Tänään on syksyn ensimmäinen päivä, vaikka se edellisen mielipiteeni mukaan alkaakin aina syyskuun ensimmäisestä päivästä. Näen ensimmäistä kertaa, kun pihakoivujen lehdet ovat kellastuneita, tai ainakin osa lehdistä on. Puut ovat kuitenkin vielä suht vihreitä.
Syksyn 2025 spektaakkeli – täydellinen kuunpimennys
Kulunut viikko on ollut ihmetyksiä täynnä. Viikko sitten, 7.9.2025 sunnuntaina, oli täydellinen kuunpimennys, ja se oli samalla verikuu. En saanut otettua kuvia verikuusta, ja se jäi hieman harmittamaan minua. Meidän seudulta katsottuna pilvilauttaa oli kuun edessä. Kuu nimittäin nousi näkösälle pilvien takaa siinä vaiheessa kun olin kerännyt kimpsut ja kampsut, ja lähtenyt pois kotia kohti. Näin kuitenkin verikuun matkalla kotiin, ja olihan se mahtava! En ihmettele yhtään, miksi tätä tapahtumaa kutsuttiin tähtitieteen piireissä merkittäväksi tapahtumaksi. Tuskinpa tulee nähtyä mitään vastaavaa enää tässä elämässä. Niin harvinainen se oli. (Lue: Tieteen kuvalehden artikkeli asiasta)
Kävin kuitenkin kuunpimennystä edeltävänä iltana katselemassa Immalanjärven rannalla, millaiset olosuhteet siellä mahdollisesti olisivat. Aika täydeltä tuo kuu näytti jo silloinkin.
Kävin Immalanjärven rannalla pitkin viikkoa. Järvelle oli kerääntynyt useampana iltana hanhiparvia, joista jotkut lensivät aivan ylitseni. Se oli hienoa katseltavaa. Sain napattua näistä tapahtumista videoita, joita aion sitten käyttää joissain tulevissa projekteissa. Joissakin videossa näkyy kuunpimennys takana. Tai kuu on niin pienenä taustalla, että ei siitä nyt ihmeemmin saa selvää. Hanhien saapuminen järvelle oli vain jotenkin maagista, kun ranta oli täynnä kuunpimennystä katsomaan tullutta porukkaa.
Olen tosiaankin käynyt Immalanjärven rannalla useampaan otteeseen syyskuun alussa. Lietteen uimarannalta on näköjään hävinnyt kokonainen rakennus. Nimittäin, grillikota on poistettu paikalta. Jäljellä on pelkät perustukset. Ilmeisesti nuorisolauma on käynyt aikojen saatossa tärvelemässä paikkoja niin pahasti, että nyt vaan saatiin tarpeeksi. Että kiitosta vaan niille, jotka yhteistä omaisuutta tuhoavat!
Syyskuun kaksi ensimmäistä viikkoa olivat kyllä todella lämpimiä. Suomessa mitattiin jopa joitain hellepäiviä tuona ajanjaksona, mikä nyt ei ihan älyttömän yleistä ole. Rannalla olikin mukava istuskella ja katsella aaltojen liplatusta ja muutakin meininkiä.
Ja mitäpä olisi syksy ilman yhtään kärpässientä?
Kummallista ainetta vedessä
Kävin tiistaina 9.9. lintutornilla bongailemassa muuttajia, ja huomasin vedessä kummallisen vanan. Se näytti siltä, kuin joku olisi kaatanut jotain kemikaalia veteen. Huolestuin asiasta, koska vana näytti kulkevan uimarannalle päin kaislikkoon, jossa tiettävästi oleilee vesilintuja. Entä jos se onkin jotain öljypitoista? Silloinhan sattuisi ympäristökatastrofi, ja lintujen höyhenpeite menisi piloille. Päätin lähteä katsomaan mihin tuo vana oikein vie…
Kun pääsin uimarannalle, olin lentää selälleen. Kun katsoi lintutornin suuntaan, vesiraja ja kaislikko oli aivan täynnä jotain kummallista, kirkkaan turkoosia kelmua, joka hohteli sateenkaaren väreissä ja kupli. En ollut koskaan nähnyt mitään tällaista. Näkymä oli kuin jostain tieteiselokuvasta.
Rannalla oli kaksi vanhempaa rouvaa, jotka harkitsivat uimaan menoa, mutta olivat tulleet toisiin ajatuksiin, kun näkivät tämän omituisen kalvon. Koska en tiennyt mitä tämä oli, minun täytyi soittaa häkeen. Sieltä sitten tuli tarkastajat katsomaan mitä tämä mahdollisesti olisi. Selitys oli kylläkin yksinkertaisempi, ja hyvä niin. He totesivat tämän olevan poikkeuksellisen runsas sinileväesiintymä, joka on harvinainen syksyllä. Ylipäätään tällaisella tasolla oleva sinileväesiintymä on harvinainen.
Minua kyllä hieman epäilytti tämä heidän antama analyysi, koska näkymä oli kerta kaikkiaan niin absurdi, että sitä oli vaikea uskoa luonnon aikaansaamaksi. Mistä väri edes menee tuollaiseksi? Huhhuh.
Tein sinilevälöydöksen iltapäivällä, kun olin ajelemassa sähkökruiserillani. Pakko oli tulla illemmalla katsomaan mitä sille kuuluu. Sitä ei enää samassa määrin näkynyt uimarannalla. Vesihän virtasi golfkentälle päin. En kyllä osannut kertoa oliko vedessä edelleen sinilevää.
Menin venelaitureille, ja siellä sinilevää oli silminnähtävästi. Veden virtaus tuli nimittäin juurikin tänne suuntaan.
Palasin vielä seuraavana päivänä katsomaan mikä Lietteen uimarannan tilanne oli. Kaikki näytti olevan ihan OK. Paikalle oli ilmestynyt uimareita. En kysellyt sen enempää olivatko huomanneet Imatran Kaupungin tekemän ilmoituksen leväasiasta. Vesi näytti olevan ihan uimakelpoista. Silti minun ei tehnyt mieli uittaa edes sormea siinä.
Tähän oli hyvä päättää syksyn tutkailu. Yhden asian vielä ehdin huomata. Nimittäin autooni on ilmestynyt sammalpallo oven väliin! Mistä ihmeestä semmoinenkin on siihen tupsahtanut? Hetken naureskeltuani, päätin, että autolla pitäisi varmaan ajella enemmän, jos se alkaa kasvaa jo sammalta. Noh, syksy on alkanut niin eiköhän tässä tule vielä johonkin lähdettyä ajelulle. Vaikkapa sienimetsään. Ken tietäisi.
