puutarhavalot

Muutaman vuoden jumitus eikä parveke ole vieläkään julkaisukunnossa. Miksi ei? No en v**tu tiiä! Pitäisiköhän luopua jo koko ajatuksesta? Sain sentään vietyä roskia pois ja edesmenneen koirani paljun häkkivarastoon odottelemaan jotain jatkokäyttöä. Siitä todellakin tulee ensi kesänä kasvimaa. Laitan kaikki kolme tomaattia ja kaksi paprikaa ja chilin siihen kasvamaan yrttien kera. Jäin taas vatvomaan asiaa liian pitkäksi aikaa, enkä saanut sitten tehtyä asian eteen taaskaan mitään. Tosin aluksi siitä paljusta piti tulla vesiaihe. Muutin suunnitelmaa.

Rakentelin kesäkurpitsalle kasvulaatikkoa muutaman päivän. Aloitin kyllä rakentelun edellisellä viikolla, mutta juhannus tuli väliin ja lempibaarin kuoppajaiset. Ja mitenkä tämä nyt sitten tuli väliin? Noh, olisihan tässä ollut suht hyvää aikaa jotain saada aikaiseksi jos jalka olisi pelittänyt. Nyt ei taaskaan mene kenkä jalkaan, edes sellainen muovitossu. Pitää käydä ostamassa vielä kesäksi yhdet normikokoa suuremmat. Talvella ostin jo karvavuorelliset tossut kokoa 40, kun ei mennyt talvikenkä jalkaan ja jotain piti laittaa. Tällä kertaa kenkä ei siis mene jalkaan kun kippasin itseni pientareelle fillarilla. Jalka jäi alle ja kävely on ollut todella hankalaa sen jälkeen.

Se siis tuli nyt tähän väliin. Hieman naureskellen totesin, että en muutekseen ole enää ihan niin näppäräkään, mitä olen joskus muutamia vuosia sitten ollut. Oli melkoista tuskaa sahailla kesäkurpitsan kasvulootaa varten varattuja paneelin paloja oikeaan mittaan. Otin itseäni niskasta kiinni ja tein sen loppuun maanantai-iltana. Käsittelin laatikon SUPI-saunavahalla, niin kuin olen käsitellyt muitakin puisia rakennelmia. Laatikko on loppusilausta vailla valmis ja toivon mukaan saan sen heti tiistaina käyttöön. Ainakin yritän niin.

Tiistain ajatelmia…

Kesä on ollut suht viileä. En ole pitänyt mitään kiirettä parvekeasioiden kanssa. Kuitenkin siitä voisi nyt jo nauttia. Esimerkiksi salaatit ja yrit kasvavat tällaisilla keleillä ihan hyvin. Taidan jättää yhden paprikan ja chilin sisälle kasvamaan. Pelottaa vaan ne vihannespunkit, joita niihin saattaa ilmaantua. No, jospa niiltä säästyisi tällä kertaa.

Pitää viedä kaikki muutkin kasvit keittiöstä pois. Turvettakin pitää mahdollisesti käydä ostamassa lisää. En jaksaisi enää millään raahailla mitään painavia säkkejä ees taas kun koko ajan on joku raaja kipeänä.

Viileä kesä pitää minut myös kiinni neuloosissa, joka on toisinaan aika rasittavaa. Tällä kertaa olen ottanut esille virkkuukoukun. Ajattelin virkata itselleni kesäponchon. Jotain tämä taas vaatii ja kaunis ponco voisi piristää minua. Olen aloittanut palojen virkkaamisen, ja sehän tietysti syö aikaa tuolta parvekkeelta. Kun parveke olisi kunnossa, voisin virkata ponchon paloja siellä.

Keväällä kesken jäänyt Strömsö-villatakki roikuu vielä olohuoneen seinustalla hengarissa, kun en ole saanut tehtyä sitä valmiiksi. Se on neulottu valmiiksi, lukuunottamatta nappilistaa. Pakko jättää se esille, etten unohda sitä. En ole päättänyt laitanko siihen vetoketjun vai puunapit. Puunapit pitäisi tehdä itse.

Virkkasin aikoinaan torkkupeiton paloja parvekkeella, silloin kun hauveli oli vielä hengissä. Siitä kehkeytyi surutyö (Blogi: Virkattu torkkupeitto isoäidinneliöistä). Kun ulkona oli lämmintä, parvekkeella pystyi hengailemaan heti kun aurinko oli painunut reunan taakse. Noh, jospa ne lämpimät kelit vielä tulisivat tälle kesälle. Eihän vielä ole edes heinäkuu.

Sunnuntai

Äkkiä ne päivät kuluivat tästä välistä taas, ja nyt on jo sunnuntai. Meillä sataa ilmeisesti koko päivän vettä. Hyvää aikaa kirjoitella blogia. Tänään pitäisi jossain vaiheessa ihan myrskytä. Helsingissä oli jo ollut kunnon myrsky aamulla. Se saapuisi meille joskus loppupäivästä.

Tuttavani oli yökylässä pari päivää sitten, ja piristyin hänen käynnistään niin paljon, että laitoin eilen parveketta kuntoon koko loppupäivän. Oli pakko lopettaa siinä vaiheessa kun jalat eivät enää kantaneet. Kävin välillä leppuuttamassa jalkojani sohvalla, ja ompelin samalla käsin yhden olohuoneeseen tarkoitetun verhon lyhyemmäksi. Nyt pitäisi saada aikaiseksi vielä ripustaa se verho ikkunalle.

Sain kuin sainkin eilen (lauantaina) laitettua parveketta taas pykälän eteenpäin! Tänään voisin laittaa loput tomaatit paikoilleen, niin saisin siivottua keittiön. Niitä on vielä kolme laittamatta. Päätin, että jätän erikoisemman chilin sisälle kasvamaan kun sitä voi sitten kasvatella talven yli keittiössä. En tiedä sen lajiketta. Jätän myös yhden tavallisen Cayenne-chilin sisälle. Ei minulla tainnut muita chilin taimia enää ollakaan. Vein alkukesästä ylimääräiset chilit rappukäytävän eteen, ja laitoin niihin lapun ”saa ottaa”. Ne eivät olleet siinä enää tunnin kuluttua kun lähdin liikenteeseen.

Virittelin ensimmäiset pitsiverhot paikoilleen. Halusin nähdä millaiset niistä tulisi, ja olen ihan tyytyväinen näkemääni. Joudun kyllä näitäkin vielä lyhentämään parisen senttiä, mutta sen voi tehdä sitten kun pääsen istuskelemaan parvekkeelle, eikä mitään muita tavaroita ole jaloissa pyörimässä. Siihen ei enää kauaa mene! Esittelen parvekkeen heti kun se on valmis.

Parvekeurheilua

Laitoin kroppani likoon, ja siirtelin painavat lecaharkot paikoilleen takaseinustalle. Ne olivat aikaisemmin pystyssä olohuoneen ikkunan edessä ja niiden päällä oli puinen taso. Olin aikeissa laittaa paprikat niiden päälle. Purin kuitenkin hökötyksen. Takaseinustalle pinotut tiilet piti siirtää sitten harkkojen alta pois, ja pinosin paprikoille tiilistä uuden tason, joka on mielestäni nyt paljon kivempi. Tilasta tuli paljon siistimmän näköinen ja olen erittäin tyytyväinen siihen. Kunhan saan tehtyä kaikki istutukset, laitan vielä lattialle vihreän terassimaton.

Sain myös istuttaneeksi yrttilaatikkoon tarkoitetut jutut. Eli, siihen nyt päätyi persilijaa, salaatteja ja oreganoa. Laitoin reunassa olevaan kukkaruukkuun köynnöskrassia, jos se vaikkapa vielä lähtisi kasvamaan.

Sunnuntaipäiväni keskeytyikin äkillisesti kun puhelin soi. Sain vieraita. Ihana kummipoikani tuli perheensä kanssa pyörähtämään luonani kun olivat kotimatkalla mökiltä. Kummipoikani on 7-vuotias ja aloittaa nyt syksyllä koulun. Aivan ihana tapaus!

Apua, kämppäni on aivan sekaisin kaikesta tavarasta. Heillä oli vieläpä mukanaan jokin tuttu, jota en ollut koskaan nähnyt. Noh, ei tämä nyt sitten niin kamala kokemus ollutkaan, vaikka aluksi mietin, että mitähän hittoa nämä nyt minusta mahtavat ajatella. Kummipoikani isä, Aatu, on edesmenneen koirani alkuperäinen omistaja, keneltä koira silloin minulle tuli. Hänen pihallaan aikoinani sain aloitella puutarhailua. Olipa ihanaa nähdä pitkästä aikaa ystävää ja hänen perhettään!

Tähän on hyvä lopetella tällä kertaa ja jatkaa projekteja. Laitan vielä loppukevennykseksi kuvan Foxysta, kun tuli niin suloinen kuva hänestä Facebookin muistoissa vastaan.