talvi

Tammikuun 2026 ensimmäiset viikot

/ / Päiväkirjaa / Kommentoi
, , , ,

Tammikuun ensimmäisen viikon sunnuntaina meille sitten vihdoinkin tuli niin sanottu talvi. Lumisadealue pysyi paikallaan tuntikausia jättäen kunnollisen lumikerrostuman. Alkoi olla melkoisen kylmääkin, vaikka mitä muuta sitä nyt odottaisi tällaiseen aikaan vuodesta olevan. Aloin pitämään tilastoa, milloin aurinko nousee ja milloin laskee. Päivän pidentymisen huomaa siten paljon paremmin. Esimerkiksi 2.1.-5.1. (kolme vrk) päivä pidentyi jopa 8 minuutilla! Aikamoista. Päivän pituus oli vielä oli alle 6 tuntia, mutta muutamaa päivää myöhemmin 9.1. se saavutti kuuden tunnin rajan. Helsingissä päivän pituus on erilainen kuin mitä täällä kaakon kulmalla, Imatralla. Tällä hetkellä 21.1. päivän pituus on 6 tuntia 51 minuuttia, eli melkein 7 tuntia.

Virittelin tammikuun alussa olohuoneen ikkunan ääreen kameran, jotta voin bongata lintuja. Tähän aikaan vuodesta ei ihan älyttömästi saa eri lintuja ruutuun, mutta on siihen jokunen tirppa osunut. Talitiaisia ja pikkuvarpusia on paljon, naakkoja ja harakoita myös.

Sitten pihapiirissä pyörii värikkäämpikin lintu. Käpytikka käy nyt tällä hetkellä lähes joka päivä aterioimassa. Nämä kuvat on otettu kännykällä, ei järkkärillä. Laatu on sitten myöskin sen mukaista, ei kannata ihmetellä. Lintuja olen kuvaillut lähinnä videoina. En ole katsonut niistä vielä yhtäkään. Nyt ei ole aikaa paneutua videoklippeihin kun meni vähän tammikuun suunnitelmat uusiksi. Katsotaan sitten myöhemmin, mutta materiaalia löytyy valmiiksi otettuna.

tammikuun lintuvieraana käpytikka
Lintujenruokintapaikan alla on jos jonkinlaista jälkeä. Osa kuuluu harakoille ja naakoille.

Nyt kun on yhtään lunta, on mielenkiintoista havaita, mitä kaikkia jälkiä pihalta löytyy. Haen hesarin aamuisin postilaatikolta, ja katu on aivan täynnä tassunjälkiä, jos jonkinlaista. Pääasiassa ne ovat jänikselle kuuluvia, mutta on siellä muitakin jälkiä. Iltaisin kun istun ikkunan ääressä tietokoneella, näen jäniksen kadulla pomppimassa. Takapihalle on yön aikana ilmestynyt jotain muita jälkiä, mistä ei ole mitään havaintoa. Etupihalla lintujenruokintapaikalla käy jos ketäkin.

Takapihalla jäniksen jälkiä 5.1.2026
Takapihalla tuntemattomia jälkiä 17.1.2026

5.1. aamulla oli mittarin mukaan -21,1C mikä on tämän talven kylmin. Leivinuuni oli vielä sen verran lämmin, etten laittanut siihen tulia. Tämän päivän aikana olisi tarkoitus käydä hakemassa Etelä-Karjalan keskussairaalasta isän tavarat. Samalla haluan hakea todella loistavalta Tuen Grilliltä vedyn. Teen tämän reissun yksin.

Päivä alkoi kauniina 5.1.2026.

Olen äitini kanssa käynyt viime vuoden puolella sairaalalla hänen saattajana useampaan otteeseen, ja oli tapana käydä juuri tuon grillin kautta kotiin tullessa. Tämä kerta tuntui jotenkin ihan erilaiselta. Isän tavarat olivat kyydissä. Tilanne oli jotenkin surullinen. Mutta onneksi sää oli todella kaunis, joka toi surkeaan tilanteeseen edes vähän lohtua! Toivoin hiljaa, että tämän jälkeen minun ei tarvitsisi heittää tällaista reissua kyseiseen paikkaan enää koskaan.

Tuen grilli talviasussa 5.1.2026.

Olen ollut joulusta lähtien äitini seurana kotitalolla. Asiasta ei ole oikeastaan edes keskusteltu sen enempää. Äitini on 74-vuotias. Haen postit, lämmitän uunin, teen ruokaa. Ei kai tässä oikein muutakaan voi. Sinällään onni, että lunta ei ole satanut älyttömän paljon, koska tekisin myös lumityöt. Yhdet suuremmat lumityöt olen tehnyt tähän mennessä, missä kului jopa varttitunti aikaa. Vähäluminen talvi on antanut armoa lumitöiden suhteen tänä vuonna. Yleensä tammikuussa on ollut huomattavasti enemmän lunta.

Tammikuun huoltoja

Tammikuun pakkasilla talolla on kotiaskareina leivinuunin lämmitys. Se hieman pätkii sähkölaskua, tai ainakin toivottavasti. Puiden poltto on lisäksi jotenkin meditatiivista hommaa. Tällä hetkellä en voi laittaa aamutulia milloin haluan, koska odotamme nokikolarin käyntiä. Uunia ei pidä silloin lämmittää. Onneksi käynnin pitäisi sattua sellaiseen ajankohtaan kuin aloittelisin vasta uunin lämmittämistä. Aikataulut eivät sotkeennu sitten sen takia, jos joutuu aloittamaan lämmityshommat tuntia myöhemmin.

Meillä ei ole tämän nokikolarin yhteystietoja, kun hän on kuulemma aina vaan ilmestynyt paikalle, kun homma pitää tehdä. Isä on kuitenkin ollut vuosikaudet aina hereillä ja kotosalla, kun nokikolarin käynti on hollilla. Täytyy pyytää yhteystiedot, kun hän tulee käymään, että voi vaikkapa kysellä sitten vuoden päästä milloinka on ajatellut tulevansa, tai jos täytyy sopia uusi aika. Omat tekemiset on toisinaan liikaa motivaatiostakin kiinni, niin olisi hyvä saada sellainen rutiini, mitä pitää yllä, jos sellaista tarvitaan.

Leivinuunin lämmitys on aina ollut isän hommia.

Meillä on huomenna 21.1. isän saattopäivä. Käymme hyvästelemässä hänet, ja saatamme hänet matkaan. Isälle ei ole järjestettynä varsinaista seurakunnan siunaustilaisuutta, koska hän ei kuulunut kirkkoon. Saatamme hänet kuitenkin siunauskappelin krematoriolle, jossa hän odottaa tuhkausta. Meitä on vain pieni joukko; äitini, veljeni, serkkuni, tätini ja tietenkin minä. Sekavin tuntein odotan huomista. Täytyy vaan yrittää pitää itsensä kasassa ja pää kylmänä!

Tammikuu totisesti laittaa elämäni ihan uuteen järjestykseen. Joudun muuttamaan pois asunnostani helmikuun loppuun mennessä, jollei rahatilanne jostain syystä kohene radikaalisti. Tai pienempi asunto on pakko hankkia. Pitää saada firma johonkin soppiin mahtumaan. Sitä ei ihan yksiöstä käsin hoideta. Sain etsittyä varastotilan, mihin saisin vietyä sellaiset tavarat, joita en akuutisti tarvitse, esimerkiksi astiat. Onneksi on ystäviä! Nimittäin, eräs ystäväni lupasi järjestää minulle pienen tilan varastoon, johon voin viedä tavaroitani. Olen kait tehnyt elämässäni edes jotain oikein, kun minulle tarjotaan tällainen mahdollisuus!

Vanhempieni naapurit toivat kauniita kukkakimppuja kun kävin heille kertomassa isän menehtymisestä. Näiden kauniiden kukkakimppujen saattelemina lopettelen tällä kertaa tähän, ja jatkan joskus toiste.

Kiitos kun luit!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Talvi viipyi vain hetken

/ / Päiväkirjaa, Chili, Hyötykasvit, Piha / Puutarha / Parveke, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi
, , , , , , , ,

Talvi ei ole vieläkään päässyt oikein niskan päälle, vaikkakin käväisi hetkellisesti. Meille satoi ensilumi nimittäin marraskuun 17. päivä. Lumi kesti muutaman päivän ja suli sitten pois. Aikamoisia heittelyitä tällä hetkellä säässä. Yksi päivä sataa lunta ja on pakkasta, seuraavana sataa vettä. Olin sentään kerrankin ajoissa autoni talvirenkaiden kanssa. Talvi ei ainakaan yllättänyt tätä autoilijaa.

17.11.2025 satoi ensilumi

Satoi meille 15.11. lunta myös yön aikana, mutta sitä ei ollut ensilumen verran maassa. Se valaisi kuitenkin maisemaa mukavasti, ja heti huomasi ihmistenkin piristyvän. Lumella on suuri vaikutus mielialoihin täällä pimeässä pohjolassa. Vielä kun vaihtaisivat nuo meidän kusenpolttamat katuvalot ledeiksi, niin talvikin alkaisi olla kaupungissa oikean värinen, eikä oranssi!

15.11.2025 oli hieman jo lunta

Olen taas hukuttanut itseni töihin, kun huomasin joitain asioita, mitkä on pakko muuttaa. Minulla on onneksi yksi ystävä, joka voi näissä asioissa auttaa. Muutoin olen omillani. Pidimmekin pitkän työpalaverin asioihini liittyen. Nyt voisi vähän hengähtää ja ihailla maisemia. Maisemien ihailu auttaa toisinaan mielialoihini, varsinkin jos maisemat ovat silmiä hivenen kauniit. Kun ensilumi oli satanut, seuraavana päivänä oli postikorttimaisemat.

Talvinen maisema ikkunasta katsottuna
18.11.2025

Pitäisi kait päästä lenkkeilemään, että voisi hoitaa hieman omaa kuntoaan. Nyt on sellainen sää koko ajan, että välillä on loskaa ja sitten jäätä. Minulla ei ole sellaisia kenkiä millä lenkkeillä moisessa kelissä. Joku sanoisi, että ”osta”. Noh, ei voi ostaa jossei ole rahaa. Tällä hetkellä on asian suhteen aika huono tilanne. Onneksi blogin kirjoittaminen ei maksa muuta kuin vaivaa.

Talvinen maisema ikkunasta katsottuna
Kaunis talvimaisema ikkunastani 20.11.2025

Chili ja paprikat

Lisää kustannuksia tuo vielä tämä järjetön harrastukseni. Kun jotain haluaa tehdä, niin se on muualta pois. Yleensä kukkarosta. Hinasin sisälle talven alta paprikat ja chilin, ja ensimmäisen sadonkin sain korjata chileistä 12.11. Ne olivat aika pieniä. En uskaltanut syödä niitä! Kävi mielessä, että se kaikki maku niissä kyllä varmaankin löytyy, mutta pienemmässä paketissa. Talvi ei siis ole outoa aikaa kasvatella kaikkea hyödyllistä, jos omaa tarvittavat välineet.

Myös paprikat jäivät hirvittävän pieniksi. En syönyt niitäkään.

Kyllä tässä vihannesten kasvatuksessa taisi käydä niin, että lannoitteet unohtuivat tuonne parvekkeelle ja mikään ei oikein kasvanut. Noh, siellähän ne kyllä ovat. Pitää hakea sisälle ne jossain vaiheessa ettei talvi tee niille mitään. Kaikki kyllä kukkivat vieläkin. Lannoitteen puutteen huomasin siitäkin, että kasvit heittelivät kukintoja ja lehtiä pois. Myös lehdissä näkyy vaurioita.

Chili on ihan täynnä kukkia…

Laitoin hätäisesti vihanneksille lannotteeksi puutarhan kesälannoitetta, eli pinkkiä jauhetta, ja ainakin paprika näytti virkistyvän siitä erittäin paljon, kun alkoi tehdä lisää kukkia. Katsotaan siis mitä tästä taas oikein tulee. Tomaatti on ihan alkutekijöissä vielä, mutta taimi on edelleen hengissä. Se pitäisi laittaa nyt todella nopeasti vesiviljelyastiaan jatkamaan kasvua.

Paprika on täynnä kukkia…

Kiva viikonloppu takana

Kaverini pyysivät minua viininmaistelusessioon viikonloppuna. Toinen heistä oli käynyt viinimessuilla, ja sai sieltä jonkin ohjeen osallistua viininmaistelutilaisuuteen, joka järjestettiin Teamsin kautta. Olin aivan turhaan paniikissa, koska luulin, että tämä tilaisuuden vetäjä näkisi osallistujat jollain tapaa veppikameran kautta. Siispä, itkua väänsin hetken, mutta päätin kuitenkin pukea päälleni ihan perus T-paidan, kevyet kotihousut ja villasukat. Ne sopivatkin oikein hyvin tilaisuuteen.

Päivä oli ollut todella kaunis. Ja voi hitsit mikä auringonlasku! Hyvin tarkeni ajella sähkökruiserilla kaverin luokse, vaikka ulkona oli -7C pakkasta, kun oli pilkkihaalari päällä! Villatakki oli nimittäin repussa kun sitä ei mahdu pitämään haalarin sisällä. Ehdin juuri ja juuri paikalle ennen tilaisuuden alkamista. Tuttavani oli hankkinut kaikenlaista naposteltavaa viinin kyytipojaksi. HUOM: tässä ei mainosteta mitään tuotteita.

Konsepti oli hauska. Kaikkien osallistujien piti ostaa kolme erilaista pulloa tiettyä punkkua, joista tämä viininasiantuntija sitten netin välityksellä kertoi meille. Olikin muuten aika pirun pätevä kaveri! Tilaisuus sai niin hyvän vastaanoton, että toivon mukaan jatkoa seuraa. Ainakin sitä kovasti toivottiin.

Tuttavan tekemä pizza oli todella hyvää. Sen pohjaksi oli käytetty jotain valmispohjaa. Pitää tehdä itse jossain vaiheessa tästä pohjasta joitain ja laittaa sitten enemmän tänne tietoa asiasta. Jatkoon menee kuitenkin heittämällä.

Parvekkeen talvisiivous tekemättä ja paljon muutakin

Parveke ei ole ollenkaan talvikunnossa. Siihen pitäisi nyt kiinnittää paljon enemmän huomiota, koska jos tulee pakkasta pidemmän aikaa, sinne ei ole mitään asiaa. En ole esimerkiksi ottanut kesäkasveja alas, pessyt pavilijongin seinämäkangasta ja tuonut räsymattoa sisälle. Räsymatto on menossa vessaan talveksi ja pavilijongin seinä pitäisi pestä. Myös kasvilannoitteet ovat parvekkeella ja ne pitäisi tuoda sisälle ja varastoida. Kyllähän ne pakkasta kestävät, mutta osa on lasipurkeissa, jotka eivät taasen kestä pakkasta.

Loppuviikoksi on taas ennustettu plussakelejä, niin voisi ottaa tavarat silloin sisälle ja hoitaa homma loppuun. Mattokin lähtee varmaan lattiasta irti, kun kelit menevät plussalle.

Kuusen oksat pitää vielä asetella paikoilleen

Taas on kauheat suunnitelmat mitä pitäisi tehdä, mutta saas nähdä mitä saa aikaiseksi. Sain sentään jotain pieniä asioita tehtyä, esimerkiksi kaivoin joulukuusen esiin tiistaina 25.11. ja laitoin sen jalustaan renkaat paikoilleen. Jospa se nyt kestäisi siirtelyä. Edelliset renkaat olivat keskenään liian lähekkäin, ja kuusi oli kipata nurin joka kerta kun sitä siirsi. Olisin tehnyt enemmänkin asioita, mutta ruuvinvääntimestä hyytyi akku.

Joulukuusi on tarkoitus laittaa paikoilleen lähipäivinä tuomaan tunnelmaa olohuoneeseen. Olen jotain saanut aikaiseksi kuitenkin, sellaisia pieniäsuuria asioita. Sohvan yläpuolella olevan taulun yläpuolella oleva kelopuu on siirretty paikoilleen, huonekasveja olen jaksanut huoltaa, keittiön ruokapöytä on laiteltu paikoilleen ja sen alle matot… Olen myös siistinyt makkarin työpisteeni, että voin istuskella ikkunan ääressä tekemässä päivällä töitä. Siinä on oikein mukava istua kun näkee vähän maisemia ja ihmisiä.

Makkari onkin seuraava muutoskohde, taas vaihteeksi. Otin yhdeltä seinustalta alas tumman tapetin, ja tarkoitus olisi maalata sen vastakkainen seinä vaaleammaksi. Se seinä, mitä vasten sängynpääty tulisi olemaan. Katsoin yhden feng shui-ohjelman, jossa kerrottiin, että tummanharmaa on pahin väri mitä voi sisustuksessa käyttää. Eli seinä sitten uusiksi. Kaikki kortit täytyy kääntää.

Eiköhän tässä ollut taas tälle keralle ihan tarpeeksi asiaa, niin jatkanpa sitten joku toinen kerta taasen.

Kiitos kun luit!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Vuoden viimeinen viikko

/ / Päiväkirjaa, Ruoka & Food / Kommentoi
, , , , , ,

Vuoden viimeinen viikko on kohta lusittu. Mietiskelen, mitäköhän olen mahtanut saada aikaiseksi. Loppu peleissä aika paljonkin. Aloitetaan joulusta…

Aloitin joululaatikoiden teon kerrankin todella aikaisin. Ajattelin etten halua mitään stressiä asiaan liittyen, ja eihän siinä nyt kauan mene, kun pilkon kattilallisen lanttuja ja reilu kilon porkkanaa. Kun ne olivat valmiita, niin tein riisipuuron. Minun piti kuitenkin tehdä vielä jotain siivouksia, ennen kuin pääsin paistamaan laatikot uunissa. Uunin pohjalle oli nimittäin roiskunut rasvaa, ja se oli todella hankalaa saada siitä irti. Tällä kertaa siihen kului aikaa noin tunti, eikä tehnyt mieli edes liipasta uunia ikkunasta pihalle. Ihan astianpesuaineella kokeilin ja liotin kohtaa pikkasen. Vältteli minulle.

Jos haluat joskus tehdä hyvää porkkanalaatikkoa tai lanttulaatikkoa, klikkaa sanoissa olevista linkeistä ohjeisiini. Näillä ohjeilla tulee todella hyvänmakuista lootaa! Ihmettelen omaa intoani näiden suhteen kun aloitin valmistamisen jo heti aamulla kun heräsin.

Mikähän siinä on, ettei tule tehtyä riisipuuroa muulloin kun jouluna? Sitä tulee jonkin verran porkkanalaatikkoon, niin teen sitä yleensä sen verran ylimääräistä, että saan herkutella parina aamuna. Jouluaattona asettelin itseni ihan tarkoituksella television ääreen puuron kera, ja ajattelin, että josko tällä kertaa näkisi sen Lumiukko-piirretyn, mutta ei siitä mitään tullut! Taas tuli keskeytys, mutta ei se mitään.

Joulupuuro

Jouluaattona oli kyllä todella kaunista. Yöllä oli satanut lunta, mikä teki maisemista silmiä hivelevän. Kuin olisi postikorttimaisema tilattu. Ei tuullut, ja lumi pysyi oksilla.

jouluaattona kaunis maisema

Vanhempieni pihakin oli kuin satumaasta.

Lähdin viemään heille edellisenä päivänä valmistamani laatikot, ja siitähän sitten ruokapöytään nauttimaan antimista. Olin myös valmistanut sienisalaatin, jonka äitini yleensä valmistaa. Halusin pienentää hänen taakkaansa. Ei tuosta minulle vaivaa ollut, ja ihan syötävää se kait oli. Ainakin se on syötiin viimeistä murua myöten! Tänä vuonna jouduin ostamaan haaparouskut torilta, kun en löytänyt niitä metsästä. Käyn yleensä itse keräämässä rouskut, ja äitini tekee niistä sitten suolasieniä, joita syömme jouluna ja muinakin juhlapäivinä.

Sienisalaatin ohje:

Nämä sienet oli säilötty 15% suolaliemessä, ja liotin niitä 3 tuntia ennen kuin laitoin ne valumaan. Vaihdoin veden kaksi kertaa. Vesi on otettu molemmilla kerroilla vedenkeittimestä kun se on ollut keitettyä ja kuumaa. Kun enimmät vedet oli valutettu pois, laitoin sienet jääkaappiin vielä valumaan sihviläkattilaan yön yli. Aamulla pilkoin sienet pieniksi kuutioiksi. Salaattiin voi käyttää myös pakasteesta otettuja käsiteltyjä sieniä.

HUOM: Koskaan ei saa laittaa suoraan metsästä poimittuja rouskuja, vaan ne pitää esikäsitellä ennen kuin niitä voi käyttää ruokana! (Marttojen ohje)

Tarvikkeet:

  • 500g suolattuja haaparouskuja
  • 2dl smetanaa (riittää myös suurempaan määrään salaattia)
  • pienehkö punasipuli
  • mustapippuria rouhittuna
  • jos sienet eivät ole säilöttyjä suolaliemessä, niitä voi liottaa suolaliemessä hetken ennen valmistamista. Silloin salaattiin voi vielä lisätä maun mukaan suolaa.

Sienisalaatista on olemassa erilaisia variaatioita, jos joskus haluaa kokeilla. Smetanan sijaan salaattiin voi laittaa kermaviiliä, jolloin siitä tulee kevyempi, ja punasipulin voi korvata keltaisella sipulilla (perussipuli). Henkilökohtaisesti pidän smetanasta, koska se miedontaa sipulin makua, ja punasipuli on miedompi kuin keltasipuli. Hyvää tuli!

Lähdemme usein veljeni kanssa ajelemaan autolla ruoan jälkeen kun alkaa hieman hämärtää. Hautausmaa on yksi sellainen paikka, jossa haluaa aina käydä, jos mahdollista. Veimme tänä vuonna veljeni kanssa muistolehtoon kynttilöitä. Joku muukin oli ehtinyt viemään ennen meitä.

Jostain syystä aika kuluu todella nopeasti kun jää rauhoittumaan tällaisten näkymien ääreen. Kiire unohtuu. Sitä tulee vaan tuijoteltua näitä kaikkia valonlähteitä samalla miettien, kuinka paljon edesmenneitä ajatellaan. Sitähän se joulu myös on – rauhoittumista ja poismenneiden muistamista.

Hautausmaareissun jälkeen lähdimme veljen kanssa vanhemmilleni saunomaan. Sain kuulla aikaisemmin, että tuttavani olisi vielä passissa yhdellä hautausmaalla… saunoin äkkiä mutta perusteellisesti, ja lähdin vielä katsomaan lähettyvillä olevaa hautausmaata, joka on sankarihautausmaa. Tämä oli hieno ja pysäyttävä kokemus. Onneksi menin katsomaan.

Reserviläiset osoittamassa kunniaa sankarihaudoilla, Imatralla Vuoksenniskalla. Isä ja poika – kiitos teille!

Seuraavana päivänä olikin sitten jo ihan loskakeli. Ei huvittanut tehdä sitten yhtään mitään. Kämppäkin oli vielä ihan sekaisin ja laittamatta. Teinkin sellaisen päätöksen, että en tee kerta kaikkiaan yhtään mitään! Toki neuloin vähän sukkia ja kävin syömässä vanhempieni luona. Muuten ei tullut tehtyä mitään erikoista. Syöpöttelin illalla juustoja ja katselin tuubivideoita.

Olin ostanut joulutorttuja varten omena-kanelimarmeladia, joka osoittautui todella hyväksi juustojen kanssa. Siis aivan älytöntä. Onneksi kokeilin. Marmeladi toimi homejuustojen kanssa ja hollantilaisjuuston kanssa todella hyvin. Ehdottomasti jatkoon tämä kombinaatio! Varsinkin Stilton-juuston kanssa marmeladi oli todella hyvää, kun siinä yhdistyy suolainen ja makea.

Joulupyhien jälkeen aloin suunnitella mitenkä tämän kämpän nyt laittaisi ojoon. Vietin tarkoituksella hitaita päiviä, mutta onnistuin motivoimaan itseni vaihtamaan sen järjestyksen olohuoneessa, jota pohdiskelin tovi sitten. Olen viettänyt kaikki illat kotona itsekseni, ja uskaltauduin siirtelemään mööpelit. Sitä varten tein vielä jotain pieniä juttuja, jotka helpottivat siirtelyä.

Puupömpeli sai pyörät alle.

Eihän nämä vielä paikoillaan ole, mutta projekti on kuitenkin loppusuoralla, niin sitä voi kohta varmaan ottaa jonkun kuvankin, mitä kehtaa esitellä. Mutta ensin odottelen, että vuosi vaihtuu!

Tässä männä viikonloppuna meillä satoi koko viikonlopun vettä, ja olin ihan varma, että kaikki sataneet lumet sulavat. Mutta eivät sulaneetkaan. Meille jäi kuitenkin valkoista maahan. Tosin vaikkapa pihanurmikko paistaa tuolta jäätyneen loskan ja lumen alta. Kevyenliikenteenväylät ovat onneksi sulat, niin saatan päästä jopa sähkökruiserillakin ajamaan. Ei ole ollut mitään asiaa sen selkään viimesten parin viikon aikana, kun on ollut niin liukasta. Nyt tiet ovat sulat ja hiekoitettu. Pitäisi pystyä ajamaan.

Laadin sunnuntaina älyttömän todo-listan, mutta sain kuin sainkin siitä asioita tehtyä, mutt paljon vielä jäi. Veljeni oli maanantaina viimeistä iltaa visiteeraamassa meitä, niin halusin nähdä häntä vielä. Jatkan todo-listan toteuttamista sitten myöhemmin. Pääasia nyt on, että sain vielä kiinanruusun paikoilleen, ettei sille käy mitään.

Vuoden viimeinen päivä alkoi aurinkoisena. Tuuli on ollut todella kovaa, mutta ei se täällä sisällä istuessa mitään haittaa. Pitää kuitenkin lähteä liikenteeseen vielä. Pilkkihaalari esiin ja ei muuta kun kruisailemaan. Kello löi juuri 18, ja samantien alkoi rakettien pauke. Ei tässä sitten muuta enää olekaan kuin toivottaa oikein hyvää vuoden vaihtumista, ja onnea ja iloa vuodelle 2025!

  

Koti kuntoon ennen joulua

/ / Päiväkirjaa, Imatra / Kommentoi
, , ,

Meille tuli talvi viime viikonloppuna! Kotiakin on saatu siivottua ihan kohtuullisesti, vaikka vielä on vaikka mitä jäljellä. Tänään tiistaina 17.12. on ollut todella kaunis aamu. Ilma on hieman sumuinen ja puiden oksat ovat kuorrutettu kuurassa ja kevyellä lumipeitteellä. On ihan tyyli keli. Puiden oksilla istuskelee harakoita ja variksia, jotka erottuvat selkeästi luurankomaisten oksien seasta. Kävin ottamassa parvekkeella kuvan ennen kuin aurinko ehti nousta. Kyllä oli kaunista, vaikkakin kylmää!

Kaunis talvinen maisema parvekkeelta.

Tilasin K-raudasta renkaita mööpeleiden alle jotta niitä olisi tarpeen vaatiessa hieman helpompaa siirrellä. Olohuoneeseen renkaita tulee TV-tason alle, vinyylilokerikon alle, joulukuusen alle, sohvapöydän alle sekä löhötuolin alle. Jossain vaiheessa täytyy vielä laittaa eteisen lipaston alle pyörät, että sen alta olisi helpompi siivota. Lähdin noutamaan pyöriä ja kipaisin nopsaan Vuoksen rannalla. Minulla oli pienehkö aavistus, mitä siellä olisi odottamassa…

Aurinko oli noussut juuri sopivalle korkeudelle ja vesi oli rauhallinen. Rakennukset ja puut heijastuivat kauniisti veden pintaan. Vuoksen pinnalla oli matalahko kerros höyryä, joka teki siitä maagisen näköisen.

Mansikkalan silta oli kuin kullalla päällystetty! Kyllä tällaisessa maisemassa silmä lepää. Kuvat on otettu joskus kymmenen aikaan aamulla. Lähdin kohti K-rautaa ja sieltä sitten kotiin. Usvaa oli lähtiessäni jo niin paljon, että tällaisten kuvien saamisesta ei olisi enää tullut mitään.

Olin aikeissa vielä hyötyjätepisteellekin tavaraa, mutta sehän ei ollut auki juuri tiistaina. Ei muuta kun seuraavana päivänä uusi kokeilu. Ihan mukavasti tavaraa kyllä sinnekin joutaisi, kunhan vaan jaksaisi niitä lähteä sinne raahaamaan. Se kun sattuu olemaan talvisaikaan avoinna maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Tietysti olin liikenteessä tiistaina.

Keskiviikko meni puuhastellessa. Oli käsityöpäivä. Lupasin tehdä serkun lastenlapsille essut joululahjaksi. Ne osoittautuivat aika työläiksi, mutta sain kuin sainkin ne tehtyä ajallaan, ja ei kun pakettiin ja Matkahuoltoon. Samaisessa paketissa kulki serkulle tarkoitettu islantilaisneule ja villasukat.

Kävin keskiviikkona päivällä viemässä romut sinne hyötyjäteasemalle, ja piipahdin samalla reissulla moikkaamaan tuttuja Sienimäen vanhalle koululle. Heillä olikin siellä pop-up kemppari viriteltynä! Sehän oli kuin olisi astunut karkkikauppaan. Oikea naisen unelma! Väsään joskus jotain artikkelia näistä tavaroista, koska nämä ovat todella hyviä tuotteita. Saan niitä testattavaksi toisinaan. En ole itse mitenkään tyttömäinen, mutta näitä käyttäisin ihan mielelläni, ja olen saanut osakseni aika paljon tietouttakin kosmetiikasta, jota minulla ei ole juurikaan aikaisemmin ollut. Asioita voi käsittää niin monella tapaa, ja omani ovat olleet vähän, jos sanoisin, vääriä. Mutta näistä lisää myöhemmin. Asia kuitenkin alustavasti kiteytettynä: kun kosmetiikka ja lääketiede kohtaavat. Käyhän sillä välin kurkkimassa heidän verkkokauppaansa osoitteessa https://colose.fi

Kannattaa soittaa heille työaikoina, ja kysyä, miten pop-up myymälä on auki.

Olen nyt saanut jotain pikkujuttuja kotona aikaiseksi, vaikka kaikki on vielä hujan hajan. Se taitaa olla jo vähän vakio omassa kodissa. Viritin vihdoinkin ajastimen kasvivaloille. Nyt kun vielä saisi loputkin valot tuonne katonrajaan viriteltyä, niin kasvit saisivat niistä nauttia. Huomenna (lauantaina) on vuoden pimein päivä, eli talvipäivän seisaus. Kasveille lisävalot ovat enemmän kuin tervetulleita. Jopa kiinanruusukin kasvaa yhden lampun alla ja juo todella paljon vettä. Uusia lehtiä tulee joka viikko.

Sain laitettua olohuoneen kattolampunkin paikoilleen, tai siis ripustettua sen kattoon. Siitä puuttuu vielä kuvut, jotka ajattelin tavalla tai toisella tehdä itse. Siitäkin sitten myöhemmin, kun ajatus on vielä vähän kesken sen suhteen. Kuvaakaan en ota, koska lampun johto roikkuu toistaiseksi niin rumasti valaisimen ja pistokkeen välissä. En yletä omilla talousportailla katon rajaan kierittämään ylimääräistä johtoa suojarasian sisälle. Pitänee pyytää joku pidempi henkilö hommaan, että johdot saa nätimmin rasian sisälle, tai lainata jostain korkeammat portaat.

Tänään minulle on tulossa tuttava kyläilemään, niin on aika käydä vähän järjestelemään paikkoja. Roskia on vietävä pois, ja toivottavasti tuolla pihalla kestää pystyssä eikä liukastele. Piha on täynnä jäätä ja sohjoa, kun ulkona on +2C lämmintä. Yöllä satoi vettä. Vähän jänskättää, onko meillä vielä talvi jouluna. Toivottavasti on. Mutta nyt on aika laittaa koti kuntoon. Hyvää joulun odotusta!

  

Lopuksi hieman huumoria, jonka bongasin omista Facebook-muistoista. Tämä on jotenkin aina niin ajankohtainen. Pitää varmastikin tehdä tästä jo jokin taulu, että tälle asialle voi naureskella joka päivä!

Jos koti on sekaisin, tee näin

Siivousneuvo ennen pyhiä
1. Tee uusi kansio tietokoneelle.
2. Anna kansiolle nimeksi ”sekamelskan kodista”.
3. Paina hiiren oikeata näppäintä poistaaksesi kansion.
4. Tietokone kysyy: ”Haluatko poistaa sekamelskan kodista kokonaan?”.
5. Paina ”Kyllä”-nappia.
6. Nosta jalat pöydälle, ota drinkki ja nautiskele!

Vuosi alkoi kylmänä ja kiireisenä

/ / Päiväkirjaa, Imatra, Valokuvaus / Video / Kommentoi
, , ,

Vuosi on alkanut hyvin kylmänä täällä meidän suunnalla vaikka jossain vaiheessa lämpötila on ollut pari päivää ihan plussankin puolella. Hieman on hirvittänyt auton toimivuus tällaisilla keleillä, mutta ihan hyvin tuo pirssi on tästä selvinnyt… *kop kop*. Samaa ei voi sanoa vanhempieni autosta, jonka akku kosahti joulukuun alussa heti ensimmäisten kylmien päivien kohdalla. Olen onnekas kun minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni, ja vanhempanikin saivat tuttavieni kautta uuden akun rikkoutuneen tilalle vieläpä samana iltana.

Vuoden ensimmäinen päivä oli suorastaan tyrmäävän kaunis! Autoa on tosiaankin ajelutettava näillä keleillä, että se lämpiää kunnolla, niin läksin ajelemaan Vuoksen vartta pitkin Imatrankoskelle päin. Auringonlasku oli aivan upea ja Vuoksi höyrysi satumaisesti. Jäin hetkeksi ihastelemaan näkymää ja ottamaan pari kuvaa ja videopätkiä.

Vuosi vaihtui kylmänä Imatralla
1.1.2024 Vuoksella

Heräsin tänään taas jotain seitsemän aikaan, joka ei nyt aina ihan tyypillistä minulle ole. Sellaiseen aikaan kun heräilee, on mahdollista nauttia auringonnoususta, jos kelit sattuvat kohilleen. Tämä vuosi on alkanut siinä mielessä myös aurinkoisena, ja näitä kauniita aamuja on saanut ilolla seurata olohuoneen ikkunasta. Ei siis haittaa, että on kylmää. Tietty kerrostaloasukkina on se etu, ettei tarvitse itse lämmittää asuntoaan.

5.1.2024
6.1.2024 kaunis talvinen päivä keittiön ikkunasta katsottuna.

Kaunista talvea on saanut ihailla melkein joka aamu tammikuun puoleen väliin saakka. Eilisaamuna huomasin, että aurinko nousi jo ihan eri kohdasta kuin pari viikkoa sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että päivät pitenevät. Tervetuloa valo!

17.1.2024 eilisaamun näkymä parvekkeelta.

Eilinen kaunis talvipäivä muuttui tänään totaalisesti, koska meitä lähestyi lumipyry. Se alkoi täällä Imatran kohdilla suunnilleen yhdeksän aikaan aamulla. Kaunis auringonnousu oli tältä aamulta peruttu ja tilalle tuli lumisade. Noh, se kuuluu talveen, onneksi vielä. Tänään onkin sitten hyvä päivä tehdä muutakin kun vain ihailla maisemia. Tätä kuvaa ottaessani tajusin, että olen unohtanut parvekkeelle vähän yhtä sun toista tarpeellista tavaraa, kuten pistorasiaan laitettavan ajastimen ja harjan ja rikkalapion. Sen verran on kuitenkin kylmää, että en millään kehtaisi avata parvekkeen ovea, kun parvekeoven alta tulee muutenkin kylmää ilmaa. Pitää kait tehdä sellainen viimamakkara.

18.1.2024 lumisade alkoi noin kello 9.00.

Olen nukkunut sohvalla reilun viikon, ja nyt aion mennä takaisin nukkumaan makuuhuoneeseeni. Olohuone on taas ihan sekaisin, enkä ole kerännyt vielä joulukoristeitakaan pois. Päätin, että olkoot siinä missä ovat! Hittojako käyn tätä stressaamaan kun on muitakin asioita ”päällä” tällä hetkellä, kuten uuden verkkokaupan rakentaminen. Tämä tuli hieman yllättäen eteen, ja se on syönyt todella suuren ajan päivistä. Vuosi alkoi siis kiireisenä ja työntäyteisenä. Mutta ei siitä sen enempää, työjutut eivät ole tämän blogin aihepiirissä.

Sen sijaan kaikki muut värkkäilyt ja harrastukset ovat. Sain onneksi vähän helpotusta siivouksessa, tai oikeastaan todella ison avun, eräältä tuttavaltani. En muista olenko missään kohtaa maininnut, että minulta hajosi pieni arkkupakastin viime vuoden puolella. Se on syönyt todella paljon mieltäni viime aikoina. Pakastin oli sen verran suuri kuitenkin, etten ole pystynyt sitä itsenäisesti siirtelemään mihinkään. Nyt tein päätöksen, että se saa lähteä vaikka mitä kävisi. Siispä, hain toiselta tuttavaltani nokkakärryn lainaan ja vein pakastimen ulos odottelemaan josko se saisi kyydin pois. Kuten aiemmin sanoin, olen onnekas, että minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni! Tuttavani tuli hakemaan pakastimen ja toimitti sen hyötyjäteasemalle. Ei voi muuta sanoa kun että huhhuh miten hienoja tyyppejä voi olla olemassa. Olen tästä todella kiitollinen hänelle.

Hasta la vista!

Ja kun puhun tuttavistani täällä blogissani, niin kutsun myös tasapuolisuuden vuoksi ystäviäni ”tuttaviksi”. Kaikki ovat täällä tuttavia, enkä käy sen enempää erittelemään terminologisesti kuka on mikäkin. Se on mielestäni reilua kaikkia kohtaan. Joten, jos tunnistat itsesi näistä kirjoituksista, niin kyllä ystäväni tietävät sanomattakin, keitä he ovat

Nokkakärryä odotellessani ehdin ottaa muutaman kuvan auton tuulilasiin jäätyneistä kuurankukista. Niitä oli muodostunut auton sisäpuolelle. Kiirettä piti, kun ne sulivat nopeasti pois auton lämmetessä. Pitääkin alkaa kuvailla kuurankukkia. Nehän ovat todella kauniita. Joskus aikoinaan tuli kuvattua niitä edellisessä kämpässä, kun siellä oli parvekelasit. Niissä joskus oli kuurankukkia ja taustalle sai vielä auringolaskun väritkin.

Olin pitkän aikaa haaveillut pilkkihaalarista, ja nyt satuin vihdoinkin löytämään sellaisen, mikä miellyttää, ja minkä kukkaro kestää. Ostin ensimmäisen version Kärkkäiseltä, mutta se oli väärän kokoinen. Tarkoitus on, että pystyisin ajamaan sähkökruiserilla kylmilläkin keleillä. Mikäpäs siihen muu olisi sopivaa kuin tällainen toppahaalari. Näitä käytetään moottorikelkkailussakin, niin miksipä ei myös sähkövehkeellä ajettaessa. Siinä kun ei tarvitse itse liikkua mitenkään, niin ei välttämättä tule hiki. Ostin tarkoituksella suurikokoisen, että mahdun sen sisälle normaaleissa sisävaatteissa. Tämä ei ole ulkoilua varten pikkupakkasilla, nimittäin se on erittäin lämmin. Sopiva toppahaalari löytyi lopulta Happy Angler -nimisestä verkkokaupasta, joka myy kalastustarvikkeita.

Tänä päivänä on harvinaista, että postilaatikosta tupsahtaa mitään muuta kuin laskuja. Minulla on onneksi tuttavia, jotka lähettävät minulle kortteja kun käyvät ulkomailla. Sitä ilon ja onnen määrää, kun postilaatikosta löytyy kaksi upeaa korttia, jotka on juuri minulle lähetetty! Ihmiset, älkää lopettako postikorttien lähettämistä tuttavillenne kun käytte matkoilla. Niiden saamisesta on niin paljon iloa, ettei pysty edes sanoin kuvaamaan! Some-kuvien lähettely ei ole mitään tähän verrattuna, vaikka niitäkin on kiva katsella.

Pakastimen häipymisen jäkeen olen ajatellut, josko vähän järjestelisin paikkoja uudelleen. Tai en ihan kaikkia paikkoja, vaan juuri sen kohdan, mistä pakastin lähti. Siinä on nimittäin kulkuaukko eteisen ja olohuoneen välillä, jonka olen ”tukkinut” rakentamallani ladonovella (kuva joulukuulta). Jospa siirtäisin ladonoven keittiön ja olohuoneen väliin, jossa se olikin monta vuotta. Siinähän oli aikoinaan myös olohuoneen puolella akvaario, jota minulla ei ole ollut enää muutamaan vuoteen. Saisin olohuoneeseen enemmän tilaa sijoitella huonekaluja. Asia on harkinnassa. Pitää vähän mittailla saisko sille seinustalle vaikka sohvan.

YouTubesta löytyi taas yksi ihana takkavideo, jossa on aivan saman näköinen kissa, mitä edesmennyt Spede-kissani oli. Videota on ollut jotenkin lohdullista katsoa. Ihan kun Spede olisi läsnä. Ehkäpä hän onkin jollain tapaa. Viisi vuotta siitäkin on kohta kulunut, kun hänestä jouduin luopumaan. Nämä videot ovat kyllä aivan ihania.

Kanava: Purring Cat, suora linkki videoon.

Vuosi on alkanut siis leppoisasti vaikka touhukkaasti. Näissä merkeissä on hyvä jatkaa eteen päin. Uuden toppahaalarin myötä minulle tarjoutuu nyt valokuvaamisellekin uusia mahdollisuuksia, koska tarkenen tuolla ulkona nyt huomattavasti paremmin. Minulla ei ole aiemmin ollut asianmukaista talviasua ja siksi en ole pystynyt kylmemmillä keleillä juurikaan oleskelemaan ulkosalla. Ei niitä talvivaatteitakaan noin vain ostella. Kunnolliset talvivaatteet ovat hirvittävän kalliita. En ole ehkäpä ottanut edellä mainitustakaan syystä talvisia kuvia, niin se olisi nyt mukavaa vaihtelua. Liikkumista ulkona pitää lisätä, niin miksipä sitä ei sitten tekisi rakkaan harrastuksensa parissa.

Lopuksi vielä Instagramiin upotettu video vuoden ensimmäiseltä päivältä. Vuosi tuli aloitettua mukavissa merkeissä, niin toivottavasti se jatkuu mukavana tästäkin eteenpäin, myös teillä muilla.

Tässä vielä seurattavat linkit:

  
Scroll to Top