Myrskytuhojen raivausta osa 1

/ / Viherpiiperö / Luonto, Imatra, Päiväkirjaa / Kommentoi

Elokuussa oli oikeastaan paljon myrskyyn liittyviä säätapahtumia, tai en ainakaan muista mitään vastaavaa aikaisemmilta vuosilta. Tietty, Asta-myrksy on ollut jotain ihan seuraavan luokan matskua, jota ei oikeastaan näillä kulmilla ole sen kummemmin nähty, ja hyvä niin. Asta oli tosin 2010 heinä-elokuun vaihteessa, että ei ihan elokuulle yltänyt. Tuhoja korjattiin kylläkin vuosia. Kävin 2012 tuttavani kanssa Rautjärvellä vähän katselemassa paikkoja, niin siellä oli vieläkin joidenkin alueiden raivaaminen kesken. Saas nähdä kuinka kauan menee tämän meillä 10.8.2024 pyörähtäneen trombin jälkien raivauksiin. Olen siis käynyt vähän katselemassa paikkoja, mitenkä homma etenee.

Omat tutkimusreissuni painottuvat tähän lähialueille, koska haluan kulkea sähkökruiserilla paikkoihin. En siis mene autolla mihinkään. Sama trombi oli kaatanut ja katkonut puita muissakin paikoissa, joissa en ole edes vielä käynytkään. Meillä on tällä hetkellä koko Suomessa todella lämmin syksy, ja se tietää sitä, että voin käydä kruisailemassa vieläkin ties missä. Joka päivä on yli +20C, ja näillä näkymin vielä useammankin päivän. On vielä yksi paikka, jossa en ole tässä lähistöllä käynyt. Lähden sinne lähipäivien aikana varmasti käymään.

Lakasenpellon myrskytuhoja korjattu

Lakasenpelto on ihan liki, jossa vanhempani asuvat. Yritin käydä 28.8. katsomassa tuhojen laajuutta omasta perspektiivistä, mutta tie oli vielä suljettu tuhoalueen molemmista päistä. Alueella oli aloitettu puunkeruu. (Katso ilmakuva alueen tuhoista klikkaamalla TÄSTÄ)

Kuva 28.8.2024 Metsäpellon puolelta

Menin paikalle noin viikkoa myöhemmin, ja näkymä oli jotensakin järkyttävä. En tiedä oliko metsäkone ottanut vähän parempaakin puuta samalla kertaa, mutta ei sinne montaa runkoa oltu jätetty pystyyn. Vaihtoehtona tietysti on, että trombi vaan tuhosi niin paljon puuta, että alueelle jätettiin ne, joissa ei ollut vaurioita. Pidän jälkimmäistä vaihtoehtoa eniten mahdollisena. Kuinka moni oikeasti uskoo pelkällä selityksellä, millaista tuhoa joku trombi voi saada aikaan? Oli suoranainen säkä, että se meni juuri tuosta kohtaa eikä sata metriä sivummasta. Sitten olisi mennyt talojakin. Tämän alueen ja asutuksen välissä on enää pienehkö pusikko jäljellä, josta päiväkin paistaa läpi.

Trombin aiheuttamia tuhoja korjattu 8.9.2024

Minulle tuli ihan paha mieli tuolla tuhoalueella ollessani. Hävitys oli kauhea! On aivan eri asia nähdä trombien tekemiä tuhoja televisiosta tai kuvista kuin mennä paikan päälle niitä aistimaan. Toki tämäkin tienoo näyttää autiolta kun metsäkone oli siellä käynyt, mutta sen oli pakko kaataa kaikki vioittuneet puut. Onhan sinne näköjään muutama ehjä jätetty. Sitä katkennutta ja vääntynyttä puuta oli kerta kaikkiaan vaan niin paljon.

Joistakin kannoista näkee, että puu oli vääntynyt ja runko mennyt poikki, kuin tulitikku.
Olisiko joillekin linnuille jätetty tähystyspaikkoja?

Ajelin sähkökruiserilla kahtena eri päivänä tien läpi päästä päähän, ja ei sinne kyllä huvikseen kehtaa enää lähteä ajelemaan. Tie oli metsäkoneiden jälkeen ihan kauheassa kunnossa, ja minulla oli työtä pitää tangosta kiinni! Eikä tuo nyt niin hyvää tehnyt. Taas on ranteet kipeät. Jäin välillä ihastelemaan pinottuja puita.

Puupino
Myrskyn jäljet siivottuna ja pinossa
7.9.2024
8.9.2024

Piti tosiaankin tulla toisenakin ajankohtana ottamaan lisää kuvia, kun ensimmäisellä kerralla menin alueelle suht myöhään. Aurinko oli jo painunut puiden taakse, ja kuvia ei oikein enää saanut sopivalla valolla. Kuvasin samalla vähän muutakin mitä ensimmäisellä kerralla en tajunnut kuvata. Oli oikeastaan aika kammottava shokki nähdä noin massiiviset tuhot. Ensimmäisellä kerralla 28.8. lähdin vain katselemaan josko löytäisin jotain uusia reittejä, mistä pääsisi erikoisempiin paikkoihin kuvailemaan. Päädyin erikoiselle kukkulalle, josta näkikin sitten ihan hyvin maisemia. Kukkulalta näki esimerkiksi trombituhot moottoritien toiselta puolen. Erään metsän reunassa oli jonkin verran keskeltä katkenneita puita.

Löysin kuuluisan tiekyltinkin, joka oli paikallislehdessä. Se oli vääntynyt toisesta laidasta. Trombi on kulkenut voimalla kyltin toiselta puolelta.

Trombin vioittama kyltti

Kauheata katsottavaahan tuo oli, ei voi mitään. Eräs koiranulkoiluttaja totesi vastaan tullessa, että heidän kaunis virkistysreitti muuttui kertaheitolla ihan toisenlaiseksi. Onhan tuota nyt tietysti ihan eri asia lähteä siistimään kun puut on kaadettu alueelta pois. En tiedä tehdäänkö sille enää mitään, vai annetaanko kasvaa tollasenaan miten kasvaa. Toivottavasti sitä ehostetaan edes vähän paremmaksi. Ainakin saisivat sen tien korjata, että siellä voi edes fillarilla mennä. Voi olla, että hetki siihen vierähtää.

Ja niin kuin yleensä tällaisissa jutuissa, tiedossa on asiaan liittyvä video. Laitan vielä tähän loppuun panorama-kuvan, jonka otin tuolla tiellä ollessa. Se on sen verran suuri, että kun sen avaa, niin siinä näkee puiden kantoja ja vaikka mitä vääntynyttä runkoa. Päätän tämän nyt tähän ja jatkan alueiden tutkailuja!

Pääjäässä.com-kauppa

Myrskytuhojen raivausta osa 1 Read More »

Myrskyisä elokuu — trombi kävi kylällä

/ / Viherpiiperö / Luonto, Imatra, Päiväkirjaa / Kommentoi

Elokuun viimeisiä päiviä viedään ja meillä on vielä ihan täysi kesä meneillään. Aika rientää, niin kuin muutenkin on koko ajan tehnyt, ja on vaan kerta kaikkiaan olevinaan niin kiire, ettei tännekään kerkeä kirjoittamaan. Tosin, minua on tässä aktivoineet duunihommat, jos se vaikka kelpaisi selitykseksi.

Olen siirtänyt työpisteeni olohuoneesta makkarin ikkunan äärelle, ja tässähän on oikein mukava istuskella ja katsella ulos samalla kun tekee läppärihommia. Piha on välillä täynnä pikkulintuja, muun muassa västäräkkejä, jotka ovat ilmeisesti jo muuttoretkellä. Välillä on parvi pikkuvarpusia. Ne todellakin ovat hauskoja, jos joku rasahdus kuuluu. Ihan huimia lentäjiä! Västäräkit eivät taasen pelkää mitään. Meinaa pyöräteilläkin jäädä kruiserin alle. Äsken naapuritalon mies kävi hakemassa ojanpohjasta fillarinsa. Ilmeisesti sen oli joku sinne liipaissut viime yönä, kun ukko sillä ajeli kuitenkin vielä eilen. Lukossa se ainakin oli, kun kerran availi sitä ja talutti kotia kohti.

Elokuu on mennyt siis töitä tehden. On myös ollut mukavaa saada viettää aikaa oman veljen kanssa, joka muutoin käy liiankin harvoin kotikonnuillaan. Kesä on ollut lämmin, ja olemme saaneet istuskella ulkosalla paljon. Veljeni on oikea säänörtti, jos näin voisi sanoa, ja meille onkin riittänyt paljon keskusteltavaa tapahtuneesta, joka ravisutti Imatraa 10.8.2024. Tästä läheltä kotiani pyyhkäisi nimittäin trombi, joiden jälkiä raivataan edelleenkin. Tein asiaan liittyvän videon, ja laitan sen loppuun. Onneksi kellekään ei käynyt pahasti.

Trombi 10.8.2024 Imatralla

Seurasin erästä myrskyä säätutkasta, ja se vaikutti, että olisi aika raju kun saapuisi kohdalle. Noh, meillä tässä satoi vaan vettä ihan kaatamalla. Sen verran tuli vettä, etten muista koskaan nähneeni moista sadetta näillä tienoin. Tämä myrsky kuitenkin sai ihan uuden käänteen kun se oli tuossa moottoritien kohdilla…

Kello 15.40 satoi hetkellisesti niin kovaa, ettei meinannut ikkunasta nähdä läpi.

Facebook alkoi täyttyä ilmoituksista, että puita on kaatunut siellä ja täällä. Hälytysajoneuvojen sireenit alkoivat myös kantautua tänne minullekin asti. Nyt on tapahtunut jotain todella poikkeavaa ja lähellä. Pitäisiköhän lähteä katsomaan mitä on tapahtunut ja jos joku tarvitsee vaikkapa apua? Tällaiset myrskyt voivat tuhota asutusta ja ihmisiä jäädä loukkuun paikkoihin. Pakkohan se on mennä katsomaan, jos tilanne on katastrofaalinen eikä auttajia ole tarpeeksi.

Latasin kruiserin akkua hetken, ja lähdin liikenteeseen. Akku on muuten todella hyvä varavirtalähde, jos sattuu tulemaan sähkökatkoksia! En tiennyt oikein tässä vaiheessa mitä ja missä oli oikein tapahtunut, niin kruisasin Rautioon Kolmenristin kirkon kautta. Se oli ainakin ihan paikoillaan kaikkine korjauspressuineen. Ajelin Kaukopään kautta Rautioon, ja siellä olikin tiet poikki. Paloauto tuli minua vastaan (ei pillit huutaen) kun käännyin Kurkvuorenkadulle. Ajattelin jos olisin mennyt Rautioon sitä kautta, vähän ”kiertäen” alueen, kun sieltä löytyy junaradan alitse menevä kevyenliikenteen alikulkutunneli. Ei sitten tarvinnutkaan mennä sitä kautta, kun siellä oli kaatunut todella monta puuta tielle. Moottorisahat lauloivat kaikkialla!

Käännyin takaisin, ja kruisailin toista kautta Rautiota kohti. Sielläkin oli tie poikki. Siltä alueelta oli kaatunut paljon puita ja pelastuslaitoksella meni muutama tunti, että saivat raivattua puut tieltä sivuun, jotta liikenne pääsi siitä kulkemaan. He raivasivat ensin kevyenliikenteen väylän, kuulin palastushenkilön keskustelua sen verran. Autoilijat pysähtyivät kysymään, voiko olla jotenkin avuksi. Saattaahan se olla, että sellaisesta olisi ollut enemmänkin haittaa kuin hyötyä. Saati sitten miten vaarallista on mennä sellaiselle alueelle ilman suojavarusteita, missä voi puita kaatua niskaan hetkenä minä hyvänsä. Minulla sentään oli kypärä päässä!

Trombi kaatoi suuria puita juurineen
Trombi kaatoi suuria puita juurineen

Jäin patsastelemaan Olkinuorankadun päähän risteykseen ja taivastelemaan mitä tuhoa tämä trombi oli saanut aikaiseksi. Ajoin erästä tietä pitkin hieman alaspäin, josta kaukaa kantautui moottorisahan ääntä. Matka tyssäsi, kun tiet olivat täynnä oksanpätkiä, omenia ja luumuja. Trombi oli tyhjentänyt marjapensaat ja puut ja viskellyt satoa ja oksia kaikkialle. En kehdannut ajaa kruiserilla niiden yli, vaan käännyin takaisin. Ei jotenkaan tullut mieleen edes ottaa kuvia asutusalueen tuhoista. Jääköön ne ainoastaan oman mielen syövereihin. Näky oli sen verran lohduton.

Puiden raivaus teiltä tapahtui nopeaan tahtiin

Minua vastaan tuli nuori nainen koiran kanssa. Hän oli jotenkin todella järkyttyneessä tilassa. Kysyin häneltä voinko auttaa, ja hän ei vastannut mitään. Jatkoi vain matkaansa. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin. Samalla kuulin jonkun sanovan, että ”tuolta se tuli golfkentältä”.

Päätin lähteä golfkentälle, joka on lähellä kotiani. Itse asiassa jälkikäteen kun miettii, niin osa siitä trombista on saattanut käydä jopa meidän talon vieressä. Ainakin vesisade oli sen mukainen.

Saavuin golfkentälle, ja siellä makasi puita sikin sokin pitkin kenttiä. Viheriöt olivat täynnä oksanpätkiä ja puiden latvoja. Kaunis golfkenttä oli täynnä luonnon roskaa! Tämän sotkun siivous veisi todella paljon aikaa. Mutta, niin siellä alkoi heti moottorisahat pärisemään ja ihmiset kävivät siirtelemässä oksia ja puita pinoihin.

Golfkentällä on erittäin aktiivinen käyttäjäkunta, jotka olivat tulleet heti pikimmiten raivaamaan tuhoja, ja siistimään paikkoja. Eihän tuon näköisellä kentällä voi mitään pelata missä on puita teillä ja viheriöillä miten sattuu. Kruisailin kuluneella viikolla kentän läpi katselemassa mitä siellä oli oikein tehty, ja pelaajat olivat ainakin päässeet jo paikalle. Puita oli vielä pinoissa vaikka kuinka paljon, mutta niiden pois viemiseen kulunee tovi. Puita on nimittäin alueella niin paljon kaatuneena ja pätkittynä, että niiden siistiminen voi kestää ties kuin kauan.

Menin golfkentältä kotiin vähän rauhoittumaan. Tällaiset tapahtumat saavat pienen pääni aivan pyörryksiin. Ilta alkoi jo hämärtää, enkä uskaltanut enää lähteä millekään tuhoalueelle tarkastusreissulle, kun tosiaankaan ei voinut olla yhtään varmaa kaatuuko siellä lisää puita. Seuraava päiväkin meni vähän odotellessa, kunnes päätin sitten maanantaina lähteä katsomaan, onko lempipaikalleni, Immalanjärven lintutornille, käynyt mitään. Alue oli myös jäänyt trombin hampaisiin.

Lähdin ajelemaan Lakasenpellon suunnalta lintutornille. Lakasenpellon laita-alue oli ottanut todella pahaa osumaa, ja trombin kulkureitillä miltei kaikki puut olivat joko kaatuneita tai katkenneita kuin tulitikut. En uskaltanut mennä lähempää tutkimaan, ja pyysinkin hieman kuvausapua tuttavaltani, jolla oli drone.

Kuvakaappaus videostani. Lakasenpellon ”huoltotie” kulkee moottoritien myötäisesti.

Tuhoja oli pitkin matkaa, kun menin lintutornille… alkoi jo hieman hirvittää mikä siellä odottaisi!

Mitä lähemmäksi olin tulossa lintutornia, sitä jännemmäksi tilanne muodostui. Katkonaisia puita oli kaikkialla.

Unterniskanjoen penkereissä puita poikki
Unterniskanjoen puusillalle ei ollut asiaa.

Vuoksenniskalta alkava Seppoinpolku on kyllä kärsinyt pahoja myrskytuhoja. Edellä olevat kuvat ovat molemmat polun varrelta. En tietystikään ole päässyt kulkemaan Seppoinpolkua sen lähtöpisteestä lintutornin kohdille, koska siellä on vieläkin 31.8. puita kaatuneena kulkureitille. Reittihän kulkee Unterniskanjoen pengertä pitkin puusillalle, jonka jälkeen ylitetään Jäppilänniementie.

Trombi oli kääntynyt puusillan jälkeen lintutornille päin, ja tien varrella oli useita juurineen kaatuneita suuria koivuja. Tuhot olivat jo korjattu suurimmalti osin siinä vaiheessa kun pääsin paikalle, ja niistä ei ole kuvia. Mutta lintutornille sitten hieman jännittynein tuntein… ja olihan siellä aika lohduttoman näköistä. Seppoinpolku oli tästäkin kohtaa poikki, ja reitin varrelle oli kaatunut useita puita. Lintutornin kaiteen päälle oli myös kaatunut suurehko puu. Eli tornille ei päässyt.

Ei tänne uskaltanut paljon jäädä patsastelemaan kun kaikkialta kuului epämääräistä narinaa. Tuli sellainen tunne, että minä hetkenä hyvänsä joku puu voisi vielä kaatua niskaan. Äkkiä pois ja kohti uimarantaa!

Uimarannalle saavuttuani näky oli myös aika lohduton. Ikään kuin uimarannasta olisi pyyhkäisty muutama vuosikymmen pois. Kerroin eräässä artikkelissani, kuinka olin ollut Amaging race-tapahtumassa auringolta suojassa erään puun alla, niin kuin ihmeen kaupalla tämä puu oli selvinnyt trombista ehjänä! Vain ne kaksi puuta olivat vielä pystyssä, jotka silloin suojasivat minuakin. Tulipas jännä tunne. Viereiset puut olivat kaatuneet, ja seuraavassakin kuvassa on vielä yksi puu kenollaan minua suojannutta puuta vasten.

Immalanjärven Lietteen ranta kärsi trombituhoista elokuussa 2024
(Klikkaa kuva suuremmaksi)
Trombi kaatoi terijoensalavan 10.8.2024

Trombi oli ilmeisesti kulkenut tästä golfkentälle. Että, on meillä ollut elokuussa kaikka tapahtumaa täällä kotikonnuilla. En kerro tästä nyt tämän enempää tässä artikkelissa vaan jatkan sitten joku toinen kerta, koska tuhoja on vielä rutkasti muuallakin. Laitan vielä videon loppuun josta voi katsoa lisää tuhoista.

Pitäisi pestä ikkunatkin tässä vielä, että saisi aloittaa syksyn vaiheiden kuvaamisen keittiön tai makkarin ikkunasta. Toivottavasti intoa riittää. Tarkemmin kun ajattelee, niin kaikki ikkunat pitäisi pestä hyvissä ajoin ennen syksyä. Meille on luvassa erittäin lämmin alkusyksy, niin ei ainakaan tarvitsisi palella ikkunoita pestessä. Mutta pidemmittä puheitta, tässä on tekemäni video, joka on julkaistu 27.8.2024.

Pääjäässä.com-kauppa

Myrskyisä elokuu — trombi kävi kylällä Read More »

Heinäkuu takana

/ / Paikat / Matkailu, Imatra, Päiväkirjaa / Kommentoi

Heinäkuu on käsitelty ja elokuu on melkein puolessa välissä, ja minusta tuntuu siltä, että kaikki on vieläkin ihan kesken. En ole omasta mielestäni saanut tehtyä oikein mitään, vaikkakaan se ei pidä paikkaansa. En ole tännekään kirjoitellut kuin viimeeksi kuukausi sitten. Mutta, pitää antaa itselle armoa. Tällä hetkellä kirjoittelua hankaloittaa ranneoireet, jotka ovat olleet miltei koko kesän läsnä. Pari viikkoa sitten oikean käden jänteet tulehtuivat, ja en voinut oikeastaan tehdä mitään kokonaiseen viikkoon. Siihen vaivaan kun ei auta mikään muu kuin lepo (ja lääkitys).

Että, yritäs tässä nyt sitten lepäillä kun tekeillä on uusi verkkokauppa ja muutama käsityöprojekti! Myrkkyä se on ranteille tämä kirjoittaminenkin, mutta tuntuu siltä, että tämäkin on vaan pakko tehdä. Enkä tiedä mitä tästä tulee, kun huomasin muutama päivä sitten, että tietokoneeltani oli hävinnyt yksi blogille varattu kansio, joka oli täynnä blogiin tarkoitettuja kuvia. Kyllä se siinä viikko sitten vielä oli. Nyt ei enää ollut.

Pidin viime yönä varmuuden vuoksi läppärin ja hiiren kävelymatkan päässä, etten vahingossakaan koske niihin. Punainen lanka on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Eilinen meni kuvien etsinnässä. Onneksi en ollut poistanut niitä vielä puhelimesta, jolla olen kuvat ottanut.

Heinäkuun matkailut

Enhän minä varsinaisesti matkaile missään, mutta tuli käytyä taas uudessa paikassa, joka on tässä aivan lähettyvillä. Sain tuttavan kylään, ja hän halusi käydä katsomassa Hiitolanjokea. Suunnistimme siis sinne. Tarkalleen ottaen kävimme katsomassa Ritakoskea, joka on yksi Hiitolanjoen koskista. Se on aivan 6-tien vieressä, ja siihen oli helppo mennä.

Paikka oli todella seesteinen. En oikeastaan osannut odottaa mitään. Meillä kun virtaa Vuoksi paikkakunnan läpi, niin se on hieman erityyppinen joki, kuin tämä missä käytiin. Vuoksea on jopa luultu järveksi, kun se on aika leveä paikoittain, tai varsinkin tässä Imatran kohdilla. Hiitolanjoki vaikutti matalalta, jopa sellaiselta jossa voisi kahlata. Vesi virtasi hitaasti muualla paitsi kosken kohdalla. Rannalla vedessä oli paljon elämää. Vesikirput olivat valloittaneet vesikasvien ympärystät ja neidonkorennot lentelivät ees taas. Pari kalastajaakin oli saapunut paikalle vetämään verkkoja.

Kun lähdimme takaisin Imatraa kohti, kävimme vielä piipahtamassa Rautjärven kirkon raunioilla. Näky oli lohduton, mutta kuitenkin vähän toiveikas. Kirkko tuhopoltettiin perustuksiin asti jouluaamuna 2022.

Rautjärven kirkon rauniot on nykyään ihan nähtävyyskohde, mikä itseäni hieman oudostuttaa. Kirkkoa olisi paljon mukavampi käydä katsomassa kun se olisi vielä siinä paikallaan. Kirkon palossa oli kuolla aika paljon ihmisiä, jotka kuitenkin pelastautuivat sisältä pois. Aluksi epäiltiin, että kyseessä olisi ollut jopa murhapoltto. Ihan järkyttävä ajatus! Noh, todisteita asiasta ei ole kuitenkaan saatu.

Raunioiden perustusten vieressä on vieläkin hiiltyneitä puupalasia. Aika jotenkin pysähtyi kun raunioita katseli. Lohduttavaa tässä kuitenkin oli se tieto, ettei kellekään käynyt mitään, ja kirkon paikalle on annettu kasvaa kaunis nurmikko. Kirkon risti on varmaankin jätetty pystyyn alttarin kohdalle. Jos joku tietää tästä jotain enemmän, niin oikaiskoon kertomaani.

Lohduttavaa oli myös huomata, että alueen ulkopuolella hääri rakennuskoneistoa. Tarkistin Wikipediasta, niin järven läheisyyteen ollaan rakentamassa uutta kirkkoa. Elämä jatkuu siis.

Kotiin tultaessa kävimme haukkaamassa Lohelassa pehmikset, ja noutamassa Alppimajasta pizzat. Alppimaja onkin tänään viimeistä päivää auki nykyisessä paikassaan, koska se joutuu muuttamaan uusiin tiloihin. En tiedä milloinka se aukeaa, mutta täytyy hakea sitten pizzaa heti kun se on mahdollista. Ne ovat todella hyviä.

On minulla ihania tuttavia! Ja tasapuolisuuden vuoksihan kutsun myös ystäviäni tuttaviksi, koska olisi aika epäreilua alkaa luokittelemaan täällä blogissa julkisesti, ketkä ovat ystäviä, tuttuja tai kavereita. Kaikki ovat siis tuttavia. Joka tapauksessa, eräällä tuttavapariskunnalla on tapana laittaa minulle postikortteja omilta reissuiltaan, ja sain tälläkin kertaa pari korttia heidän Kreikan matkaltaan. Arvostan!

Kun tuttavani oli lähtenyt vierailulta kotiin, kävin hakemassa pari päivää sen jälkeen serkkuni juna-asemalta. Loppu heinäkuu menikin sitten nopeasti. Serkkuni viihtyi luonani kokonaisen viikon. Hän myös auttoi minua joissakin asioissa. Olin pitkään pohtinut mitä aikoisin tehdä parvekkeella olevalle puusohvalle. Päätin myydä sen pois. Serkun kanssa siivoskeltiin sitten parveketta edes johonkin pisteeseen. Onhan tuo vielä ihan kauheassa kunnossa. Ehdinköhän saamaan sen tänä kesänä edes siivottua? Heinäkuussa olisi ollut niin kiva istuskella parvekkeella ja vaikka neuloa. Nyt neulon sisällä silmät turvoksissa. Noh, semmosta se välillä on.

Olen varmaankin jossain vaiheessa maininnut, että keittiössäni olevan lieden uuniluukku ei aukea enää. Sain vihdoinkin itseäni niskasta kiinni (serkun painostamana) soittaa huoltomiehelle, ja pyytää korjausta. Hän tulikin todella nopeasti paikalle tarkistamaan asiaa, ja totesi, että tarvitsen kokonaan uuden lieden. Sähkärit tulivatkin asentamaan sen jo samalla viikolla. On se nyt komea, ja vieläkin puhdas! Laitoin sinne heti alkukäsittelyn jälkeen meille pellillisen ranskalaisia paistumaan.

Kävin itse asiassa miettimään, mitähän minulla on ollut todo-listalla heinäkuulle. Pitihän se tarkistaa blogista. Eihän näitä muutoin muistaisi mitenkään. Kerroin 8.7. artikkelissani Kammottava TODO-lista asioista, jotka oli tarkoitus tehdä heinäkuussa. Arvatkaas monta asiaa siitä on tehtynä? No, en pessyt tuuletusikkunoita ja viritellyt niihin suodatinkankaita, en ole sahannut kelottunutta puupalaa töllön yläpuolelta, en ole vienyt paljua alakertaan, en ole pessyt parvekkeen ikkunoita, en siirtänyt puusohvaa parvekekaiteen eteen enkä ole viritellyt mitään valoja parvekkeelle. Ei siinä listalla muuta sitten ollutkaan. En siis tehnyt yhtään asiaa jota olin siihen todo-listaan laittanut. En tiedä itkeäkö vai nauraa… nauretaan nyt aluksi asialle kumminkin!

Sen sijaan tein muita asioita. Möin parvekkeelle hankalasti sijoitettavan puusohvan pois, siistin olohuonetta, sain erästä neulomisprojektia huomattavasti eteenpäin, lahjoitin kassillisen kirjoja pois ja olen lahjoittanut muutakin tavaraa pois asunnostani jaloista pyörimästä. Roskiakin on saatu pois kämpästä vaikka kuinka paljon ja pyykkiä on pesty. Jotain siis tehtynä. Ja jos jotain neuletta alkaa väsäämään, voi olla varma, että siihen saa aikansa kulumaan. Heinäkuu oli loppujen lopuksi aika lämmin, ja lämpötilan hipoessa kolmeakymmentä astetta, ei paljon huvittanut mitään siivousprojektia aloittaa. Ne saivat jäädä.

Mutta nyt on elokuu ja kesä jatkuu. Tällä hetkellä sataa vettä ja välillä vähän ukkostaakin. Jospa ehtisin kirjoitella tänne useammin. Tälle kuulle on ihan kauheita työprojekteja tiedossa. On uuden verkkokaupan avaaminen ja hirveä säätäminen firman tilien kanssa ja ne alvit. Voi hitto sentään. Noh, ei tuossa nyt omalla kohdalla ole ihan niin järkyttäviä muutoksia tiedossa, lähinnä pelkkää säätämistä vaan. Kerron elokuun projekteista sitten myöhemmin lisää. Nyt ei muuta kun hyvää viikonlopun jatkoa ja nautitaan vielä kesästä!

  

Voit myös supportata blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja paitoja. Elokuussa voi ihan hyvin vielä pitää T-Paitoja.

Heinäkuu takana Read More »

Mukava viikonloppu takana

/ / Päiväkirjaa, Imatra / Kommentoi

Nyt on ollut sellainen viikonloppu, että niveliä särkee vieläkin! Mukavaa tietenkin oli, mutta tietääpähän taas omia rajojansa paremmin. Lauantaille sattui kaksi tapahtumaa, ja molemmat niistä hieman jännitti etukäteen, että mitä niistä tulee. Paikallinen kyläbaari järjesti taasen The Amazing Kenguru Race-pyöräilytapahtuman ja äidilläni oli sisarusten tapaaminen samana päivänä. Viikonloppu oli siis jotensakin kiireinen.

The Amazing Kenguru Race

Tämä on siis niin kiva juttu, että toivon tälle jatkoa muillekin kesille. Tietysti tämänkin kerran kruunasi loistava kesäsää. Sama oli kyllä viimekin vuonna. (Edellisesta kerrasta voit lukea artikkelista: Puolikas heinäkuu). Tällä kertaa olin toiseksi viimeisellä rastilla.

Sää todellakin helli meitä tänä vuonna. Lämmintäkin oli +27°C eikä tuullut mitenkään erityisesti. Rastin tehtävänä oli rakentaa/loihtia kylpyankalle lautta, jonka päällä se pysyy 60 sekuntia. Oli siis hyvä juttu, ettei tuuli ollut navakkaa. Mistähän lie ankan olisikaan joutunut muuten hakemaan. Kilpailijoilla oli omat ankat mukana. Minulla oli vain testailuja varten oma ankka.

Kävin edellisenä iltana katselemassa hieman paikkoja ettei tule sitten mitään yllätyksiä. Kyllä tämä paikka vaan on niin ihana illallakin. Tästä kuvakulmasta katsottuna lintutorni, jossa käyn useasti, on oikealla puolella. Välissä on jotain 300 metriä rantaviivaa.

Immalanjärven uimaranta, Liete.

Päivälläkin näkymät ovat suhteellisen kohtuulliset! Tämä olikin ainoa kohta mistä saattoi ottaa kuvan. Rannalla oli jonkin verran porukkaa.

Onneksi erään puun takana oli sellainen paikka, johon pääsin auringolta suht suojaan. Virittelin itselleni rantapyyhkeen maahan ja kaivoin esiin kiikarit, jos minulle tulisi odotellessa vaikka tylsää, ja jossain näkyisi vesilintuja. Oli minulla sateenvarjokin mukana, jota aluksi käytin aurinkovarjona. Jossain vaiheessa tuuli kääntyi sellaiseen suuntaan, että se nappasi varjon mukaansa. Aurinko oli jo kääntynyt puun taakse, eikä sen säteet enää osuneet minuun oksien välistä. Laitoin varjon kasaan.

Rastit olivat seuraavissa paikoissa:

  • 1. Bar Kenguru
  • 2. Itä-Siitolan koulu
  • 3. Hiljan Piha
  • 4. Kuluma Pub
  • 5. Imatrankoski Impi-patsas
  • 6. Veteraanipuisto
  • 7. Mutterinranta
  • 8. Patruuna Pub
  • 9. Vuoksenniskan koulu
  • 10. Immalan Lietteen ranta (minä olin täällä)
  • 11. Bar Kenguru

Asettelin itseni joksikin aikaa rantapyyhkeen päälle kun odottelin ensimmäistä joukkuetta paikalle. Maassa istuskelusta ei tullut sitten yhtään mitään. Mietin tovin, että mitähän hittoa minulle on oikein tapahtunut, kun enää pysty maassa istuskelemaan. Päädyin sellaiseen tulokseen, että minusta on tullut vanha romu, ja nousin maan tasosta jaloilleni seisoskelemaan loppuajaksi. En uskaltanut enää mennä istumaan maahan jossen vaikka pääsisi sieltä ylös, kun joukkue saapuu rastilleni.

Onneksi lähellä ollut penkki oli toisinaan vapaana, ja sain leppuutella jalkojani myös siinä. Terijoensalavien katveessa oli oikein mukavaa olla. Alueella tepasteli myös todella kesynoloisia sorsia. Ne kävivät tarkistamassa olisiko ihmisten kasseissa mitään syötävää. Eräs lapsi tokaisi, kun sorsat menivät lähelle, että saako hän viedä sellaisen kotiin lemmikiksi. Vanhempansa vaan totesivat hieman naurahtaen, että ei se oikein käy kun heillä oli jo entuudestaan jotain lemmikkejä.

Kun viimeinen pari oli käynyt rastillani, oli aika kerätä kimpsut ja kampsut ja painella baarille. Kaikki olivatkin jo paikalla, ja palkintojen jako oli käynnissä. Voittajiksi selviytyivät tällä kertaa Sini ja Loiro (keskellä ylhäällä). Lipaisin kitusiini yhden lonkeron ja painelin vanhemmilleni sukulaisia tapaamaan.

Viikonloppuna vietettiin The Amazing Kenguru Race 2024

Sukulaisten tapaaminen oli tämän kisan jälkeen, ja siitä en ottanut kuvia. Oli kuitenkin todella ihanaa nähdä heitä! Emme tapaa kovinkaan usein, koska äitini sisaret asuvat toisilla paikkakunnilla. Eno asuu Porvoossa, toinen eno Lahdessa ja täti asuu Tampereella. Yksi sisarista jäi tulematta kun alkaa ikä jo painaa niin paljon. Yksi on lisäksi vielä mennyt paremmille maille, mutta hänen poikansa, eli minun serkkuni, tuli omien lastensa kanssa paikalle. Eli mukavaa oli. Grillailtiin illemmalla ja otettiin parit juomat. Olin kotona jo puoliltaöin.

Mutta aloitetaas tämä viikko nyt tästä tiistaista. Odottelen kun tuttavani saapuu parin tunnin päästä kyläilemään. Meilläkin on tarkoitus käväistä vähän paikkoja tutkimassa, niin ehkäpä seuraavassa artikkelissani on sitten jotain taas kerrottavaa. Eli hyvää alkanutta viikkoa! Tulevana viikonloppuna seuraani liittyy serkku, joka tulee lomailemaan luokseni.

  

Voit myös supportata blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupastani itseni suunnittelemia kivoja paitoja.

Mukava viikonloppu takana Read More »

Kammottava TODO-lista

/ / Piha / Puutarha / Parveke, Päiväkirjaa, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi

En tiedä onko mitään järkeä tehdä pitkiä TODO-listoja, mutta minusta alkaa tuntua siltä, ettei oma listani lyhene sitten millään. Joillekin ihmisille se toimii ja toisille ei. En ole varma kumpaan ryhmään kuulun. Toisaalta on ihan mukavaa kun on kirjoitellut ylös mitä projekteja on tarkoitus tehdä ja mitkä projektit ovat kesken tai tehtynä, koska pääni vaikuttaa olevan ehtymätön ideakasa, ja asiat vaan unohtuu jollei niitä kirjaa ylös.

Saatan juurikin kuulua siihen joukkoon ihmisiä, joiden ei pitäisi missään tapauksessa katsella remontti- tai sisustusohjelmia. Aina saa jotakin kätevää päähänsä, ja sitten eikun kaikki kämpässä taas mullin mallin. Nyt vaan päätin viime jouluna, että saa riittää. Olen lähinnä miettinyt sellaisia asioita, mitenkä saisin kaiken tämän romppeen laitettua piiloon, kun en kuitenkaan halua ihan kaikesta luopua. Kaikki turha tavara saa toki lähteä, mutta hankin esimerkiksi kolme ihanaa sisustustaulua viime vuoden lopulla. Enhän minä nyt niitä pois heitä, vaan ne pitäisi laittaa seinälle. Ja arvatkaas mitä? Ne ovat nyt vihdoinkin seinällä! Rasti ruutuun siis.

En asetellut kuvaa varten mitään tavaroita pois tai paikoilleen. Näillä mennään.

Virittelin television kanssa samalle seinustalle suurehkon peilin, joka minulla ei aikaisemmin ole ollut roikkumassa seinällä, vaan se makasi aina jonkin hyllyn päällä. En ollut löytänyt sille sopivaa paikkaa, kunnes nyt hoksasin, että seinältä löytyi valmiiksi porattu reikä, johon saisi ruuvattua koukun tukevasti kiinni. Peili on kuitenkin niin painava, ettei sitä voi muovisilla taulukoukuilla ripustaa seinälle. Kylläpäs se olikin pölyinen kun oli tuossa lattialla sohvan päädyssä odotellut puolisen vuotta. Tämän eteenhän tulee sitten tekokuusi jossain vaiheessa.

TODO-listalla ikuisesti parveke?

Sain vihdoinkin pestyä parvekkeen kaiteen ja viriteltyä harjateräsritilät takaisin paikoilleen. Nyt kehtaa ottaa kuvan maissistakin, joka on kasvanut taas kymmenisen senttiä viikon takaisesta. Taas yksi projekti TODO-listalla vähemmän. Jätin tarkoituksella kaiteen alalaitoihin kiinnittämättä kissaverkot. Ne voi laittaa sitten nippusiteillä kiinni jos, ja kun kissat tulevat hoitoon. Olen myös siirtänyt puupanelit perimmäisen reunaman eteen (harjateräsverkon taakse). Siihen saa sitten vaikka ruuvata jotain kiinni. Panelit olivat aikaisemmin parvekkeella keskimmäisen reunan edessä. Jos innostusta riittää, maalaan ne valkoisiksi.

Käytin sunnuntaina parisen tuntia parvekkeen laittamiseen. Se on vielä totaalisen sekaisin, mutta sain nyt viriteltyä pavilijongin seinän niin kuin olin sen ajatellutkin. Olin jostain syystä jättänyt seinämän keskelle vekin, joka lyhensi pavilijongin seinämää noin 30 senttimetrillä. Se oli onneksi vain hakaneuloilla viritetty, niin sen sai helposti aukaistua.

Tietysti seinämä jäisi todella löysälle jollen jatkaisi runkoa jotenkin. Minullahan on rungon putkia vielä jäljellä, ja sahailin niistä sopivan pätkän päätyyn, ja sain seinämän suoristettua. Samalla se leveni sillä 30 senttimetrillä. Nyt puusohvaa voi alkaa pikkuhiljaa siirtämään paikoilleen ja se tuskin enää noin leveän seinämän edessä kastuu. Viritin seinämän eteen ristiin rastiin myös pyykkinarun ettei tuuli riepottelisi sitä niin paljon. Koko virittelyn ajan satoi vettä enkä kastunut siitäkään huolimatta. Taitaa siis olla hyvä idea tämä!

Mutta, sekaisinhan tuo parveke vielä on! Siirsin kaikki tavarat puusohvan päälle ja sen eteen, että saan viriteltyä pavilijongin seinämän paikoilleen ilman, että minun tarvitsee koko ajan siirrellä jotain tieltä pois tai kompastella kamoihin. Nyt vaan suunnittelemaan missä järjestyksessä tavaroita alkaa siirtämään paikoilleen, että kaikki loput hommat listalta saisi tehtyä jouhevasti ja satuttamatta itseään.

Ruuvit järjestykseen

Jos kämppä on sekaisin ulkoa päin, niin on tämä kämppä sekaisin laatikoiden sisältäkin. Miten helkutissa tällaisen laatikon saisi pysymään järjestyksessä?

Tehtävien listalta löytyy laatikoiden siivous
Työkaluja sikin sokin laatikossa. TODO-listalta pois a.s.a.p!

Minua on pidempään harmittanut, että ruuvit ovat sellaisissa rasioissa, mitkä eivät oikein kestä käsittelyä. Ne halkeilevat kun niistä ottaa kiinni. Käytin ruuvien säilytykseen aikoinaan hankittujen pumpulipuikkojen ostorasioita, ja niitä ei enää muovisina saa. Piti keksiä jokin muu kestävämpi ratkaisu.

Pumpulipuikkojen muovirasia ei kestä muodossaan.
Muovirasia vääntyy kun siitä nappaa kiinni. Ruuvit ovat painavia.

Tykkään pitää ruuvit järjestyksessä, koska käytän niitä projekteissani paljon. Olen ruuvailemassa milloin mitäkin, ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin etsiä isosta rasiasta tietyn kokoista ruuvia. Siinä menee sormet verille ja tuskin löytyy oikeaa kokoakaan. Sitä paitsi, haluan olla perillä siitä minkä kokoisia ruuveja minulta löytyy, ettei niitä sitten ostele turhan päiten lisää. Vielä ärsyttävämpää on, kun aloittaa jonkun projektin ja tarvittavia välineitä ei ole, tai niitä ei löydy. Voi olla, että silloin palaa hermo.

TODO-listalla on ruuvien uudelleen järjesteleminen

Hommasin Tavaratalo Mainiosta ruuveja varten pakasterasioita, jotka voi pinota päällekkäin ja kestävät käsittelyä. Miksi en ole aikaisemmin tätä keksinyt? Noh, varmaankin siitä syystä, että olen halunnut kierrättää muoviset laatikot, jota niistä pumpulipuikoista jäi jäljelle. Tuntui jotenkin luontevalta säilyttää niissä vaikkapa ruuveja. Mutta kun ne alkoivat nyt sitten halkeilemaan… kaikella on aikansa! Heitin äkkiä vanhat ruuvilaatikot jätteisiin, etten vaan ota niitä muualla käyttöön. Pitää vielä tehdä uusille ruuvirasioille tunnistelaput mitä missäkin on.

Ruuvit on lajiteltu laatikoihin koon perusteella. Jokaiselle ruuvin koolle on oma rasia.

Päätin samalla järjestellä työkaluja uudelleen, varsinkin tuon edellä nähdyn laatikon sisällön. Työkalut ovat tällä hetkellä sijoiteltuina vähän sinne sun tänne, ja muun muassa ruuvimeisselit ovat hajautettuna ties missä säilytyspaikoissa. Olisi hyvä jos ne saisi samaan paikkaan. Tietysti sotkua tulee taas, mutta niiden paikka on sitten jotenkin loogisempi. Asialla ei kuitenkaan ole tulipalokiire.

Olohuoneessa oleva peltinen lipasto ja TV:n alla oleva kaappi näyttävät nimittäin työkalujen säilytyspaikoilta. Eikös niitä peltikaappeja juurikin ole jossain korjaamoilla? Noh, oma hieman sirompi yhdistelmä on olohuoneessa, niin laitan työkaluni sitten siihen lipastoon. Pitää kyllä keksiä mihinkä lipastossa olevat tavarat laitan. Varmaankin siihen tyhjennettyyn laatikkoon mistä otin työkalujakin pois.

Yksi juttu TODO-listalta olisi pitänyt tehdä jo keväällä lumien sulettua, koska olen siitepölyallergikko. Olen hommannut SINI-tuotteen suodatinkangasta tuuletusikkunaan. Aion viritellä kankaat vielä ainakin makuuhuoneen ikkunaan, koska se on aina auki kesällä, ja keittiön ikkunaan, joka on samalla puolella taloa kuin makuuhuoneen ikkuna. Tämä siksi, koska kyseisellä puolella taloa kulkee suht lähellä junarata. Lisäksi olisi kiva pitää ikkunoita auki jo keväällä kun kelit lämpenevät. En voi pitää ikkunoita auki allergioideni takia. Tämä projekti siis listalta heti pois.

Tuuletusikkunan väliin tulee suodatinkangas

Laitanpa tähän osan TODO-listaa mitä on tarkoitus tehdä tässä niin nopsaan kuin mahdollista. Pitää kuitenkin antaa itselle jonkin verran armoa, eli lista on realistinen. Tulevana viikonloppuna on sukulaisten tapaaminen sekä Amazing Race paikallisen lempparibaarin järjestämänä. Olin siinä osallisena yhdellä rastilla viime kesänä, ja se oli todella kivaa. Isälläni on syntymäpäivä samana päivänä ja kakku hänelle plus vieraille on tulossa. Olen myös lupautunut kokkaamaan vieraille keiton.

Amazin Race Bar Kengurun järkkäämänä 2023, Lättälässä.

TODO-lista heinäkuulle

  • Tuuletusikkunoiden pesu ja suodatinkankaat (työhuone, keittiö, makkari)
  • Sahaa kelottunut kepakko lyhyemmäksi, että se mahtuu telkkarin yläpuolelle
  • Palju alakertaan (kyllä – tämä on päätetty)
  • Pese parvekkeen ikkunat
  • Puusohva kaiteen eteen, tuoli takaosaan. Tee istuinalue tuolin kanssa että voi olla illalla partsilla istuksimassa
  • Viritä parvekkeelle valot

Eiköhän tässä ollut näitä sepityksiä taas ihan tarpeeksi. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se sanotaankaan. Nyt kun on suunniteltu hyvin niin seuraavaksi tehdään. Listaa lyhyemmäksi kesän loppuun mennessä ja oikein kunnolla!

Ei tässä muuta tällä kertaa kun hyvää viikon alkua ja erittäin nautinnollista kesän jatkumoa. Minunkin toimintaani voi kannattaa vaikkapa hankkimalla itselle suloinen norppa-aiheinen T-paita. Voit laittaa vaikkapa viestiä niin voidaan sopia kaupat. Minulla on vino pino kivan värisiä T-paitoja varastossa, joista paitoja voi valmistaa, mutta niitä on todella hankala tehdä valmiiksi tuotteiksi. Eli, jos haluat vaikkapa oranssin paidan, niin aika suurella todennäköisyydellä se onnistuu. Ota vaan rohkeasti yhteyttä jos haluat ihanan norppapaidan

Myyn toiminimellä T-paitoja! Katso myös T-MAFIA -verkkokauppa.
  

Kammottava TODO-lista Read More »

Scroll to Top