Mikäs sen mukavampaa kuin viettää juhannusta kun on mukava sää! Ei ole nimittäin ihan selviö tämäkään, kun Suomessa asutaan. Tälle päivälle (juhannuspäivä) on ennustettu hellelukemia ja sehän on oikein ihana juttu, kun tarkenee viettää päivää ulkosalla. Eilinen menikin sitten kohdallani vähän toisenlaisissa merkeissä.
Minulla oli jo edellisenä iltana hieman huono olo, ja meninkin ajoissa nukkumaan. Juhannusaaton aamulla herätessäni olo olikin mennyt jo huonommaksi ja ei siinä muu auttanut, kuin perua suunnitelmia, joita oli tehnyt. Tai en ollut tehnyt mitään ihmeitä, muuta kun sopinut tuttavan luokse menon roskia polttamaan. Olisin saanut siinä samalla poltettua omiakin roskia, joita on kertynyt nurkkiin, joita ei oikein saa millään pois. Tai saisi, kun veisi kaatopaikalle. Olotila oli kuitenkin sellainen, että mitään en tule juhannusaattona tekemään.
Päivän mittaan kuume nousi 39 asteeseen, jota en ole sitten ihan viime vuosien aikana kokenut! Nukuin melkein koko päivän ja yritin epätoivoisesti katsoa jalkapalloa myöhään illalla. Veto oli aivan poissa! Nyt tätä kirjoittaessani, tällä hetkellä juhannuspäivän aamuna, minulla ei ole enää yhtään kuumetta. Istun ulkona kuistilla kirjoittamassa, kun tässä tarkenee jo sortseissa ihan hyvin, ja samalla saan kuunnella pihan elämää ja juoda aamukahvia.
Sepelkyyhkyillä on kait pesä naapurin puolella tiheässä kuusessa tai sitten siinä käy huhuilemassa yksinäinen koiras. Sieltä kuuluu välillä melkoinen kurnutus, ja lintu steppailee edes takaisin pitkiä kuusenoksia pitkin. Välillä se lennähtää toiselle oksalle. Kuusi näkyy edellisessä kuvassa tontin kulmauksessa. Meidän puolella kasvaa kaksi korkeahkoa tuijaa vierekkäin. Niistäkin pitäisi leikata oksia pois, tai ainakin lyhentää joitain. Minulla on myös tarkoitus laittaa tuijaan linnunpönttö. Varmistui muuten myöhemmin sekin, että sepelkyyhkyllä on pesä siinä kuusessa. Sieltä lähti peräjälkeen kaksi kyyhkyä.
Pikkuharakat opettelevat lentämään. Ne eivät oikein meinaa pysyä oksillakaan kun laskeutuvat puihin. Tällä hetkellä niistä kaksi kinaavat naapurin katolla ja pitävät hirveää meteliä. Niitä käy välillä lokkikin katsomassa, että mitäs ihmettä täällä mekastetaan. Samoin kirjosieppo käy hätistelemässä niitä aina välillä. Oppivathan olemaan! Tällaisiakaan asioita ei tule kerrostalossa asustaessa nähtyä tai ainakaan kuultua.
Taivaalla lentelee alvariinsa lentokoneita. Nämä ovat tästä ihan läheltä, koska muutaman kilsan päässä on Immolan lentokenttä. Siellä on aika aktiivista porukkaa pienkonelentäjinä ja laskuvarjohyppääjinä. Että, ei täällä vaikuta rauhallista olevan ainakaan metelistä päätellen. Ainakin kaksi lentokonetta ilmassa jatkuvasti. Jos sinua kiinnostaa lentokonekyyti tai tandemhyppy, käyhän katsomassa heidän nettisivuiltaan asiasta lisää. Tässä on linkki sivulle: https://www.skydivekarjala.fi/
Tuttavani Tiina kävi ottamassa jokunen vuosi sitten itselleen tandemhypyn, jota kävin kuvaamassa. Video löytyy Tube-kanavaltani TÄÄLTÄ
Fiksailin vähän takapihan kukkapenkkejä, kun ne eivät mielestäni olleet ihan kohdallaan, jos näin voi sanoa. Olin hankkinut äidilleni viime kesäksi puutarhakaaren, joka oli vielä virittämättä. Se oli tarkoitettu muutama vuosi sitten istutetulle Sympathie-ruusulle, kun edellinen teline (obeliski) kävi liian matalaksi. Isä viritti sille jonkun ihmekepin, mikä näytti mielestäni ihan kauhealta. Eihän sellainen voi olla kaunis eikä toimiva. En voi ymmärtää miten joillakin ihmisillä ei ole edes sen vertaa visuaalista silmää, että jos pyytää laittamaan naulan keskelle seinään, niin se naula löytyy vasemmasta laidasta. Jos sitä silmää ei ole, niin sitten otetaan mitta käyttöön, tai pyydetään paikalle jokin jolla on parempi silmä asioihin.
Obeliski sopi hyvin toiseen kukkapenkkiin ja sille on tulossa myös funktio. Kiinnitin sen maahan tukevasti muutamalla tukikepillä. Kävin hankkimassa pari kärhöä. Pitää vaan istuttaa ne telineen viereen. Teen tämän parin päivän päästä, tai ehkäpä jo tänä iltana. En viitsi aamulla niistä istuttaa etteivät ne kärsi heti ensimmäisenä keskipäivän paahteesta.
Seuraavassa kuvassa on vielä alkuperäinen viritelmä, eli obeliski on oikealla puolella. Se oli tosin hankittu hätävaraksi köynnösruusua varten ennen kuin sille löytyisi sopivankokoinen teline. Kukkapenkin reunoille oli joitain vuosia sitten viriteltynä köynnöstueksi pavilijongin kulmaraudat, jotka olisivat kyllä ajaneet asiansa, mutta ne olivat ihan hirvittävän vaikea saada pysymään pystysuorassa asennossa. Ne olivat aina vinksin vonksin, eikä sellainen miellytä silmää sitten yhtään.
Nyt pystyn elämään tämän uuden virityksen kanssa, ainakin hetken – toivottavasti myös pidemmän hetken. Ei ne kyllä ihan suorassa ole vieläkään, mutta menköön. Iskin maahan metalliset tolpanjalat, ja maalasin parit puut siihen pitämään köynnöstukea jämäkästi pystyssä. Viritelmät kestävät nippusiteillä kiinni toisissaan. Köynnösruusun sai jo kiipeämään tukea pitkin. Saas nähdä millainen siitä tulee tänä vuonna.
Koska olen täällä talolla nyt jatkuvasti paikalla, niin asioitakin tulee hoidettua. Joka vuosi jää laittamatta kukkapenkissä oleville perennoille tukia, etteivät ne kaadu kovassa tuulessa. Meinasi jäädä tälläkin kertaa laittamatta, mutta onneksi ehdin pelastaa ensimmäisenä kukkivan punapäivänkakkaran. Se sojottaa nyt kukkavarret pystyssä, koska laitoin sille tukinarut. Näyttää paljon paremmalta ja varmasti kukkii pidempään. Ainoa asia mitä en ole näille muistanut laittaa on lannoite. Täytyykin korjata asia piakkoin.
Meinasin kokeilla tänä vuonna pätkäistä kultapallot ja elokuunasterit. Niiden pitäisi kuulemma haarautua leikkaamiskohdasta ja jäädä matalakasvuisemmiksi. Se, jos jokin olisi hyvä asia. Viereisessä kukkapenkissä kukkivat idänunikot, siperiankurjenmiekat, vuorikaunokit ja verikurjenpolvi. Pionit eivät ole vielä avanneet nuppujaan.
Kukkapenkistä nousee yllättäviäkin asioita, joiden luulin jo kuolleen. Annoin siis vuohenputken kasvaa aivan liian pitkälle kesään ennen kuin lähdin sitä kitkemään pois. Olisi pitänyt tehdä tämä aikaisemmin, mutta minulla ei vaan voimat riittäneet siihen enää, kun oli se muuttokin esillä. Pitää antaa joitain asioita itselle anteeksi kun ei kuitenkaan mikään kone ole. Mutta asiaan.
Kukkapenkissä on vielä alkuperäisinä kasveina istutetut tarhaukonhatut. Täytyy yrittää pitää kirvat niistä poissa tänä kesänä. Niihin tulee todella helposti mustia kirvoja, jotka haittaavat kukkimista. Samoin ukonkellot houkuttelevat mustia kirvoja. Täytyy etsiä jokin turvallinen torjunta-aine, millä niitä voi sumutella, ettei se haittaa muita eliöitä tai tapa kirvoja syöviä elukoita.
Luulin menettäneeni myös keisarinkruunun, jota oli alunperinkin kukkapenkissä jo vuosia, ennen kuin minä aloin tätä kunnostaa. Kävi niin, että isäni antoi ilman minun opastusta erään tuttavan kaivaa kukkapenkistä itselleen juurakoita, kun ei malttanut odottaa minun saapumista paikalle. Viisi minuuttia olisi riittänyt. Noh, siinä sitten henkilö ehti kaivaa myös kruunun sipulit ylös, koska ne eivät vielä olleet nousseet taimiksi asti, jotta ne olisi voinut tunnistaa. Että minua otti kaaliin. Onneksi niitä on ainakin yksi jäänyt jäljelle!
Ehkä minä ehdin tätä pihaa tässä kesän aikana laittaa kuvauskuntoon enemmänkin kunhan nyt ensiksi tervehdyn kunnolla. En uskalla vielä tänään ainakaan alkaa rehkimään mitään sen ihmeempää, vaikka pari omenapuunoksaa leikkasinkin alas aamupäivällä. Eli tällainen juhannus minulla on ollut tänä vuonna. Tässä on muuten juhannussää meidän nurkille. Ei näytä huonolta! Eli jatketaan juhannusta sitten vaan. Ei muuta ku seuraavaan kertaan 
