laulujoutsen

Immalanjärven ranta on vesilintujen paratiisi

Lähdin täpinöissäni uudelleen bongailemaan lintuja Immalanjärven rantaan. Tällä kertaa puin enemmän päälle, mutta kyllä se vaan oli niin, että siellä rannalla ei oikein meinannut tareta sitten millään. Pitäisi pukeutua vieläkin lämpimämpiin vaatteisiin!

Aikaisemmin kirjoitin, että lintubongailusta ei oikein tahdo tulla mitään jossei ole kiikareita. Kiikarit ovat nyt matkalla ja saan ne noudettua Matkahuollosta maanantaina, jos ovat ajallaan perillä. Tuttavani kysyi minulta, että enkö voisi siitä kameran etsimestä katsoa mitä kuvaan. No en ihan täysin! Kohteet voivat olla niin kaukana, että zoom ei riitä näyttämään niitä sen verran suurina, että kaikista linnuista pystyisi paikan päällä erottamaan lajit. Esimerkiksi, telkkä ja iskokoskelo voivat mennä sekaisin, jollei näe paremmin mitä aikoo kuvata. Varsinkin jos kuvattava kohde on itselle tuntematon niin ongelmia tulee tarkan näkemisen kanssa. Tai sitten täytyy hankkia sellainen telezoom kameran jatkeeksi, jolla voi kuvata kilometrin päässä olevia pieniä kohteita, ja sellaiseen minulla ei toistaiseksi ole varaa.

Katsoin nimittäin alkuunsa, että nämä ovat telkkiä. Kun avasin kuvan Lightroom-ohjelmassa, näin aivan selvän eron linnuissa. Isokoskelolla on pitkä nokka telkkään verraten, ja nokan pää kääntyy hieman kun taas telkällä se on suht suora ja enemmän kolmion muotoinen. Ja tarkennan vielä sen verran, että kaukaa katsottuna isokoskelo muistuttaa telkkää koska sillä on samankaltainen väritys. Silmämääräisenä erona voi tosin pitää sitäkin, että telkkäkoiraalla on valkoinen täplä nokan vieressä kun isokoskelolla sitä ei ole.

Isokoskelo naaras

Edellinen kuva on rajattu siten, että lintu näyttää niin suurelta kuin sen on mahdollista näyttää. Se uiskentelee siis aika kaukana rannasta. Tässä on isokoskelo koiras:

Isokoskelo koiras

Hankintani ei kylläkään liittynyt mitenkään lintujen bongailuun vaan aivan muihin asioihin. Halusin kuitenkin tulla testailemaan mitenkä tämä uusi linssi toimii. Tällä hetkellä ei oikein muuta kuvattavaa ole kuin linnut. Ei se haittaa! Pidän linnuista ja hauskaa nähdä kuinka paljon eri lajeja niitä tästä lähettyviltä löytyykään. Taidan mennä tänäänkin rannalle. On hyvä harjoitella linssin käyttöä jos sitten tuleekin äkillisesti jotain ”tarvetta” onnistua kuvaamisessa.

Täytyy myöntää, että itselläni on sivistyksessä ollut aika suuri aukko, kun en heti hoksannut mitä ihmiset tarkoittivat sillä kun sanoivat, että ”siellä on paljon sorsia”. Menin rantaan ja katsoin, enkä montaa sorsaa kyseisenä ajankohtana nähnyt. Nyt ymmärrän. Kyse ei ollut pelkästään sinisorsista (pullasorsa), vaan isokoskelokin kuuluu sorsien heimoon. Taas oppii jotain uutta. Sain joten kuten kuvattua rannalta käsin myös haapanan, joka kuuluu sorsalintuihin.

Haapana pariskunta

Tästä asiasta voin olla ihan varma, kun viime kesänä kävin kuvaamassa Immalanjärven rantaa, niin näin koskelon! Eli voi siis olettaa, että koskelo pesii järvellä. Käyn ehkäpä bongailemassa sitä tänä vuonna myöhemmässä vaiheessa, jos saisi vaikka kuvia kun niillä on poikaset. Pitääkin tutkia asia hieman paremmin milloin olisi sopivin ajankohta.

Sinisorsia oli tällä kertaa rannalla erittäin paljon ja niiden kaakatus kuului jo autolle asti. Joku tiedusteli minulta, että olenko jo havainnut sammakonkutua rannalla olevalla kostealla alueella. Näytin ilmeisesti niin luontotieteilijältä, että minulle sopi esittää tuollainen kysymys… hymyilin ja vastasin, että en ole asiaa sen tarkemmin tutkaillut. Ehkäpä sorsat viihtyivät juurikin siitä syystä siinä kosteassa ryteikössä jos siellä olikin sammakonkutua. Söisikö sinisorsa sammakonkutua?

Sinisorsa naaras steppaile rantaa pitkin

Noniin, johan alkaa kuviin tulla tarkkuutta kun kohde on rannalla muutamien metrien päässä minusta! Tässä on se syy miksi halusin hankkia itselleni uuden objektiivin kameraan. Sinänsä kuva ei ole mikään erikoinen, tavallinen kuva ilman mitään erikoista twistiä, mutta erottuupahan elukalta joka perkeleen sulka!

Lintubongailun näkövinkkelistä sain ruutuun vielä yhden kevätmuuttajan… västäräkistä vähäsen. Se kipittteli rannalla vesirajan tuntumassa etsimässä ruokaa. Nyt oli niin pieni lintu etten ollut alkujaan edes huomannut sen olemassaoloa, ennen kuin lähettyvilläni ollut mies mainitsi asiasta. Oli suoranainen ihme, että siitä sai näinkin selvän kuvan. Tintti oli nimittäin suhteellisen sähäkkäliikkeinen, enkä minä ollut rannalla jalustan kanssa tai ottamassa sarjana kuvia. Kuva on taas niin suuri kuin se suinkin voi olla.

Osittain sula ranta tarjoaa ruokaa aikaisille muuttolinnuille kuten västäräkille.

Joutsenet olivat jälleen järvellä! Tai osa siitä määrästä mitä paria päivää aikaisemmin oli kun kävin paikalla. Nyt niistä alkoi jo ymmärtämäänkin jotain. Kävin tietysti lukemassa BirdLifen sivustolta vähän tietoa joutsenista. Vieläkään ei näkynyt niitä pikkujoutsenia, joita haluaisin bongata. Paikalla oli pelkästään laulujoutsenia. Onneksi ne ovat niin suurikokoisia, että niistä saa otettua kuvia, vaikka eivät ihan rantakaislikossa olisikaan. Tummempi yksilö on edellisen vuoden poikasia. Tämä taitaa olla pariskunta.

Laulujoutsen pariskunta

Jääpeite alkoi olla jo suhteellisen kaukana rannasta ja osa joutsenista oli mennyt sen päälle lepäilemään ja puhdistamaan sulkiaan. Joku niistä tarkkaili aina tilannetta. Olihan meitä kaksi valokuvaajaa samalla tasolla kui ne.

Ranta oli täynnä joutsenia
Ranta oli täynnä joutsenia

Pikkulintujen bongailu on suhteellisen haastavaa sellaisissa olosuhteissa missä ihmisiä ravaa jatkuvasti niiden olinpaikkojen läheisyydessä. Itse pyrin olemaan hyvin hiljaa ja hidasliikkeinen, jos haluan kuvata jotain arkaa lintua. Tämä pikkutikka on ollut kahtena kertana paikalla kun olen käynyt lintutornilla. Jälkimmäisellä kerralla olin lintutornin alla mutta kuvia en saanut. Pikkutikka lähti pois ”metelistä”, joka aiheutui ihmisten kirkumisesta ja juoksemisesta lintutorniin. Teki mieli huutaa heille että ”turvat kiinni”! Olisikohan aiheellista opettaa jälkikasvulle ihan sieltä pienestä pitäen, että luontoa tarkkaillaan rauhallisesti ja hiljaa 🙂 Ainakin oma isäni on minulle opettanut, että luonnossa ollaan hiljaa ja kuunnellaan luonnon omia ääniä.

Päätän lintubongailukuvat tähän ja alan valmistautua uuteen kuvauspäivään. Sää on suht lämmin +14. Huomenna pitäisi olla vielä lämpimämpää. Sitä siis odotellessa! Ei muuta kuin hyvää päivän jatkoa ja isompia kuvia linnuista voi käydä katsomassa kuvagalleriastani klikkaamalla seuraavaa kuvaketta:

Immalanjärven ranta on vesilintujen paratiisi Read More »

Kevään ensimmäinen lintubongailu

Hankin kuvauskalustooni hieman lisäystä (70-200mm telezoom) ja nyt pääsen harastamaan valokuvausta monipuolisemmin ja vaikkapa lintubongailua. Nyt pitää sitten oppia varmaan tunnistamaan linnut, jotta tästä uudesta harrastuksesta olisi jotain iloa ja hyötyä.

Päätin lähteä kokeilemaan uutta ostostani Vuokselle, jos siellä sattuisi näkemään joutsenia. Olin kuullut, että joutsenia oli nähty alueella jo useampana päivänä ja itsekin nähnyt muutaman kotipihalta. Niitä on ollut Vuoksella miltei joka vuosi.

Saavuin Vuokselle, ja ei siellä mitään oikein ollut. Pullasorsatkin olivat jossakin piilossa. Muutama telkkäpariskunta uiskenteli rannan läheisyydessä. En tietenkään ottanut jalustaa mukaan, niin piti vähän kyykkiä kuvausta varten, josta ei meinannut sitten tulla yhtikäs mitään. Telkät olivat arkoja ja kaukana. Pitää lähteä harjoittelemaan kuvausta uudelleen jossain vaiheessa ja tutustua ostokseeni hieman paremmin.

Telkkäpariskunta

Keräsin kalustoni ja painelin kotiin päin. Tässä vaiheessa minua jo palelsi, vaikka ilma olikin suht lämmin. Tajusin että minun täytyy pukeutua hieman paremin lintubongailuja varten kun siinä tulee oltua jonkun verran myös paikoillaan. Veden äärellä on myös todella kalsaa tällaiseen aikaan vuodesta ja lisäksi vielä tuuli! Noh, päätin kuitenkin vielä poiketa kotipaikkaani lähellä olevalla Immalanjärvellä. Siellä on nimittäin lintutorni. Katso lisää artikkelistani Immalanjärven kevät joka on julkaistu 5.5.2018.

Jo vain, sulavesikohta oli aivan täynnä elämää! Siellä oli myös joutsenet. Eräs mies tuli tornista alas ja kertoi laskeneensa silmämääräisesti 25 joutsenta. Hän luetteli kaikki näkemänsä lintulajit. En tunnistaisi niistä puoliakaan, mutta nyt oli aivan sama, halusin kuvia! Tunnistus sitten myöhemmin jos kuvista saa selvää.

Hiiviskelin lintutornin alle kunnioitusta herättävän kameranjatkeeni kanssa toivoen, etten häädä lintuja mihinkään tai rypäise nolosti muteikossa. Minua palelsi ihan helvetisti, mutta linnuista oli saatava kuvia. Aivan rannassa tornin vieressä olikin kanadanhanhipariskunta ruokailemassa, tai toinen piti vahtia ja toinen söi.

Kanadanhahipariskunta

Menin jossain vaiheessa lintutorniin ottamaan lisää kuvia ja sain sieltä otettua muutaman kuvan kanadanhanhista. Yllätyin, kuinka kesyjä ne olivat. Lintutornissa ravasi kuitenkin porukkaa ja osa ihmisistä ei todelllakaan olleet kovinkaan hiljaa!

En hoksannut ottaa sellaista kuvaa, jossa olisi koko maisema kaikkine lintulajeineen, mutta lintuja oli todella paljon! Seuraavassa kuvassa on vain murto-osa paikalla olevista linnuista. Ilman kiikareita niitä ei tunnista, se on varma, koska osa on niin kaukana ettei telezoomikaan yllä niitä kuvaamaan. Samalla ymmärrän hieman tätä uutta hankintaani että mihinkä se pystyy, ja kuinka kaukana kohteiden tulee maksimissaan olla. Lintubongailun täytyy tulevaisuudessa tapahtua sellaisessa paikassa, jossa kohteet ovat hieman lähempänä.

Järvien sulamisen merkkinä olen yleensä pitänyt sitä, kun kotipihallani alkaa kuulua lokkien kirkumista. Immanjärvi on sen verran lähellä, että lokit lentelevät myös täällä. Niitä olikin oikein iso lössi jään reunalla istuskelemassa. Lisäksi bongasin haapanan ja pikkutelkän. Pikkutelkkiä oli myös Vuoksella, tai niitä oli yksi näkemäni mukaan. Täällä olisi lisäksi ollut pikkujoutsenia pari kappaletta, mutta niiden löytäminen kaikkien joutsenten seasta oli aika mahdotonta ilman kiikareita, joita minulla ei toistaiseksi ole. Kävin kurkkaamassa BirdLifen sivustolta joutsenten tuntomerkit. Itse sain ruutuun pelkästään laulujoutsenia tällä kertaa. Saattaa hyvinkin olla, että joutsenten kuvailut olivat sitten tässä tältä keväältä koska niitä ei uudelleen näkynyt seuraavana päivänä kun kävin katsomassa.

Joutsenten näkeminen on aina jotenkin niin päräyttävää, että tekee mieli harrastaa lintubongailua koko ajan! Niitä on pakko nähdä uudelleen. Se on kaivettava lintukirja esiin. Sellainenkin minulta taitaa löytyä, mutta en ole varma mitenkä kattava se loppu peleissä on, ja että löytyykö siitä vesilintuja.

Täytyy myös etsiä lisää paikkoja jossa voi harrastaa lintubongailua. Kukaan ei vielä tiedä millainen kevät ja kesä meillä on tänä vuonna tiedossa COVID-19 suhteen, ja että saako sitä liikuskella ulkona vai täytyykö pysyä kotona. Kuitenkin, nyt minulla on välineitä joilla viihdyttää itseäni jos vaikka joutuisi ulkoilun hoitamaan olemalla parvekkeella. Parvekkeellakin voi harrastaa lintubongailua.

Voit käydä katsomassa ottamiani lintukuvia lisää kuvagalleriastani TÄÄLTÄ. Kuviahan on siis huomattavasti enemmän mitä tässä esittelin, ja nämä kuvat tässä artikkelissa ovat ainoastaan tätä blogia varten ja niitä on muokattu tähän tarkoitukseen sopivasti. Nyt alan valmistautua uuteen päivään uuden harrastukseni, lintubongauksen parissa!

Kevään ensimmäinen lintubongailu Read More »

Scroll to Top