Uuno

Toukokuun projektit

Toukokuu, ja ulkona on tämän kevään lämpimin päivä, mutta vain 14C. Kyllä lähtee nyt nihkeästi tämä kesä käyntiin! Kaivoin silti sortsit ja muutkin kesävaatteet esiin.

Toukokuu alkaa viileässä säässä
Toukokuun 6. 2022

Ja nyt on tullut niin paljon muutoksia projekteihin, että ihan hirvittää mitähän kaikkea sitä saa edes tehtyä. Itsekseen kun kaikkia tavaroitakin joudun siirtelemään. Esimerkiksi parvekkeella on Leca-harkkoja, jotka painavat aika paljon. Olen käyttänyt niitä kasvien jalustoina. Foxyn uimapalju pitää sijoittaa uuteen kohtaan. Se painaa enemmän kuin synti. Nyt ei auta muu kuin yrittää kestää ehjänä. Pääsee sitten nauttimaan kesästä kun se vihdoinkin saapuu.

On tässä ollut ilonkin aiheita kuluneen viikon aikana. Nimittäin kiinanruusuni oli päättänyt avata yhden nupun. Se oli oikein upea.

Kiinanruusun vanha kanta

Kiinanruusu on isältäni saatu pistokas aikoinaan. Ei siitä sen enempää kun näitä samoja tarinoita tulisi kirjoitettua tänne monta kertaa. Näistähän voisi tehdä sellaisen historiaosion johonkin, mistä voisi aina tarpeen vaatiessa katsoa, mikä liittyy mihinkin. Mutta joo. Kiinanruusu avasi nuppunsa toukokuun 1. päivä. Hyvää vappaua siis minulle.

Kiinanruusu

Olen metsästänyt pidemmän aikaa jonkunlaista nojatuolia kotiini, ja nyt vihdoinkin sattui kohdalle juuri sellainen, mitä olen etsinyt. Jos joku asia oli vielä todella hyvä, niin tämä ei maksanut mitään. Sain sen paikalliselta Facebookin roskalavaryhmästä. Itse asiassa, molemmat tuolit ovat saatuja samaa kautta. Pieni kulahtaneisuus ei haittaa yhtään mitään. Ne sopivat mielestäni tänne erikoiseen kotiini erittäin hyvin. Molemmat tuolit ovat vieläpä aitoa nahkaa.

Uudet mutta vanhat nahkatuolit
Vasemmanpuoleinen tuoli on saatu aikaisemmin keväällä, ja oikeanpuoleisen sain reilu viikko sitten.

Olen muutenkin saanut aikaiseksi tehdä asioita kotona. Vihdoinkin olohuoneen nurkkaus on sen näköinen, että kehtaan katsella sitä. Löytyipä kaapinpohjalta vielä sopiva valaisinkin, minkä sai asetella pöydälle ”istumaan”. Sillä saa kivasti iltaisin valaistua seinällä olevat taulut. Valaisin kokee tosin jossain vaiheessa värimuutoksen, kunhan ensin saan päätettyä minkä värisen haluan siitä. Se on Orno-valaisin, joka on maalattu alkuperäisestä kullanväristä kuparinväriseksi. En ole itse maalannut, vaan se tuli ostettua tämän värisenä.

Olohuoneen nurkkauksen uusi ilme

Kokeilin joku aika sitten, mitä tapahtuu marraskaktukselleni, kun laitan sen uuteen multaan. Mielestäni se ei ole viihtynyt siinä sen paremmin kuin aikaisemmassakaan. Lehdet ovat edelleen suht’ ryppyiset. En tiedä mikä tätä vaivaa, mutta annetaan nyt vielä sen olla, ennen kuin liipasen sen kompostiin.

Janoinen marraskaktus

Marraskaktuksen uusi pistokas sen sijaan on alkanut kasvaa ja siihen on tullut uusia lehtiä.

Kävin tätiäni moikkaamassa reilu viikko sitten (samalla kun hain nojatuolin), ja nappasin hänen marraskaktuksesta pistokkaan. Siinä on sitten toivon mukaan valkoinen kukinto. Laitoin kaktuksen pieneen ruukkuun itämään.

Tämä keskittyykin taas vaihteeksi huonekasveihin, vaikka piti kirjoittaa toukokuun projekteista… Noh, ovathan nämäkin projekteja sinällään ja nyt on toukokuu. Kun huonekasvit voivat hyvin, niin silloin on itselläkin hyvä olla.

Paljon on vielä tehtävää, että saan huonekasvijutut kohdalleen. Olen hankkinut niitä varten Puuilosta kookoskuitua ja perliittiä, ja aionkin nyt laittaa suurimman osan vehkoistani uuteen kasvualustaan. Kookoskuitu on myös allergiaystävällinen. Jospa saisin tällä tavalla vähennettyä huonepölyn määrää.

Kookoskuitu briketit
Kookoskuitua huonekasveille
Perliitti on vulkaanista ainesta
Perliittiä kookoskuidun sekaan

Viirivehka, jonka hankin alkuvuodesta, kukkii koko ajan! En tiedä enää, olenko iloinen asiasta, mutta kohta se saa varmaan halvauksen, kun jaan sen, ja istutan kookokseen. Toivottavasti en tapa sitä. Tämä kasvi on oikeasti käsittämätön juoppo. En tiedä mitään muuta kasvia kotonani, jota pitäisi kastella yhtä usein kun viirivehkaa. Taidankin viritellä tälle kastelujärjestelmän tippapulloista, joita minulla on varastossa muutama.

Olen niin onnellinen, että olen saanut kirjovehkani kasvamaan. Minulla on joskus kauan aikaa sitten ollut yksi kirjovehka, mutta Spede-kissani ei antanut sen olla rauhassa. Jouduin silloin luopumaan vehkasta. Vanhemmat kissat on siitä kivoja, kun ne eivät enää terrorisoi kasveja. Nuoremmat kyllä tekevät kaikkea ilkikurista mitä vain keksivätkin tehdä!

Hommasin paikallisesta Lidlistä daalian juurakoita. Niitä oli pussissa kolme. Ne on laitettu multiin kasvamaan 29.4. ja tällä hetkellä ne ovat työhuoneen ikkunalla. Jokainen on lähtenyt kasvamaan. Laitan niistä uusia kuvia myöhemmin. Tässä on kuva kun ne on juuri istutettu.

Olen saanut matkamuistoiksi muutaman postikortin, jotka on lähettänyt veljeni ja tuttavapariskunta. Veljeni kävi visiitillä Lontoossa ja tuttavapariskunta Italiassa. Näitä kortteja odotettiin pitkään ja hartaasti. Jostain syystä niiden saapuminen kesti useita viikkoja.

Laitan loppukevennykseksi kuvan, jossa Uuno istuskelee peikonlehden alla. Se oli Uunosta jotenkin kiva paikka. Uuno ei järsinyt kasvien lehtiä enää vanhempana, tai vehkoja ylipäätään. Edellinen kiinanruusuni sai totaalisen tuomion, kun Uuno söi siitä aina tuoreimmat lehdet. Nykyinen kiinanruusuni sai olla rauhassa Uunon hampailta.

Kuva: 11.3.2018

Uusi toukokuu, ja uudet projektit. Tervetuloa! Olen varannut tälle viikonlopulle tekemistä parvekkeella ja tarkoitus olisi viritellä uudet kasvusysteemit joillekin hyötykasveille. Niistä lisää tulevissa kirjoituksissa. Olen kyllä ihan tyytyväinen, että parvekkeeni ei ole ihan samanlaisessa kuosissa kuin vuosi sitten toukokuussa oli (artikkeli: Parveke kesäkuntoon jo ehkä tällä viikolla). Lähtötilanne on huomattavasti siistimpi. Ei muuta kun aloittelemaan.

Hyvää toukokuun ensimmäistä perjantaita ja tulevaa äitienpäivää kaikille äideille!

Toukokuun projektit Read More »

Siitä on jo vuosi kun Uuno-kissa poistui paremmille hiiriapajille…

Siitä on jo vuosi, kun vein rakkaan kissani Uunon, paremmille hiiriapajille… haluan tänään muistella häntä. Toivottavasti näen kyyneleiltäni kirjoittaa tänne mitään. Uuno kun sattui olemaan viimeinen lemmikkini, joka minulla oli. Ensin meni Spede 2017 (noin 16-vuotias), sitten meni Foxy kesällä 2019 (13,5-vuotias) ja viimeisenä Uuno, viikko ennen joulua 2019 (melkein 18-vuotias). Uunolla oli pitkä elämä! (vuoden takainen kirjoitus tästä). Sytytin tänään kynttilän ikkunalle Uunon muistoksi.

Minulla on Uunosta paljon muistoja, tässä pari. Uuno oli todella leikkisä ja touhuava kissa. Häntä oli aina mielenkiintoista seurata. Hieman villi mutta kuitenkin kesy. Alkuunsa ihan pienenä pentuna oli sylikissa, mutta sitten piti syystä tai toisesta noin kymmenen vuoden tauon, ennen kuin löysi sylini uudelleen. Haki läheisyyttä, mutta ei vaan tullut syliin. Spede oli hänelle se ”kainalo” mihin aina käpertyi hellyyttä tarvitessaan.

Tyypillinen kuva, minkä saatoin ottaa, oli sellainen, missä Uuno ja Spede olivat erittäin lähekkäin. Edelleen tänä päivänä Uuno ja Spede ovat kansikuvapoikina Facebookin Kissankulma -ryhmässä. Sinne voi siis liittyä jos sinulla on kissa! Perustimme sen aikanaan kissojen ystäville. Vaikka kissani ovat jo ”nukkuneet pois”, halusivat ryhmäläiset jostain syystä pitää minun kuvani kansikuvana tässä ryhmässä. Olen erittäin otettu kunniasta, ja minua ei häiritse, vaikka kuvassa ovatkin jo poismenneet kissani! Kiitos ja kumarrus ryhmäläisille tästä kunniasta.

Spede vasemmalla naama kameraan päin, Uuno käpertyneenä oikealla puolella.

Olen pohtinut tätä useasti, että miksi Uuno ei sylissäni sen ”kymmenen vuoden aikana” paljoakaan halunnut olla, tai ei vaan tullut syliin. Uunoahan ei voinut myös nostaa syliin missään vaiheessa, vaan hän alkoi aina rimpuilla. Minulla siis oli kaksi kissaa, ja selkeästi Spede vanhempana kissana oli pomo näiden kahden välillä. Ehkäpä tämä vaikutti asiaan. Mutta, kun Uuno vihdoin uskaltautui syliini vuonna 2013 keväällä, ei sitä meinannut saada sylistä pois! Hänestä kuoriutui aivan ihana sylikissa koko loppuelämäkseen. Kissanomistajan näkövinkkelistä tämä oli maailman paras asia! Sain vihdoinkin kissani syliin… se on loppujen lopuksi ainakin itselleni yksi hienoimmista asioista, mitä kissanomistajana voin kokea. Olen koonnut pienen neljän minuutin videopätkän YouTubeen missä Uuno on sylissäni.

Otin Uunon aina syliini kun mahdollista. Uunolla oli myös paljon paikkoja asunnossa, jossa hän sai katsella ulos ja kiipeillä. Makuupaikkoja löytyi ikkunan ääreltä. Paljon oli leluja. Ne lelut ovat vieläkin tuolla laatikossa. En tiedä miksi, mutta en vain ole saanut aikaiseksi viedä niitä mihinkään pois. Koirankin leluista iso osa on tuolla laatikossa. Täytyy kait viedä laatikko varastoon joku päivä…

Jos joku kissa halusi kiipeillä, niin Uuno halusi! Hän kiipeili pienenä pentuna vanhempieni olohuoneen tiiliseinää pitkin ylös. Sitä ei oikein meinannut kukaan uskoa silmillään, mutta siinä se vain veti kynsillään seinää pitkin ylös! Uuno kiipeili paljon. Jos sattui pääsemään vapaaksi vanhempieni takapihalla, oli hän aina puussa ensimmäisenä – pihalta ei poistunut. Ajattelin aina, että Uuno on suhteellisen villi kisu.

Uuno kiipeilytelineen huipulla – usein.

Uuno tulee olemaan sydämessäni aina pienenä söpöläisenä, koska Uuno oli vaan niin älyttömän suloinen kissa! En tiedä mitään muuta näin suloista kissaa, kerta kaikkiaan. Silti oli upea ja uljas raitapaita leopardimaisilla pilkuilla varustettuna… ripaus gepardin siluettia ja liikkuvuutta. Uuno oli oikein komea, ison kissapedon kaltainen kolli! Kiitos rakas pikku-kehveli, että pidit minulle seuraa sen yli 17 vuotta! Tulen aina rakastamaan ja kaipaamaan sinua

Uuno jätti komeudellaan moniin vaikutuksen. Eihän tällaisiin asioihin voi mitenkään etukäteen vaikuttaa, mutta Uunolla oli siinä suhteessa onnea, että turkkinsa oli niin upea, että häneen sekä turkkiin rakastuivat kaikki, ketkä hänen kanssaan olivat koskaan tekemisissä!

Rakkaudella ja suurella sydämellä Uunoa muistaen… ikävä on sanoinkuvaamaton

Siitä on jo vuosi kun Uuno-kissa poistui paremmille hiiriapajille… Read More »

Mietiskelyjä 16.12.2019

Joku sanoisi minulle nyt, jos väittäisin olevani vanha, että olen ihan nuori tyttönen vielä. Mutta, eihän se ihan nyt kuitenkaan pidä paikkaansa. Olen 47-vuotias nainen! En koe olevani siis mitenkään vanhavanha, mutta kroppani voi olla joistakin asioista eri mieltä!

Minulla todettiin pari kuukautta sitten korkea verenpaine ja siitä lähtien elämäni jotenkin mullistui… korkea verenpaine on sukurasite omalla kohdallani ja lisäksi alituinen stressaaminen ei tee asialle kovinkaan hyvää. Noh, sitä sitten ollaan aloitettu lääkitykset ja lenkkeily… olin vanhemmillanikin parisen viikkoa ”turvassa”, kun sain jonkun sortin paskahalvauksen moisesta tiedosta, enkä uskaltanut olla kotona. Asiat liittyy toisiinsa.

Olen kärsinyt niska-hartiaseudun ongelmista jo tovin, siinä siis yksi syy miksi en ole kirjoitellut paljonkaan blogia täällä. Kävin hoidattamassa alku vuodesta monia kertoja niskan aluetta fysioterapeutilla, ja sieltä tuli aika kova ohje tietokoneella olemisesta ja käsitöiden tekemisistä – että ne pitäisi jättää pois. Mitä hittoa sitten alkaisin tekemään jos kerran edes käsitöitä saisi tehdä ja tietokoneellakaan ei saisi olla? Pidän toki valokuvaamisesta, mutta sekin vaatii sen tietokoneella oleilun kun kuvia aletaan setvimään. Sen lisäksi olen niin henkeen ja vereen käsityöihminen kun voi vaan olla. Perustin hiljattain uuden bloginkin sitä varten, missä voin esitellä ja jakaa ohjeita käsitöihin liittyen:
https://neuloosi.fi
Toisin kuin ammattibloggarit, niin minä en saa tästä harrastuksesta mitään korvausta. Nyt on tosi kyseessä, ja pitää miettiä oikeesti mitä haluaa tehdä!

Onneksi minusta otettiin pullotolkulla myös verta ja testeistä selveni, että olen muutoin terve. Veriarvoissa ei ollut mitään sanottavaa. Yksi kivi pois sydämeltä siis! Sydänfilmikin oli normaali.

Oma terveyteni ei ole juuri se ainoa asia mikä minua on tällä hetkellä askarruttanut… Olen saanut kämppääni siivottua ja järjesteltyä aika paljonkin tässä syksyn aikana (mielenterveys kiittää), mutta huomannut, että kissani Uuno, ei enää ole ihan sieltä terävimmästä päästä. Uuno nimittäin ei halunnut syödä raksuja enää. Tämä huomio sai sydämeni taas pamppaamaan ylimääräisiä kierroksia – Uuno oli yli 17,5-vuotias! Kävimme Uunon kanssa eläinkliniikalla eräs perjantai selvittelemässä asioita.

Uuno todettiin alipainoiseksi mutta muutoin oli hyväkuntoinen. Leegot oli muutoin kunnossa mutta niissä todettiin syöpymistä. Painoa pitäisi kuitenkin saada nostettua, ettei laihuuden takia sairastu vakaviin sairauksiin. Veriarvot olivat ok. Miun pikku-Uuno! Alkoi hänkin olemaan jo vähän ehtoon puolella kait… ei tarvitsisi tämän vuoden puolella luopua enää yhdestäkään rakkaasta :/ Foxyn menetys oli niin kova pala etten voinut kuvitellakaan! Ne, jotka ovat koiran menettäneet, niin tietävät tasan mistä puhun.

Noh, tässä kävi nyt just niin kun olin pelännytkin ja joiduin eilen viemään Uunon lääkäriin lopetettavaksi 🙁 Uuno ei alkanut syömään kunnolla ja laihtui todella rajusti. Hän oli ihan hyväntuulinen, nukkui vieressä ja oli seurallinen. Ruoka ei vaan maistunut ja päätin, etten ”kiusaa” kissaa enää tämän enempää ja lasken hänet Spede-kissan luokse. Uuno ei päässyt enää kunnolla hyppäämään omin avuin sängyllekään, ja käveleminen lattialla oli melko huteraa. Ei siinä muu auttanut – ei itku eikä hampaiden kiristys!

Tänään on siis ensimmäinen päivä pariin vuosikymmeneen ilman yhen yhtäkään lemmikkiä! Oli outoa aamulla kun Uuno ei tullutkaan herättämään. Yleensä tuli aina pukkaamaan kuonollaan naamaa, kun oli aika laittaa hänelle ruokaa lautaselle. Koti on jotenkin tyhjä, jos näin voi sanoa 🙁 Uuno rakas – minulla on nyt jo hirvittävä ikävä sinua!

Mietiskelyjä 16.12.2019 Read More »

Uuno valokuvamallina

Uuno-kissani täytti keväällä 16 vuotta, ja tuttavani pyysi tuomaan hänelle Uunon kuvattavaksi… tuttavani on siis ihan oikea valokuvaaja, eikä tällainen satunnaisia kuvia räpsivä harrastelija, niin kuin minä 😀 Kuvista tuli oikein ihania, ja laitan niitä nyt tänne näkyville. Täällä olevat kuvat eivät ole korkean resoluution kuvia! Eli laatu on saattanut hieman kärsiä erinäisten siirtelyjen takia 🙂

Ensinnäkin, kuvaaminen oli saletisti haastavaa, kun kissa piti saada kävelemään alustaa pitkin tietystä kohtaa. Kaikki keinot otettiin käyttöön. Oli leluja ja kissanminttua ja vaikka mitä muuta. Ympäristökin oli Uunolle hieman outo. Uuno makasi mieluummin viereisellä sohvalla kuin kuvauslevyn päällä, tai sitten makasi levyn päällä pitkin pituuttaan häntä roikkuen levyn ulkopuolella, jolloin kissa ei ”mahtunut ruutuun”

Kuvien Copyright © Toni Miettinen 2018

Löydettiin me tällainen koristesaavikin, mihinkä Uuno meni ihan mielellään 🙂
© Toni Miettinen 2018

© Toni Miettinen 2018

Höyhenet on ihan jees 🙂 Eivät olleet tosin oikean linnun höyheniä…
© Toni Miettinen 2018

Tässä yritetään saada Uuno haistamaan kukkasta…
© Toni Miettinen 2018

Kyllä sitä kukkasta käytiin sitten haistelemassakin ajastaan kun herra itse halusi, vaikka ilmeestä päätellen herraa alkoi moinen käskyttäminen jo pänniäkin. Että haistellaa ny sit!
© Toni Miettinen 2018

Tällainen Uuno on… vieläkin kuin suloinen kissanpentu 🙂
© Toni Miettinen 2018

Onneksi sitä sai vielä kuitenkin ihan loikoillakin siinä kuvauslevyn päällä 🙂
© Toni Miettinen 2018

Valokuvien ottaja, Toni, kuvailee mielellään muitakin lemmikkejä (Imatralla), että jos mielenkiintosi heräsi tämänkaltaisiin kuviin, niin laitapa minulle viestiä, niin välitetään yhteystiedot sitten 🙂 Toni kuvaa myös koiria 😉

Uuno valokuvamallina Read More »

I’m back!

Eikähän siihen nyt mennyt sitten kuin puolitoista vuotta, kun jaksoin siellä blogspotissa oleilla… ei ole minun ”ympäristöni” ollenkaan. WordPress on minulle henki ja elämä, ei tästä niin vaan päästä mihinkään! Puhumattakaan kaikista mukavista hilavitkuttimista mitä tänne saa laitettua jotta lukijoillakin (jos niitä on) olisi mukavampaa 🙂 Osoite ei myöskään enää ole blogit.minnala.net vaan pelkkä minnala.net ja tietysti salatussa yhteydessä! Huom, tämä on tärkeää kun vaikka haluatte kommentoida artikkeileita. Ei lähde sitten sähköpostiosoitteenne ”kävelemään” vääriin käsiin jne.

Jatkan jutustelelua huonekasveista, ja akvaarioista…
Olen yrittänyt vähentää kasvisekoiluja tälle kesälle, niin isutuksia on mielestäni tehty erittäin hillitysti.

Siis uskokaa tai älkää, niin kaikki on tässä 😀
Veljen kanssa oli sen verran puhetta kesästä, että polaaripyörre on kuulemma siirtymässä pois täältä Suomen päältä, niin taitaa tulla suht kiva ja lämmin kesäkin, toisin kuin on ollut parina edellisenä vuotena. Viime kesä oli niin kylmä, etten edes viihtynyt parvekkeella. Noh, nyt tulee sitten mukavampaa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että voi olla aika lämmintä, ja jos parveke on täynnä istutuksia, ei niille tahdo riittää rahkeet kantaa jatkuvalla syötöllä vettä. Siispä, laitan hiukan hillitymmin tänä vuonna parveketta.

En tiedä missä vaiheessa olin hurahtanut peikonlehtiin. Sain vuosi sitten tuttavan kautta suuren peikonlehden, jonka karsin huomattavasti pienemmäksi. Laitoin pistokkaat jakoon. Nyt tässä talven aikana naapurini tuli tarjoamaan minulle hänen peikonlehteään… ei sitä raaskinut kompostiinkaan heittää… Katsokaa mikä komistus!

On kyllä niin upea kasvi että huhhuh. On tässä ollut muitakin kasviprojekteja, mutta niistä sitten enemmän myöhempänä. Kunhan nyt pääsen taas alkuun tässä kirjoittelussa.

Tosiaankin viime vuosi oli hiukan ”hankala” omalta kohdalta, ja parvekeprojektitkaan eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Mutta päätin tänä vuonna tehdä parvekkeen sitten itseäni, Uunoa ja Foxya varten. Toivottavasti kullanmurut saavat nauttia parvekkeesta vielä tulevinakin vuosina, toisin kuin Spede-kissa, jota kaipaan niin kovasti joka päivä. Spedelle minä olen aina parvekkeenkin suunnitellut… minun vanha papparainen, terveisiä tassutaivaaseen. Mutta elämä jatkuu! Uunokin tosiaan täyttää tulevalla viikolla 16 vuotta.

Lätkä-projektejakin on tiedossa sitten lisää…

Kävimme Foxyn kanssa eilen vanhemmillani kylässä. Foxy on niin tolkuttoman innoissaan lumesta kun sitä vielä tällä seudulla on paikoittain, tai vanhempienikin pihalla kasattua lunta.

Foxy kaapii lunta tassuillaan ja yrittää hautautua lumen sisään…

Foxy kävi eilen myös kahlaamassa lähettyvillä olevassa ojassa… siitä en ehtinyt saada kuvaa kun tuo kännykkä on niin hankala kaivaa taskusta äkkiä toimintaan ja koira nopealiikkeinen. Torstaina kävimme Foxyn kanssa maalla, ja siellä hän pääsi sitten uimaan pihalla olevissa kuralammikoissa. Ai että! Se oli oikein mukavaa… onneksi talon väeltä sai pyyhkeen millä kuivata elukka. Noh, koirat on koiria 🙂

Ja jatketaan sitten taas joku toinen kerta, eli hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

I’m back! Read More »

Scroll to Top