Sen on taas yksi kokonainen kuukausi lähestulkoon taputeltu, eikä vieläkään tunnu siltä, että olisin saanut varsinaisesti mitään aikaiseksi. Kevät on todella pitkällä, ja vappu on kohta. Asioita olen kuitenkin saanut järjestettyä, esimerkiksi asumisen. Kiitän sydämestäni äitiäni, että hän suostui ehdotukseeni! Äiti – jos luet tätä, olet käsittämättömän rakas 
Siitä on miltei kuukausi kun olen viimeeksi kirjoittanut. On ollut haasteellista keksiä mistä kirjoittaisi, kun ei sitä ihan mitä vaan kehtaa sanoa. Olemme nyt äitini kanssa päässeet sellaiseen tulokseen, että minä muutan hänen seuraksi talolle. Sen enempää en hänen terveysasioistaan puhu, mutta minusta on varmastikin siellä hänelle apua. Kerron sitten myöhemmin tarkemmin, kunhan olen ensin keskustellut hänen kanssaan asioista. En ennen sitä.
Olen jo alkanut myydä ja lahjoittaa tavaraa, koska kaikki romut ei vaan mahdu mukaani tulevaan kotiin. Se on karu totuus. Minulla menee vaivoin ajateltu kodin sisustus ja kaikki aivan uusiksi. Emme tee esimerkiksi kahdella leivänpaahtimella mitään, vaikka sillä ei tosin ole mitään tekemistä sisustuksen kanssa. Hankinta se on kuitenkin. Näistä asioista on vielä jutut äidin kanssa ihan kesken.
Tarvitsen myös työpajalleni paikan, josta emme ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen. Tai minä olen ehdottanut tiettyä paikkaa, äiti ei vielä ole ajatellut asiaa. Kiire kuitenkin tulee, jos meinaan kesään mennessä sinne muuttaa. Tässä nyt pitäisi jokaisen asianomaisen alkaa vähän fundeeraamaan asioita, ettei minun tarvitse maksella turhan päiten vuokraa tästä asunnosta. Tulee turhan kalliiksi pitää tällaista asuntoa pelkkänä varastotilana.
Kuukausi ehtii aina kulua, ja tuntuu tosiaankin siltä etten ole saanut tehdyksi mitään, vaikka kaikki kamat pitäisi olla jo periaatteessa pakattuna ja muuttovalmiina. Ei vaan ole. Turhaan pakkaisin sellaisia tavaroita mitä en aio pitää. Keskityin vielä alkukuukaudesta sivuston siirtelyyn, jos joku on sellaisen asian huomannut. Nyt kauppa on siellä missä pitääkin, eli tämän blogin yhteydessä. Olisi senkin voinut tehdä joskus toiste. Siirtelytkään eivät vain onnistuneet heti ongelmitta. Hätäilin joidenkin asioiden kanssa — myönnetään. Enkä näemmä ole ainoa henkilö tässä kuviossa jolla aika katoaa…
Elämä on tällä hetkellä pelkkää odottelua. Kuukausi kuluu nopeasti vaikkakin niin hitaasti.
Alkanut viikko tulee olemaan todennäköisesti asioiden päätepiste, jos näin voi sanoa. Veljeni teki sellaisen päätöksen, että hän kieltäytyi perinnöstä. Kyseinen asia muuttaa taas hieman ”järjestystä”, jonka vuoksi meidän täytyy tehdä vielä tarkistusperukirja. Ei tästä tämän enempää, mutta ehkäpä näistä kertomistani asioista voi päätellä jotain, esimerkiksi sen, miksi ajattelen olevani täysin jumissa. Voi isä, mikä sotku tästä jäikään…
Asioiden hoitamista on vielä mutkittanut todella pahasti peukalonpään halkeilu. Siis en voi ymmärtää mikä ihme tällekin nyt on tullut. Tämä alkoi viime syksynä ja jatkuu vaan. Joudun pitämään peukalossa laastarin kaltaista suojaa, koska siitä halkee iho välillä ihan tosta vaan, ja alkaa vuotaa verta. Ei minulla ole tällaista ollut koskaan aiemmin. Tätä samaa on kahdessa sormessa, ja tottakai oikeassa kädessä, kun olen oikeakätinen. Asia haittaa lievästi sanottuna sorminäppäryyttä, ja laastariviritelmiin jää kaikki aina kiinni. Toivottavasti tämä paranisi pian ja saisin käteni takaisin!
Kauhea kaaos parvekkeella
Parveke on nyt sellainen asia jota tulen todellakin kaipaamaan, vaikka se tällä hetkellä onkin ihan retuperällä. En ole sielläkään saanut tehdyksi yhtään mitään, tai pesin ainoastaan pavilijongin seinäpaneelin ja pitsiverhot. Kaikki muu on hujan hajan. Sen verran se on sekaisin ja siellä on purettavaa ettei kuukausi taida riittää asian hoitamiseen, varsinkin kun joudun tekemään kaiken yksin. Serkku oli tässä muutaman päivän apuna, mutta tietenkin sattui ihan karmea keli ulkosalla oleiluun. Koko huhtikuun ollut poutainen keli tähän mennessä, niin juuri nyt sitten piti tulla pariksi päiväksi kunnon myräkkä.
Toivottavasti äitini suostuu siihen, että saan tehdä itselleni oleskelualueen talon etupihalle, johon voin sitten noita tavaroitakin tuolta parvekkeelta viedä. Yritän tehdä siitä niin hienon kuin mahdollista että hän olisi tyytyväinen. Haluaisin kasvattaa joitakin hyötykasveja, kuten yrttejä ja tottakai voisi myös istuttaa kesäkukkia, orvokkeja ja sen semmoisia. Tarkoitus ei suinkaan ole viedä kaikkea parvekkeelta kuistille, mutta muutamat asiat. Onhan siellä jo valmiiksi samanlainen tuoli, mikä omallakin parvekkeella on. Samalta se ei tule näyttämään mitä parvekkeeni on ollut. Kuistilla on tilaa, parvekkeella ei ole. Sitä paitsi, kun asuu sitten talossa, voi pitää kasvimaata, joka on jo olemassa tontin nurkassa kunhan saisin kunnostettua sen.
Mutta ensin kunnostan kukkapenkkejä äidin iloksi. Ne ovat niin karmeassa kunnossa että oikein hävettää. Jospa sitä tulisi tehtyä asioita permmin ja nopeammin kun asuu siellä missä ne asiat täytyy hoitaa. Äidillä oli niin komeat kukkapenkit silloin aikanaan, kun ne hänelle laitoin.
Laitoinkin jo muutaman kuvan lintutornilta. En ole ihmeemmin sielläkään ehtinyt käymään. Sekin paikka on jollain tapaa tyhjä. Joutsenia siellä näkyi jossain vaiheessa muutama kappale, sittemmin en ole nähnyt niitäkään. Jäät lähtivät ennätysaikaisin tänä vuonna. Jospa sitä tulisi kesällä käytyä vähän useammin, kun se tulee nyt olemaan uuden asuinpaikkani myötä lähempänä. Kaupunginosa pysyy samana muutosta huolimatta.
Tein minä yhden hankinnankin jota olen harkinnut todella pitkään. Sitähän saattaisi päästä testaamaan juurikin tuonne lintutornille, kunhan säät antavat myöten. Viimeaikoina on ollut todella tuulisia päiviä, enkä usko, että dronen lennättäminen olisi kovinkaan kannattavaa sellaisilla keleillä. Sitä paitsi, pitäähän sitä opetella ensin lentämään! Toivottavasti siitä nyt ei tule pelkkä leikkikalu ja opin hallitsemaan laitetta kunnolla, tai ainakin kohtuullisesti.
Tuli tuossa testailtua tehdä airfryerillä pizzaa. Noh, ei se vehje nyt sitten kai ihan joka asiaan sovellu. Yritin tehdä pizzan raakataikinasta mutta eihän siitä tullut mitään. Pohja ei vaan kypsynyt. Täytyy jatkossa tehdä pizzat normaalissa uunissa.
Onneksi sitten jokin muu onnistuu ruokarintamalla. Serkkuni käydessä meillä on tapana tehdä aina jotain hyvää pöperöä, ja tällä kertaa oli vuorossa lohileivät. Siinä ei kyllä paljon vaadittu kun nenän edessä oli herkullinen lohivoikkari! Tein uunilohesta tahnaa, jota voisi yhtä hyvin käyttää vaikkapa voileipäkakun täytteenä. Siinä ei ollut muuta kuin lohta, tilliä, smetanaa, sitruunamehua, punasipuli, suolaa ja mustapippuria.
Kävimme serkun kanssa myös paikallisessa nauttimassa hampurilaisateriat. Meidän paikallisessa pubissa on ihan loistavia burgereita, jotka he tekevät itse. Sämpylä on lähialueelta (Rikkilän leipä) ja pihvit ja kastikkeet he tekevät itse. On erittäin maittavaa, suosittelen. Tässä linkki heidän pubin verkkosivuille (LINKKI: Patruuna Pub)
Kaikkea ihmeellistä sitä ehtii yön aikana tapahtumaan. Olen saanut nyt täysin vihreän valon uuteen asumispaikkaan, ja voin alkaa hyvällä omalla tunnolla siirtelemään tavaroitani paikan päälle… myös työpisteen! Tästä ei voi olla muuta kun erittäin iloinen. Asiassa onkin sitten ihan kunnolla suunnittelemista, että missä järjestyksessä tavarat vien. Samalla lähtee myös paljon roskiin. Astiat pitää laittaa laatikoihin, joista ne voi sitten myöhemmin äidin kanssa setviä. Meillä on onneksi paljon samoja astiasarjoja, joita voi sitten tavallaan täydentää. Ne on varmaankin viisainta käydä siinä vaiheessa vasta läpi kun olen ehtinyt muuttaa.
Toivottavasti tähän kaikkeen riittää kuukausi. Olisi nimittäin ikävää jos en saisi asioita järjestettyä tässä ajassa. Kaiken järjen mukaan se on mahdollista koska kuukausi riitti kuitenkin edellisessäkin muutossa, vaikka tavaraa oli enemmän ja lemmikit. Jos saan muuttolaatikoita järkättyä, niin tavarat on siirretty alta aikayksikön. Voin tarvittaessa pinota autotalliinkin tavaroita, kunhan sieltä saa kesää varten tarkoitetut pihatavarat otettua ensin alta pois. Autotallissa on paljon myös järjesteltävää sekä pois heitettävää. Siellä on sellaista tavaraa, mikä joutaa ihan kaatopaikalle.
Laitan vielä lopuksi kuvan orkideasta, jonka tuttavani antoi minulle viime vuonna joskus keväällä. Tämä oli menossa roskiin. Noh, jospa se nyt saisi vielä hetken olla tuossa pöytää koristamassa kun taikoi kukkavanankin esiin!
Nyt lopettelen tähän, ja alan pakkaamaan tavaroitani! Paluu kotiin odottaa
PS. Jos olet ollut kirjoitusteni sähköpostitilaajana, joudut valitettavasti tekemään tilauksen uudelleen, koska sivuston siirron yhteydessä en saanut siirrettyä rekisteriä mukana. Käy tilaamassa kirjoitukseni TÄÄLTÄ kunhan kerkiät 
