Vuosi 2025 on nyt paketissa pikkuhiljaa, ja viimeistä päivää vietellään. Olo on helpottunut, mutta myös todella haikea. Saimme viikko sitten todella huonoja uutisia, juuri joulun alla. Isäni menehtyi äkillisesti. Kaikki jotenkin vaan pysähtyi. Päivät ovat keskenään aivan sekaisin, ei oikein saa otetta mistään. Olen viettänyt kaiken tämän ajan tapahtuneesta lähtien vanhempieni talolla. Myös veljeni on paikalla. Hänen täytyy lähteä tänään kotiin, Helsinkiin. Tulee kyllä takaisin heti kun pääsee.
Upea auringonlasku Vuoksella 23.12.2025
Ehdin jo iloita edellisessä artikkelissani valkoisesta joulusta. Noh, se nyt oli mitä oli. Sen verran vähän oli lunta, että kertymä olisi voinut siirtyä tuulen mukana vaikka takapihalle, niin etupihalla ei olisi ollut valkoisuudesta tietoakaan. Joulupäivän plussakeli vielä sulatti kaiken vähänkin pois, mitä nyt oli. Pari päivää meni ihan ilman minkäänlaista lumipeitettä. Sitten viikonloppuna alkoi sataa, ja maa jäi taas hivenen valkoisemmaksi.
Takapihaa ikkunasta katsottuna 26.12.2025
Isäni kontolla oli kaikenlaisia pikkuaskareita, ja aloinkin hoitamaan niitä jotenkin automaattisesti. Yksi näistä mukavista pikkuaskareista oli lintujen ruokinta. Virittelin talipallot paikoilleen telineisiin. Eikä siinä kauan aikaa mennyt, kun ensimmäiset pikkulinnut saapuivat paikalle. Ne tulevat heti paikalle kun aurinko on noussut. Lintujen tarkkailu on mukavaa puuhaa.
Pihapiiriin kuuluu myös harakkaporukka, jossa on varmastikin edelliskesän poikasia. Niitä on jotain 6-8. Niiden on vaikea saada ruokaa roikkuvasta talipallotelineestä. Joku varmasti ruokkii niitä tässä lähipiirissä, koska eivät ne varmasti muutoin hengissä olisi. Ne kävivät todella tarkkaan takapihan nurmikkoa läpi. Lunta on niin vähän, että niiden oli helppo nokkia lehtien alle jääneitä ötököitä. Harakoiden touhuaminen jäi askarruttamaan minua sen verran, että päätin viskata yhden talipallon niille takapihalle.
Harakat tarkkailivat touhujani lähipuiden latvustoista sekä naapuritalon katolta. Heitin pallon pihalle ja tulin sisälle. Ei mennyt minuuttiakaan, kun yksi harakoista meni katsomaan, mitä pihalle heitin. Siitä se riemu alkoi. Kohta koko parvi oli syömässä sitä palloa. Minulle tuli parempi mieli. En ole aikeissa ruokkia niitä talipalloilla mitenkään sen erikoisemmin, vain tämän kerran.
Muuta mukavaa puuhastelua talolla on leivinuunin lämmittäminen. Senkin on isä aina hoitanut. Isä oli aamuvirkku.
Tänään on aika kylmä keli, ja olen kohta viemässä veljeäni juna-asemalle. Pitää samalla reissulla lähteä hakemaan pilkkihaalari, jos mielii ajella sähkökruiserilla. Olen aikeissa lähteä katsomaan ilotulitusta sitten kun vuosi vaihtuu. Muutama päivä sitten oli vain pari astetta pakkasta, ja auringonlaskut ovat olleet todella kauniita. Kuukin näyttäytyy välillä taivaalla.
Jätin veljeni asemalle, ja poikkesin takaisin tullessa ihastelemassa Vuoksea. Auringonlasku olisi pian, mutta aurinko oli vielä sen verran korkealla, että se näkyi puiden latvojen yläpuolelta. Kävin Vuoksella isäni kuolinpäivänäkin (ensimmäinen kuva). Vuoksi on aina ollut isälle kunnon kalamesta. Kun joulupöydästä puuttui lohi, isä kävi sen pyytämässä Vuoksesta tuossa tuokiossa. Tosin niistä ajoista on aikaa. Olin silloin aika nuori lapsi. Isä oli kuollessaan 80-vuotias.
Vuosi päätökseen auringonlaskun voimin
Vuoksi höyrysi paikoin todella hienosti, mutta en jäänyt pitkäksi aikaa katselemaan, kun kameraa pidellessä viima kävi sormiin todella pahasti. Ei siinä muuta ollut kuin että lähdin takaisin kotia päin. Hain pilkkihaalarit ja kävin kaupassa. Tällainen loppuvuosi minulla. Alkuvuosi 2026 on varmaankin myös haikea kun isän asioita on pakko alkaa setviä. Olkoon tuleva vuosi 2026 kaikille suotuisa!
Kiitos kun luit!
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.
Olen ollut poikkeuksellisesti luontoa tutkailemassa vielä tähänkin aikaan vuodesta, koska syksyn aikana on ollut jo kolme superkuuta eikä luntakaan ole vielä satanut. Ensimmäinen superkuu meni ihan poskelleen, silloin 7.9.2025, kun oli niin sanotusti verikuu. Tälle vuodelle on vielä yksi superkuu tiedossa. Ensivuoden kuutilannetta en ole edes tarkistanut. Haluan kuitenkin oppia valokuvaamaan tuon pallon tuolta taivaalta. Elikkäs, tähän mennessä syksyllä on ollut jo kolme superkuuta peräkkäin.
Melkein kävi ottamaan kaaliin, kun katsoin säätiedotusta 5.11. kun silloin olisi ollut myös täysikuu. Taivaalla oli sellainen pilvikerros vesisateineen, että oli aivan turha lähteä ilman sadetakkia edes viemään roskia. En sitten lähtenyt ulos, mutta seuraavaksi iltapäiväksi oli ennustettu selkeää keliä ja +10C lämmintä. Siispä kamerareleet kasaan, ja suunnittelemaan torstaita paremmin.
Superkuuta kuvailemassa 6.11.2025
Oli aika hilkulla, että tämäkin reissu oli mennä pieleen. Läntinen ilmavirtaus kuljetti Stora Enson tehtaan savupiipusta tulevan vesihöyryn suoraan järvelle päin suoraan kuun yläpuolelle. Kuu nousee aika nopeasti! Keli oli onneksi tyyni, eikä kamerajalustaan tarvinnut viritellä mitään painoja. Oli minulla mukana kangaskassi, jonka olisi tarvittaessa voinut täyttää hiekalla ja kiinnittää jalustaan.
Saavuttuani rannalle oli edelleen valoisaa, vaikka aurinko oli laskemaisillaan. Olin taas hieman myöhässä. Minulla ei myöskään ollut tarkempaa tietoa mistä kuu tarkalleen nousisi. Olisihan tuonkin voinut etukäteen selvittää, mutta jostain syystä jätin sen tekemättä. Sieltähän se jostain nousisi kuitenkin!
Melkein ei meinannut tulla mistään kuvailuista mitään, kun jäin istumaan rannalla olevalle penkille hypnoottisena tujottelemaan maisemia. Kuu nousi suoraan vastarannan puolelta jättäen aivan upean sillan tyyneen veteen. Tavallaan tehtaan savut toivat lisää ilmettä kuviin näyttäen lähinnä ohi menevältä pilvilautalta. Menihän se kuu sitten kuitenkin savuverhon taakse jossain vaiheessa… Aloin tehdä lähtöä kotiin mutta jäin hetkeksi vielä istumaan penkille.
Kuu nousi vihdoinkin savujen yläpuolelle
Olin varautunut kalsaan iltaan ottamalla retkipatjan palasen mukaan, jonka päällä voisi istua penkillä. Se olikin ihan hyvä idea, koska jostain alkoi hiipua ihan hirvittävä kaste, kun aurinko laski. Olin liikenteessä sähkökruiserillani, ja ajolasitkin menivät ihan huuruun. Ne, satula plus taustapeilit piti pyyhkiä ennen kuin pääsin lähtemään paikalta. Olikin kylmää kyytiä kun vaatteet olivat ehtineet kostua kasteesta.
Juuri kun olin lähdössä, rannalle saapui vanhempi pariskunta, joka tervehti minua iloisesti. Totesivat minulle, että ”onpas mukava nähdä täällä tällaisena iltana muitakin samanhenkisiä ihmisiä”. Tarkoittivat tällä kuun tuijottelua. Tämä lämmitti mieltäni hyvinkin paljon. Ihmettelinkin ääneen, missä kaikki mahtoivat olla, kun syyskuun alussa ollut superkuu veti rannan täyteen porukkaa. Nyt oli hijaista, eikä ollut mitenkään kylmä keli. Noh, joulukuussa on vielä superkuu. Toivottavasti se näkyy.
Lintutornin luontoa tutkailemassa 4.11.
Lintutorni… voi hyvänen aika kun tuo paikka on niin seesteinen! Kävin superkuuta edeltävänä päivänä katselemassa ja kuuntelemassa lintutornin menoa. Lintutornin ympärillä oleviin ruonkintapaikkoihin oli viety pikkulinnuille ruokaa. Näin ainakin seuraavat linnut ruokailemassa: pähkinänakkeli, pikkuvarpusia, talitiaisia, sinitiaisia ja käpytikka. Oravakin oli paikalla kun saavuin, mutta säikähti tuloani sen verran, että otti hatkat. Sen turkki alkoi olla harmahtava.
Minulla oli järkkäri mukana, jos vaikka saisin jotain laadukkaampia kuvia otettua. Se jäi kyllä haaveeksi. Jossain vaiheessa seisoskellesani lintutornilla, maisemien väri muuttui hetkeksi aivan totaalisesti. Aivan kuin joku olisi laskenut sinisen harson maisemien päälle. Vedessä olevat kuivahtaneet kaislikot muuttuivat miltei oransseiksi ja vesi sekä taivas sinisiksi. Tämä tapahtui juuri ennen auringonlaskua. Hetki kesti varmaan noin minuutin, ja muuttui pikkuhiljaa takaisin synkkyyteen.
Lähdin kotiin lämmittelemään.
Tosiaankin keskiviikon 5.11. satoi vettä ja pysyin sisällä koko päivän. Olin jotenkin niin ajatuksissani, etten saanut oikein mistään kiinni. Olin merkannut fyssarikäynninkin väärin. Piti mennä keskiviikkona, mutta olin merkannut sen seuraavalle viikolle jostain syystä. Pitäisiköhän yrittää olla muutama viikko ilman viikonpäiviä? Aivot taitavat tarvita jonkin sortin vapaata. Luonto saattaisi auttaa tähän. Pitää kokeilla.
Lintutornilla 10.11.2025
Edellisyönä oli oikeastaan sellainen yöpakkanen, jota ei ole vielä tänä syksynä ollutkaan. Sen jotenkin tiesi, että nyt syksy on ohi ja talvi saa saapua. Nollaa näytti koko päivän. Onneksi olin käynyt vaihdattamassa talvirenkaat autoon viikonlopun aikana, koska maanantaina ei olisi ollut mitään asiaa mihinkään autolla ilman talvirenkaita.
Tein töitä aamupäivän ja katselin parvekkeen puolelta ulos taivasta. Se näytti puolen päivän jälkeen todella hienolta, ja päätin lähteä lintutornilla käväisemään. Otin järkkärin mukaan ja lähdin liikenteeseen ennen auringonlaskua. Olikin aika tiukoilla, että pääsin pihasta pois hyvissä ajoin, koska auton ikkunat olivat aivan jäässä. Ikkunoiden selvittelyyn meni kuitenkin tovi, mutta ehdin kuin ehdinkin lintutornille ennen auringonlaskua.
Ei kyllä näkymät pettäneet tälläkään kertaa! Nyt kun puissa ei ole lehtiä, niin kaikki lehtipuiden oksat näyttävät todella hienoilta. Sen lisäksi oli vielä pastellinvärinen taivas järven yllä. Aurinko laskee vastakkaiseen suuntaan, ja on todella uskomatonta kuinka se värjää idänpuoleisen taivaan. Kävelin ylös torniin patsastelemaan. Järvellä ei näkynyt ketään.
Järvi oli kuin siinä olisi ollut jokin metallinen kalvo päällä kun taivas heijastui siihen. Rannalla oleva vesi oli jäätymispisteessä, tai ainakin siltä se näytti. Rannan ruovikko oli huurteinen ja jäässä. Pikkulintuja ei näkynyt eikä kuulunut missään.
En yleensä kävele lintutornin viereen rantaan, mutta menin tällä kertaa ottamaan pari kuvaa. Yleensä ruovikossa ja sen läheisyydessä on lintuja, enkä koe että niitä pitäisi tarkoituksella häiritä. Rantaan kävellessä polun varrella oli puu, jonka tyvi oli kasvanut upeasti sammaleen peittoon.
Tornin vierestä rannalta ei oikeastaan nähnyt muuta kuin osmankäämiä ja kaislaa, niin lähdin pikkuhiljaa kävelemään autolle päin. Aurinkokin alkoi painua horisontin taakse.
Autolle saavuttuani, auringonlaskunpuoleinen taivas oli muuttunut aivan punaiseksi. Sain vielä hetkeksi luonnolta silmille karamelliä!
Päätin lähteä vielä autolla ajelemaan kohti auringonlaskua, koska tuohon aikaan on vaan niin älyttömän hienonnäköiset maisemat. Ajelin moottoritietä pitkin Mansikkalaan, ja juuri siinä kohtaa syttyivät valot pylväisiin. Sekin oli todella hienon näköistä. En tietenkään saanut otettua kuvia tästä tapahtumasta, koska minun piti ajaa autoa. Liikennekin oli kohtalaista tuohon aikaan (noin kello 16) ja tienpinta oli hähmäinen. Olikin aika jännää ajella pitkästä aikaa talvirenkailla kun tiesi, että tie on jäässä.
Käännyin Mansikkalasta kotiin päin ja upeat maisemat senkun jatkuivat. Vuoksi oli niin hieno ympäristöineen, että ihan harmittaa kun en jäänyt ottamaan siitä yhtään kuvaa.
Kiitos kun luit!
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.
Lokakuu oli alkaa touhukkaasti, mutta melkein heti piti pysähtyä, ja pistää aloitetut projektit jäihin. Sain nimittäin jonkun flunssan, ja minähän en ole ollut kipeänä tällaisesta flunssasta vuosiin. En tietenkään ole mikään superihminen, kukaan meistä ei ole, mutta ei ole vaan osunut kohdalle mikään kausiflunssa. Olen saanut silti tehtyä joitain pieniä ja kevyitä juttuja, koska kuume ei noussut sellaisiin lukemiin, että olisin täysin vuoteenomana.
Touhusin vielä edellisen artikkelin kirjoittamisen jälkeen tavaroita paikoilleen, kun parvekkeella olevat paprikat oli vaan saatava sisälle. Olin laatinut itselleni todo-listan. Sain kuin sainkin tehtyä tarvittavat asiat, eli siirrettyä puupömpelit keittiöstä pois paprikoiden alta. Puupömpeleissä oli kaksi betonisäkkiä. Tein itselleni selväksi, etten koskaan enää laita 20 kiloa painavia betonisäkkejä tuonkaltaiseen puulaatikkoon, mistä ne pitää nostaa pois!
Askartelubetonit odottavat nyt tuolla keittiössä, että saisin ne säilöön johonkin. Sain nurkkauksesta kaikki kasvit pois olohuoneeseen ja siirrettyä puupömpelit pois paprikoiden alta.
Nostin siis paprikat ja chilin sisälle pakkasyön alta! Sain hoidettua asian, ja nyt ne ovat oleet noin viikon tuolla keittiössä kasvivalon alla. Kasvivalon virittämiseen meni muutama päivä kun oli hieman hutera olo. Olin ehtinyt tulla juuri tuossa välissä kipeäksi. Asioiden suunnitteluunkin meni hetki, kun paprikoiden keskelle tosiaankin tulee vielä hydrotomaatti. Chili oli muutaman päivän eristyksissä keittiön länsi-ikkunalla kun halusin tarkkailla sitä.
Oli suoranainen ihme kun paprikat ja chili olivat ylipäätään hengissä! Olin auttamatta ylikastellut niitä. Ne kasvavat altakasteluruukuissa. Kun toin niitä sisälle, huomasin kuinka vesi hölskyi jokaisen ruukun pohjalla. On meillä ollut muitakin kylmähköjä öitä täällä jo, ja tosiaankin ihmettelen mitenkä ne selvisivät hengissä. Tällä hetkellä kun katselee niitä, niin kukinnot ovat onnistuneet, ja paprikatkin ovat ihan täynnä alkuja. Ehkä tästä vielä jotain tulee.
Kaupunkipuroa katsomassa joka vuosi lokakuun 2. päivä
Aloitin tämän tavan 2021 kun minulla oli vielä Urho-kissa. Kävin tuona vuonna ensimmäistä kertaa ottamassa kaupunkipurolla kuvia. Silloin oli todella syksyinen maisema verrattuna tähän vuoteen. (Katso artikkeli Imatran kaupunkipuro syksyllä, julkaistu 3.10.2021)
Ajankohta on siinä kello 16 hujakoilla, koska valo tulee silloin samasta suunnasta joka kerta. Varsinkin jos aurinko paistaa, ajankohdalla on erittäin suuri merkitys. Nyt ei ollut aurinkoista, niin kuin aikaisempina vuosina on ollut. Näky oli silti henkeä salpaava, vaikka kuva ei anna sille minkäänlaista oikeutta.
Päätin samalla vähän kierrellä Koskipuistossa, kun kerran olin tänne asti raahautunut. Olo ei ollut mikään huippuhyvä, ja olinkin aikeissa lähteä lammikon kuvan ottamisen jälkeen heti pois. Päätin silti hieman katsella… menin lammen ääreen ja siellähän oli rapuja! Sain napattua yhdestä kuvankin.
Imatrankosken kaupunkipurossa on rapuja.
Ihmettelin aikani rapuja ja jatkoin matkaa padolle päin. Matkan varrella on Tukinuittajat-patsas, josta minulla ei ollut vielä kuvaa. Edellisellä kerralla sen takana olevassa puussa ei ollut noin paljon lehtiä mitä nyt, ja ne olivat ruskeitakin vielä. Tämän takia purolla käynti taas kannatti. Siellä on luonto joka kerta erilainen. Puro kulkee alaspäin tuon puun takana.
Tukinuittajat-patsas Imatran kaupunkipurolla.
Kävelin padolle, josta ei tällä kertaa laskettu vettä läpi. Olisihan tuosta päässyt alemmaksikin sitä tuijottelemaan, mutta en jaksanut lähteä raahautumaan alemmalle kävelyväylälle. Alkoi olla jo hieman heikko olo. Päätin lähteä kotiin päin, mutta yritin vielä kiivetä sillan kupeessa olevat rappuset, ja napata kuvat sillalta.
Pato alhaalta.Sillata otettu kuva.
Nyt olin valmis lähtemään kotiin päin. Auto oli parkkeerattu sadan metrin päähän pienelle parkkipaikalle.
Ajelin takaisin kotia päin Vuoksen vartta pitkin. Vuoksi oli aika tyyni ja sen rannalla olevat puut heijastuivat kauniisti veteen. En pysähtynyt ottamaan kuvia, koska olin jo aika uuvuksissa. Mutta jostain syystä halusin vielä poiketa lintutornille, ennen kuin menen kotiin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, kun olin käynyt siellä.
Lintutornilla oli rauhallista ja hiljaista. Olen jo oppinut suodattamaan muutaman sadan metrin päässä kulkevan moottoritien äänet pois korvistani ja kuulen pelkät luonnonäänet. Onkohan tämä sitten sitä valikoivaa kuuloa? Jos on, niin tässä kohtaa se on ainakin hyötykäytössä. Ihmettelin, kun muuttolintuja ei näkynyt yhtään. Nyt oli vasta lokakuun ensimmäiset päivät, ja hanhet ovat juuri nyt muuttomatkalla. Missä ne ovat?
Maisemat muuttuvat. Syksy alkaa näkyä tornin ympärillä lakastuvasta ruovikosta. Se on täynnä osmankäämiä ja jotain ruokokasvia. Ruovikko on kellastunut kuukaudessa jo kokonaan. Viimeeksi kun kävin täällä, rannassa oleva ruovikko oli vielä vihertävää. Lähdin kotiin.
Olin jotenkin todella uupunut, koska en ilmeisesti tajunnut tulevani näinkin kipeäksi. Lähdin etsimään paikallisesta virvoitusjuomaliikkeestä itselleni kuuman kaakaon sekaan jotain rohtoa, ja painelin sitten vasta kotiin.
Lepäilin parisen päivää enkä tehnyt mitään muuta kun jotain tarvittavia asioita. Pari tavaraa sieltä täältä siirsin – tein sen mitä jaksoin. Tuntui siltä, että kaikki projektit jäivät kesken. Olin esimerkiksi laittamassa kesävaatteita pois talvisäilöön. Ne on tarkoitus laittaa vaatehuoneeseen kestokasseihin. Jätän hyllyille vain ne vaatteet, joita käyttäisin talvella. En käytä lyhythihaisia printtipaitoja talvella, koska niiden päälle tulee yleensä jokin huppari tai jotain muuta. Eikä ole järkeä käyttää niitä koko ajan, ja pestä myös koko ajan. Printit kuluvat.
Pyykkien pesu jäi myös kesken. Osa kesävaatteista on vieläkin pesemättä ja edellisellä viikolla pesdyt vaatteet roikkuvat kuivatustelineellä. Onneksi pesin myös peiton edellisellä viikolla, niin nyt minulla on ollut puhdas peitto sairastellessa. Sehän pitää tietysti sitten pestä vielä uudelleen kunhan tervehdyn. Eli senkin homman joutuu tekemään lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Pyykkiä tulee koko ajan myös lisää kun heräilen yöllä hikilätäköstä. Pakkohan se on vaihtaa yöllä yöpaitaa, kun ei viitsi märässä paidassa nukkua.
Aktivoiduin myymään joitain ylimääräisiä vaatteita Vinted-kauppapaikassa. Tämäkin projekti jäi kesken. En jaksa kuvata ja mittailla vaatteita juuri nyt. Onneksi sain otettua parvekkeen ovien välistä ötökkäverhon pois, niin saan sisemmän oven nyt kiinni. Ei tule sitten kylmää ilmaa ulkoa asuntoon, kun eristetty väliovi on kiinni. Kuvaan niitä vaatteitakin saman oven takana tiilitapettia vasten, eli siinäkin mielessä oli hyvä juttu, että oven saa nyt kokonaan kiinni.
Otin sunnuntaina parvekkeelta pavilijongin seinämän alas. Se on nyt vielä mytyssä tuolilla pitsiverhon kanssa, kunnes saan sen pesuun. Yritän pestä ne lähipäivien aikana. Olen pikkuhiljaa siirrellyt tavaroita parvekkeella talviteloille. Vielä pitäisi ottaa avomaankurkku ja kirsikkatomaatti alas.
Vielä siivottavaa parvekkeella
Kun pavilijongin seinän otti alas, valoa alkoi päästä läpi olohuoneeseen asti. Ikkunoista näkee nyt myös syksyistä pihaa. Pidän näistä parvekkeen edessä olevista koivuista, vaikka olenkin allerginen koivulle.
Kiikutin parvekkeelta puupalikat kesän kuluessa kylpyhuoneeseen, joita on tarkoitus pätkiä. Puupalikoita on niin paljon, että pitää ihan miettiä mitä niistä tekee, vai tekeekö mitään. Keksin jo heti pari käyttötarkoitusta, joihin paloja pitää sahata nyt pian. Parit palaset ehdinkin sahata. En halua nyt rehkiä liikaa, etten tule vielä kipeämmäksi. Pari palikkaa sieltä täältä saa riittää. Tarvitsen nyt ensimmäiseksi vinyylilevyjen lokerikolle alustan, jonka aion tehdä puupalikoista. Sahailen puut vessassa suuren roskiksen päällä.
Olen sairastelun lomassa neulonut itselleni villasukkia, kun pitää saada jotkut ohuemmat villasukat, jotka mahtuvat kenkään sisälle. Teen niitä pikkuhiljaa ettei tule mitään tenniskyynärpäitä tai muita vastaavia ongelmia. Olen erityisen herkkä saamaan jänteisiin tulehduksia. Eli, etenen nyt todellakin rauhallisesti.
Tiistaina lokakuun 7. päivä oli pitkästä aikaa superkuu. Päätin käydä sitä katsomassa. Se nousi niin nopeasti, ettei siinä ollut miltei mitään katsomista. Yläpuolella odotteli pilviverho, eli sinne se paineli sen taakse. Ei nyt ihan niin paljon ketuttanut kuin se verikuu, mutta vähän kuitenkin. Istuin hetken penkillä katselemassa järvelle kunnes lähdin kotiin. Kohta tulisi jo pimeää ja kuu tosiaan meni pilvien taakse.
Tällainen viikko tällä kertaa. Jos koet tarvitsevasi villasukkia talveksi, otahan rohkeasti yhteyttä. Teen myyntiin sukkia silloin tällöin, ja olisi mahdollisuus neuloa muutamat sukat ennen joulua. En minä ammattilainen ole, mutta perussuskat kirjoneuleilla onnistuu.
Kiitos kun luit!
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.
Tänään on syksyn ensimmäinen päivä, vaikka se edellisen mielipiteeni mukaan alkaakin aina syyskuun ensimmäisestä päivästä. Näen ensimmäistä kertaa, kun pihakoivujen lehdet ovat kellastuneita, tai ainakin osa lehdistä on. Puut ovat kuitenkin vielä suht vihreitä.
Syksyn 2025 spektaakkeli – täydellinen kuunpimennys
Kulunut viikko on ollut ihmetyksiä täynnä. Viikko sitten, 7.9.2025 sunnuntaina, oli täydellinen kuunpimennys, ja se oli samalla verikuu. En saanut otettua kuvia verikuusta, ja se jäi hieman harmittamaan minua. Meidän seudulta katsottuna pilvilauttaa oli kuun edessä. Kuu nimittäin nousi näkösälle pilvien takaa siinä vaiheessa kun olin kerännyt kimpsut ja kampsut, ja lähtenyt pois kotia kohti. Näin kuitenkin verikuun matkalla kotiin, ja olihan se mahtava! En ihmettele yhtään, miksi tätä tapahtumaa kutsuttiin tähtitieteen piireissä merkittäväksi tapahtumaksi. Tuskinpa tulee nähtyä mitään vastaavaa enää tässä elämässä. Niin harvinainen se oli. (Lue: Tieteen kuvalehden artikkeli asiasta)
Kävin kuitenkin kuunpimennystä edeltävänä iltana katselemassa Immalanjärven rannalla, millaiset olosuhteet siellä mahdollisesti olisivat. Aika täydeltä tuo kuu näytti jo silloinkin.
Klo 20.24Klo 20.47
Kävin Immalanjärven rannalla pitkin viikkoa. Järvelle oli kerääntynyt useampana iltana hanhiparvia, joista jotkut lensivät aivan ylitseni. Se oli hienoa katseltavaa. Sain napattua näistä tapahtumista videoita, joita aion sitten käyttää joissain tulevissa projekteissa. Joissakin videossa näkyy kuunpimennys takana. Tai kuu on niin pienenä taustalla, että ei siitä nyt ihmeemmin saa selvää. Hanhien saapuminen järvelle oli vain jotenkin maagista, kun ranta oli täynnä kuunpimennystä katsomaan tullutta porukkaa.
Varma syksyn merkki: kun muuttolinnut saapuvat Immalanjärvelle.
Olen tosiaankin käynyt Immalanjärven rannalla useampaan otteeseen syyskuun alussa. Lietteen uimarannalta on näköjään hävinnyt kokonainen rakennus. Nimittäin, grillikota on poistettu paikalta. Jäljellä on pelkät perustukset. Ilmeisesti nuorisolauma on käynyt aikojen saatossa tärvelemässä paikkoja niin pahasti, että nyt vaan saatiin tarpeeksi. Että kiitosta vaan niille, jotka yhteistä omaisuutta tuhoavat!
Syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa olivat kyllä todella lämpimiä. Suomessa mitattiin jopa joitain hellepäiviä tuona ajanjaksona, mikä nyt ei ihan älyttömän yleistä ole. Rannalla olikin mukava istuskella ja katsella aaltojen liplatusta ja muutakin meininkiä.
2.9.2025Järven läheisyydessä oli runsain mitoin erilaisia korentoja.
Ja mitäpä olisi syksy ilman yhtään kärpässientä?
Kummallista ainetta vedessä
Kävin tiistaina 9.9. lintutornilla bongailemassa muuttajia, ja huomasin vedessä kummallisen vanan. Se näytti siltä, kuin joku olisi kaatanut jotain kemikaalia veteen. Huolestuin asiasta, koska vana näytti kulkevan uimarannalle päin kaislikkoon, jossa tiettävästi oleilee vesilintuja. Entä jos se onkin jotain öljypitoista? Silloinhan sattuisi ympäristökatastrofi, ja lintujen höyhenpeite menisi piloille. Päätin lähteä katsomaan mihin tuo vana oikein vie…
Kun pääsin uimarannalle, olin lentää selälleen. Kun katsoi lintutornin suuntaan, vesiraja ja kaislikko oli aivan täynnä jotain kummallista, kirkkaan turkoosia kelmua, joka hohteli sateenkaaren väreissä ja kupli. En ollut koskaan nähnyt mitään tällaista. Näkymä oli kuin jostain tieteiselokuvasta.
Rannalla oli kaksi vanhempaa rouvaa, jotka harkitsivat uimaan menoa, mutta olivat tulleet toisiin ajatuksiin, kun näkivät tämän omituisen kalvon. Koska en tiennyt mitä tämä oli, minun täytyi soittaa häkeen. Sieltä sitten tuli tarkastajat katsomaan mitä tämä mahdollisesti olisi. Selitys oli kylläkin yksinkertaisempi, ja hyvä niin. He totesivat tämän olevan poikkeuksellisen runsas sinileväesiintymä, joka on harvinainen syksyllä. Ylipäätään tällaisella tasolla oleva sinileväesiintymä on harvinainen.
Minua kyllä hieman epäilytti tämä heidän antama analyysi, koska näkymä oli kerta kaikkiaan niin absurdi, että sitä oli vaikea uskoa luonnon aikaansaamaksi. Mistä väri edes menee tuollaiseksi? Huhhuh.
Sinilevä teki veden päälle öljymäisen kerroksen.
Tein sinilevälöydöksen iltapäivällä, kun olin ajelemassa sähkökruiserillani. Pakko oli tulla illemmalla katsomaan mitä sille kuuluu. Sitä ei enää samassa määrin näkynyt uimarannalla. Vesihän virtasi golfkentälle päin. En kyllä osannut kertoa oliko vedessä edelleen sinilevää.
Menin venelaitureille, ja siellä sinilevää oli silminnähtävästi. Veden virtaus tuli nimittäin juurikin tänne suuntaan.
Palasin vielä seuraavana päivänä katsomaan mikä Lietteen uimarannan tilanne oli. Kaikki näytti olevan ihan OK. Paikalle oli ilmestynyt uimareita. En kysellyt sen enempää olivatko huomanneet Imatran Kaupungin tekemän ilmoituksen leväasiasta. Vesi näytti olevan ihan uimakelpoista. Silti minun ei tehnyt mieli uittaa edes sormea siinä.
Tähän oli hyvä päättää syksyn tutkailu. Yhden asian vielä ehdin huomata. Nimittäin autooni on ilmestynyt sammalpallo oven väliin! Mistä ihmeestä semmoinenkin on siihen tupsahtanut? Hetken naureskeltuani, päätin, että autolla pitäisi varmaan ajella enemmän, jos se alkaa kasvaa jo sammalta. Noh, syksy on alkanut niin eiköhän tässä tule vielä johonkin lähdettyä ajelulle. Vaikkapa sienimetsään. Ken tietäisi.
Kiitos kun luit!
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.
Elokuu on jo puolessa välissä ja alkaa tuntua siltä, että kesä on jo ohi. Viime yönä kylmä säärintama pyyhkäisi ylitse, ja heräsin tänä aamuna siihen kun vettä satoi kaatamalla. Sen verran kovasti se ropisi räystäisiin. Näinköhän saan vihannessatoa parvekkeelta tänä kesänä yhtään? Viileät kelit näyttäisivät jatkuvan aina elokuun loppuun saakka.
Imuri gate sai jatkoa
Kerroin taannoin Viikko 15 kiteytettynä -kirjoituksessa taistelustani imurin kanssa. No nyt se imuri kosahti sitten kokonaan. Olin jo hankkinut siihen uuden letkun. Kestihän se vielä kaksi vuotta sen jälkeen. Imuri antoi taantumisen merkkejä jo useamman kuukauden. Minulla oli hyvää aikaa miettiä, mitä sen tilalle sitten hankkisi. Päädyin OBH Nordican varsi-imuriin. Lahjoitin paikallisella roskalvalla ehjän letkun ja suulakkeet pois. Ne menivät heti.
Hei hei vanha imuri ja kiitos näistä vuosista…
Imuroin välittömästi uudella imurilla koko kämpän, ja minun pitikin tyhjentää säiliö heti ensimmäisen maton jälkeen. Säiliö oli heti täynnä yhden maton imuroinnin jälkeen. Siis mitä ihmettä? Edellinen imuri ei ilmeisesti ole poistanut muun muassa lemmikkien karvoja matoista lainkaan. Säiliö oli aivan täynnä sen kaltaista höttöä.
Sain onneksi vietyä vanhan imurin kierrätyspisteelle, ettei se ole tuossa eteisessä lojumassa ja haisemassa koko loppu kesää. Sain nimittäin vieraan reilu viikoksi. Serkkuni tuli taasen kylään viettämään lomaansa. Hän yleensä auttelee minua projekteissani, jos TODO-listalla on jotain, missä hän voisi avustaa. Lista on taas paisunut sellaiseksi ettei huvittanut tehdä siitä varsinaisesti mitään pois.
Hän kuitenkin auttoi minua auton siivoamisessa, mikä ei ollut edes listallani. Enhän ollut ajanut autolla juhannuksen jälkeen lainkaan, kun kuljen miltei koko kesän sähkökruiserillani, jos on tarpeeksi lämmintä. Nyt auto on imuroitu serkkuni toimesta ja roskia poistettu. Vielä kun saisin pestyä sen ulkopuolelta, niin sitten kärry olisi valmiina syksyyn.
Elokuun tapahtumia
Serkkuni tuli 6.8. keskiviikkona. Kävimme alkajaiseksi hakemassa paikallisesta Patruuna Pubista pizzat. Olin varannut meille kampaajat seuraavaksi päiväksi Rasilaan (Ruokolahdelle).
Kampaajani on nuoruudesta minulle tuttu, ja käyn ainoastaan hänellä leikkuuttamassa hiukseni. Kampaamosta lähdettyämme kävimme testaamassa Rasilan satamassa olevan Bekaurin Makuaarre -lettukahvilan. Sattuipas sopivasti, kun heidän tiskiltään löytyi elämäni ensimmäinen FinStones-kivi. Kuinka iloiseksi sitä tuleekaan ku löytää tällaisen aarteen!
Otimme kahvilasta letut mukaan ja painelimme syömään niitä uimapaikalle. Saimaan rannalla on aina hienoa aterioida. Samalla tutkailin taivaalle ilmestyviä uhkaavia pilviä, joista sitten myöhemmässä vaiheessa satoi myös vähän vettä. Samalla muistui mieleen, että autoon pitäisi lisätä lasinpesunestettä. Se on sellainen asia mitä ei muista sitten mitenkään. Asia on nyttemmin hoidettu.
Ruokolahden uimarannan laituri.
Kävin perjantaina hakemassa ihanan roskalavalöydön Mansikkalasta, ja pysähdyimme samalla reissulla hakemaan lounasta Ravintola Kassandrasta. Otimme päivän tarjouslounaan, härän ulkofilepihvin pippurikastikkeella. Itse otin lisukkeeksi perunalohkot ja serkkuni otti ranskalaiset. Oli muuten todella hyvää! Samalla kävimme kurkkaamassa uutta kahvilaa, joka on myös Mansikkapaikassa. Paikan nimi on Hugo & Helmi, ja sinne pitää päästä uudestaan käymään. Kahvila on täynnä herkkuja.
Perjantaina alkoi myöhemmin päivällä Patruuna Fest -rokkifestarit, jotka olivat tuossa alle kilometrin päässä asuinpaikastani. Minulla ei ollut sinne lippuja hankittuna. Alkuillasta ukkosti ja satoi aika rankasti vettä, mutta se ei ilmeisesti haitannut festareille menijöitä, koska festarit olivat onnistuneet yli odotusten. Todella hyvä juttu. Ehkäpä sitten vuoden päästä uudestaan, ja itsekin pääsen niistä nauttimaan. Oli myös erikoista huomata, että festareilta ei kantautunut yhtään ääntä minulle asti, vaikka asun niin lähellä. Vanhempieni pihalle oli jossain vaiheissa kuulunut jotain örinää, isä kertoi.
Serkkuni haluaa aina kokeilla jotain paikallisia asioita, ja kävinkin viemässä hänet lauantaina J’Smash burgerikojulle. Yritys on entisen luokkakaverin, Jussin, pitämä. Jussilla on myös idylinen Sula -ravintola, joka on Vuoksen varrella. Otimme burgerit mukaan ja menimme nauttimaan ne festareiden lähettyville autoparkkiin.
Kuva J’Smash burgerikojulta 30.5.2025, Jussi itse paikalla.
Sunnuntaina ei oikeastaan tehty mitään, oltiin vaan. Seuraavalle päivälle tulikin sitten tekemistä. Menimme maanantaina iltapäivällä heittämään pienehkön Etelä-Karjalan kierroksen. Ensiksi ajeltiin Parikkalan patsaspuistoon.
Takaisin päin tullessa pydähdyimme Hiitolanjoelle Ritakosken kohdalle.
Meiltä jäi sunnuntaina kiertämättä Museotien tapahtuma, niin päätettiin tulla sitten Museotietä takaisin Imatralle. Sen varrelle sattuikin sellainen kohde, jonka näkemisestä olen aina haaveillut. Sieltä löytyi nimittäin ylämaankarjatila, jossa oli laitumella niitä ihania, niin sanottuja tukkalehmiä
Kuvailin tukkalehmiä aikani ja pääsin rapsuttelemaan paikallisasukkaan koiriakin. Olivat lenkillä juuri samalla suunnalla. Jatkoimme matkaa kohti Imatraa, ja pysähdyimme seuraavalla kerralla Kielomäen hunajatilalla. Se on myös aivan ihana paikka. Serkkuni ostaa sieltä aina hunajaa, ja vie kotiin Järvenpäähän. Vuosi sitten kun kävimme ostoksilla, tilan emäntä esitteli meille paikkoja. Saimme maistaa kukkien siitepölyä. Se on kuulemma jotain superfoodia.
Kielomäen hunajapuoti.
Kävimme Kielomäen jälkeen vielä ostamassa pizzat Alppimajasta. Kumpikin otti Maja special-version. Se on todella hyvän makuinen. Seuraavaksi menimme kotiin herkuttelemaan. Kyllä oli jalat kipeät tämän reissun jälkeen!
Tiistai menikin töiden parissa ja lainasin serkulleni autoa. Hän meni maalle sukulaistemme luona käymään. Hän olikin imuroinut tällä reissulla autoni. Mikä mukava yllätys! Kävin Patruunassa parilla olusella ja tulin hyvissä ajoin kotiin. Illalla oli todella upea auringonlaskutaivas, vaikka horisontissa näkyikin pilviä.
Kävimme keskiviikkona saunomassa sukulaisella. En muista milloin olisin viimeeksi käynyt saunassa. Olisikohan ollut joulu. Mutta kylläpä se taas rentoutti mukavasti. Mikään ei ole mukavampaa kuin maalaistalon sauna!
Torstai meni vauhdilla. Kävin iltapäivällä kuvaamassa tuttavieni pientä vauvaa. Tämän jälkeen olikin tiedossa Superpesis pesäpallo-ottelu. Paikallinen joukkue, IPV, pelasi Pattijokea vastaan. Serkkuni ei ole koskaan käynyt katsomassa pesäpalloa, joten paikalle oli mentävä. Paikalle oli saapunut kaupunginjohtajammekin, Matias Hilden. Häntä haastateltiin tauon aikana.
Perjantaina (eilen) olikin sitten se päivä, kun vein serkkuni juna-asemalle. Hän vietti osan kesälomastaan täällä Imatralla, ja nyt oli aika mennä kotiin. Vaikka välillä tuntui siltä, että emme tehneet varsinaisesti mitään, niin kyllähän tässä nyt näyttää tätä tapahtumaa olevan jos jonkinlaista. TODO-lista ei lyhentynyt yhtään, mutta ei se haittaa. Jatkan siitä sitten itse. Seuraavalla kerralla vuorossa parvekekatsaus, kun se on aika lailla kuosissa. Elokuuta on vielä jäljellä pari viikkoa mutta toivotaan, että jatkossa olisi vielä lämpimiä, kesäisiä päiviä.
Kiitos kun luit!
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.
Sivustomme käyttää evästeitä jotta vierailusi sujuisi mutkattomasti. Valitse sopivat asetukset tai hyväksy kaikki. We use cookies to ensure that we give you the best experience on our website. Choose ones you like or accept all.
Tämä sivusto käyttää evästeitä jotta sivuston käyttökokemus sujuisi paremmin. Evästeet on jaoteltu eri kategorioihin niiden toiminnallisuuksien mukaan. Jotkut evästeet ovat välttämättömiä sivuston toimimisen kannalta ja ne ovat aina käytössä. Kolmannen osapuolen evästeet auttavat meitä ymmärtämään kuinka toimit tällä sivustolla. Nämä asetukset ovat käytössä ainoastaan sinun luvallasi. Sinulla on mahdollisuus myös kieltäytyä näiden evästeiden käytöstä, mutta ne voivat vaikuttaa joihinkin sivuston ominaisuuksiin, joita haluaisit käyttää.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Välttämättömät evästeet ovat tarpeellisia sivuston toimivuuden kannalta. Sivusto ei pysty toimimaan ilman näitä evästeitä. Ne antavat vierailijalle anonyymisti turvallisen ympäristön vierailun aikana. Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. These cookies ensure basic functionalities and security features of the website, anonymously.
Cookie
Duration
Description
cookielawinfo-checkbox-analytics
11 kk/mo
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Analytics".
cookielawinfo-checkbox-functional
11 kk/mo
The cookie is set by GDPR cookie consent to record the user consent for the cookies in the category "Functional".
cookielawinfo-checkbox-necessary
11 kk/mo
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookies is used to store the user consent for the cookies in the category "Necessary".
cookielawinfo-checkbox-others
11 kk/mo
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Other.
cookielawinfo-checkbox-performance
11 kk/mo
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Performance".
viewed_cookie_policy
11 kk/mo
The cookie is set by the GDPR Cookie Consent plugin and is used to store whether or not user has consented to the use of cookies. It does not store any personal data.
Toiminnalliset evästeet auttavat sivustoa suorittamaan tehtäviä kuten jakamaan sisältöä sosiaalisessa mediassa, ottamaan vastaan vuorovaikutusta sekä joitakin muita kolmannen osapuolen ominaisuuksia.
Functional cookies help to perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collect feedbacks, and other third-party features.
Suorituskykyyn liittyvät evästeet auttavat sivuston ylläpitäjää ymmärtämään ja analysoimaan vierailijan käyttökokemusta ja sivuston toimintatehoa. Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.
Analytiikkaa mittaavaa evästettä käytetään ymmärtämään kävijän käyttäytymistä sivustolla. Käyttäjän henkilötiedot ovat aina anonymisoituja. Toivomme sinun käyttävän tätä evästettä, jotta voimme luoda sinulle haluttua sisältöä. Eväste auttaa meitä tietämään muun muassa sivustolla kävijöiden lukumäärän, liikenteen lähteet ja mitä artikkeleita sivustolta on katseltu.
Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.
Kaupalliset evästeet tarjoavat vierailijalle sopivia mainoksia ja mainoskampanjoita. Nämä evästeet keräävät tietoa jota voidaan käyttää vierailijaan kohdistuvassa mainonnassa. Advertisement cookies are used to provide visitors with relevant ads and marketing campaigns. These cookies track visitors across websites and collect information to provide customized ads.
