satumetsä

Syksyllä metsät ovat jotenkin niin ihania paikkoja, että niihin täytyy päästä kävelemään. Syksyllä luonto alkaa kiinnostaa enemmän ja käsityöt kaivetaan esille.

Kävimme tuttavani kanssa keräämässä haaparouskuja. Oli aikamoinen huoli aikaisemmin kesällä, josko metsiin ilmestyy syksyllä yhtään sientä. Mutta tilanne ei ihan niin huolestuttavalta näyttänyt kuin olin kuvitellut. Viimeaikaiset sateet ovat todennäköisesti pelastaneet sienisadon, ja haaparouskuja löytyi pienehköltäkin alueelta ihan suht helposti ämpärillinen. Tuttavani keräsi puolikkaan ämpärillisen ja minä toisen puolikkaan.

Minulla on yksi tietty metsä, jossa tykkään toisinaan käydä ihan vaan vaikka seisoskelemassa. Se on niin ihana sammalikko, että siinä vain sielu lepää! Kutsun paikkaa satumetsäksi (artikkeli 17.9.2020). Suurin osa haaparouskuista on peräisin juuri tuolta paikalta. Tavallaan, kun noilla seuduilla käy käppäilemässä, niin sienien löytäminen on ihan toissijaista… luonto on vain niin ihana, että sen katselu ja tutkiminen tuottaa jo äärimmäistä mielihyvää.

Tänään olisi oikein hyvä päivä käydä vaikka kameran kanssa metsässä. Aurinko paistaa ja on lämmintä. Löysin yhdestä paikasta hurjan kokoisen jäkälämaton! En ole kovinkaan loistava tunnistamaan jäkälälajeja, mutta jos yhtään onnistuin tämän tunnistamisessa, niin kyseessä saattaisi olla harmaaporonjäkälä. Kyseiseen paikkaan pitää palata uudelleen ”oikean kameran” kanssa. Otan yleensä tänne blogiin kuvat kännykällä.

Nyt on myös se aika, kun metsistä ja puistoista alkaa löytyä niitä ihania kärpässieniäkin! Miltei kaikki löytämäni kärpässienet olivat jo hieman ”ylikasvaneita”, mutta onnistuin löytää edes yhden pienen rykelmän missä sienet olivat suht siedettävän näköisiä. Täytyy lähteä bongailemaan näitä komistuksia vielä uudelleen.

Näissä metsissä, joissa kävin, oli paljon vielä mustikkaa ja puolukkasadosta on tulossa todella runsas. Puolukat ovat vain aika pieniä, samoin mustikat. En jäänyt niitä nyt keräämään ja voihan se olla, ettei puolukat ole vielä kypsyneet ihan täysin. Meillä on tuttavani kanssa tarkoitus mennä takaisin keräilyreissulle ensi viikolla. Vein tällä kertaa keräämäni sienet äidilleni käsiteltäväksi. Saimme niistä perheellemme tarvittavat suolasienet vuodeksi.

Olin aktiivinen koko kesän virkkauksen suhteen, ja teinkin itselleni valmiiksi ”paloja”, joista sitten voi tehdä jotain kivaa kun niitä yhdistelee. Mietin jotain ponchoa hartioille, tai puseroa… en ole vielä päättänyt mitä paloista teen. Innostuin myös virkkaamaan muitakin asioita. En ole jostain syystä löytänyt sopivia kukkaruukkuja tarpeisiin, niin päätin virkata joillekin muoviruukuille suojaruukut.

Vaikka jälki ei nyt ole mitään pro-tasoa, niin kyllä nämä aina ne mustat muoviset ruukut voittaa! Näihin on muuten käytetty käytöstä poistettuja T-paitoja. Minulle kun on jostain syystä kertynyt niitä jonkunmoinen pino. Olen suikaloinut paidat kuteeksi ja virkannut niistä tällaisia koreja. Lisää on vielä tulossa, kunhan ehdin tehdä suikaleita. Niiden tekeminen on kuitenkin aikaa vievää puuhaa. Osan kuteista olen hankkinut valmiina.

Virkkaamisen lisäksi olen ottanut puikot esiin! Laatikoihin saisi lisää tilaa kun neuloisi kaikki langat vain pois. Noh, ei tule tapahtumaan, kun jostain syystä niitä lankoja aina ilmestyy lisää. Mutta hyvä se on aloittaa. Kesällä ei oikein tee mieli neuloa ainakaan villasukkia, vaikka niitä voisi ihan yhtä hyvin pitää kesällä. Äitini pitää villasukkia myös kesällä ja hän on sanonut, että varpaat pysyy viileänä. Minulla on ollut monesti villasukat jalassa kesän aikana ja nyt varsinkin. Kun kävin metsässä, laitoin kumisaappaisiin villasukat. Sehän on ihan selviö!

Tein vuosi sitten metsä-aiheiset pitkävartiset sukat. Niistä tuli oikein kivat. Olen huomannut, että ne ovat kutistuneet aika paljon pesussa. Pitää kait tehdä uudet! Noh, jään miettimään asiaa kuitenkin. Näistä uusistakin on nimittäin tulossa pitkävartiset.

Lopettelen tämän nyt tähän ja aloitan tekemään jotain muuta. Kirjoitteluunkin saa toisinaan kulutettua erittäin paljon aikaa! Ei muuta kun hyvää viikonlopun jatkoa, ja kiitos kun luit! Kirjoituksiani saa myös kommentoida 🙂