kenguru

Raskas ja kylmä viikko takana

, , ,

Kulunut viikko on ollut jotenkin todella raskas, jos sitä voisi yhdellä sanalla kuvailla. Toki tällä hetkellä on vielä lauantai, juhannuspäivä. Viikko ei vielä ole ohi, että ehtiihän tässä vielä jotain tapahtua. Toivottavasti ei mitään kauheaa, edellisessäkin on jo ihan tarpeeksi kestämistä.

Edes kesäkuun paska ja kylmä sää ei ketuta niin paljon kuin se, että lempiravintolani sulki viimeisen kerran ovensa torstaina 19.6.2025. Tämä tuli monelle ihan puskista, ja itsekin sain tiedon asiasta viikkoa ennen sulkemista. Monttubileet kestivät kaksi päivää.

Ravintolan sulkeminen oli todella musertava uutinen monelle, ketkä siellä kävivät. Itse kävin siellä paljonkin syystä, että olen aika yksinäinen. Ravintolasta muodostui olohuone monelle. Ihan käsittämättömän suuri aukko jää nyt monen elämään, sitä ei pysty edes kuvailemaan. Ja missä tämä erittäin kiinteäksi muodostunut yhteisö jatkossa kokoontuu? Mikään muu paikka ei vaan tule korvaamaan Bar Kengurua.

Tajusin juuri, että olen viettänyt kolmet täysikymppis-syntymäpäiväni tuossa ravintolassa: 30- (Road Cafe), 40- ja 50-vuotispäiväni. Samat ihmiset käyneet paikassa vuodesta 1997.

Bar Kengurun henkilökuntaa ja omistaja Hanne. Olette kultaa!

Bar Kenguru ei ollut vain ravintola vaan toinen koti. Tuoppeja nostettiin, sydämiä avattiin ja ystävyyksiä syntyi – jopa avioliittoja.

Surullisinta tässä koko hommassa on tosin se, että baarista jäi työttömäksi aivan ihania tarjoilijoita. Väistämättä käyn ajattelemaan kuinka COVID-19 on tämänkin baarin toimintaan vaikuttanut, saati sitten Venäjän rajan sulkeminen. Asumme rajalla (Imatralla), jossa aikoinaan oli tapana käydä rajan molemmin puolin, esimerkiksi shoppailemassa. Suomalaiset kävivät Svetogorskissa ja venäläiset Imatralla ostoksilla. Nyt kaupunkimme on ihan hukassa ja autioitunut. Liikkeitä suljetaan ja konkursseja tulee. Tottakai voisi ajatella, että aikansa kutakin, mutta ei tämä ole reilua meidän alueelle laisinkaan. Alueella on muutoinkin korkea työttömyysaste, niin tämä ei tosiaankaan piristä yhtään. Muuttavatko ihmiset kohta pois? En tiedä.

Nämä nyt olivat tällaiset päällimmäiset ajatukset omalla kohalla tältä viikolta, ja tuosta asiasta. En ala puimaan niitä nyt sen enempää. Jos haluaa tutustua asioihin paremmin, niin suosittelen lukemaan Uutisvuoksea ja YLE:ä.

Kulmien kiertäjät ja Ravintola Sula 14.6.2025

Kruisailin Ravintola Sulaan sähkövekottimellani, kun sillä vielä sai ajaa jos otti parikin kaljaa. Muita vaihtoehtojahan ei edes olisi ollut millä tapahtumaan olisin edes päässyt. En kuulu siihen etuoikeutettujen ihmisten ryhmään, jotka voivat kuljeskella taksilla paikoista toiseen. Paikkakuntamme paikallisliikenne nimittäin sössittiin tälle kesälle totaalisesti, eikä Sulaan olisi edes päässyt siis esimerkiksi bussilla, joka olisi ollut muutoin edullisempi ja mahdollinen.

Ja, Kulmien kiertäjät oli tarkoitettu hiukan vanhemmalle porukalle mitä itse olen. En kierrellyt Kulmia aikoinaan, kun olin niin nuori. Ja sitten kun täytin 18, muutin pois. Eiköhän niilläkin kulmilla solmittu parisuhteita ja avioliittoja. Tilaisuus olisi sinällään ollut ihan käymisen arvoinen, mutta päädyin Sula-ravintolaan kuuntelemaan tuttavieni DJ-keikkoja. Sekin on niin käsittämättömän harvinaista herkkua, etten halunnut missata sitä oikeastaan mistään syystä. Imatran legendaarisimmat DJ:t Arde, Mocco ja Juice soittelivat levyjä. Uutena tulokkaana myös Eegen. Tämä porukka on osa alueemme konemusiikin kulttuurihistoriaa.

Mocon settejä voi käydä kuuntelemassa Soundcloud-palvelussa. Tässä linkki -> LINKKI

Lähdettyäni Sulasta kotiin päin, otin parit maisemakuvat Vuokselta. Oli kyllä niin upea ja rauhallinen auringonlasku, että huhhuh. Kylmää oli, olisi hyvinkin voinut olla toppatakki päällä. Pysähdyin matkan varrella kuuntelemaan lähipellolla puolisoa etsivää ruisrääkkää. Sekin kuulosti tavallaan ihan kivalta, vaikka tiedän monen inhoavan tuon linnun ääntä. Krääk krääk on palannut maisemiin!

Kylmä ilta Vuoksella

Parvekkeesta ei sitten tällä kertaa edes puhuta! Hyvin pieniä askelia edetään sen suhteen. Koko viikko on mennyt milloin minkäkin asian säätämisessä, joten tämä sai jäädä. Sitä paitsi on kylmää, ei huvita.

Kaaduin vielä fillarilla kun tulin Kengurun kuoppajaisista, että jalkakin on sitten kipeä. Mitään ei ilmeisesti murtunut tai mennyt poikki, mutta ketutuskäyrä on aika koholla. Juuri kun olisi pitänyt jotain saada aikaiseksi. Jos olisin saanut ajaa kuoppajaisiin sähkökruiserilla, mitään tuskin olisi tapahtunut. Se on paljon turvallisempi kuin polkupyörä. Kiitos hallitukselle tästäkin rajoituksesta! Laitan loppukevennykseksi kuvan äidin kukkapenkistä, jossa tällä hetkellä on täydessä kukassaan idänunikko. Että tällainen viikko sitten tällä kertaa.

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Raskas ja kylmä viikko takana Read More »

Mukava viikonloppu takana

, , , ,

Nyt on ollut sellainen viikonloppu, että niveliä särkee vieläkin! Mukavaa tietenkin oli, mutta tietääpähän taas omia rajojansa paremmin. Lauantaille sattui kaksi tapahtumaa, ja molemmat niistä hieman jännitti etukäteen, että mitä niistä tulee. Paikallinen kyläbaari järjesti taasen The Amazing Kenguru Race-pyöräilytapahtuman ja äidilläni oli sisarusten tapaaminen samana päivänä. Viikonloppu oli siis jotensakin kiireinen.

The Amazing Kenguru Race

Tämä on siis niin kiva juttu, että toivon tälle jatkoa muillekin kesille. Tietysti tämänkin kerran kruunasi loistava kesäsää. Sama oli kyllä viimekin vuonna. (Edellisesta kerrasta voit lukea artikkelista: Puolikas heinäkuu). Tällä kertaa olin toiseksi viimeisellä rastilla.

Sää todellakin helli meitä tänä vuonna. Lämmintäkin oli +27°C eikä tuullut mitenkään erityisesti. Rastin tehtävänä oli rakentaa/loihtia kylpyankalle lautta, jonka päällä se pysyy 60 sekuntia. Oli siis hyvä juttu, ettei tuuli ollut navakkaa. Mistähän lie ankan olisikaan joutunut muuten hakemaan. Kilpailijoilla oli omat ankat mukana. Minulla oli vain testailuja varten oma ankka.

Kävin edellisenä iltana katselemassa hieman paikkoja ettei tule sitten mitään yllätyksiä. Kyllä tämä paikka vaan on niin ihana illallakin. Tästä kuvakulmasta katsottuna lintutorni, jossa käyn useasti, on oikealla puolella. Välissä on jotain 300 metriä rantaviivaa.

Immalanjärven uimaranta, Liete.

Päivälläkin näkymät ovat suhteellisen kohtuulliset! Tämä olikin ainoa kohta mistä saattoi ottaa kuvan. Rannalla oli jonkin verran porukkaa.

Onneksi erään puun takana oli sellainen paikka, johon pääsin auringolta suht suojaan. Virittelin itselleni rantapyyhkeen maahan ja kaivoin esiin kiikarit, jos minulle tulisi odotellessa vaikka tylsää, ja jossain näkyisi vesilintuja. Oli minulla sateenvarjokin mukana, jota aluksi käytin aurinkovarjona. Jossain vaiheessa tuuli kääntyi sellaiseen suuntaan, että se nappasi varjon mukaansa. Aurinko oli jo kääntynyt puun taakse, eikä sen säteet enää osuneet minuun oksien välistä. Laitoin varjon kasaan.

Rastit olivat seuraavissa paikoissa:

  • 1. Bar Kenguru
  • 2. Itä-Siitolan koulu
  • 3. Hiljan Piha
  • 4. Kuluma Pub
  • 5. Imatrankoski Impi-patsas
  • 6. Veteraanipuisto
  • 7. Mutterinranta
  • 8. Patruuna Pub
  • 9. Vuoksenniskan koulu
  • 10. Immalan Lietteen ranta (minä olin täällä)
  • 11. Bar Kenguru

Asettelin itseni joksikin aikaa rantapyyhkeen päälle kun odottelin ensimmäistä joukkuetta paikalle. Maassa istuskelusta ei tullut sitten yhtään mitään. Mietin tovin, että mitähän hittoa minulle on oikein tapahtunut, kun enää pysty maassa istuskelemaan. Päädyin sellaiseen tulokseen, että minusta on tullut vanha romu, ja nousin maan tasosta jaloilleni seisoskelemaan loppuajaksi. En uskaltanut enää mennä istumaan maahan jossen vaikka pääsisi sieltä ylös, kun joukkue saapuu rastilleni.

Onneksi lähellä ollut penkki oli toisinaan vapaana, ja sain leppuutella jalkojani myös siinä. Terijoensalavien katveessa oli oikein mukavaa olla. Alueella tepasteli myös todella kesynoloisia sorsia. Ne kävivät tarkistamassa olisiko ihmisten kasseissa mitään syötävää. Eräs lapsi tokaisi, kun sorsat menivät lähelle, että saako hän viedä sellaisen kotiin lemmikiksi. Vanhempansa vaan totesivat hieman naurahtaen, että ei se oikein käy kun heillä oli jo entuudestaan jotain lemmikkejä.

Kun viimeinen pari oli käynyt rastillani, oli aika kerätä kimpsut ja kampsut ja painella baarille. Kaikki olivatkin jo paikalla, ja palkintojen jako oli käynnissä. Voittajiksi selviytyivät tällä kertaa Sini ja Loiro (keskellä ylhäällä). Lipaisin kitusiini yhden lonkeron ja painelin vanhemmilleni sukulaisia tapaamaan.

Viikonloppuna vietettiin The Amazing Kenguru Race 2024

Sukulaisten tapaaminen oli tämän kisan jälkeen, ja siitä en ottanut kuvia. Oli kuitenkin todella ihanaa nähdä heitä! Emme tapaa kovinkaan usein, koska äitini sisaret asuvat toisilla paikkakunnilla. Eno asuu Porvoossa, toinen eno Lahdessa ja täti asuu Tampereella. Yksi sisarista jäi tulematta kun alkaa ikä jo painaa niin paljon. Yksi on lisäksi vielä mennyt paremmille maille, mutta hänen poikansa, eli minun serkkuni, tuli omien lastensa kanssa paikalle. Eli mukavaa oli. Grillailtiin illemmalla ja otettiin parit juomat. Olin kotona jo puoliltaöin.

Mutta aloitetaas tämä viikko nyt tästä tiistaista. Odottelen kun tuttavani saapuu parin tunnin päästä kyläilemään. Meilläkin on tarkoitus käväistä vähän paikkoja tutkimassa, niin ehkäpä seuraavassa artikkelissani on sitten jotain taas kerrottavaa. Eli hyvää alkanutta viikkoa! Tulevana viikonloppuna seuraani liittyy serkku, joka tulee lomailemaan luokseni.

  

Voit myös supportata blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupastani itseni suunnittelemia kivoja paitoja.

Mukava viikonloppu takana Read More »