Lähdetään nyt siitä, että kesä jatkui pitkälle elokuuta vuonna 2022, ainakin täällä Imatralla. Vasta viimeisinä päivinä kelit jäähtyivät sellaiselle tasolle, että oli pakko pukeutua pitkähihaiseen paitaan. Aika raju pudotus vuorokauden sisällä, 15 astetta. Se tuntuu jo tällaisella keski-ikäisellä luissa ja nivelissä!
Sunnuntai oli outo päivä. Heti aamusta oli hellelukemat ja iltapäivällä välillä satoi vettä ja yhtä aikaa paistoi aurinko. Ilma oli lämmin, +28C.
Minulla on sunnuntaina toisinaan tapana käydä vanhemmillani saunomassa, ja tein niin myös tänäkin sunnuntaina. Ainakin tarkenisi ajaa sähkövehkeellä T-paita päällä pois. Kun lähdin vanhemmiltani, päätin vielä käydä bongailemassa taivaalta kesän viimeiset ukkospilvet, kun niitä sattui olemaan maisemissa. Aikaisemmin illalla pilvet näyttivät menevän ohi ja kaukaa. Päätin käydä vetäisemässä vielä yhdet terassibisset naamariin ennen kuin lähdin kotiin.
Maisemat olivat junaradan sillan kohdalla enemmän kuin komeat! Jäin patsastelemaan sillalle ja katselin pilviä ja kauniita taivaan värejä. Luonto tarjosi todellista silmäkarkkia. Halusin nauttia vielä edes hetken loppuvasta kesästä.
Ukkospilviä todellakin näkyi. Kaikki menivät vain tästä omalta kohdalta ohi. Yksi kunnon salama räsähti suht lähelle iltabissen aikana, mutta siinä olikin sitten sen illan ukkoset… kunnes menin kotiin kymmenen tienoilla, ja aloin tutkia tarkemmin salamakarttaa. Sieltä oli vielä tulossa yksi ukkonen, ja se osuikin sitten ihan kohdalle joskus kello 22.30.
Salamointia oli hienoa katsella yöllä kun ne näkyvät niin hyvin. Meille on sattunut tänä kesänä peräti kaksi kertaa ukonilma yöllä, mikä on suht harvinaista herkkua. Parvekkeelle ei ollut tällä kertaa asiaa ukkosen aikana, koska vettä satoi sen verran paljon ja tietystä suunnasta, että parvekekaiteen reunasta kimposi vedet parvekkeen puolelle. Meillähän ei ole lasitettuja parvekkeita. Se tuo hieman haastetta parveketoimintojen suhteen… niistähän voi lukea täältä blogistani myös, jos haluaa katsoa mitä kaikkea siellä oikein touhuan.
En meinannut millään uskoa, että kesä todellakin oli tämän illan jälkeen ohi! Kirjoitan tätä nyt viikko tapahtuneen jälkeen, ja voin sanoa, että hyi helvetti miten kelit oikein muuttuivatkaan. Ja hoitokissatkin lähtevät uusiin maisemiin… voi ryökäle sentään. Muuttuuko nyt kaikki sitten jotenkin masentavampaan suuntaan?
Niin, olenhan minäkin ”syksyn lapsi” ja pian 50-vuotias. Mihin ihmeeseen aika oikein katoaa? Yksi asia on varma, mikä syksyn myötä tulee mukaan elämään, on metsässä liikkuminen. En liiku metsässä milloinkaan muulloin niin paljon kuin syksyllä. Saattaa toki johtua siitä, että tykkään käydä pomimassa sieniä. Syksyllä ei myöskään ole niin kuuma eikä hyttysiäkään. Silloin on oikein kiva käydä kävelemässä metsässä.
Kävimme edesmenneen koirani, Foxyn kanssa, metsässä syksyisin. Syksyllä ei tarvinnut miettiä, että nappaako koira vapaana juostessaan jonkun eläimenpoikasen suuhunsa… eläimillähän pitää olla se pesimisrauha. Tosin, Foxy oli niin tolkuttoman kiltti koira, ettei tehnyt millekään luontokappaleelle mitään pahaa. Kuinka ikävä minulla tuota karvakuonoa taas onkaan! Koiran merkitystä ihmiselle ei voi oikeastaan koskaan ymmärtää ennen kuin on omistanut koiran. Ja ennen kuin joku pahoittaa mielensä, koirani sai juosta vapaana ”omilla tiluksillaan” niin paljon kuin halusi. Oli siis maanomistajan, eli sukulaiseni lupa.
Niin… kävin usein Foxyn kanssa käyskentelemässä metsässä. Halusin, että koira pääsisi juoksemaan vapaasti kinttujensa kyllyydestä. Foxy rakasti metsässä juoksemista. Itse katselin sammaleita ja mättäitä, ja vähän sienitilannettakin. Laitan tähän nyt linkin yhteen tekemääni videoon, joka on kuvattu syksyllä 2016. Istumme siinä Foxyn kanssa parvekkeella katsellen kun vettä sataa. Toivottavasti tämä tuo kaikille hymyä huuleen. Video on kuvattu 2.9.2016. Tässä vielä toinen linkki tekemääni videoon samoilta ajoilta, joka kertoo Foxyn kesästä 2016.
Tälle päivälle on ennustettu +14C lämmintä, mikä tuntuu jopa ruhtinaalliselta. On meinaan ollut kylmää, ihan naurattaa! Noh, ei tässä auta muu kuin aloittaa parvekkeen purkaminen talviteloille. Teen projekteista sitten toisen päivityksen, koska siitä on vähän erilaisempaa kerrottavaa.
Laitan lopuksi vielä yhden kuvan tämän kesän ukkospilvestä, jonka kuvasin kännykällä 17.8.2022. Pilvi oli erittäin sopivasti Immalanjärven yllä ja sen näki kokonaan kaikessa komeudessaan. Hyvää viikon alkua!
Kerrassaan hieno blogi ja hyvin kirjoitettu ja saa hyvälle mielelle pahana päivänäkin!
Kiitos kommentistasi ja mukavaa kuulla, että blogini on tuonut hyvää mieltä päivääsi ! 🙂