Lokakuu oli alkaa touhukkaasti, mutta melkein heti piti pysähtyä, ja pistää aloitetut projektit jäihin. Sain nimittäin jonkun flunssan, ja minähän en ole ollut kipeänä tällaisesta flunssasta vuosiin. En tietenkään ole mikään superihminen, kukaan meistä ei ole, mutta ei ole vaan osunut kohdalle mikään kausiflunssa. Olen saanut silti tehtyä joitain pieniä ja kevyitä juttuja, koska kuume ei noussut sellaisiin lukemiin, että olisin täysin vuoteenomana.
Touhusin vielä edellisen artikkelin kirjoittamisen jälkeen tavaroita paikoilleen, kun parvekkeella olevat paprikat oli vaan saatava sisälle. Olin laatinut itselleni todo-listan. Sain kuin sainkin tehtyä tarvittavat asiat, eli siirrettyä puupömpelit keittiöstä pois paprikoiden alta. Puupömpeleissä oli kaksi betonisäkkiä. Tein itselleni selväksi, etten koskaan enää laita 20 kiloa painavia betonisäkkejä tuonkaltaiseen puulaatikkoon, mistä ne pitää nostaa pois!
Askartelubetonit odottavat nyt tuolla keittiössä, että saisin ne säilöön johonkin. Sain nurkkauksesta kaikki kasvit pois olohuoneeseen ja siirrettyä puupömpelit pois paprikoiden alta.
Nostin siis paprikat ja chilin sisälle pakkasyön alta! Sain hoidettua asian, ja nyt ne ovat oleet noin viikon tuolla keittiössä kasvivalon alla. Kasvivalon virittämiseen meni muutama päivä kun oli hieman hutera olo. Olin ehtinyt tulla juuri tuossa välissä kipeäksi. Asioiden suunnitteluunkin meni hetki, kun paprikoiden keskelle tosiaankin tulee vielä hydrotomaatti. Chili oli muutaman päivän eristyksissä keittiön länsi-ikkunalla kun halusin tarkkailla sitä.
Oli suoranainen ihme kun paprikat ja chili olivat ylipäätään hengissä! Olin auttamatta ylikastellut niitä. Ne kasvavat altakasteluruukuissa. Kun toin niitä sisälle, huomasin kuinka vesi hölskyi jokaisen ruukun pohjalla. On meillä ollut muitakin kylmähköjä öitä täällä jo, ja tosiaankin ihmettelen mitenkä ne selvisivät hengissä. Tällä hetkellä kun katselee niitä, niin kukinnot ovat onnistuneet, ja paprikatkin ovat ihan täynnä alkuja. Ehkä tästä vielä jotain tulee.
Kaupunkipuroa katsomassa joka vuosi lokakuun 2. päivä
Aloitin tämän tavan 2021 kun minulla oli vielä Urho-kissa. Kävin tuona vuonna ensimmäistä kertaa ottamassa kaupunkipurolla kuvia. Silloin oli todella syksyinen maisema verrattuna tähän vuoteen. (Katso artikkeli Imatran kaupunkipuro syksyllä, julkaistu 3.10.2021)
Ajankohta on siinä kello 16 hujakoilla, koska valo tulee silloin samasta suunnasta joka kerta. Varsinkin jos aurinko paistaa, ajankohdalla on erittäin suuri merkitys. Nyt ei ollut aurinkoista, niin kuin aikaisempina vuosina on ollut. Näky oli silti henkeä salpaava, vaikka kuva ei anna sille minkäänlaista oikeutta.
Päätin samalla vähän kierrellä Koskipuistossa, kun kerran olin tänne asti raahautunut. Olo ei ollut mikään huippuhyvä, ja olinkin aikeissa lähteä lammikon kuvan ottamisen jälkeen heti pois. Päätin silti hieman katsella… menin lammen ääreen ja siellähän oli rapuja! Sain napattua yhdestä kuvankin.
Ihmettelin aikani rapuja ja jatkoin matkaa padolle päin. Matkan varrella on Tukinuittajat-patsas, josta minulla ei ollut vielä kuvaa. Edellisellä kerralla sen takana olevassa puussa ei ollut noin paljon lehtiä mitä nyt, ja ne olivat ruskeitakin vielä. Tämän takia purolla käynti taas kannatti. Siellä on luonto joka kerta erilainen. Puro kulkee alaspäin tuon puun takana.
Kävelin padolle, josta ei tällä kertaa laskettu vettä läpi. Olisihan tuosta päässyt alemmaksikin sitä tuijottelemaan, mutta en jaksanut lähteä raahautumaan alemmalle kävelyväylälle. Alkoi olla jo hieman heikko olo. Päätin lähteä kotiin päin, mutta yritin vielä kiivetä sillan kupeessa olevat rappuset, ja napata kuvat sillalta.
Nyt olin valmis lähtemään kotiin päin. Auto oli parkkeerattu sadan metrin päähän pienelle parkkipaikalle.
Ajelin takaisin kotia päin Vuoksen vartta pitkin. Vuoksi oli aika tyyni ja sen rannalla olevat puut heijastuivat kauniisti veteen. En pysähtynyt ottamaan kuvia, koska olin jo aika uuvuksissa. Mutta jostain syystä halusin vielä poiketa lintutornille, ennen kuin menen kotiin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, kun olin käynyt siellä.
Lintutornilla oli rauhallista ja hiljaista. Olen jo oppinut suodattamaan muutaman sadan metrin päässä kulkevan moottoritien äänet pois korvistani ja kuulen pelkät luonnonäänet. Onkohan tämä sitten sitä valikoivaa kuuloa? Jos on, niin tässä kohtaa se on ainakin hyötykäytössä. Ihmettelin, kun muuttolintuja ei näkynyt yhtään. Nyt oli vasta lokakuun ensimmäiset päivät, ja hanhet ovat juuri nyt muuttomatkalla. Missä ne ovat?
Maisemat muuttuvat. Syksy alkaa näkyä tornin ympärillä lakastuvasta ruovikosta. Se on täynnä osmankäämiä ja jotain ruokokasvia. Ruovikko on kellastunut kuukaudessa jo kokonaan. Viimeeksi kun kävin täällä, rannassa oleva ruovikko oli vielä vihertävää. Lähdin kotiin.
Olin jotenkin todella uupunut, koska en ilmeisesti tajunnut tulevani näinkin kipeäksi. Lähdin etsimään paikallisesta virvoitusjuomaliikkeestä itselleni kuuman kaakaon sekaan jotain rohtoa, ja painelin sitten vasta kotiin.
Lepäilin parisen päivää enkä tehnyt mitään muuta kun jotain tarvittavia asioita. Pari tavaraa sieltä täältä siirsin – tein sen mitä jaksoin. Tuntui siltä, että kaikki projektit jäivät kesken. Olin esimerkiksi laittamassa kesävaatteita pois talvisäilöön. Ne on tarkoitus laittaa vaatehuoneeseen kestokasseihin. Jätän hyllyille vain ne vaatteet, joita käyttäisin talvella. En käytä lyhythihaisia printtipaitoja talvella, koska niiden päälle tulee yleensä jokin huppari tai jotain muuta. Eikä ole järkeä käyttää niitä koko ajan, ja pestä myös koko ajan. Printit kuluvat.
Pyykkien pesu jäi myös kesken. Osa kesävaatteista on vieläkin pesemättä ja edellisellä viikolla pesdyt vaatteet roikkuvat kuivatustelineellä. Onneksi pesin myös peiton edellisellä viikolla, niin nyt minulla on ollut puhdas peitto sairastellessa. Sehän pitää tietysti sitten pestä vielä uudelleen kunhan tervehdyn. Eli senkin homman joutuu tekemään lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Pyykkiä tulee koko ajan myös lisää kun heräilen yöllä hikilätäköstä. Pakkohan se on vaihtaa yöllä yöpaitaa, kun ei viitsi märässä paidassa nukkua.
Aktivoiduin myymään joitain ylimääräisiä vaatteita Vinted-kauppapaikassa. Tämäkin projekti jäi kesken. En jaksa kuvata ja mittailla vaatteita juuri nyt. Onneksi sain otettua parvekkeen ovien välistä ötökkäverhon pois, niin saan sisemmän oven nyt kiinni. Ei tule sitten kylmää ilmaa ulkoa asuntoon, kun eristetty väliovi on kiinni. Kuvaan niitä vaatteitakin saman oven takana tiilitapettia vasten, eli siinäkin mielessä oli hyvä juttu, että oven saa nyt kokonaan kiinni.
Otin sunnuntaina parvekkeelta pavilijongin seinämän alas. Se on nyt vielä mytyssä tuolilla pitsiverhon kanssa, kunnes saan sen pesuun. Yritän pestä ne lähipäivien aikana. Olen pikkuhiljaa siirrellyt tavaroita parvekkeella talviteloille. Vielä pitäisi ottaa avomaankurkku ja kirsikkatomaatti alas.
Kun pavilijongin seinän otti alas, valoa alkoi päästä läpi olohuoneeseen asti. Ikkunoista näkee nyt myös syksyistä pihaa. Pidän näistä parvekkeen edessä olevista koivuista, vaikka olenkin allerginen koivulle.
Kiikutin parvekkeelta puupalikat kesän kuluessa kylpyhuoneeseen, joita on tarkoitus pätkiä. Puupalikoita on niin paljon, että pitää ihan miettiä mitä niistä tekee, vai tekeekö mitään. Keksin jo heti pari käyttötarkoitusta, joihin paloja pitää sahata nyt pian. Parit palaset ehdinkin sahata. En halua nyt rehkiä liikaa, etten tule vielä kipeämmäksi. Pari palikkaa sieltä täältä saa riittää. Tarvitsen nyt ensimmäiseksi vinyylilevyjen lokerikolle alustan, jonka aion tehdä puupalikoista. Sahailen puut vessassa suuren roskiksen päällä.
Olen sairastelun lomassa neulonut itselleni villasukkia, kun pitää saada jotkut ohuemmat villasukat, jotka mahtuvat kenkään sisälle. Teen niitä pikkuhiljaa ettei tule mitään tenniskyynärpäitä tai muita vastaavia ongelmia. Olen erityisen herkkä saamaan jänteisiin tulehduksia. Eli, etenen nyt todellakin rauhallisesti.
Tiistaina lokakuun 7. päivä oli pitkästä aikaa superkuu. Päätin käydä sitä katsomassa. Se nousi niin nopeasti, ettei siinä ollut miltei mitään katsomista. Yläpuolella odotteli pilviverho, eli sinne se paineli sen taakse. Ei nyt ihan niin paljon ketuttanut kuin se verikuu, mutta vähän kuitenkin. Istuin hetken penkillä katselemassa järvelle kunnes lähdin kotiin. Kohta tulisi jo pimeää ja kuu tosiaan meni pilvien taakse.
Tällainen viikko tällä kertaa. Jos koet tarvitsevasi villasukkia talveksi, otahan rohkeasti yhteyttä. Teen myyntiin sukkia silloin tällöin, ja olisi mahdollisuus neuloa muutamat sukat ennen joulua. En minä ammattilainen ole, mutta perussuskat kirjoneuleilla onnistuu.
