Vuoden ensimmäinen päivä oli suorastaan tyrmäävän kaunis! Autoa on tosiaankin ajelutettava näillä keleillä, että se lämpiää kunnolla, niin läksin ajelemaan Vuoksen vartta pitkin Imatrankoskelle päin. Auringonlasku oli aivan upea ja Vuoksi höyrysi satumaisesti. Jäin hetkeksi ihastelemaan näkymää ja ottamaan pari kuvaa ja videopätkiä.

Heräsin tänään taas jotain seitsemän aikaan, joka ei nyt aina ihan tyypillistä minulle ole. Sellaiseen aikaan kun heräilee, on mahdollista nauttia auringonnoususta, jos kelit sattuvat kohilleen. Tämä vuosi on alkanut siinä mielessä myös aurinkoisena, ja näitä kauniita aamuja on saanut ilolla seurata olohuoneen ikkunasta. Ei siis haittaa, että on kylmää. Tietty kerrostaloasukkina on se etu, ettei tarvitse itse lämmittää asuntoaan.

Kaunista talvea on saanut ihailla melkein joka aamu tammikuun puoleen väliin saakka. Eilisaamuna huomasin, että aurinko nousi jo ihan eri kohdasta kuin pari viikkoa sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että päivät pitenevät. Tervetuloa valo!

Eilinen kaunis talvipäivä muuttui tänään totaalisesti, koska meitä lähestyi lumipyry. Se alkoi täällä Imatran kohdilla suunnilleen yhdeksän aikaan aamulla. Kaunis auringonnousu oli tältä aamulta peruttu ja tilalle tuli lumisade. Noh, se kuuluu talveen, onneksi vielä. Tänään onkin sitten hyvä päivä tehdä muutakin kun vain ihailla maisemia. Tätä kuvaa ottaessani tajusin, että olen unohtanut parvekkeelle vähän yhtä sun toista tarpeellista tavaraa, kuten pistorasiaan laitettavan ajastimen ja harjan ja rikkalapion. Sen verran on kuitenkin kylmää, että en millään kehtaisi avata parvekkeen ovea, kun parvekeoven alta tulee muutenkin kylmää ilmaa. Pitää kait tehdä sellainen viimamakkara.

Olen nukkunut sohvalla reilun viikon, ja nyt aion mennä takaisin nukkumaan makuuhuoneeseeni. Olohuone on taas ihan sekaisin, enkä ole kerännyt vielä joulukoristeitakaan pois. Päätin, että olkoot siinä missä ovat! Hittojako käyn tätä stressaamaan kun on muitakin asioita ”päällä” tällä hetkellä, kuten uuden verkkokaupan rakentaminen. Tämä tuli hieman yllättäen eteen, ja se on syönyt todella suuren ajan päivistä. Vuosi alkoi siis kiireisenä ja työntäyteisenä. Mutta ei siitä sen enempää, työjutut eivät ole tämän blogin aihepiirissä.

Sen sijaan kaikki muut värkkäilyt ja harrastukset ovat. Sain onneksi vähän helpotusta siivouksessa, tai oikeastaan todella ison avun, eräältä tuttavaltani. En muista olenko missään kohtaa maininnut, että minulta hajosi pieni arkkupakastin viime vuoden puolella. Se on syönyt todella paljon mieltäni viime aikoina. Pakastin oli sen verran suuri kuitenkin, etten ole pystynyt sitä itsenäisesti siirtelemään mihinkään. Nyt tein päätöksen, että se saa lähteä vaikka mitä kävisi. Siispä, hain toiselta tuttavaltani nokkakärryn lainaan ja vein pakastimen ulos odottelemaan josko se saisi kyydin pois. Kuten aiemmin sanoin, olen onnekas, että minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni! Tuttavani tuli hakemaan pakastimen ja toimitti sen hyötyjäteasemalle. Ei voi muuta sanoa kun että huhhuh miten hienoja tyyppejä voi olla olemassa. Olen tästä todella kiitollinen hänelle.

Ja kun puhun tuttavistani täällä blogissani, niin kutsun myös tasapuolisuuden vuoksi ystäviäni ”tuttaviksi”. Kaikki ovat täällä tuttavia, enkä käy sen enempää erittelemään terminologisesti kuka on mikäkin. Se on mielestäni reilua kaikkia kohtaan. Joten, jos tunnistat itsesi näistä kirjoituksista, niin kyllä ystäväni tietävät sanomattakin, keitä he ovat

Nokkakärryä odotellessani ehdin ottaa muutaman kuvan auton tuulilasiin jäätyneistä kuurankukista. Niitä oli muodostunut auton sisäpuolelle. Kiirettä piti, kun ne sulivat nopeasti pois auton lämmetessä. Pitääkin alkaa kuvailla kuurankukkia. Nehän ovat todella kauniita. Joskus aikoinaan tuli kuvattua niitä edellisessä kämpässä, kun siellä oli parvekelasit. Niissä joskus oli kuurankukkia ja taustalle sai vielä auringolaskun väritkin.

Olin pitkän aikaa haaveillut pilkkihaalarista, ja nyt satuin vihdoinkin löytämään sellaisen, mikä miellyttää, ja minkä kukkaro kestää. Ostin ensimmäisen version Kärkkäiseltä, mutta se oli väärän kokoinen. Tarkoitus on, että pystyisin ajamaan sähkökruiserilla kylmilläkin keleillä. Mikäpäs siihen muu olisi sopivaa kuin tällainen toppahaalari. Näitä käytetään moottorikelkkailussakin, niin miksipä ei myös sähkövehkeellä ajettaessa. Siinä kun ei tarvitse itse liikkua mitenkään, niin ei välttämättä tule hiki. Ostin tarkoituksella suurikokoisen, että mahdun sen sisälle normaaleissa sisävaatteissa. Tämä ei ole ulkoilua varten pikkupakkasilla, nimittäin se on erittäin lämmin. Sopiva toppahaalari löytyi lopulta Happy Angler -nimisestä verkkokaupasta, joka myy kalastustarvikkeita.

Tänä päivänä on harvinaista, että postilaatikosta tupsahtaa mitään muuta kuin laskuja. Minulla on onneksi tuttavia, jotka lähettävät minulle kortteja kun käyvät ulkomailla. Sitä ilon ja onnen määrää, kun postilaatikosta löytyy kaksi upeaa korttia, jotka on juuri minulle lähetetty! Ihmiset, älkää lopettako postikorttien lähettämistä tuttavillenne kun käytte matkoilla. Niiden saamisesta on niin paljon iloa, ettei pysty edes sanoin kuvaamaan! Some-kuvien lähettely ei ole mitään tähän verrattuna, vaikka niitäkin on kiva katsella.

Pakastimen häipymisen jäkeen olen ajatellut, josko vähän järjestelisin paikkoja uudelleen. Tai en ihan kaikkia paikkoja, vaan juuri sen kohdan, mistä pakastin lähti. Siinä on nimittäin kulkuaukko eteisen ja olohuoneen välillä, jonka olen ”tukkinut” rakentamallani ladonovella (kuva joulukuulta). Jospa siirtäisin ladonoven keittiön ja olohuoneen väliin, jossa se olikin monta vuotta. Siinähän oli aikoinaan myös olohuoneen puolella akvaario, jota minulla ei ole ollut enää muutamaan vuoteen. Saisin olohuoneeseen enemmän tilaa sijoitella huonekaluja. Asia on harkinnassa. Pitää vähän mittailla saisko sille seinustalle vaikka sohvan.

YouTubesta löytyi taas yksi ihana takkavideo, jossa on aivan saman näköinen kissa, mitä edesmennyt Spede-kissani oli. Videota on ollut jotenkin lohdullista katsoa. Ihan kun Spede olisi läsnä. Ehkäpä hän onkin jollain tapaa. Viisi vuotta siitäkin on kohta kulunut, kun hänestä jouduin luopumaan. Nämä videot ovat kyllä aivan ihania.

Vuosi on alkanut siis leppoisasti vaikka touhukkaasti. Näissä merkeissä on hyvä jatkaa eteen päin. Uuden toppahaalarin myötä minulle tarjoutuu nyt valokuvaamisellekin uusia mahdollisuuksia, koska tarkenen tuolla ulkona nyt huomattavasti paremmin. Minulla ei ole aiemmin ollut asianmukaista talviasua ja siksi en ole pystynyt kylmemmillä keleillä juurikaan oleskelemaan ulkosalla. Ei niitä talvivaatteitakaan noin vain ostella. Kunnolliset talvivaatteet ovat hirvittävän kalliita. En ole ehkäpä ottanut edellä mainitustakaan syystä talvisia kuvia, niin se olisi nyt mukavaa vaihtelua. Liikkumista ulkona pitää lisätä, niin miksipä sitä ei sitten tekisi rakkaan harrastuksensa parissa.

Lopuksi vielä Instagramiin upotettu video vuoden ensimmäiseltä päivältä. Vuosi tuli aloitettua mukavissa merkeissä, niin toivottavasti se jatkuu mukavana tästäkin eteenpäin, myös teillä muilla.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Minna M. Laamanen (@minnag_paajaassacom) jakama julkaisu

Tässä vielä seurattavat linkit: