vuoksenniska

Sähköpotkulautailemassa

Tulin jokin vuosi sitten hankkineeksi käytettynä tällaisen menopelin kun sähköpotkulauta. Tämä on siis ehkä kivoin laite ikinä! Olen niin tyytyväinen hankintaan, että ei paljon tule kesällä autolla lähialueilla enää ajeltuakaan. Tällä pääsee kätevästi kauppaan ja tuttavia moikkailemaan.

Tämä vekotin on miltei pelastanut elämäni. Olisin muutoin vain kotona. Sain pari vuotta sitten sairaalareissun yhteydessä sellaisen lääkityksen, että fillarilla ajamisesta tuli todella työlästä, eikä käveleminenkään tunnu joka kerta niin kivalta. Ongelmana tahtoo olla jaksaminen, että ei vaan pysty ja kykene. Sähköpotkulauta pelastaa puolet vuodesta!

Sähköpotkulauta on kesän menopeli numero yksi
Kesän menopeli, sähköpotkulauta. Oma menopeli vastaa Kontio Kruiser -merkkistä sähköpotkulautaa.

Oma vekotin on sellaista mallia, että sen päällä istutaan. Eli se on niin sanottu kruiseri. Tämä malli ei tunnu niin turvattomalta kuin ne sellaiset seisottavat kapeatankoiset mallit. Niillä mennään kuulemma todella herkästi nurin. Yksi jos toinenkin tuttu on käynyt tikkauttamassa naamansa sairaalassa kaaduttuaan sellaisella seisottava-mallisella sähköpotkulaudalla. Sitä kai kutsutaan skuutiksi.

Meillä liikenne ja maisemat ovat hieman erilaisempia kuin mitä esimerkiksi Helsingissä on… ei ole liikennettä eikä ruuhkaa kevyenliikenteen väylillä, eikä sen koommin autoteilläkään. Tässä on kuva kotoani muutaman sadan metrin päässä kulkevasta pyörätiestä, jossa kulkee tiettyinä kellonaikoina porukkaa töihin tehtaille. Vietin tälläkin tiepätkällä aikaa tovin, kun välillä pysähtelin ottamaan kuvia, ja myös videota, eikä ketään tullut vastaan. Ei edes koirantaluttajia. Itse kävelin kuitenkin Foxyn kanssa tästä usein.

Täällä Vuoksenniskalla on erityisesti todella paljon sellaisia kulkureittejä, missä luonto on lähellä. Kuvasta kun katsoo oikealle yläviistoon, metsässä kulkee valaistu pururata, jonka varrella on myös frisbeegolf-rata. En ole käynyt heittämässä sillä radalla vielä kertaakaan. Pitää kokeilla joku kerta, jos vaikka pystyisikin kävelemään edes puolet radasta.

Olen juuri parasta aikaa tekemässä viritystä, että saisin kuvattua sähköpotkulautailua vähän enemmän, ja helpommin. Tein myös videopätkän YouTubeen, kun ajelen laudalla. Videoita on todella vaikea kuvata, jos toinen käsi pitää olla kameralla. Se on jopa turvallisuuskysymys. Siispä, jokin teline pitää kehitellä. Sähköpotkulautaa ajaessa kaasukahva on oikean käden puolella, ja vasemmalla puolella on käsijarru. On erittäin tärkeää, että vasenta kättä voi käyttää välittömästi jarruttamisessa.

Hankin yhden kännykkätelineen, ja se osottautui vääränlaiseksi, enkä saanut sitä mitenkään tankoon kiinni. Menee kait DIY-hommiksi. Ihan kästittämätöntä ettei näinkin suosittuihin värkkeihin löydy sopivia valmiita osia! Tai sitten löytyy ja ne maksavat maltaita. Yritän ensiki tehdä itse sähköpotkulautaan telineen, ja katsotaan vasta sitten josko jostain löytyisi valmiina sellainen. Tässä kuitenkin nyt YouTubeen laittamani sähköpotkulauta-video.

Sähköpotkulautailemassa Read More »

Marraskuu vaihtui joulukuuksi

Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja meille on tullut talvi, ainakin väliaikaisesti. Sitä on vaikea sanoa kauanko se kestää. Nautitaan siitä siis niin pitkään kun vain voidaan!

Kävin kirjastossa 15.11. ja kun olin lähdössä takaisin kotiin päin, meille syttyi Vuoksenniskantielle kausivalot. Se oli aika sykähdyttävä hetki! En ole aikaisempina vuosina kiinnittänyt näiden syttymisajankohtaan mitään huomiota, niin tulipahan nyt tämäkin nähtyä. Myöhemmin illalla kun ajelin samasta kohtaa ohitse, kirjaston vastapäätä oleva rakennus ja sen piha-alue olivat ilman valaistusta. Liittyivätköhän nämä kaksi asiaa toisiinsa… hmmm.

Tähän aikaan aurinko alkoi juuri laskea, ja se värjäsi taivaan ihan oranssiksi. Sain kuin sainkin nappastua muutaman kuvan auringonlaskua vasten jäämättä autojen alle! Ajankohtahan oli siinä neljän kieppeillä, jolloin työpaikkaliikenne on suht vilkasta.

Keskelle tietä vaan kuvaamaan! Käytössä oli toki vain kännykkä, mutta ei se mitään haitannut.

En tiedä nyt, onko nämä meidän katuvalot jotenkin kornit, kun ovat tuollaiset oranssinsävyiset. Ne taitavat olla niitä vanhanmallisia energialamppuja, joita ei kohta enää EU-säädösten takia saa käyttää. Mutta, tässä tilanteessa ne kyllä toivat jopa hieman tunnelmaa korostaen auringonlaskua, kun vielä ei ole lunta… lumen ne värjäävät luonnottoman väriseksi, siitä en pidä! Yritin muuten tarkoituksella ottaa sellaisissa kohdissa nämä kuvat, ettei niissä näkyisi juurikaan autoja tai ihmisiä. Aika hiljainen tämä meidän ”pääkatu” tällä kylällä on. Itse asun tästä reilun kilometrin päässä.

Kausivalot syttyivät marraskuun 15.
Marraskuun 15. päivä 2021 Vuoksenniskantie

Edellisistä kuvista nyt ei mennyt kuin noin viikko, kun meille tuli lumi maahan. Tämä oli vielä marraskuun puolella. Se on ollut viime vuosina suht harvinaista, kun monesti olemme täällä toivoneet ettei meille tulisi mustaa joulua! Se on kyllä vielä tämänkin vuoden puolella mahdollista, ja saattaa jopa olla todennäköistäkin…

Ensilumi marraskuussa 2021
Marraskuun 23.

Marraskuu vaihtui joulukuuksi tällä viikolla lumisissa merkeissä. Meillä on ollut aika kylmää täällä jonkin aikaa. Tälläkin hetkellä pakkasta on -17C. On kyllä ihan uskomatonta mitenkä vuodet ovat niin erilaisia toisistaan. Tosin vuosi sitten meille satoi ensilumi aika lailla samoihin aikoihin 26.11. Lapissa on nyt todella kylmää – pakkasta lähes 40! Hyi helvetti, sanon minä. On ehkäpä sen takia sitten parempi kun saa asua täällä vähän etelämmässä kun täällä on yleisesti ottaen hieman lämpimämpää kuin pohjoisessa.

Katselin eilen (4.12.) sivusilmällä Rukalla käytävää kumparelaskukisaa, jossa oli yksi suomalainen osallistuja, Jimi Salonen. Repesin täyteen röhönauruun, kun kuvaaja näytti katsomossa olevia suomalaismiehiä, jotka olivat selkeästi fanittamassa Jimiä… ja porukka oli katsomossa nimittän ilman paitoja! Tässä on YLE:n juttu asiasta ja Jimin tyylinäytteet. Kyllä meillä täällä Suomessa on ihan kahjoa porukkaa, mutta hyvä niin!

Talvinen piha 2.12.2021

Lunta satoi edellisen kuvan ottamisesta vielä lisää. Meillä oli hetken postikorttimaisemat! Tuulenvire käy kuitenkin sen verran, että puiden oksilla ei enää tällä hetkellä ole lunta. Tämä satanut lumi oli erittäin kevyttä ja tuuli pudotti ne oksilta hetkessä pois.

Kotipihaa 3.12.2021 aamulla noin kello 8:20

Keittiön ikkunasta talon päädystä otettu kuva aamulla. Aamulla on ihan eriväristä kuin auringonlaskun aikaan!

Tässä on vielä hetki sitten otettu kuva 5.12.2021 noin kello 14.00. Tunnin päästä on jo ihan hämärää! Onneksi on lunta joka edes hieman valaisee maisemia.

Mietin hetken mitä mahdoinkaan tehdä vuosi sitten, eikä mieleen kyllä tullut yhtään mitään. Oli pakko tarkistaa kännykällä otetuista kuvista, mitä olen silloin mahtanut tehdä. Kuvien ottaminen on hyvä asia ja ajassa voi siten palata aina taaksepäin. Olenhan minä näköjään julkaissut artikkelinkin tuolloin kestomaskien valmistamisesta. Se oli silloin erittäin ajankohtaista tekemistä… nyt neulon lähinnä sukkia ja yritän pysytellä kotona.

Vuosi sitten maailman tilanne oli hieman toinen. Ei se kyllä nytkään hyvä ole COVID-19 takia. Kuluvalla viikolla on todettu eniten tartuntoja mitä missään vaiheessa tätä pandemiaa. Saas nähdä milloin korona iskee minuunkin. Onneksi olen rokottautunut, jos se vaikka hieman lieventäisi mahdollista tilannetta. Tällaisina aikoina tulee kaivattua edesmenneitä lemmikkejä, joiden kanssa oli ihana käpertyä fleece-peiton kanssa sohvalle makoilemaan. Muistelen Urhoakin vielä suruisilla mielin… liian lyhyen aikaa oli elämässäni

Kun kesä vaihtuu syksyksi ja syksy marraskuuksi, kissoista tulee sellaisia ihania tyyppejä, jotka viihtyvät sylissä ja lämmittävät sinua, tai ainakin Urho oli sellainen. Tosin Urho ei ehtinyt marraskuuta näkemään kanssani, mutta sellainen hän olisi kuitenkin ollut. Muutkin edesmenneet kissani, Spede ja Uuno olivat sylikissoja. Se on just parhautta! Minulla on ollut onni saada olla ja elää niin ihanien ja suloisten kissojen kanssa, edes hetken

Rakas pieni Urho!

Marraskuu vaihtui joulukuuksi Read More »

Omenapuu kukkii

Vanhempieni pihalla kukkii omenapuu! Päätin kokeilla ottaa muutaman foton kukista. Kukat ovat hieman vaaleanpunaisia ja näyttivät kauniilta sinistä taivasta vasten. Kukista on toisenlaiset versiot kuvagelleriassani (LINKKI).

Omenapuussa oli todella paljon kukkia. Tämä tietää hyvää satoa!

Tietysti satoon vaikuttaa pölyttäjien määrä. Katselin aikani puuta ja sehän olikin aivan täynnä kaikenlaisia pölyttäjiä. Sato on siis taattu, jollei jotain katastrofaalista satu käymään.

Kimalainen käy läpi omenapuun kukkia. (Kimalainen: hyönteismaailma)

Mehiläisetkin olivat löytäneet omenapuun! Pörriäisillä oli hirvittävä määrä siitepölyä mukana jaloissaan.

Tulin tietysti ohessa häirinneeksi omenapuuhun muuttaneen asukkien elämää. Olin vuosia sitten kiinnittänyt puuhun lintupöntön, johon tänä vuonna muutti talitiainen. Pönttöön yritti jossain vaiheessa kevättä tunkeutua myös kirjosieppo, mutta se oli kuulemma saanut ”kunnolliset lähdöt” talitiaiselta. Tintti sai pitää pönttönsä. (Talitiainen Wikipedia)

Lintupöntössä oli poikasia, sen verran kova säksätys sieltä kuului. Molemmat talitiaiset, naaras ja koiras, ruokkivat poikasia. Melkoinen trafiikki kävi, kun tintit lentelivät taukoamatta omenapuun ja ruoanhakupaikan väliä.

Omenapuu oli todellakin täynnä elämää. Taidan lähteä tänään katsastamaan sen uudelleen josko siinä vielä olisi jotain kuvattavaa.

Hieman haastavaahan näitä tirppoja oli kuvata kun talitintit olivat todella nopealiikkeisiä. Niille piti myös antaa rauha viedä ruokaa poikasille. Olin muutaman metrin päässä pöntöstä, mutta kauempanakin olisi voinut olla. Välillä vaikutti siltä, että lintu ei uskaltanut mennä pönttöön. Päätin lopettaa omenapuun lähettyvillä hengailun.

talitiainen omenapuussa
Lisää kuvia linnuista löytyy kuvagalleriastani (LINKKI)

Oli minulle järkätty muutakin tekemistä pihalla… minun piti ajaa nurmikko. Sitä ennen ehdin vielä nappasta kuvan voikukista, ennen kuin ne jäivät ruohonleikkurin alle. Valkoinen ”hahmo” voikukkien takana on nimeltään bellis, eli kaunokainen. Niitä löytyy ainakin valkoisina ja vaaleanpunaisina. Vanhempieni pihalla on ainoastaan valkoisia belliksiä.

Lähdenpä siis takaisin ulkoilemaan. Sääkin alkaa juuri lämmetä täällä Kaakkois-Suomessa. Meillä oli muutama aika viileä päivä ja vettäkin on satanut ihan kunnolla. Tervetuloa kesäkuu!

Seuraavassa vielä linkki kuvagalleriaani:

Omenapuu kukkii Read More »

Meillä satoi lunta!

Joskus on ihan sikahienoa kävellä yöllä, kun ketään ei näy missään. Tavallaan se voi jopa olla kummitusmaista, mutta nyt tällä kertaa olin ihan fiiliksissä, kun meillä oli illan aikana satanut muutaman sentin lunta! Ne, jotka minut tuntevat tai paikkakunnan, taitavat tietää mistä reitistä näissä kuvissa nyt on kyse 🙂 Lähikaupassa käyntiin kun mahtuu siis neljän kilometrin lenkki, kun koukkaa ”olohuoneen” kautta kotiin.

Kun muita ei ole liikenteessä, voi mennä seisomaan vaikka keskelle tietä ottamaan kuvia. Onnistuisiko se Helsingissä? Kuvien ”keltaisuus” muuten johtuu pitkälti siitä, että katuvalot ovat kellertäviä. Kuvissa siis on hieman seepiamainen tunnelma.

Vuoksenniskantie 52 kohdilla

Joku muukin on jossain vaiheessa kävellyt tästä kävelytieltä kun näkyy selkeästi vielä jäljet…

Ei kun keskelle tietä kuvaamaan! Legendaarinen Bio Vuoksi-elokuvateatteri näkyy taka-vasemmalla. Oikealla puolella on vast’ikään valmistunut vanhusten palvelutalo, jonka alakerrassa on mahtava kirjasto! Oli meillä täällä Vuoksenniskalla aikaisemminkin kirjasto, mutta se oli toisessa kohtaa. Nyt se on ihan pääkallopaikalla – erittäin hyvä juttu! Se on muutenkin viihtyisä. Paljon huonekasveja! Pitää käydä joku kerta kameran kanssa siellä tutustumassa ja dokumentoida tännekin jotain.

Ei kun keskelle risteystä kuvaamaan! Tässä kohtaa on Torikadun ja Vuoksenniskantien risteys. Torikatu jatkuu Ylämäkeen Bio Vuoksen suuntaan. Holvissa ei ole toimintaa. Harmin paikka. Se on myös sijaintinsa puolesta hyvässä paikassa. Onkohan liian kallis kiinteistö tai jotain? Vaikea mennä sanomaan miksi siinä ei ole toimintaa. Holvissa on joskus ollut ruokailupaikka, muistaakseni ihan lounas-buffet oli tarjolla. Muutama vuosi sitten siinä oli kaljabaari, jossa ehdin käydä kaksi kertaa, ennen kuin se suljettiin.

Tietysti kun on juuri satanut lunta, käy nuoriso kokeilemassa sladittelutaitojaan! Ja ”yleistän” koska tässä nyt on kuitenkin kyseessä nuoret, kun heistä on ollut illan aikana näköhavaintoja. Kyllä mentiin mopoilla sivuttain pitkiäkin matkoja, ja ajeltiin mönkijöillä. Pitäähän se saada testattua mitenkä ne toimii! Silti hieman hirvitti kun testailivat sellaisessa paikassa, jossa risteys ihan liki eikä siinä ole kolmiota. Mutta, onneksi on hiljaiset kadut!

Torikatua ylös

Vihdoinkin kotikadulla… Yleensä tässä kahden kilometrin matkassa ei ihan näin kauaa mene, mutta sitä aina uppoutuu omiin maailmoihinsa kun ottaa kameran esiin. Nämä kuvat on tosin otettu kännykällä. En kuljettele järkkäriä mukana juurikaan, jollen varta vasten lähde sillä ottamaan kuvia johonkin. Ja harvoin tällaiseen aikaan yöllä kuitenkaan, ja kävellen.

”Viimeinen rasti” piirtyi hauskasti kahdesta puusta. Ensin näytti siltä, että leikkauskohdassa on sulaa, sen verran tummempi se oli muista varjoista.

Näistä lumista ei ollut sitten aamulla enää oikeastaan mitään jäljellä. Eli, vaikka parikin senttiä illalla satoi, ei tätä ilmeisesti lasketa ensilumeksi. Ensilumen määritelmähän on, että talviaikaan aamulla kello 8 mittauspisteellä on sentti lunta (Wikipedia). Vaikea sitten sanoa missä tämä Ilmatieteen laitoksen mittauspiste sijaitsee, että onko tämä ensilumi vai ei, koska kyllä siitä rippeitä tuolla vielä näkyy. pitkin nurmikoita ja tienpieluksia.

Meillä satoi lunta! Read More »

Maisemakuvia kesältä 2020

Loppupeleissä kävin todella vähän kuvailemassa millään aparaatilla mitään koko kesänä 2020, mutta kun kännykkä on miltei aina mukana, sai sillä napattua tänne blogiin ”sattumia”. Tässä muutamia ottamiani kuvia kesältä.

Jäppilänniemen taidetie on yksi sellainen ”paikka” johon haluan käydä tutustumassa joka vuosi. Kyse on siis yhdestä tiestä, jonka varrelle on sijoitettu maatilallisten ITE-taideteoksia. Hyväkuntoinen ajaa tämän tien päästä päähän fillarillakin, mutta kun itse en nyt ihan niin ”nuori ja notkea” enää ole, taitettiin serkun kanssa tämä reitti autolla. Tänä vuonna oli uusiakin teoksia, joita oli mukavaa ihailla. Tien varrella on esimerkiksi lato, jossa oli todella upeita valokuvia otettu luonnon eläimistä, lähinnä linnuista. Ne olivat ällistyttävän hienoja ja tarkkoja kuvia! Jäin miettimään, minkälaisilla vehkeillä ne oli oikein otettu… ei ainakaan kännykällä 😀

Maiseman katsojat ovat tässä kohtaa joka vuosi, aina hieman erillaisella kokoonpanolla, ja eri vaatetuksella. Tällä kertaa ne olivat näin. Kuvassa serkkuni ottaa huikeasta maisemasta kuvaa, joka avautuu Immalanjärvelle päin.

Joskus sitä vaan sattuu paikalle kun sateenkaari näyttäytyy… eihän tällaisiakaan tilaisuuksia silloin tule vastaan kun on järkkäri mukana, tietenkään.

Torikatu, Vuoksenniska 11.7.2020

Yksi paikoista Imatralla, josta pidän todella paljon, löytyy tästä ihan asuinpaikkani läheltä… Immalanjärvi! Sen rannat ovat ihania hiekkarantoja, vaikkakin välillä vähän mutaisia. Tarkempaa tietoa minulla ei ole miksi juuri tätä rantaa kutsutaan ”Lietteen rannaksi”. Se on kuitenkin ihan kiva paikka, puistomainen. Miinuspuolena on hanhien jätökset joille nyt ei taida oikein mahtaa mitään. Muuten rannat ovat ihania ja vesi on kesäisin lämmintä.

Immalanjärvi 19.8.2020

Tänä kesänä sai ihailla myös valaisevia yöpilviä, tai ainakin niihin jostain syystä osasi kiinnittää erityistä huomiota. Onhan niitä joka vuosi, mutta nyt ne laittoi erikseen merkille, jos niitä näkyi. Liekö syy siinä, että meteorologit ovat jotenkin niistä erikseen maininneet, kun ihmiset lähettävät uutistoimituksiin sääkuvia, joissa näitä pilviä esiintyy.

Vuoksenniskan kiertoliittymän kohdalla 1.8.2020

Yksi ihanimmista paikoista mitä tiedän, on sukulaiseni tila. En sen tarkemmin kerro missä tämä on, mutta satuin muuten vain ajamaan tämän paikan ohitse, kun maisemiin ilmestyi täydellinen sateenkaari! Se ehti hieman hälventyä ennen kuin sain hypättyä autosta ulos ja napattua siitä kuvan. Tämä kohta toi minulle mieleen edesmenneen koirani, jonka hautapaikka on samoissa maisemissa. Ikävä on suuri – rakas Foxy

Tuttavani oli jokin aika sitten käynyt kuvaamassa revontulia Lammassaaresta käsin. Lammassaari on Imatralla venesataman kohdilla, Saimaalla. Sinne piti päästä! Olen aiemmin toisen tuttavan kanssa käynyt kiertämässä kyseisen saaren. Se on aivan ihana – täynnä luontopolkuja. Reitit ovat helppokulkuisia, että tällainen koheltaja kuin minkäkin, voi niissä kulkea loukkaamatta itseään (en kyllä lupaa mitään). Jos saarta lähtee kiertämään ympäri, siellä voi pysähtyä useampaan eri paikkaan paistelemaan vaikkapa makkaraa nuotiopaikalla. Saaresta löytyy myös laavu. Lammassaari tarjoaa kuntoilijoillekin paikkoja vetää mäkiä ylös ja alas, mutta itse viihdyin parhaiten helppokulkuisemmilla reiteillä.

Luontopolku rantaan päin Lammassaaressa.
Kuva: 4.9.2020

Saavuin johonkin ennalta määrittelemättömään paikkaan… tämä ei ollut mitenkään tarkoituksella haettu, mutta ei se mitään – näky oli huikea! Kuva on panorama, voit katsoa sen suurempana 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:39

Auringonlaskua odotellessa samassa paikassa… voit klikata suuremmaksi 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:59

Imatralla ja Ruokolahdella on niin hienoja ulkoilupaikkoja, että menee varmaan useampi vuosi, että ne koluaisi kaikki läpi. Joskus on ihan kivaa itsekin käydä paikkoja katselemassa, mutta toisinaan se olisi todella mukavaa jakaa tällainen kokemus toisen kanssa. Monesti mietin, että juuri koira olisi ollut se ”toinen henkilö” jonka olisin ihan mielelläni ottanut mukaan näihin paikkoihin. Tietty, moneen paikkaan hänet mukaan otinkin. Foxy oli sen verran kohelo ettei sitä voinut ihan jokaiseen paikkaan mukaan ottaakaan, ettei loukannut vaan itseään. Mutta koen, että paljon jäi hänen kanssaan näkemättäkin ja se on tavallaan mielestäni surullista. Mutta Foxy kulkee nyt näitä reittejä minun mukanani sydämessäni

Maisemakuvia kesältä 2020 Read More »

Scroll to Top