Heinäkuu on käsitelty ja elokuu on melkein puolessa välissä, ja minusta tuntuu siltä, että kaikki on vieläkin ihan kesken. En ole omasta mielestäni saanut tehtyä oikein mitään, vaikkakaan se ei pidä paikkaansa. En ole tännekään kirjoitellut kuin viimeeksi kuukausi sitten. Mutta, pitää antaa itselle armoa. Tällä hetkellä kirjoittelua hankaloittaa ranneoireet, jotka ovat olleet miltei koko kesän läsnä. Pari viikkoa sitten oikean käden jänteet tulehtuivat, ja en voinut oikeastaan tehdä mitään kokonaiseen viikkoon. Siihen vaivaan kun ei auta mikään muu kuin lepo (ja lääkitys).
Että, yritäs tässä nyt sitten lepäillä kun tekeillä on uusi verkkokauppa ja muutama käsityöprojekti! Myrkkyä se on ranteille tämä kirjoittaminenkin, mutta tuntuu siltä, että tämäkin on vaan pakko tehdä. Enkä tiedä mitä tästä tulee, kun huomasin muutama päivä sitten, että tietokoneeltani oli hävinnyt yksi blogille varattu kansio, joka oli täynnä blogiin tarkoitettuja kuvia. Kyllä se siinä viikko sitten vielä oli. Nyt ei enää ollut.
Pidin viime yönä varmuuden vuoksi läppärin ja hiiren kävelymatkan päässä, etten vahingossakaan koske niihin. Punainen lanka on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Eilinen meni kuvien etsinnässä. Onneksi en ollut poistanut niitä vielä puhelimesta, jolla olen kuvat ottanut.
Heinäkuun matkailut
Enhän minä varsinaisesti matkaile missään, mutta tuli käytyä taas uudessa paikassa, joka on tässä aivan lähettyvillä. Sain tuttavan kylään, ja hän halusi käydä katsomassa Hiitolanjokea. Suunnistimme siis sinne. Tarkalleen ottaen kävimme katsomassa Ritakoskea, joka on yksi Hiitolanjoen koskista. Se on aivan 6-tien vieressä, ja siihen oli helppo mennä.
Paikka oli todella seesteinen. En oikeastaan osannut odottaa mitään. Meillä kun virtaa Vuoksi paikkakunnan läpi, niin se on hieman erityyppinen joki, kuin tämä missä käytiin. Vuoksea on jopa luultu järveksi, kun se on aika leveä paikoittain, tai varsinkin tässä Imatran kohdilla. Hiitolanjoki vaikutti matalalta, jopa sellaiselta jossa voisi kahlata. Vesi virtasi hitaasti muualla paitsi kosken kohdalla. Rannalla vedessä oli paljon elämää. Vesikirput olivat valloittaneet vesikasvien ympärystät ja neidonkorennot lentelivät ees taas. Pari kalastajaakin oli saapunut paikalle vetämään verkkoja.
Kun lähdimme takaisin Imatraa kohti, kävimme vielä piipahtamassa Rautjärven kirkon raunioilla. Näky oli lohduton, mutta kuitenkin vähän toiveikas. Kirkko tuhopoltettiin perustuksiin asti jouluaamuna 2022.
Rautjärven kirkon rauniot on nykyään ihan nähtävyyskohde, mikä itseäni hieman oudostuttaa. Kirkkoa olisi paljon mukavampi käydä katsomassa kun se olisi vielä siinä paikallaan. Kirkon palossa oli kuolla aika paljon ihmisiä, jotka kuitenkin pelastautuivat sisältä pois. Aluksi epäiltiin, että kyseessä olisi ollut jopa murhapoltto. Ihan järkyttävä ajatus! Noh, todisteita asiasta ei ole kuitenkaan saatu.
Raunioiden perustusten vieressä on vieläkin hiiltyneitä puupalasia. Aika jotenkin pysähtyi kun raunioita katseli. Lohduttavaa tässä kuitenkin oli se tieto, ettei kellekään käynyt mitään, ja kirkon paikalle on annettu kasvaa kaunis nurmikko. Kirkon risti on varmaankin jätetty pystyyn alttarin kohdalle. Jos joku tietää tästä jotain enemmän, niin oikaiskoon kertomaani.
Lohduttavaa oli myös huomata, että alueen ulkopuolella hääri rakennuskoneistoa. Tarkistin Wikipediasta, niin järven läheisyyteen ollaan rakentamassa uutta kirkkoa. Elämä jatkuu siis.
Kotiin tultaessa kävimme haukkaamassa Lohelassa pehmikset, ja noutamassa Alppimajasta pizzat. Alppimaja onkin tänään viimeistä päivää auki nykyisessä paikassaan, koska se joutuu muuttamaan uusiin tiloihin. En tiedä milloinka se aukeaa, mutta täytyy hakea sitten pizzaa heti kun se on mahdollista. Ne ovat todella hyviä.
On minulla ihania tuttavia! Ja tasapuolisuuden vuoksihan kutsun myös ystäviäni tuttaviksi, koska olisi aika epäreilua alkaa luokittelemaan täällä blogissa julkisesti, ketkä ovat ystäviä, tuttuja tai kavereita. Kaikki ovat siis tuttavia. Joka tapauksessa, eräällä tuttavapariskunnalla on tapana laittaa minulle postikortteja omilta reissuiltaan, ja sain tälläkin kertaa pari korttia heidän Kreikan matkaltaan. Arvostan!
Kun tuttavani oli lähtenyt vierailulta kotiin, kävin hakemassa pari päivää sen jälkeen serkkuni juna-asemalta. Loppu heinäkuu menikin sitten nopeasti. Serkkuni viihtyi luonani kokonaisen viikon. Hän myös auttoi minua joissakin asioissa. Olin pitkään pohtinut mitä aikoisin tehdä parvekkeella olevalle puusohvalle. Päätin myydä sen pois. Serkun kanssa siivoskeltiin sitten parveketta edes johonkin pisteeseen. Onhan tuo vielä ihan kauheassa kunnossa. Ehdinköhän saamaan sen tänä kesänä edes siivottua? Heinäkuussa olisi ollut niin kiva istuskella parvekkeella ja vaikka neuloa. Nyt neulon sisällä silmät turvoksissa. Noh, semmosta se välillä on.
Olen varmaankin jossain vaiheessa maininnut, että keittiössäni olevan lieden uuniluukku ei aukea enää. Sain vihdoinkin itseäni niskasta kiinni (serkun painostamana) soittaa huoltomiehelle, ja pyytää korjausta. Hän tulikin todella nopeasti paikalle tarkistamaan asiaa, ja totesi, että tarvitsen kokonaan uuden lieden. Sähkärit tulivatkin asentamaan sen jo samalla viikolla. On se nyt komea, ja vieläkin puhdas! Laitoin sinne heti alkukäsittelyn jälkeen meille pellillisen ranskalaisia paistumaan.
Kävin itse asiassa miettimään, mitähän minulla on ollut todo-listalla heinäkuulle. Pitihän se tarkistaa blogista. Eihän näitä muutoin muistaisi mitenkään. Kerroin 8.7. artikkelissani Kammottava TODO-lista asioista, jotka oli tarkoitus tehdä heinäkuussa. Arvatkaas monta asiaa siitä on tehtynä? No, en pessyt tuuletusikkunoita ja viritellyt niihin suodatinkankaita, en ole sahannut kelottunutta puupalaa töllön yläpuolelta, en ole vienyt paljua alakertaan, en ole pessyt parvekkeen ikkunoita, en siirtänyt puusohvaa parvekekaiteen eteen enkä ole viritellyt mitään valoja parvekkeelle. Ei siinä listalla muuta sitten ollutkaan. En siis tehnyt yhtään asiaa jota olin siihen todo-listaan laittanut. En tiedä itkeäkö vai nauraa… nauretaan nyt aluksi asialle kumminkin!
Sen sijaan tein muita asioita. Möin parvekkeelle hankalasti sijoitettavan puusohvan pois, siistin olohuonetta, sain erästä neulomisprojektia huomattavasti eteenpäin, lahjoitin kassillisen kirjoja pois ja olen lahjoittanut muutakin tavaraa pois asunnostani jaloista pyörimästä. Roskiakin on saatu pois kämpästä vaikka kuinka paljon ja pyykkiä on pesty. Jotain siis tehtynä. Ja jos jotain neuletta alkaa väsäämään, voi olla varma, että siihen saa aikansa kulumaan. Heinäkuu oli loppujen lopuksi aika lämmin, ja lämpötilan hipoessa kolmeakymmentä astetta, ei paljon huvittanut mitään siivousprojektia aloittaa. Ne saivat jäädä.
Mutta nyt on elokuu ja kesä jatkuu. Tällä hetkellä sataa vettä ja välillä vähän ukkostaakin. Jospa ehtisin kirjoitella tänne useammin. Tälle kuulle on ihan kauheita työprojekteja tiedossa. On uuden verkkokaupan avaaminen ja hirveä säätäminen firman tilien kanssa ja ne alvit. Voi hitto sentään. Noh, ei tuossa nyt omalla kohdalla ole ihan niin järkyttäviä muutoksia tiedossa, lähinnä pelkkää säätämistä vaan. Kerron elokuun projekteista sitten myöhemmin lisää. Nyt ei muuta kun hyvää viikonlopun jatkoa ja nautitaan vielä kesästä!
Voit myös supportata blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja paitoja. Elokuussa voi ihan hyvin vielä pitää T-Paitoja.
