elokuu

Elokuun puolivälin kuulumiset

, , , , , , , ,

Elokuu on jo puolessa välissä ja alkaa tuntua siltä, että kesä on jo ohi. Viime yönä kylmä säärintama pyyhkäisi ylitse, ja heräsin tänä aamuna siihen kun vettä satoi kaatamalla. Sen verran kovasti se ropisi räystäisiin. Näinköhän saan vihannessatoa parvekkeelta tänä kesänä yhtään? Viileät kelit näyttäisivät jatkuvan aina elokuun loppuun saakka.

Imuri gate sai jatkoa

Kerroin taannoin Viikko 15 kiteytettynä -kirjoituksessa taistelustani imurin kanssa. No nyt se imuri kosahti sitten kokonaan. Olin jo hankkinut siihen uuden letkun. Kestihän se vielä kaksi vuotta sen jälkeen. Imuri antoi taantumisen merkkejä jo useamman kuukauden. Minulla oli hyvää aikaa miettiä, mitä sen tilalle sitten hankkisi. Päädyin OBH Nordican varsi-imuriin. Lahjoitin paikallisella roskalvalla ehjän letkun ja suulakkeet pois. Ne menivät heti.

Hei hei vanha imuri ja kiitos näistä vuosista…

Imuroin välittömästi uudella imurilla koko kämpän, ja minun pitikin tyhjentää säiliö heti ensimmäisen maton jälkeen. Säiliö oli heti täynnä yhden maton imuroinnin jälkeen. Siis mitä ihmettä? Edellinen imuri ei ilmeisesti ole poistanut muun muassa lemmikkien karvoja matoista lainkaan. Säiliö oli aivan täynnä sen kaltaista höttöä.

Sain onneksi vietyä vanhan imurin kierrätyspisteelle, ettei se ole tuossa eteisessä lojumassa ja haisemassa koko loppu kesää. Sain nimittäin vieraan reilu viikoksi. Serkkuni tuli taasen kylään viettämään lomaansa. Hän yleensä auttelee minua projekteissani, jos TODO-listalla on jotain, missä hän voisi avustaa. Lista on taas paisunut sellaiseksi ettei huvittanut tehdä siitä varsinaisesti mitään pois.

Hän kuitenkin auttoi minua auton siivoamisessa, mikä ei ollut edes listallani. Enhän ollut ajanut autolla juhannuksen jälkeen lainkaan, kun kuljen miltei koko kesän sähkökruiserillani, jos on tarpeeksi lämmintä. Nyt auto on imuroitu serkkuni toimesta ja roskia poistettu. Vielä kun saisin pestyä sen ulkopuolelta, niin sitten kärry olisi valmiina syksyyn.

Elokuun tapahtumia

Serkkuni tuli 6.8. keskiviikkona. Kävimme alkajaiseksi hakemassa paikallisesta Patruuna Pubista pizzat. Olin varannut meille kampaajat seuraavaksi päiväksi Rasilaan (Ruokolahdelle).

Kampaajani on nuoruudesta minulle tuttu, ja käyn ainoastaan hänellä leikkuuttamassa hiukseni. Kampaamosta lähdettyämme kävimme testaamassa Rasilan satamassa olevan Bekaurin Makuaarre -lettukahvilan. Sattuipas sopivasti, kun heidän tiskiltään löytyi elämäni ensimmäinen FinStones-kivi. Kuinka iloiseksi sitä tuleekaan ku löytää tällaisen aarteen!

Otimme kahvilasta letut mukaan ja painelimme syömään niitä uimapaikalle. Saimaan rannalla on aina hienoa aterioida. Samalla tutkailin taivaalle ilmestyviä uhkaavia pilviä, joista sitten myöhemmässä vaiheessa satoi myös vähän vettä. Samalla muistui mieleen, että autoon pitäisi lisätä lasinpesunestettä. Se on sellainen asia mitä ei muista sitten mitenkään. Asia on nyttemmin hoidettu.

Ruokolahden uimarannan laituri.

Kävin perjantaina hakemassa ihanan roskalavalöydön Mansikkalasta, ja pysähdyimme samalla reissulla hakemaan lounasta Ravintola Kassandrasta. Otimme päivän tarjouslounaan, härän ulkofilepihvin pippurikastikkeella. Itse otin lisukkeeksi perunalohkot ja serkkuni otti ranskalaiset. Oli muuten todella hyvää! Samalla kävimme kurkkaamassa uutta kahvilaa, joka on myös Mansikkapaikassa. Paikan nimi on Hugo & Helmi, ja sinne pitää päästä uudestaan käymään. Kahvila on täynnä herkkuja.

Perjantaina alkoi myöhemmin päivällä Patruuna Fest -rokkifestarit, jotka olivat tuossa alle kilometrin päässä asuinpaikastani. Minulla ei ollut sinne lippuja hankittuna. Alkuillasta ukkosti ja satoi aika rankasti vettä, mutta se ei ilmeisesti haitannut festareille menijöitä, koska festarit olivat onnistuneet yli odotusten. Todella hyvä juttu. Ehkäpä sitten vuoden päästä uudestaan, ja itsekin pääsen niistä nauttimaan. Oli myös erikoista huomata, että festareilta ei kantautunut yhtään ääntä minulle asti, vaikka asun niin lähellä. Vanhempieni pihalle oli jossain vaiheissa kuulunut jotain örinää, isä kertoi.

Serkkuni haluaa aina kokeilla jotain paikallisia asioita, ja kävinkin viemässä hänet lauantaina J’Smash burgerikojulle. Yritys on entisen luokkakaverin, Jussin, pitämä. Jussilla on myös idylinen Sula -ravintola, joka on Vuoksen varrella. Otimme burgerit mukaan ja menimme nauttimaan ne festareiden lähettyville autoparkkiin.

Kuva J’Smash burgerikojulta 30.5.2025, Jussi itse paikalla.

Sunnuntaina ei oikeastaan tehty mitään, oltiin vaan. Seuraavalle päivälle tulikin sitten tekemistä. Menimme maanantaina iltapäivällä heittämään pienehkön Etelä-Karjalan kierroksen. Ensiksi ajeltiin Parikkalan patsaspuistoon.

Takaisin päin tullessa pydähdyimme Hiitolanjoelle Ritakosken kohdalle.

Meiltä jäi sunnuntaina kiertämättä Museotien tapahtuma, niin päätettiin tulla sitten Museotietä takaisin Imatralle. Sen varrelle sattuikin sellainen kohde, jonka näkemisestä olen aina haaveillut. Sieltä löytyi nimittäin ylämaankarjatila, jossa oli laitumella niitä ihania, niin sanottuja tukkalehmiä

Kuvailin tukkalehmiä aikani ja pääsin rapsuttelemaan paikallisasukkaan koiriakin. Olivat lenkillä juuri samalla suunnalla. Jatkoimme matkaa kohti Imatraa, ja pysähdyimme seuraavalla kerralla Kielomäen hunajatilalla. Se on myös aivan ihana paikka. Serkkuni ostaa sieltä aina hunajaa, ja vie kotiin Järvenpäähän. Vuosi sitten kun kävimme ostoksilla, tilan emäntä esitteli meille paikkoja. Saimme maistaa kukkien siitepölyä. Se on kuulemma jotain superfoodia.

Kielomäen hunajapuoti.

Kävimme Kielomäen jälkeen vielä ostamassa pizzat Alppimajasta. Kumpikin otti Maja special-version. Se on todella hyvän makuinen. Seuraavaksi menimme kotiin herkuttelemaan. Kyllä oli jalat kipeät tämän reissun jälkeen!

Tiistai menikin töiden parissa ja lainasin serkulleni autoa. Hän meni maalle sukulaistemme luona käymään. Hän olikin imuroinut tällä reissulla autoni. Mikä mukava yllätys! Kävin Patruunassa parilla olusella ja tulin hyvissä ajoin kotiin. Illalla oli todella upea auringonlaskutaivas, vaikka horisontissa näkyikin pilviä.

Kävimme keskiviikkona saunomassa sukulaisella. En muista milloin olisin viimeeksi käynyt saunassa. Olisikohan ollut joulu. Mutta kylläpä se taas rentoutti mukavasti. Mikään ei ole mukavampaa kuin maalaistalon sauna!

Torstai meni vauhdilla. Kävin iltapäivällä kuvaamassa tuttavieni pientä vauvaa. Tämän jälkeen olikin tiedossa Superpesis pesäpallo-ottelu. Paikallinen joukkue, IPV, pelasi Pattijokea vastaan. Serkkuni ei ole koskaan käynyt katsomassa pesäpalloa, joten paikalle oli mentävä. Paikalle oli saapunut kaupunginjohtajammekin, Matias Hilden. Häntä haastateltiin tauon aikana.

Perjantaina (eilen) olikin sitten se päivä, kun vein serkkuni juna-asemalle. Hän vietti osan kesälomastaan täällä Imatralla, ja nyt oli aika mennä kotiin. Vaikka välillä tuntui siltä, että emme tehneet varsinaisesti mitään, niin kyllähän tässä nyt näyttää tätä tapahtumaa olevan jos jonkinlaista. TODO-lista ei lyhentynyt yhtään, mutta ei se haittaa. Jatkan siitä sitten itse. Seuraavalla kerralla vuorossa parvekekatsaus, kun se on aika lailla kuosissa. Elokuuta on vielä jäljellä pari viikkoa mutta toivotaan, että jatkossa olisi vielä lämpimiä, kesäisiä päiviä.

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Elokuu alkoi lämpimänä

, ,

Heinäkuu vaihtui elokuuksi, ja saimmekin kokea yhden lämpimimmistä päivistä koko kesänä maanantaina 7.8.2023. Lämpötila kipusi nimittäin 30°C asteeseen. Sen lisäksi oli uhkana, että Suomea riepottelisi suurtakin suurempi rajuilma, mutta onneksi näin ei käynyt. Sen sijaan Norja ja Ruotsi saivat kokea hurjia tulvia. Jopa taloja oli huuhtoutunut rannoilta pois. He antoivat myrskylle nimeksi Hans. Vaikka sitä on aika draamahakuinen säiden suhteen, niin olen erittäin tyytyväinen, että tämä ei tällä kertaa osunut tänne Kaakkois-Suomeen meidän kohdalle!

Kuvakaappaus: FMI Apple App

Maanantain kuuma päivä tuli istuttua kotona miltei tekemättä yhtään mitään koska hiki olisi lentänyt ihan varmasti. Katselin sisätilamittarista, että ilmankosteus oli miltei 70%, ja se on paljon kerrostalokämpässä. Enkä tiedä, olisinko edes tajunnut koko hommaa jollei mittarin varoitusvalo olisi alkanut vilkkua. Tällä hetkellä lukemat ovat 47-57% välillä, joka on ihan normaali kesäisin. Yllättävää kyllä, kämppä ei lämmennyt kovassakaan helteessä, kun olin sulkenut hyvissä ajoin tuuletusikkunat ja sälekaihtimen etelänpuoleiselta ikkunalta. Parvekkeen ovi sai olla auki.

Parveke

Heinäkuun loppu ja elokuun alku olivat mielestäni aika sateisia, enkä käynyt parvekettani tutkailemassa juuri lainkaan. Toki kasvit oli pakko käydä välillä kastelemassa. Kun aurinko vihdoin ilmestyi 30.7.2023, oli pakko käydä tekemässä pieni parvekekatsaus.

Olen joka kesä kiinnittänyt erityistä huomiota koristekasveihin, koska niihin ilmestyy aina jokin toukka napostelemaan lehtiä, ja tämäkään kesä ei ollut poikkeus. Ihmettelinkin, minkä takia keijunmekkoni oli hieman ränsistyneen oloinen, niin syy löytyi kun aikani tutkin. Mikä lie toukka siihen nytkin oli päässyt. Siirsin toukan parvekkeen ulkopuolelle kunhan olin ottanut siitä ensin kuvan.

Jokin yökkösen toukka?

Parvekkeellani asustelee muitakin ötököitä, ja saahan ne siellä ollakin. Nyt kuitenkin hämähäkki on tehnyt niin pahaan paikkaan verkon, että se on jossain vaiheessa rikottava. Noh, oma moka tämä on kun en ole siivonnut kaikkea roinaa vielä partsilta pois.

Hämähäkki parka on saanut muutenkin kokea parin päivän sisällä ”kiusaamista” verkkojensa kanssa kun lähikoivuista on lentänyt varmaan kaikki mahdolliset siemenet parvekkeelleni. Yksi syy tämäkin, miksi en ollut käynyt parvekkeella tutkimassa mitään, tai siivoamassa sitä. Pitäisi kait hankkia jostain joku rikkaimuri, millä saisi kaikki koivunsiemenet imuroitua koristeista ja kukkaruukuista pois. Niitä on oikeesti kaikkialla!

Laitoin maissin juurelle kasvamaan, muistaakseni persilijaa, ja en nyt ole ihan varma kasvaako siinä persilija vai koivumetsä, vai molemmat. Otin ajat sitten myös tekemästäni vesiaiheesta vesipumpun pois päältä, ettei se mene rikki koivunsiemenistä. Pumpun suojakoppa täytyy vielä tuunata sellaiseksi ettei roskista ole pelkoa. Tuosta hökötyksestä kun ei saa koivunsiemeniä pois mitenkään ennen kuin ottaa vedet ja kivet pois ja antaa kuivahtaa. Pitäisiköhän vuoden päästä laittaa ihan kunnon hyttysverkko tuohon parvekkeen eteen, niin sitten sinne ei lentäisi koivunsiemenetkään? (eikä kyllä pölyttäjätkään)

Vesiaiheen saavi täynnä koivunsiemeniä.

Vesiaihe on iltasella kuitenkin ihan kivannäköinen, vaikka siinä ei vesi lorisekaan. Jospa sitä alkaisi jo elokuussa tareta istuskella loikoilupaikalla, tai grillata muutamat makkarat grillissä, jonka olen sinne hankkinut. Niin, taisin edellisessä artikkelissani mainita, että tuli hankittua grilli parvekkeelle. Joku teki vaihtokauppoja paikallisen FB-kirppiksen kautta, ja sain sähkögrillin kahvipaketilla. Mielestäni ihan hyvä kauppa! Tosin en ole tyypannut grilliä vielä, mutta eiköhän tuo aja asiansa. Sitä voi sitten talvellakin käyttää vaikka sisällä keittiössä. Täytynee viritellä sille keittiön kaappiin oma hylly missä sitä voi säilyttää.

Olen muutenkin miettinyt sähkönkäyttöä, ja kaiken maailman vekottimia. Satuin löytämään sellaisen tuubikanavan, jossa tämän henkilön kotona ei ole liettä lainkaan, vaan kaikki ruoka valmistetaan erilaisilla kodinkoneilla. Hänellä oli jopa uuni erikseen, jonka otti kaapista esiin silloin kun tarvitsi sitä. Sähköllä toimiva kasari, tai paistinpannu, oli myös aika kätevä. Siinä valmistuisi OnePot-ateriat heittämällä. Pitäisi ottaa asioista vähän selvää ja kuinka paljon ne muun muassa vievät sähköä. Viekö esimerkiksi jauhelihakastikkeen valmistus liedellä enemmän sähköä kuin tällaisella sähkökasarilla tehtynä veisi? Siinä vähän pohdittavaa.

Minultahan levisi muutama viikko sitten kauan palvellut vedenkeitin. Hankin uuden tilalle, ja se on aika erikoisen oloinen vehje. En ole jostain syystä saanut siitä sellaista teollisen oloista hajua ja makua pois, vaikka olen keittänyt siinä jo useammankin pannullisen vettä. Lisäksi olen liottanut sitä soodavedessä, eikä sekään poistanut sitä ”hajua”. En tiedä lähteekö se pois lainkaan. Hauskan näköinen se kuitenkin on ja toivon saavani sen käyttöön mahdollisimman pian.

Vedenkeittimessä palaa sininen valo kun se on päällä.

Serkkuni oli viime viikolla kyläilemässä kun hänellä oli loma. Kävimme perinteisesti kampaajalla. Omat hiukseni olivat erittäin akuuttia leikkelyä vailla, ja olinhan hommannut sellaisen hiuslisäkkeen, millä saisi tehtyä itselle näyttävän nutturan. Sillä saisi tarvittaessa tehtyä äkkiä juhlakampauksen. Jotain pientä hienosäätöä asia vielä vaatii, koska omat hiukseni ovat jossain välissä muuttuneet tummemmiksi. Pientä vaalennusta kehiin ja parit raidat, ja tucca on sit just hyvä! Oli kuulemma muutama harmaakin hius näkyvillä. Se ei minua haittaa.

Minulla on myöskin tuttu kampaaja vuosien takaa, niin hänen kanssaan tulee sitten heitettyä ties mitä läppää. Keskustelimme tästä koivunsiemen-ongelmasta, ja hän oli poistanut omalta pihaltaan koivunsiemeniä lehtipuhaltimella. Leikin hetken ajatuksella, että jos täräyttäisi sellaisen käyntiin ja PUF! Kaikki siemenet menisivät takaisin sinne mistä tulivatkin. Noh, ehkei se olisi niin loistava idea tuossa pienessä parveketilassa. Ajatuksella oli silti mukava leikkiä.

Kävimme serkkuni kanssa myös tätiämme moikkaamassa ”landella”, niin hän antoi minulle mukaan pelargonian, jonka laitoin myös parvekkeelle paraatipaikalle. Aikaisemmin saamani punainen pelargonia olikin siellä jo valmiiksi, ja alkoi vasta nyt kasvamaan ja kukkimaan kunnolla. Rehu parka on kuorrutettu koivunsiemenillä, enkä oikein tiedä mitenkä niitä saisi nukkaisista lehdistä poistettua… lehtipuhaltimellako?!?

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 2023-08-06-13-pelargonia.jpg

Olen poiminut pihalta pienen kimpun suikeroalpia, jotka on tarkoitus laittaa vielä vesiaiheen takana olevaan puulaatikkoon kasvamaan. Tai sitten laitan ne amppeliin. Olen nähnyt niin paljon kuvia puutarharyhmissä, ja kuinka kauniita niistä amppeleissa voi tullakaan.

Ja kesäherkuttelu senkun jatkuu! Vanhempieni pihalle oli jostain päässyt vadelmapuska kasvamaan, ja sain siitä poimittua kourallisen vatukoita. Siitä piti sitten tehdä hilloa. Pakkasesta sattui löytymään mustikoita, mansikoita ja karhunvadelmia. Tulikin ihan hyvä hillo, ja innostuin ostamaan vanilijajäätelöä sille kyytipojaksi. En muista milloinka olisin syönyt näin paljon jäätelöä kesällä kuin tänä kesänä. Hilloa menee pari teelusikallista aina yhteen jätskiannokseen. Sitä on riittävästi tälle kesälle.

Joskus on käynyt niin hyvä säkä, että kaupasta on löytynyt Riitan herkun mustikkapiirakkaa alennuksesta. Ostan aina sellaisen kun mahdollista. Mahdollisuuksia nimittäin ei yleensä ole montaa kertaa vuodessa, ehkä pari.

Istuskelin eräänä iltana sohvallani olohuoneessa, ja tarvitsin jotain erityistä tunnelmaa. Kävin selaamaan YouTuben tarjontaa, ja löysinkin sieltä kivan rannalla olevan nuotion ja takkatulen. Tästä tuleekin hittituote pimeneviin iltoihin, kun telkkaristakaan ei mitään ihmeitä tule. Elokuussa ilta pimenee jo aikaisemmin ja telkkaritakan voi ”laittaa päälle” jo hyvissä ajoin tuomaan tunnelmaa.

Voit katsella tuubitakkaa TÄÄLTÄ.

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko ja nauttia vielä lämpimistä elokuun säistä. Seuraaville päiville on ennustettu jopa hellettä. Hyvää alkavaa viikkoa!

Scroll to Top