Nyt on marraskuun ensimmäinen päivä. Kirjoitan tätä artikkelia yöllä ennen kuin olen menossa nukkumaan. Onneksi kelloja siirrettiin taaksepäin niin en mene nukkumaan ehkä niin ”myöhään” kuin pari päivää sitten. Itsensä huijaamista, ehkäpä!
On kulunut viikko siitä kun luovuin pienestä Urho-tassuttelijasta, ja voin sanoa, että tämä kulunut viikko on ollut yhtä itkua ja epätoivon tuntemuksia. Urho oli positiivinen tuulahdus elämääni, ja toivoin sen kestävän hieman pidemmälle tulevaisuuteen kuin mitä se kesti. Kaiken hyveeksi kaikesta tästä minulle tulee vielä kolmen sadan euron lasku lääkärikäynnistä. Laskussa on jälleen kerran eutanasia ja lemmikin tuhkaus. Olin viimeeksi Uunon kanssa eläinlääkärissä 2019. Ajankohta taisi silloinkin olla marraskuu… lukuun ottamatta eutanasiaa viikkoa ennen joulua samana vuonna. Silti tilanne oli eri: Uuno oli miltei 18-vuotias ja Urho vasta kymmenen.
Marraskuu on vuoden paskin kuukausi. Se on se ajanjakso, jonka haluaisi vain pyyhkiä vuodesta pois! Pientä piristystä tuo halloween, jota tänä vuonna päästiin ”juhlimaan” lauantaina 30.10. Minäkin menin paikalliseen piipahtamaan omanlaisen maskini kanssa. En ollut kovinkaan juhlatuulella viikon tapahtumien jälkeen, ja omalta osaltani ilta jäi todella laimeaksi. Olin alkujaan suurimmalti osin yksin omissa oloissani. Ajattelin mielessäni vain koko ajan, että mitä olisin voinut tehdä Urhon kanssa toisin. Urho ei osannut kertoa minulle!
Vein tänään naapurille Foxy-koiran vanhoja leluja, joita olin säästellyt sitä varten että ”jos minulle tulee lemmikki hoitoon”. Noh, voin sanoa, että täällä kun ei kukaan käy kylässä niin miksi edes säästellä mitään? Voisi heittä samantien kaikki ylimääräiset kahvikupitkin helvettiin kun niillä mitään tee. Jätin kuitenkin sentimentaalisista syistä pari lelua laatikkoon, millä Foxy tykkäsi leikkiä. Loput vein naapurin pentukoiralle. Solmu, Herra-Siili ja tenispallo jäivät vielä minulle jemmaan, tosin ei muita koiria varten. Niistä on vain jotenkin todella vaikea luopua! Ei ihan vielä pysty. Kissojen lelut lupasin lahjoittaa tuttavalle. Jos hän ei niitä ota niin sitten ne menevät löytöeläinkotiin, eli sinne Kaskivaaraan, josta Urhokin minulle tuli.
Haluaisin tehdä jotain näiden ihanien eläinten vuoksi, mutta en vain keksi mitä pystyisin tekemään. En pysty ottamaan niitä kotiini. Olin niin asennoitunut elämään Urhon kanssa. Urholla oli Instagram-tilikin, jonka suljin… tai otin pois käytöstä. Innostuin tästä karvatassusta niin kovasti. Rakastuin Urhoon! Toivottavasti pystyn avaamaan sydämeni joskus uudelleen jollekin karvatassulle. Nyt sen aika ei vielä vain ole.
Akvaario on myös melkein purettu. Olen laittanut siitä kaloja eteenpäin, ja loput on lähdössä nyt maanantaina uuteen kotiin. Myös allas on lähdössä pois heti kun kalat tullaan noutamaan. Tämä helpottaa olotilaani huomattavasti. Ei tarvitse sitten niitä kaloja enää stressata! Akvaario on tuossa niin pitkään kunnes kalat saavat uuden kodin. Niin se menee. Marraskuu on synkistelyn aikaa.
Kaiken kaikkiaan viikko meni ohitse pikakelauksella. Että tervetuloa marraskuu, että pääsemme tästä ehkäpä pikkasen parempaan suuntaan… eli joulukuuhun, ja sitä myöten uuteen alkavaan vuoteen!
Marraskuun alkuun kuului myös akvaarion alasajo. Möin ison osan tarvikkeista pois jo edellisellä viikolla, mutta akvaario lähti maanantaina 1.11.2021. Se oli myös aika tunnelmallinen tilanne. Asuntoon tuli täydellinen hiljaisuus kun oli vielä ottanut alas akvaariovalaiseimenkin… tässä kuvassa se vielä on paikoillaan. Sitä en myynyt pois. Jotain on siis mietinnän alla mitä sillä mahtaisi tulevaisuudessa tehdä!
Aloitetaan marraskuu puhtaalta pöydältä monenkin asian ja ajatuksen kanssa. Ei ole oikeastaan muitakaan vaihtoehtoja. Katsellaan mitä käy!
