentu ole, mutta noin puolivuotias – eli pentu sinällään. Serkkuni oli ottanut itselleen keväällä australiankarjakoiran pennun, jota kävin toistamiseen tänään kuvaamassa sukulaseni maatilalla, josta oma koiranikin (Foxy) oli silloin aikoinaan haettu. Tässä muutama foto kaverista. Ikiliikkujaa oli aika vaikea saada osumaan ruutuun, mutta onneksi pari kertaa onnistui!

Sivuprofiili voi olla julman näköinen, vaikka ite Ukko oli aika lupsakka
Hienosti osasi jo istuakin…
Heti kun silmä vältti, oltiin järsimässä puusta maahan tippuneita omenia… osa tietty mätiä!
Ukolla oli ihan talon koiran elkeet. Partiointia harrastettiin.
Komee poika toi Ukko!

Pikku-Ukkoa moikkaamassa landella Read More »

Foxyn viimeinen viikonloppu

En muista ihan tarkalleen, mitä olen koirulistani kirjoittanut, mutta hänellähän todettiin diabetes vuodenvaihteessa. Ei kun insuliinia vaan kaksi kertaa päivässä… mutta eihän se sitten loppu peleissä sairautta pois vienyt. Foxylle tuli lisäksi näkyvä nisäkasvain loppu keväästä, ja tarkemmin kun ajattelin asiaa, niin diabetes oli todennäköisesti oire jostakin vakavammasta sairaudesta, kuten syövästä. Mentiin siis päivä kerrallaan! Mutta tässä hieman mietteitä Foxyn viimeisistä päivistä, joita olen ehtinyt käymään läpi jo useamman kerran.

Foxy oli koko ajan iloinen, ja sen takia minulla oli välillä hiukan vaikeaa ”lukea koiraa”. Sitä varmaan sattui paljon toisinaan, mutta kun se ei näytä sitä mitenkään! Urhea pikku kaveri.

Foxy pääsi temmeltämään juhannuksena ”mummilaan” ja uimaan uima-altaassaan.
Kuva: 21.6.2019

Foxylta hävisi aistit. Ensin siltä alkoi heikentymään näköaisti ja sitten myöhemmässä vaiheessa siltä meni vaistot ja hajuaisti. Ei ollut koiran elämää se enää 🙁 Urheasti oli vielä vierelläni kun menin parvekkeelle istuskelemaan.

Kuva: 20.6.2019

Aistien menetyksen huomasi aika helposti. Tuttavani kutsui Foxya luokseen ulkona kotipihallamme, niin Foxy ei ymmärtänyt mennä tervehtimään oikeaan suuntaan, vaan ”meni mihin sattuu”. Sitten olikin se viimeinen niitti kun tajusin, ettei koira enää tajunnut, kun nenän eteen heitettiin herkku. Terve Foxy olisi ottanut sen jo ilmasta kiinni, eikä herkku olisi ehtinyt koskettaa edes lattiaa! Siinä vaiheessa tiesin, että nyt on koira jo huonossa kunnossa eikä mitään ole tehtävissä. Ei muuta kun tilaamaan lääkärille aikaa eutanasiaan. Foxy myös kieltäytyi kulkemasta rappusia… rypäisi aina alimmat rappuset – ei varmaan tajunnut tai nähnyt, että niitä oli vielä yksi tai kaksi jäljellä. Siispä minä kannoin koiran ylös ja alas miltei viikon verran. Oli aika rankkaa minullekin, vaikka oisin kyllä häntä kantanut pidempääkin, jos Foxy ollut muuten paremmassa kunnossa.

Foxy makoilee väsyneenä lattialla…
Kuva: 22.6.2019

Tämä on päivää ennen Foxyn poismenoa… ulkona oli suht lämmintä, tarkenin mekossa. Halusin mennä Foxyn kanssa pihalle oleskelemaan, mutta ei Foxy oikein jaksanut sielläkään olla. Odottelimme serkkuni saapumista tovin. Odotin myös, että jotkut naapurit olisivat tulleet paikalle, kun osa heistä piti Foxysta paljon. Olisivat saaneet rapsutella ja paijata Foxya viimeisen kerran. Olin tässä kohtaa jo päättänyt, että vien koiran seuraavana päivänä lääkäriin.

Kuva: 23.6.2019

Käytin Foxyn maanantaina aamulla tien laidassa tarpeillaan ja soitin tähän mennessä elämäni vaikeimman puhelun eläinlääkärille. Tuttavani tuli koiransa kanssa vastaan ja kerroin hänelle, mitä odotettavissa oli. Foxy meni tervehtimään tuttavaani, eikä edes huomannut, että hänellä oli koira siinä ihan vierellä. Normaalisti Foxy olisi laittanut täysrähinän päälle toisesta koirasta… Tiesin, että olin tehnyt oikean päätöksen!

Otin Foxysta vielä videokuvaa ennen lähtöä.

Jos video ei näy, katso se Tuubissa klikkaamalla YouTube-kohtaa videon alalaidassa.

Laitoin kengät jalkaan ja kannoin Foxyn autoon – itkin koko matkan autolle ja halasin koiraa niin lujaa kun se oli mahdollista. En laskenut sitä sylistäni vasta kun laitoin turvavöihin kiinni takapenkillä. Foxy varmaan aavisti mihin oltiin lähdössä. Ilma oli todella kaunis. Taivas oli sininen ja siellä oli joitain Simpson-pilviä. Olin rauhallisin mielin, koska kohta ystäväni ei enää kärsisi. Foxy ei laittanut tällä kertaa edes hanttiin kun saavuimme eläinlääkärin pihaan. Hän tiesi – hänen täytyi tietää! Olimme serkkuni kanssa Foxyn vieressä niin pitkää kun saimme olla paikan päällä. Pidimme tassusta kiinni, suukottelimme Foxya ja rapsuttelimme vielä viimeisen kerran ennen kuin hänestä piti luopua kokonaan. (Ajatus sattuu vieläkin niin kovasti, että täytyy pitää kirjoittamiselta paussi.)

Ystäväni oli hetken kuluttua poissa.

Foxyn viimeinen viikonloppu Read More »

Foxy oli aina mukana

Helteet ovat saapuneet taas! Siispä tähän aikaan yöstä (klo 0.25) on vielä parvekkeella ihan lämmintä. Kävin juuri katsomassa lämpömittarista, niin sehän näytti melkein 20C! Parvekkeella siis tarkenee 🙂

Vähän kyllä mietityttää ilmankosteus, kun se tuntuu vähän sellaiselta, että kohta sataa vettä. Noh, sekin kuuluu kesään ja ihan kivaahan se vesisade yöllä on! Luonto tykkää.

Edellisestä postauksesta jäi nivaska kuvia laittamatta tänne, ja kun nämä seuraavat kuvat on laitettu tänne ja vielä yksi setti, niin sitten ne saavat tältä osin riittäää… Foxysta nimittäin. En halua masentaa ketään muita sen koommin kuin itseäni näillä kuvilla. Ikävä on ja sen sanominen ja myöntäminen pitäisi kait riittää. Mutta, toivottavasti nämä tuovat myös sitä hyvää mieltä 🙂

Tein töitä pöydän äärellä tietokoneella – Foxy oli aina mukana, ja jaloissa 🙂
Kasasin paviljongin – Foxy oli mukana 🙂
Istuin parvekkeella – Foxy oli aina mukana 🙂
Rakentelin kaikkea hässäköitä ties mihin… tässä siis aurinkotuoli ja Foxy oli tietenkin mukana 🙂
Menin virkkaamaan parvekkeelle – Foxy oli tietysti mukana 🙂

Edellistä kuvaa kun katselen niin perskule, minullahan on tällä hetkellä jopa samat shortsit jalassa 😮 Tilanne tietysti muistuu mieleen kuin eilinen.

Foxy tuli myös syliin kun tein asioita tietokoneella – mukana siis.
Aamulla oltiin myös mukana!
Vaikka Foxy oli hieman mustis kissasta, niin silti oltiin aina lähekkäin. Kisu sai tulla syliin. Välillä molemmat olivat kainalossa – Foxy toisessa ja Uuno toisessa. Voi sitä onnellisuudentunnetta, mitä ihminen voi siinä kohtaa kokea!
Kuva otettu 19.5.2019.
Tässä ollaan vielä suhteellisen skarppina. Sitä ei pysty kuvittelemaankaan kuinka nopeasti kunto voi romahtaa tässä kohtaa siihen, kun Foxy piti viedä lekuriin. Kuukauden päästä kyseessä oli ihan eri koira 🙁

Nyt jokin ”asia” taitaa lähestyä, alkoi nimittäin tuulemaan. Ilmeisesti vesisadetta tiedossa kohta puoleen, siltä se jo hetki sitten haiskahti. Pitänee viedä ainakin läppäri sisälle ettei siihen sada kohta vettä 😀 Seuraavaan kertaan sitten siis. Itse tulen toki tänne istuskelemaan mutta ”jätän blogin sisälle”. Moikka 🙂

Foxy oli aina mukana Read More »

Foxy oli mahtava koira!

Sitä pieni ihminen miettii mitenkä tästä voi oikein jatkaa – elämää, ja muitakin asioita, kun osa elämää on ”poistunut paikalta”… On ollut kerta kaikkiaan vaikeat viikot takana, vaikka naama yrittääkin aina iloiselta näyttää, kun tuolla ihmisten parissa liikuskelee. Päätin myös, että nyt on perhana käytävä lävitse kaikki muistot, kuvat ja sen semmoiset, ennen kuin niitä ei enää pysty tai viitsi käydä läpi. Asiat vaan kasaantuu ja se alkaa ahdistamaan! Päätin siis käydä läpi viimeisimpiä asioita, jotka ovat kiperimpiäkin tästä hetkestä katsottuna… Foxy – Rakas koirani

Foxy oli sylikoira

Ihan jo pienestä pitäen Foxy oli mielellään sylissä. Isäntänsä otti hänet usein syliin ja piti selällään, rapsutteli masusta. Foxy ihan selkeästi nautti siitä!

Foxy rakasti huomiota ja sen kyllä näkee!
Sylissä oli aina kivaa olla rapsuteltavana ja helliteltävänä.
Kun loikoilin sohvalla, Foxy tuli mielellään lähelle. Foxy sai olla sohvalla 🙂
Foxylla oli myös ilmeet! Näistä ilmeistä ovat saaneet nauttia muun muassa Facebook-kaverini, kun olen laittanut kuvia milloin mistäkin tilanteesta. Usein asiaan liittyy joko kissa tai jokin syötävä herkku! Tämän kuvan kohdalla taisi olla ihan jonkun sortin ketutus, kun ”piti koko ajan sitä kameraa räplätä”.
Foxylla oli myös oma paikka, missä tykkäsi oleskella. Nyt tuo tuoli vieressäni on tyhjä… olen miettinyt josko luopuisin siitä – sillä ei ole enää tarkoitusta.
Foxy rakasti peiton alla olemista…
… hän oli aamuisin usein kainalossani peiton alla!
Foxy oli todella suloinen koira! Näitä ihania ilmeitä ja hetkiä jään todella paljon kaipaamaan. Tuo kuono kun oli sylissäni, niin sitä vain rakasti niin sanoin kuvaamattoman paljon (ja taas tuli kyyneleet silmiin).
Foxy oli erittäin iloinen koira 🙂

Toivon mukaan tämä kaikki iloisuus tästä koirasta kumpusi siitä, että olin hoitanut häntä asianmukaisesti. Kun koira pitää viedä piikille, siinä käy jos jonkunmoista ajatusta läpi… onko tehnyt oikein jne. Tiedän kuitenkin, vaikka se ei aina siltä tunnu, että tein hänelle sen palveluksen, mikä pitikin tehdä! Vaikka itkua on ollut miltei joka päivä, niin silti tieto siitä, että nyt hänellä ei ole kipuja, jotenkin helpottaa minua myös. Tämä ilta tänään tässä parvekkeellani on ollut todella tunteikas… tämä on ensimmäinen kerta Foxyn poismenon jälkeen kun olen istunut täällä. Istuttiin tässä muutama päivä ennen kuin minun piti viedä Foxy piikille. Se oli semmonen ”meidän juttu” istua täällä parvekkeella. Foxy oli aina vierelläni…

22.6.2019

Foxy oli mahtava koira! Read More »

Scroll to Top