kasvihullutus

Huonekasvit heräilevät

/ / Huonekasvit, Päiväkirjaa / Kommentoi

Ihanaa kun huonekasvit alkavat heräillä talvihorroksesta! On tässä kait itsekin ollut jonkin sortin horroksessa muutaman kuukauden. Ja kun aurinko tulee esille, päässä alkaa pyöriä yhtä sun toista suunnitelmaa. On meillä alkuvuodestakin ollut aurinkoisia päiviä, mutta jotenkin tänään on ihan erilainen tunnelma. Auringonvalo jotenkin täyttää koko huoneen. Ja onneksi niin, koska huomasin juuri, että hetki sitten kotiutuneen muulinkorvan lehdet heiluvat itsekseen. Eli se saa jostain vetoa. Taidan tietää mistä.

Ei se auta muu kuin järjestellä tavaroita taas uudelleen. Tarkemmin kuin ajattelee, niin sohvan päässä oleva peikonlehtikin on varmasti saanut viimasta osakseen. Sen uusin lehti ei auennut, ja se jotenkin ”kuivui” paikoilleen. Näin ei ole koskaan käynyt sen historiassa. Peikonlehden kasvatus on myös pakko aloittaa alusta, että sen saa kasvamaan kauniimmin. Jospa sen saisi kasvamaan sillä tavoin, että sitä voisi käyttää suihkussa. Jos joku ihmettelee että miksi, niin kasveista voi suihkuttaa pölyt pois. Olisi aika työlästä puhdistaa jokainen lehti erikseen, ja se on varmasti jopa mahdotontakin.

Jos jostain voi olla erittäin iloinen, niin siitä olen, kun miltei kaikki joulun tienoilla istuttamani huonekasvien pistokkaat ovat alkaneet tehdä uutta kasvua. Pelkäsin niin kovasti, että ihana malakanlaikkuvehkani heittää henkensä. Sain kun sainkin sen elpymään, ja tämä oli varmasti sen ansiota, kun istutin sen uudelleen kukkamultaan. Olin tehnyt jonkinlaisen ”kokeen” istuttaa kaikki rehut kookoskuituun. Se ei ollut hyvä idea lainkaan. Nyt kaikki huonekasvit on istutettava takaisin kukkamultaan. Otin tosin multaseokseen ruukuista kookoskuidunkin mukaan. Katsotaan mitä käy. Pitää seurata tilannetta.

Tässä huonekasvit tänä aamuna kuvattuna. Tässä on hyvä paikka niille!

Huonekasvilajitelma 2024

Aikoinaan tuttavalta saatu kultaimarre näytti melko surkealta viime syksynä, ja mietinkin, että onkohan sille oikeastaan mitään sopivaa paikkaa asunnossani. Kun olin viritellyt kasveilleni valot, kultaimarre alkoikin yht’äkkiä viihtymään tuolla hyllyn päällä, johon olin sen laittanut. Sille kelpaa ihan tavallinen LED-valo. Pitää siirtää se vielä uuteen ruukkuun jossain vaiheessa.

Kultaimarre on helppohoitoinen huonekasvi.

Kultaimarre on kasvattanut juurakkoa jonkin verran. Kultaimarteen juurakko kasvaa mullan päällä ja se on mielestäni aika hauskan näköinen. Se on vähän pörröinen.

Vastoin kaikkia odotuksiani ja mielikuviani, olen ihmeissäni saniaisten viihtymisestä kämpässäni. Olen aina ollut siinä uskossa, että niitä täytyy sumutella ja viritellä kaiken maailman kostuttimia. Olen ollut väärässä! Tälläkin hetkellä ilmankosteus asunnossani on 20%, joka ei nyt ihan älyttömästi ole. Sen huomaa nenässä, kun sieraimet ovat ihan kuivat jatkuvasti. Myös pölyä on ilmassa kun on kuivaa.

En tiedä mikä saniainen tämä on, mutta sillä on todella ohuet lehdet. Ei ole ihan perussaniainen kuitenkaan. Tämäkin tarvitsee jo uuden ruukun. Se on vielä alkuperäisessä ruukussa, jossa ostin sen. Ajattelin myös laittaa tämän amppeliin kasvamaan.

Äidiltä saatu saniainen
Lidlistä ostettu saniainen

Kävin miettimään, milloinka olin tuon saniaisen ostanut, niin tietohan onneksi löytyi täältä omasta blogista, kun vähän kelaili artikkeliarkistoa taaksepäin. Yksi artikkeli löytyi päivämäärällä 12.5.2020, jossa olen esitellyt tämän kuvassa olevan saniaisen. Olin ostanut sen ilmeisestikin Lidlistä. Lidlissä oli eilenkin myynnissä saniaisia pari kappaletta. Pitäisiköhän käydä ostamassa ne pois? Tosin, pitää muistaa ottaa omat termopakkaukset mukaan, kun kaupasta ei enää saa paketointipaperia kasveille. Tämä on iso miinus kyseiselle lafkalle! Saapihan heiltä toki ostaa pakasteille tarkoitettavia termokasseja, jos mielii saada kasvinsa paleltumatta kotiin.

Saniainen tekee uutta kasvustoa koko ajan.

Keskittyminen herpaantuu nykyään todella helposti, ja kävinkin tässä välissä ennen seuraavien kasvien kuvia tutkimassa, mikä tuo Litukasta hankittu ihmesaniainen oikein on. Yllätyin! Se on Boston saniainen, Nephrolepis exaltata cv.
Tätä kait kutsutaan myös miekkasaniaiseksi (Sword fern). Pitää tutustua siihen vähän tarkemmin nyt kun sen kerran on tunnistanut. Olen aina kuvitellut, että Boston saniainen on se kovempilehtinen saniainen, mikä minulla on. Se taitaa sittenkin olla sulkasaniainen. No, joka tapauksessa ne ovat ihania, ja hittolainen, noi on vielä hengissä.

Jotkut asiat vaan karkaavat hieman lapasista, ja minullakin meni palmuvehkojen hankinta aikoinaan hieman överiksi. Ihmeen kaupalla nekään eivät ole kuolleet, vaikkakin niistä on kuollut todella paljon lehtivarsia tämän talven aikana. En tiedä missä vika, mutta siirsin kolmesta ruukusta juurakot uusiin ruukkuihin. Juurakot eivät nimittäin olleet mädäntyneet tai muutakaan, vaan ihan ok kunnossa. Huomasinkin, että yhdestä ruukusta alkoikin jo pilkottaa uuden lehtivarren alku. Myös vanhempi palmuvehka (kuvassa kämmentä vasten) on aloittanut uusien lehtivarsien noston.

Muita talven huonekasvi selviytyjiä ovat kiinaruusu ja laikkuvehka. Olin istuttanut laikkuvehkan myös kookosperliittiseokseen, ja se ei meinannut selvitä talvesta sitten mitenkään. Lisäksi olin unohtanut laittaa ottamani kirjovehkan pistokaat multiin, mutta nekin näyttävät tällä hetkellä elonmerkkejä. Osa pistokkaista tosin mätäni ja heitin ne pois. En ole kaikkia pistokkaita kuvannut, mutta teen sen joku muu kaunis päivä. Nyt siihen uppoaisi ihan liikaa aikaa.

Laikkuvehka
Kiinanruusu
Kirjovehkan pistokas (2 kpl)
Kirjovehkan pistokas

Kirjovehkan pistokkaita on aika paljon. Olen varmaankin ajatellut antavani osan kasveista jollekin, joka niitä haluaa kasvatella. Pidän ne itselläni nyt kuitenkin vielä toistaiseksi, jos saisin ne vaikkapa kasvatettua isommaksi tällä kertaa. Pistokkaat ovat otettu kahdesta aikasemmasta kasvista, jotka vielä molemmat ovat hengissä.

Huonekasvi uutisia

Sitten vähän uutisia huonekasviharrastelijoille. Satuin eksymään uudelle kanavalle YouTubessa, jossa kerrottiin, että seuraamani Planterina-kanava on lopettanut toimintansa. Siis mitä ihmettä sentään. Kyseisellä kanavalla oli yli miljoona tilaajaa ja kymmenittäin videoklippejä. Nyt ne ovat kaikki hävinneet kuin tuhka tuuleen. Mitä heille oikein tapahtui? Vielä viikko sitten katselin videopätkiä kyseiseltä kanavalta ja nyt sitä ei enää ole olemassa. Aika raju temppu, sanoisinko. Siis yli miljoona tilaajaa… huhhuh!

Linkitän tähän yhden videopätkän, jossa tämä uutinen oli. Videossa kerrotaan aiheesta ”miksi kukkakaupat sulkevat nyt ovensa”. Tämä liittyy pitkälti siihen, kun pandemian aikana huonekasvimyynti räjähti käsiin. Nykyään kaikki marketit myyvät huonekasveja huomattavasti kuohkeampaan hintaan kuin mitä asiaan perehtyvistä kukkakaupoista saisi. Lisäksi SOME:ssa myydään pistokkaita aika ahkerasti. Tällaisella toiminnalla tapetaan yritystoiminta. Mutta niinhän siinä yleensä käy. (Em. VIDEO)

Olen myös pistänyt merkille, että kovin moni mainitsee kun heidän kasveissaan on alkanut olla tuholaisia. Siihenkin on aika moni kyllästynyt, itseni mukaan lukien. Tosin, olen saattanut nyt saada ripsiäiset kuriin *kop kop*, mutta ei se vielä takaa, ettei niitä enää tulisi. Yksi asia on varmaa, en osta mistään marketista enää huonekasveja, koska niiden mukana tulee ötököitä. Eräässäkin nimeltä maitsemattomassa kaupassa oli viherkasveja oikein runsain mitoin. Katselin lähemmin tilannetta, ja niiden lehdet oikein kuhisivat ripsiäisiä! Ei hyvä juttu. Eli kaikki tutut huomio: älkää koskaan ostako ja tuoko minulle mitään kukkia. En halua niitä. Ei edes syntymäpäivälahjaksi tai mitään. Vain tekokasvit ovat tervetulleita. Noh, tämä asia naurattaa minua nyt vielä, ja toivottavasti jatkossakin.

Teen tähän listan, mitä olen ajatellut vielä tehdä huonekasveilleni tässä kevään aikana.

Huonekasvit kuntoon TODO-lista

  • Lisää palmuvehkoja ruukkuihin. Uusi palmuvehka ja vanha vehka samaan ruukkuun. Vanhin palmuvehka uuteen ruukkuun myös.
  • Peikonlehden karsinta. Iso peikonlehti on pätkittävä ja aloitettava kasvatus uudelleen. Tarvitsee tukevan kiipeilytuen.
  • Uusin muulinkorva ruukkuun. Kasvi on istutettu umpinaiseen ruukkuun ja se pitää siirtää reiälliseen muoviruukkuun. Tällä asialla on kiire. Lisäksi se tarvitsee kiipeilytuen.
  • Todennäköisesti muulinkorvasta katkeilee varsia niin siitä voi ottaa samalla pistokkaita.
  • Kookoskuidussa oleva yksi muulinkorva täytyy istuttaa uudelleen multaan.
  • Saniaisille tarvitsee tarkistaa mullat ja istuttaa mahdollisesti uusiin ruukkuihin.
  • Kiinanruusun juurakko täytyy tarkistaa, onko sillä multaa. Jos ei ole, sen voi istuttaa uusine multineen isoon ruskeaan keraamiseen ruukkuun.
  • Joulutähti saa lähteä.
  • Anopinkielen pistokkaat ruukkuihin.
  • Yksi kärsinyt peikonlehti uuteen multaan koska sekin on vielä kookoskuidussa.
  • Kultaköynnökset tarvitsevat tukikepit. Mieti mihin näitä voisi sijoittaa asunnossa.
  • Kirjovehkasta (emokasvi) pitää tarkistaa juurakko ja mahdollisesti istuttaa uuteen ruukkuun. Toinen vehka mahdollisesti pois samasta ruukusta.

No niin, johan oli lista! Sitten kun vielä noudattaisi omia ohjeitaan niin huonekasvitkin saattaisivat joskus tulevaisuudessa kukoistaa. Jostain tämäkin pitää aloittaa, niin aloitetaan siitä, että laitetaan tälle artikkelille piste. Eli, hyvää viikonloppua kaikille!

  

Huonekasvit heräilevät Read More »

Moneymaker tomaatti kasvaa – HYDRO osa 6

/ / Hyötykasvit, HYDRO / Vesiviljely, Päiväkirjaa / Kommentoi

Vesiviljelyssä oleva tomaattini on kasvanut hurjaa vauhtia tässä syksyn aikana, enkä ole ehtinyt päivittää sen kuulumisia tänne juuri lainkaan. Voin sanoa, että huhhuh!

Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksestä (29.7.2023), tai ainakin kasvua on tullut niin paljon, että lehtiä on pakko karsia jatkuvasti. Annan siis tämän kasvaa valtoimenaan pitkin poikin. En poista kaikkia varkaita tomaatista, koska sillähän on sen pituinen kasvukausi kun se vaan haluaa tuossa kasvaa. Pakko kuitenkin vähän hillitä kasvua, kun se ei muutoin mahdu tuohon kasvamaan, mihin olen sen sijoittanut.

Olen kärsinyt koko kesän ajan nivelkivuista, jotka eivät nyt vaan meinaa hellittää. Päätin, että en keskity tomaatin kasvattamiseen nyt ihan niin täysillä kuin vaan voisi, vaan teen sen mitä pystyn. Välillä on aikoja, etten pääse huoltamaan esimerkiksi latvustoa, koska en vaan pääse kiipeämään talousportaille. Noh, näillä mennään ja teen sen mitä pystyn.

1.8.2023 kun taimet on istutettu vesiviljelylaatikkoon.

Kun sain istutettua taimet vesiviljelyastiaan, ne alkoivat kasvaa ihan hurjaa vauhtia. Tässä vaiheessa tomaatteihin ei vielä päässyt paistamaan aurinko, niin kuin tällä hetkellä pääsee. Valoa ne tuossa ikkunan äärellä saivat ihan tarpeeksi, ja tietenkin niille oli vielä viritelty järeä kasvuvalaisin. Tässä taimet kaksi päivää edellisen kuvan ottamisen jälkeen.

3.8.2023

Nuo valkoiset ”läpyskät” tuossa kannessa ovat ruukuille tarkoitettuja aukkoja, jotka peitin väliaikaisesti tuollaisilla viritelmillä. Ne on nyt otettu pois ja niiden tilalla on tassit. Oli tarkoitus laittaa samaan astiaan muutakin kasvamaan kun nämä tomaatit. Testasinkin heti, kuinka paprika tässä toimisi. Sain idätettyä paprikan versoiksi. Ne itivät ihan muutamassa päivässä.

Laitoin paprikat astiaan. Ne lähtivät heti kasvuun. Ainoa ongelma tässä nyt oli se, kun tomaatit kasvoivat hirvittävää vauhtia tuossa vierellä, niin valaisinta oli koko ajan nostettava. Tämä tarkoitti sitä, että paprikan taimet eivät saaneet tarpeeksi valoa kasvaakseen, ja lopulta ne näivettyivät. Eli mitä tästä opimme? Ravinneasioiden kohdalla paprikan ja tomaatin voi laittaa samaan astiaan, mutta paprika tarvitsee oman valon koska se jää tomaatin varjoon. Pitää kokeilla paprikan kasvattamista vielä talvella uudelleen.

10.8.2023

Olen kyllä äimän käkenä tästä tomaatin kasvuvauhdista, että tässä ei meinaa mitenkään pysyä ajan tasalla kaikissa hoitorutiineissa. Ja tottakai näitä taimia piti istuttaa kaksi, jos toinen vaikka kuolisi. Nyt niitä on kaksi jättikasvia! Sen verran rutiineista, että näille saa kantaa vettä jatkuvasti, ja tottakai samalla myös lannoitetaan.

10.8.2023

Tomaatti todellakin kasvoi nopeasti. Siihen tuli mittaa muutamassa päivässä jotain 20cm.

Ja viikko eteenpäin niin taas sai olla nostamassa valaisinta… paprikalla ei enää tässä vaiheessa ollut mitään mahdollisuuksia saada valaisimesta valoa. Niinpä virittelin sille erillisen lampun, joka osottautui samantekeväksi enää tässä vaiheessa.

20.8. jälkeen tomaattiin alkoi ilmestyä kukkaterttuja.

8.9. kukkaterttuja alkoi ilmestyä enemmänkin. Myös lehtiä alkoi ilmestyä todella paljon enemmän ja niitä varkaita, joita en kaikkia halunnut poistaa. Toisessa kuvassa näkyy jo tomaatinraakile keskellä ruutua. Latva kasvoi jo valaisimen ohi, ja valaisimesta alkoi loppua nostovara kesken. Tai keskenhän se loppuikin, kun tomaatti olisi kasvanut kattoakin korkeammaksi.

Myöhemmin syyskuussa alkoi ilmestyä jo raakileita. Kävin käsin pölyttämässä tomaatteja aina siitä missä näin kukkatertun. Ja miksi tein näin? Noh, sillä varmistetaan runsaampi sato, vaikka tomaatti onkin itsepölyttyvä. Koska se nyt sattuu kasvamaan sisällä, siihen ei pääse pölyttäjiä eikä tuuli ravistele. Se täytyy hoitaa käsin tärisyttämällä runkoa. Näin kuulemma tehdään ammattikasvattamoillakin (kuulin tuttavalta).

Tomaatin raakile

Tässä tekemäni video aiheesta. Tähän on muitakin keinoja varmasti olemassa, esimerkiksi tarkoitukseen voisi käyttää sähköhammasharjaa.

Olin välillä vähän huolimaton tomaatin kastelun kanssa. Pari kertaa on meinannut vesi loppua kokonaan, mutta onneksi huomasin sen verran hyvissä ajoin, että sain täytettyä astian eikä juuret ehtineet kuivua. Siitä ilmeisesti sitten jäi tällainen pysyvä vaurio ihka ensimmäiseen kypsyneeseen tomaattiin. Otin selvää miksi tomaatti mustuu keskeltä, ja siihen löytyi ihan mukavasti vastauksia. Päättelin, että omalla kohdalla oli kyse epäsäännöllisestä kastelusta ja ravinteiden saannin epätasaisuudesta. Kun hoidin tämän asian kuntoon, niin tomaatit alkoivat näyttää normaaleilta.

Keskeltä tummunut tomaatti
Ensimmäinen kypsynyt tomaatti

Nyt niitä raakileita on jo vähän siellä sun täällä, ja kukkaterttuja myös. Tässä kohtaa pitää aloittaa uusien varkaiden poisto. Vanhat saavat jäädä, jollei niihin tule jotain vaurioita.

Moneymaker tomaatti terttu

Täytyy laittaa joku vaalea yksivärinen verho tuonne telineen taakse ikkunalle, että tomaattia saa kuvattua vähän paremmin. Telineen taakse on myös tarkoitus viritellä muovi tai verkko, joka estää talvella lehtien osumisen kylmään ikkunaan. Valaisinta saa nostettua vielä noin kymmenen senttiä korkeammalle, ja sen aion myös tehdä. Pitää lisäksi keksiä jokin viritelmä, porras tai jotain sinne päin, että yltäisin helpommin kasvin korkeimpiin osiin. Ei tarvitsisi sitten joka kerta hakea niitä talousportaita. Tässä nyt lopuksi vielä tänään otettu kuva ennen kuin alan karsia vaurioituneita lehtiä ja varkaita pois.

Tomaatti vesiviljelyssä
Kerrostalon olohuoneessa vesiviljelyssä kasvava tomaatti.

Edellisiä hydro-tomaattiin liittyviä julkaisuja

Voit tilata artikkelit suoraan sähköpostiisi tai seurata Facebook-sivuani, jossa kerron uusien artikkeleiden ilmestymisestä. Julkaisen joskus yksittäisiä kuvia Instassa ennen kuin ne ovat blogissani, jos ne tänne edes päätyvät. Kiitos kun luit, ja hyvää alkavaa viikkoa!

Moneymaker tomaatti kasvaa – HYDRO osa 6 Read More »

Nyt se syksy alkoi

/ / Päiväkirjaa, Huonekasvit, Lemmikit, Viherpiiperö / Luonto / Kommentoi

Heräsin tänään sateen ropinaan ja vettä näyttää nyt piisaavan ihan urakalla koko aamupäivän. Ulkona näyttää siltä, että syksy on alkanut. Sateen loppumista odotellessa on mukavaa kirjoittaa vaikka blogia!

Manipuloitu kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen sivulta

Kulunut viikko on ollut vielä todella lämmin. Eilenkin mittari kipusi täällä Kaakkois-Suomessa +19C asteeseen. Ihmiset ovat liikkuneet fillareilla T-paita päällä ja sortsit jalassa. En muista kyllä ihan tällaista tapahtuneen elämäni aikana, vaikka todennäköisesti lämpimiä syksyjä on ollut aikaisemminkin. En vain muista sitä. Sähkökruiserilla ajaminen tosin vaatii vaatetusta, koska siinä käy aina jonkunlainen viima. Nyt olisi sopiva aika siivota kaapeista kesävaatteet pois. Laitankin asian TODO-listalleni.

Kävin viikko sitten moikkaamassa vanhoja luokkakavereita, kun meille oli järjestetty illanviettoa paikalliseen uskomattoman upeaan ravintolaan, Sulaan. Ravintolan omistaa Jussi, joka oli myös meidän luokalla. Sää oli ihan niin kuin nyt, karmea, mutta se ei haitannut meidän viihtymistä lainkaan. Ravintola oli suljettu tältä vuodelta, ja se aukeaa jälleen ensi kesäksi. Pitää joskus käydä kuvaamassa sitä paremminkin ja esitellä se omin sanoin muillekin. Sula on todella upealla paikalla Vuoksen rannassa. (Tutustu Ravintola Sulan www-sivuun tästä). Jussilla on myös saunalautta, joka risteilee Vuoksella läpi vuoden. (Linkki saunalautan sivustolle tässä). Lisäksi Vuokseen on mahdollista mennä kellumaan tähtitaivaan alle vaikka keskellä kovinta pakkasta.

Harri soittelee pianoa.

Koska käteni ovat vielä todella kipeät ja jäykät, olen jumpannut niitä neulomalla villasukkia. Saas nähdä kauanko näiden valmistamiseen menee aikaa, kun en pysty täydellä teholla niitä neulomaan. Nämä ovat tulossa lahjaksi, mutta kiirettä niiden valmistumiseen ei onneksi ole.

Olen saanut kuluvalla viikolla ihastella kukkivaa kiinanruusuani. En muista, että siinä olisi koskaan ollut kolmea nuppua yhtä aikaa. Nyt on! Tosin yksi niistä ehti jo tippua kuvan ottamisen jälkeen, siis tuo mikä on avannut nuppunsa. Sitä en vielä ymmärrä miksi se tiputtaa kukat miltei heti kun ne ovat avautuneet. Olen nähnyt joillakin kiinanruusuja, joihin tulee siemenkodat kukkimisen jälkeen.

Ensimmäistä kertaa yhtäaikaa kolme kukkaa kiinanruusussa.

Sitten on tämä isäni kiinanruusu. Se on ollut ihan täynnä nuppuja koko syksyn. Epäreilua! Tässä taitaa olla pientä kiinanruusukateutta havaittavissa. Noh, omassani on enemmän lehtiä. Olkoon se ylpeydenaihe sitten omalla kohdallani. Isä leikkasi keväällä kiinanruusua aika rajusti, niin jostakin taas luin, että se tekee kukat saman vuoden oksiin. Eli, kun se leikataan, niin se myös haaroittuu ja tekee uudet oksat leikatun oksan päähän. Niihin ne kukat sitten tulevat. Itse leikkasin tasan neljä oksaa omasta kiinanruususta, niin siitäkin johtuen omaan kiinikseen ei tule enempää kukkia, kuin mitä nyt on jo nähty. Sitä en tiedä tekeekö se samoihin oksiin vielä uudet.

Isän kiinanruusun nuppu.

Vanhempieni olohuoneen kukkahyllyköllä kukoistaa myös Saint Paulia. En tiedä tarkalleen, eikä kukaan varmaankaan muista, mitenkä kauan tämä on meillä ollut. Joka vuosi se suurin piirtein tulee ruukusta ulos. Eli, jos joku haluaa tästä pistokkaita, niin laittelepas minulle vaikkapa viestiä asiasta. Voin muuten antaa tuosta kiinanruusustanikin pistokkaita. Yleensä heitän ne roskiin, kun niitä ei kukaan oikein halua.

Mainitsin aikaisemmassa blogipostauksessa (Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku), että olen istuttanut peikonlehden väärin. Muistinpas ottaa siitä väärin istutetusta peikosta kuvan, ja miltä sen lehdet näyttävät jos sitä vaikkapa kääntelee kesken kasvamisen. On kyllä niin hirveän näköinen rehu, että pilkkeeksi menee ja eikun istutus uudelleen. Lehdet sojottavat mihin sattuu, ja osa on ihan kippuralla. Onneksi pistokkaita voi ottaa syksylläkin, eikä minun tarvitse odottaa kevääseen asti tämän elvyttämistä.

Minulla on myös kitumassa siemenestä istutettu peikonlehti, jonka pitäisi olla ihan se jättiversio, Monstera Deliciosa. Se on kitunut todella pahasti, ja oli vähällä etten saanut sitä pelastettua ripsiäisiltä. Se piti viedä vessaan joksikin aikaa. Vahdin sitä joka päivä ja tässä on kaikki mitä siitä on jäljellä. Ei paljon naurata! Pitää alkaa virittelemään näille kasvivaloja taas kun syksy on jo näinkin pitkällä. Päivät ovat nimittäin tällä hetkellä jo lyhyemmät kuin pimeä aika. Muutos on tapahtunut ihan muutamien päivien sisällä. Tällä hetkellä päivän pituus on 11h 33min, eli noin tunnin vähemmän kuin viikko sitten.

Mahtaakohan tähän tulla lehtiä lainkaan?

Parveke syksykuntoon

Olen saanut aikaiseksi aloittaa parvekkeella syyssiivouksen. Aloitin siivouksen ottamalla parvekkeelta sohvanpäälliset ja tyynyt pois, sekä pavilijongin kattopaneelin. Olen pohdiskellut jonkin aikaa, että taidan sittenkin poistaa vesiaiheen parvekkeelta, koska se ei vaan sovi tuonne, ainakaan sellaisenaan. Palju on todella suuri, eikä sitä meinaa saada mitenkään sinne asettumaan kauniisti. Jospa tekisin siitä ensi kesäksi hyötykasvimaan tai kukkapenkin. Pitää vielä miettiä asiaa, mutta sillä välin aion purkaa sen taas atomeiksi.

Lahjoitin paikalliselta FB-roskalavalta saadun kelapöydän pois. Sekin oli aika suuri elementti parvekkeelle, ja siihen kerääntyi lähinnä roipetta. Olen nyt päättänyt järjestellä kaikki istutustarvikkeet ja sen semmoiset yhteen kaappiin, joka tulee olemaan eteisessä. Siirrän keittiöstä korkean kaapin vessanovea vastapäätä olevaan turhaan nurkkaukseen, ja siitä nurkkauksesta keittiöön kaapin tilalle kuivausrummun. Sillä ei ole väliä missä se oikeasti onkaan, ja se voi hyvin olla keittiössäkin. Ihan sama! Saisi aloittaa kaapin järjestelyn uudelleen, ja laitettua sinne kaiken pikkutavaran, jota on kertynyt parvekkeelle.

Keli alkoikin poutaantua ja nyt olisi hyvä aika käydä viemässä vaikkapa roskat. Taidankin tästä aloittaa päivän touhut ja jatkaa sitten syksyn fiilistelyä myöhemmin lisää. Tarkoitus on käydä jossain vaiheessa vielä kuvaamassa syksyn etenemistä täällä Imatralla. Toivottavasti maisemat alkavat kohta olla kuvattavassa kunnossa. Tässä kuitenkin muutama kuva kolmelta edelliseltä päivältä, jotka olen ottanut keittiön ikkunasta, sekä yksi syksyinen kuva vanhempieni läheltä, jossa villiviini on kiivennyt haavan runkoon.

Syksy näkyy villiviinistä

Sattui tähän kolmen päivän sisään yksi kauniskin päivä. 29.9. oli hurja sumu heti aamusta ja keli pysyi hyvin kosteana koko päivän. Tämä aamu alkoi pilvisenä ja sateisena. Pilvikerros on selkeästi todella paksuuntunut, ja kotona pitää päivälläkin käyttää jo valoja, jos aikoo vaikkapa neuloa jotain.

28.9.2023
29.9.2023
30.9.2023

Ja ei taida olla päivääkään milloin Facebookista ei tulisi jotain muistoa rakkaasta edesmenneestä Foxy-hauvelista. Eilinenkään ei ollut poikkeus, ja jaoinkin omalla seinällä ihanan kuvamuiston, jossa Foxy istuu parvekkeella sohvalla auringosta nautiskellen parvekkeella kasvavien kukkasten keskellä. Toinen kuva kertoo myös siitä kuinka laitoin aina parvekkeen meille kaikille, en vain itselleni. Tärkein asia oli se, että lemmikit viihtyivät siellä. Näiden 29.9.2014 otettujen kuvien myötä toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua ja alkanutta syksyä!

Foxy oli tuonut lelunkin parvekkeen penkille.
Foxy kävi makoilemassa parvekkeella omia aikojaan kun ovea pidettiin auki.

Nyt se syksy alkoi Read More »

On tämä ja syksy!

/ / Päiväkirjaa, Huonekasvit, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi

On tämä ja syksy, tai ei edes vielä termisesti mitattuna ole! Tällä hetkellä ulkona on yli 20°C lämmintä, eli ihan T-paitakeli. Viikko sitten meteorologit sanoivat, että nyt ei tule niin kesäisiä lämpötiloja enää, mutta kuinkas väärässä he olivatkaan. On tässä muutama erittäin syksyinen ja sateinen päivä ollut, mutta sitten taas kesäisen lämmintä. Ei tuo itseäni haittaa, mutta luonto ei välttämättä ole ihan mukana. Ja sen verran vielä mainitakseni tämän viikon säästä, Lappiin satoi ensilumi 20.9.2023 (katso videoklippi YLE:ltä). Etelässä on yli 20°C lämmintä ja Lapissa on lunta. Huh.

Tämän päivän ennuste Ilmatieteenlaitos APP
11.9.2023 ennuste Ilmatieteenlaitos APP

Laitoin tämän päivän säätiedotuksen viereen tilanteen, joka oli 11.9.2023. Silloin oli syntymäpäiväni, ja lämmin päivä se oli sekin. En tehnyt mitään erityistä tuona päivänä, mutta halusin lähteä katselemaan lempipaikkaani, Immalanjärven lintutornia (sijainti kartalla). Ilma oli erittäin kostea ja utuinen, jopa käsin kosketeltava. Arvasin, että tiedossa on kivoja sumuja joka paikkaan. Naapurissa oleva oleva golf-kenttäkin oli aivan sumussa, ja pysähdyin matkan varrella ottamaan kuvan sähkölinjoista, joiden alle oli kasautunut paikoittain sumua. Tunnelma oli jotenkin maaginen.

Utuinen sää
Kuva 11.9.2023

Pääsin lintutornille, ja voi hyvänen aika mitenkä siellä oli taas niin seesteistä! Ei tuulenvirettäkään, ja tottakai järvi oli aivan utuinen joka paikasta. Näkymä oli kuin sadusta. Ihastelin maisemia puolisen tuntia ja jatkoin matkaa.

(Klikkaa kuvasta suurempi versio, kuva 11.9.2023)

Ostin itselleni synttärilahjaksi uudet ulkoilujalkineet. Kesähän minulla meni melkein siihen, kun en pystynyt liikkumaan kunnolla. Kengät eivät myöskään menneet jalkaan ja sain kulkea melkein koko kesän joustavakankaisilla paskoilla kengillä. Nyt jalat eivät enää ole turvoksissa, niin päätin hankkia uudet kengät. Osuikin ihan hyvin kohdalle taas vaihteeksi Salomonit. Lähdin heti testaamaan kenkiä, ja hyvä niin, koska sain kokea aivan henkeä salpaavan näyn, kun joutsenparvi lensi ylitseni!

Joutsenet muuttavat syksyllä
(Kuvakaappaus videosta, ei julkaistu 14.9.2023)

Seuraavana päivänä oli vielä todella hyvä sää, ja ajelinkin pitkin päivää sähkövekottimellani. Tottakai kävin Immalanjärven lintutornilla!

(Klikkaa kuvasta suurempi versio, kuva: 15.9.2023)

Äitini oli myös laittanut alkuviikosta minulle onnitteluviestin, jossa oli hänelle aikoinaan istuttamani köynnösruusu. Sehän kukki tänäkin vuonna. Kävin päivällä ottamassa siitä kuvan. Tämä siis Sympathie-lajike.

Hyvä se vaan on että on saatu nauttia suht poutaisesta syksystä, vaikka vesisade yllättikin heti sunnuntaina, ja siinä rytäkässä satoi vissiinkin koko syksyn sademäärä. Nurmikollekin jäi lätäköitä joksikin aikaa, mitä en ole tässä kymmenen vuoden aikana sellaistakaan nähnyt. Tämän viikonlopun jälkeen oli seuraavalle viikolle (tämä viikko) odotettavissa jopa myrskyä. Noh, kyllähän sieltä jotain sen tapaista pyyhkäisi ylitse, mutta se oli aika pikainen tuulahdus.

Minulla on ollut älytön tuuri tänä kesänä, että kaikki kovemmat tuulet ovat tulleet lounaasta, ja se suojaa parvekettani. Niin kuin tälläkin kertaa, tuulivahingot jäivät hyvin pieniksi, vaikka olisi odottanut vaikkapa, että pavilijongin seinämä repeää. Vain pelargonia sai kärsiä. Konnunsuolla oli mitattu 21,5 m/s tuuliväänteitä, joka on jo aika raju. Voin sanoa, että jos tuollaisella tuuliväänteellä tuulee suoraan kaakosta päin, niin parvekkeelleni ei montaa ehjää tavaraa jää. Onneksi siis on tuullut tänä kesänä toisesta suunnasta.

Ruukku lojui pari päivää lattialla, ja kävin eilen siivoamassa parveketta. Lattia oli taas täynnä koivunsiemeniä ja nyt myös pelargonian ruukusta levinnyttä multaa. Eihän siinä muu auta kun ottaa harja ja rikkalapio käteen ja aloittaa hommat. Pyysin pelargonialta anteeksi, ja siistin siitä kaikki kuivat lehdet ja kukinnot pois, ja nostin sen takaisin paljun päälle. Yllättävän kestävä rehu! Ei ollut mitenkään hirveän paljon katkenneita kukkavanoja ja rungotkin ovat pysyneet viskelystä huolimatta ehjinä. Pitää keksiä sille jokin talvehtimispaikka.

Siistin samalla muitakin kasveja. Otin ränsistyneen keijunmekon alas, ja siistin maissiruukun. Jospa maissin juurella ehtisi vielä persilija kasvaa oikein kunnolla.

Siistimisen jälkeen kaikki näyttikin paljon paremmalta, ja innostuin vielä siivoamaan parveketta enemmänkin.

Siistityt kasvi-istutukset

Säästin maisseista ne varret, joissa on kukinto. Luulin ensiksi, että niitä on vain yksi, mutta niitä olikin useampi. Nypin matalat maissit pois. En edes odottanut, että nämä ehtisivät kukkia. Tähkää ne eivät ehdi muodostaa kun ”kesä” loppuu kesken. Eikä nuo varmaan edes pysty pölyttymään kunnolla tuossa, kun niitä on niin vähän.

Suunnitelin laittavani suikeroalpin talveksi ruukkuun. Ruukku pitäisi laittaa parvekereunan lähelle jotta se saa lunta niskaansa. Rehu innostui kasvamaan ihan tässä hiljattain ja se on sellaisessa paikassa, jossa minun täytyy sitä kastella. Eli siihen ei pääse satamaan vettä. Toivottavasti ruukkuun siirto onnistuu, koska olen aikonut purkaa tuon puulaatikon viemästä tilaa.

Otin pavilijongista alas yhden panelin, joka oli viritelty ”katto-osaan”. Nyt aurinko pääsee paistamaan olohuoneeseen tomaatille asti, josta se tykkää erityisen paljon. Takaseinustan peikonlehtiverho on saksittava pois, koska en pysty irrottamaan pavilijongin putkea kipeiden käsieni takia. Putki on ujutettu verhossa olevaan kujaan. Pitää keksiä jokin muu ratkaisu sille tai jollekin muulle verholle ensi kesäksi.

Siivosin samalla pehmusteet pois parvekkeelta ja toin ne sisälle kuivumaan. Ne olivat imeneet itseensä hieman kosteutta, mutta eivät haisseet tunkkaiselta. Ne ovat kuivahtamassa olkkarin lattialla tällä hetkellä.

Innostuin vielä siirtelemään joidenkin tavaroiden paikkoja olohuoneessa heti edellisen artikkelini jälkeen. Nyt ainakin maapallon ”ympäristö” on mieluinen. (edellinen versio) Ornokin löysi itselleen paikan. Nyt sillä on toinen pallo kaverina. Löysin kätköistä myös jonkin kappaleen matkailuaiheisia kirjoja, joiden päälle asettelin maapallovalon. Kätköistä löytyi myös pari hauskan näköistä pulloa, joista toinen kaipaakin näköjään vähän korjailua.

Ornon Ping Pong valaisin sai maapallovalaisimen kaveriksi.

Asettelin myös olohuoneen nurkkauksen tavarat vähän parempaan järjestykseen. (edellinen versio)

Kunpa kädet nyt parantuisivat niin pääsisin tekemään kaikkea kivaa. Olen yrittänyt vetreyttää niitä muun muassa neulomalla, mutta sitä ei voi kovinkaan pitkään tehdä, tai sitten se on vain hirvittävän hidasta. Mutta nyt alkaa viikonloppu, ja pitää unohtaa huolet. Lähden nauttimaan vielä viimeisistä tämän päivän auringonsäteistä, kun niistä vielä voi nauttia. Mittari näyttää edelleen 20°C niin tarkenee ajella vähän sähkövekottimellakin. Hyvää viikonloppua!

On tämä ja syksy! Read More »

Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku

/ / Päiväkirjaa, Huonekasvit, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi

Syyskuu on jo kohta puolessa välissä ja minulla on vieläkin nivelet kipeät. Haluaisin haukkua koko terveydenhuoltojärjestelmän, mutta se tuskin auttaisi mitään. Onneksi pääsen ensi viikolla fysioterapeutin vastaanotolle, jos hän voisi vaikka auttaa minua jotenkin, kun lääkäreiltä ei saa apua. Tämä nivelten kipuilu on haitannut koko kesän tekemisiäni niin paljon, etten tännekään juurikaan kirjoittele, enkä paljon saa projektejakaan tehdyiksi. Parvekekaan ei ole laitettu kuntoon, vaikka kesä on jo miltei ohi. Olen nyt ostellut kaiken maailman rannetukia, josko niistä olisi yhtään mihinkään apua, ja kyllähän ne vähän auttavat. Kunpa vaan selviäisi syy, miksi tässä näin karseassa kunnossa ollaan. Mutta se siitä, ja kuulumisiin.

Inhottaa aika paljon tuo parveke, kun en ole sitä saanut siistittyä kokonaan. Kaikki oli ihan hyvällä mallilla, mutta sitten se vaan tyssäsi. Nyt en käy siellä juuri lainkaan, vaikka pitäisi käydä kastelemassa vaikkapa kukat. Sitten kun on vielä ollut pari aika tuulista päivää, niin on suoranainen ihme, että mitään ei ole rikkoutunut. Pelargonia kaatui kyllä tuulessa suoraan vesiaiheen ”Foxy”-koristeen päälle, mutta se kesti ehjänä. Pitää kait tuoda se jo kohta sisälle. Onneksi vesiaihe ei ole käytössä koska sen vesisäiliöön olisi mennyt peargonian kaatumisen takia multaa ja kasviroipetta.

Maissit lakosivat kovassa tuulessa mutta kävin sitomassa ne kiinni myöhemmin. Niiden juurelle istutettu persilija kasvaa ihan hyvin.

Ihan hävettää tuo edellinen kuva, ja mitä roipetta siinä näkyy. Kuvassa on esimerkiksi roskaämpäri, johon lakaisen kaikki koivun siemenet. Olisi syytä kiinnittää huomiota kuvien ottamisen yhdeydessä vähän enemmän estetiikkaan, mutta minkäs teet. Ei tähän hätiin muutakaan saa.

Harvemmin sitä tulee enää syyskuussa istuskeltua parvekkeella, vaikka kelit ovat päivällä todella lämpimiä. Olen ajatellut purkaa kaikki tekstiilit hyvissä ajoin partsilta pois, etteivät ne homehdu. Puusohvan pehmusteen vien häkkivarastoon, samoin pavilijongin seinät. Kehikon jätän pystyyn, sitä tuskin tarvitsee purkaa talveksi. Siihenhän voisi viritellä jotkut kivat kausivalot, joita minulta löytyykin jo tuolta entuudestaan.

Lämmintä keliä tiedossa myös seuraaviksi päiviksi (21-22C). Kuvakaappaus: Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.

En ole jotenkaan saanut pidettyä lahjaksi saatua keijunmekkoa kauniina. En tiedä mitä teen väärin. Olen lannoittanut ja kastellut sitä ihan säännöllisesti koko kesän. Taidan purkaa sen jo pois tältä kesältä.

Parveke ei ole niitä helpompia paikkoja kasvattaa yhtään mitään. Nyt vielä tänä kesänä parveke täyttyi koivun siemenistä, niin kaikki näytti niiden jäljiltä ihan kamalalta. Niitä satelee jatkuvasti sinne lisää. Tilanne on aivan toivoton. Täytyy jälleen kerran miettiä parveketta uudelleen, että tuollaiset asiat saisi sieltä hoidettua pois, jos on tarve.

Suikeroalpi alkoi viihtymään parvekkeella.

Pitäisi vaan raaskia heittää tavaraa roskiin! Jotenkin takaraivossa on aina sellainen ajatus, että kun jotain heittää pois, niin hetken päästä sitä sitten tarvitsee. Nytkään en voi olla yhtään varma, kasvattelenko parvekkeella ämpäreissä enää koskaan mitään. Minulla on ihan kivojakin muovisia ruukkuja, missä paprikat ja tomaatit voisivat kasvaa. Miksi siis säilyttämään vanhoja muoviämpäreitä? Olen joitain jo viskannutkin pois, kun nehän menevät ajastaan myös rikki. Olen keksinyt myös keinon, kuinka niitä voi pestä kerrostalossa menemättä ulos. Pesuveden voi kaataa suodatinkankaan läpi, niin kaikki multa-aines, ynnä muu, jäävät siihen kankaaseen. Veden voi sitten kaataa viemäriin ja kuivasta suodatinkankaasta voi rapisuttaa kaiken hiekan pois. Samaa menetelmää käytän, jos pitää kastella huonekasvit kunnolla.

Kävin hetki sitten kurkkaamassa parveketta ja maissin tilanteen, niin sehän kukkii! Mitä ihmettä? Ei se kyllä ehdi mitään tähkää tehdä kun syyskuu on jo näinkin pitkällä. Se tarvitsee enemmän lämpöä ja vieläpä pölytyksenkin. Pölytys onkin varmaan se ongelma, mihin tämäkin kaatuu. Mutta, tarkoitushan ei ollut kasvattaa maissia edes tähän pisteeseen asti, vaan ihan koristeeksi. Annan sen siis pönöttää tuossa… jospa joku lintu kävisi syömässä siitä tuon kukan.

Täytyy tehdä uusi TODO-lista kun asiat muuttuvat ennen kuin niitä ehtii edes toteuttaa. Yksi asia ilahduttaa minua kuitenkin ja otan sen tyytyväisenä TODO-listaltani pois. Nimittäin, sain viriteltyä olohuoneen nurkkauksen siistimmäksi (artikkeli: 23.7.2023). Tämän kaltaiset hommat vaan siiryyvät pidemmälle kun en pysty kipeillä käsilläni oikein ”askartelemaan” mitään. Työt yritän hoitaa, niissäkin on toisinaan ongelmia. Teenhän myös tekstiilipainatuksia, niin se on aika lailla käsityötä.

Ainakin olohuonenen nurkkaus on nyt siistimpi kuin mitä se oli aikaisemmin. Lähtötilanne näytti kuta kuinkin tältä:

Jätin sen tarkoituksella virittelemättä hetkeksi, kun minulla oli kissat hoidossa. Tavarat vielä tuolla saattavat vaihtaa paikkaa, esimerkiksi, saatan siirtää maapallovalaisimen toiseen laitaan olohuoneen seinämää, ja saniaisen amppeliin.

Minulla on vino pino vehkoja, joille alkujaan tarvitsin kukkapöydän, ja olohuoneen nurkkaus olisi se paikka, jossa ne todennäköisimmin viihtyisivät. Sattumoisin olin säästänyt yhden pitkähkön liimapuulevyn ja metallijalat, joista sai tehtyä jonkunlaisen tason nurkkaukseen. Oli aikamoinen työ saada ruuvailtua kulmaraudat puurimoihin kiinni, mutta nyt se on tehty.

Seuraava TODO-listalta poistettava asia lienee viritellä olohuoneeseen kattolamppu takaisin. Tai, ei se nyt mikään kattolamppu varsinaisesti ollut, vaan tekemäni viritelmä kelopuusta. Kauhea hökötys. Sain apua serkulta, ja hän auttoi minua saamaan viritelmän alas. En tiedä onko siitä mahdollista saada koskaan yhtään siistimpää, vai hankkisiko vaan uuden valaisimen. Toki, valaisimia minulta kylläkin löytyy. Sitten on ihan eri asia, sopivatko tyylillisesti ne tänne olohuoneeseen.

Kelottuneet kepakot on nostettu jaloista pyörimästä tällä hetkellä television yläpuolelle. Kävi kyllä mielessä, jos ne olisikin jättänyt siihen roikkumaan. Vähän sahailisi parista kohtaa poikki ja laskisi ne alemmaksi seinustalla. Joka tapauksessa, ne sopivat paremmin seinustalle kuin kattoon. Kuvassa kaikki on näköjään vielä hieman sekaisin. Korissa on neulomistarvikkeita, tuuletin joutaa jo pois, Orno etsii vielä paikkaa… anopinkieli… ei saakeli mihin kuntoon sekin on mennyt!

TODO-listalta löytyy siis myös huonekasvit, tai lähinnä rupsahtaneet huonekasvit. Niitä on jonkin verran. Olen aktivoitunut huonekasvikanavien seurannassa, ja todennut useaan otteeseen, että on tullut opittua asioita aivan väärin. Ei kannata ihan kaikilta ohjeita ottaa vastaan, jos tieto on lähinnä sellaista, että ”kun aina ollaan tehty näin”-meininkiä. Tuurilla ne laivatkin seilaa.

Huonekasveista ainakin anopinkieli, yksi palmuvehka ja peikonlehti tarvitsevat akuuttia huomiota. Vaikka peikonlehti tekeekin uusia lehtiä koko ajan, se on istutettu aivan väärin. En vaan tiennyt, että senkin voi istuttaa niin sanotusti väärinpäin. Noh, nyt tiedän, ja osaan istuttaa sen oikein päin! Niille, jotka eivät tätä tiedä, niin peikonlehden ilmajuuret (”nystyrät”) kuuluvat olla kasvin tukikeppiä vasten, eli kasvin takana. Jos se istutetaan väärinpäin, sen runko ja lehdet kasvaa miten sattuu. (Katso ohjevideo TÄÄLTÄ kuinka peikonlehti istutetaan)

Noh, eiköhän tässä ollut jo ihan tarpeeksi tälle kerralle, niin lopettelen tältä erää tähän. Jos vaikka saisi tänään jotain muutakin vielä aikaiseksi.

Hidasta elämää vietetty koko syyskuun alku Read More »

Scroll to Top