Latest Posts

Puretaan joulu ennen loppiaista

Aloitin joulukoristelun tänä jouluna hyvissä ajoin jo joulukuun alussa. Olin sitä mieltä, että saan sitten ihailla kuusta ja muitakin juttuja tarpeeksi kauan. Olihan tiedossa synkkä vuodenaika, ja joulun laitto hyvissä ajoin etukäteen toisi hieman ”valoa pimeään”. Emme näet saaneet lunta jouluksi tänne Imatralle laisinkaan.

Nyt kun vuosi on jo vaihtunut, olen edelleen sitä mieltä, että kannatti koristella hyvissä ajoin! Ei nimittäin harmita yhtään, että tavarat pitää purkaa ja viedä varastoon… tai eihän niitä pakko ole purkaa, mutta olen jo valmis siihen.

En halunnut mitään ihmeellistä roinaa ympäri kämppää, vaan suht hillittyä koristelua. Kuusi on ollut sama muoviraapuska jo monta vuotta, mutta ostin siihen tänä vuonna uudet valkoiset koristenauhat. Siitä tuli juuri sellainen kuin halusinkin – harvinaista.

Joulukuusi

Minullahan ei ollut aiempina vuosina mitään jouluverhoja. Sain kirppiksen kautta keittiöön yhden verhokapan, niin kylkiäisenä tuli myös pitkät punaiset satiiniverhot, joista tuli täydelliset jouluverhot sekä olohuoneeseen että yksi verho keittiöön.

Oli minulla tarkoitus tehdä joulukorttejakin, ja ottaa vaikka millaisia kuvia lemmikeistä ja niin edelleen, mutta aika ei vain tahtonut riittää… Päädyin kuvaamaan Foxia joulukuusen edessä. Facebook-kaverit saivat Foxi-kuvan kaltaiset joulutervehdykset!

Tein joulun alla paljon villasukkia, joista osa projekteista on vielä kesken. Toivottavasti muistan ottaa niistä kuvat ja laittaa Lankakeräilemässä-blogiini.

Muuten joulu 2015 oli mielenkiintoinen. Vettä satoi ja oli harmaata. Imatralla taisi olla +2C lämmintä. Mutta pääsihän se aurinko vähän pilvien raosta kurkistamaan 26.12.2015!
Musta joulu 2015

Ja mitäpä se joulu olisi ollutkaan, jossei olisi nähnyt kertaakaan joulupukkia. Kiitos Vuoksenniskan Minimanille!

DIY lääkekaappi

Olin pitkään pohtinut kylpyhuoneeni laittamista jotenkin niin, ettei tuntuisi niin ahdistavalta mennä sinne… Ok – hiukan taustatietoa varmaankin tarvitaan. Eli, muuttaessani tähän asuntoon syksyllä 2013, mukaani tuli pesutorni. Pesutorni oli aika massiivinen ”ilmestys” heti kun astui kylpyhuoneeseen sisään. Mietin pitkään mitä ihmettä tekisin tuolle tilalle ettei se tuntuisi niin ahtaalta. Sain idiksen! Kysyin muutamalta henkilöltä, josko kuivausrumpu voisi olla muualla kuin kylppärissä, ja sain sijoitettua sen lopulta eteiseen, WC:n oven viereen. Tällä tavoin sain kylppäriin lisää ”ilmatilaa”, eikä sisääntulo ollut enää niin ahdistava. Vielä kun saisi päivittäisiä pikkutavaroita piiloon…
Olin aiemmin hankkinut seinään ripustettavia metallihäkkyröitä (-telineitä), jotka eivät mielestäni silmää hivelleet. Ne olivat siis väliaikaisratkaisu ja halusin niistä eroon. Sattumalta kummitätini oli aikanaan lahjoittanut minulle kierrätykseen menevän peltisen lääkekaapin, jota ei itse tarvinnut. Päätin siis tuunata sen ja tehdä siitä kylppäriin kaapin pikkutavaroille, ja poistaa metallihäkkyrät rumentamasta seinätilaa. Tässä siis DIY-vaiheet:

Ensimmäiseksi piti poistaa kaikki tarrat ja tyynyteipit pinnoilta. Tämän jälkeen kunnon pesu astianpesuaineella riitti.

Ei muuta kuin virittelemään alustaa sanomalehdistä, jonka päällä on hyvä levittää Decoupagea kanteen. Lisäksi minulta löytyi avaamaton tapettirulla, jota aioin käyttää päällystämisessä. Samaa tapettia aion käyttää erääseen toiseenkin projektiin, mutta siitä sitten tuonnempana, kunhan olen projektin äärellä 😉

Levitin Decoupagea kanteen ja asettelin tapetin paikoilleen (huom avainreikä). Leikattuani ylimääräiset osat pois, levitin vielä Decoupagea tapetin päälle. Nostin kannen kuivumaan joksikin aikaa. Se kuivui yllättävän nopeasti, noin puolessa tunnissa. ”Pakkelissa” on hienoa se, että siitä tulee rätillä pyyhittävä pinta materiaaleille. Koska tämä kaappi oli menossa kylppäriin, halusin sen ns. roiskesuojatuksi. Decoupage tekee juuri tämän. Jos sitä ei laittaisi tapetin päälle, saattaisi jotkut roiskeet mennä tapetista läpi. Nyt ne voi vain pyyhkiä rätillä pois kannesta! Eli, pakkelia alle ja päälle.

Aluksi kansi näytti aika rujolta, ja epäröin, josko siitä tulisi mitään. Decoupagen kuivattua pinta muuttui täysin. Se tietynlainen ”maitopinta” hävisi näkyvistä, ja pinnasta tuli ihan ok ja tasainen!
Kun olin kääntänyt kannen reunoihin tapetit, laitoin kannen kuivumaan joksikin aikaa vaakatasoon.

Noh, tällainen siitä sitten tuli ja tässä se on paikoillaan:

Itse olen ainakin tyytyväinen tähän lopputulokseen 🙂

Parvekeparatiisia 31.8.2015

Elokuu meni hujauksessa, enkä muistanut edes kirjoittaa blogiinikaan kuulumisia, mutta tehdäänpä tähän nyt pikainen korjaus. Kamera ja kännykkä olivat täynnä kuvia, ja niistä on jotenkin vaikea valita, mitä tänne laittaisi esille, niin laitetaan nyt galleriamuodossa kuvia, jotka on otettu kännykällä parvekkeeltani 31.8.2015.

Parvekekatsaus 31.7.2015

Olen ottanut kännykälläni kuvia parvekeesta enemmällä ja vähemmällä menestyksellä, ja kuvia on senkin tähden paljon, mutta sellaisia vähän, joita kehtaa tänne laittaa! Yritän parantaa tapani, ja käyttää välillä järkkäriäkin, tai jopa pokkaristakin olisi hyötyä.

Näistä täytyy ottaa iltakuva vielä järkkärillä… otin kännykällä iltakuvan, mutta se ei oikein pääse oikeuksiinsa. Päiväkuvat menettelevät vielä täällä blogissa…
Olen niin haltioissani kesämalvikeista, jotka laitoin keväällä siemenistä kasvamaan. Uskomattoman upeita kukkia! Nämä ovat istutettu peltipurkkiin, se ”ainoa kukkapenkki”, joka parvekkeeltani löytyy. Toivon mukaan muistan laittaa näitä ensi vuonnakin kasvamaan, ja huomattavasti enemmän.
Kesämalvikit

Tästä pitää ottaa myös se iltakuva, koska tuohon köynnösritilään on viritetty keväällä LED-valosarja (jouluvalot), jotka jätin siihen tarkoituksella koristamaan päivänsiniä. Näkymä olohuoneen puolelta… (kuva otettu 27.7.2015 n. klo 20)

Seinustaa… hieman on vielä päivänsini harva, että toivottavasti tuuheutuisi hieman. Tuskin maltan odottaa, miltä nuo valot sitten näyttävät siellä seassa! (kuva otettu 27.7.2015 n. klo 20)
Taidan muuten vaihtaa rehujen paikkaakin tuossa – taas. Kukkapenkki tuohon oikealle reunimmaiseksi ja chilit toiseen laitaan. Tämä onnistuu nyt, kun kasvattamani tomaatti katkesi tuulessa, ja se piti laittaa kompostiin. Tomaatin jäljiltä jäi siis tilaa – siksi onnistuu.

Mehikasvit ovat tehneet todella paljon poikasia. Ne ovat vielä kaikki kiinni toisissaan. Basilika on ollut tänä vuonna todella nihkeäkasvuinen. Se täytyy latvoa, ja toivottavasti ei heitä henkeään. Pitää viritellä sille varmaan joku suojaharso jotta pysyy lämpimänä.

Olen lähes päivittäin tässä heinäkuun puolen välin jälkeen saanut popsia mansikoita omalta parvekkeeltani. NAM! Ihmettelen vain, miksi toinen mansikka on tumma ja toinen vaalea. Tämä mansikoiden alla oleva nurmikkokin on ollut ainakin Foxi-koiran mielestä herkullista. Se järsii sitä jatkuvasti. Samoin kissat pitävät siitä. Nurmikolle paistaa hyvin vähän aikaa aurinko aamupäivällä, niin siitä syystä valitsin nurmikkolajikkeeksi sellaisen varjossa viihtyvän version. Näyttää toimivan.

Mitäpä se minun harrastukseni olisi ilman muitakin hyötykasveja? Joten on sitten laitettu puulaatikkoon myös persilijaa kasvamaan. Persilijan takana kaidetta vasten on nuivahtanut tilli, jonka revin siitä piakkoin ylös. Se ei ole oikein viihtynyt siinä. En tiedä miksi. On hankittu valmis ruukku kupasta ja istutettu tuohon, niin kuin persilijatkin. En tietenkään malttanut odottaa, että siemenistä itsekasvatetut persilijat lähtisivät kasvamaan, niin ostin sitten parit valmiit tupsut tuohon.

Oregano kukkii parhaillaan! Siinä käy paljon kimalaisia.

En ole ainoa, joka nauttii parvekkeestani… tässä ihana kissani, vanha 14-vuotias herra, Spede!

Köynnösvehka, Philodendron radiatum

Ystävättäreni tuli käymään kylässä ja toi mukanaan uusia huonekasveja minulle. Kävin aiemmin hänen luonaan, ja ihastelin millaisia huonekasveja hällä oli… jokaisella meillä on vähän erillainen kokoelma! Hän toi minulle joitain pistokkaita, joista yksi oli tämä köynnösvehka.

Philodendron radiatum köynnösvehka

Laitoin vehkasta kuvan Facebookin kasviryhmään tunnistettavaksi, mutta siellä sanottiin vain köynnösvehkaksi. Se on kuitenkin aika laaja käsite, koska köynnösvehkoja on useita eri lajeja. Mutta mikä tämä sitten on? Sitä epäiltiin peikonkämmeneksi, jota se ei kuulemma sittenkään ole. Peikonkämmen ei köynnöstä. Aikani surffailtuani Googlessa, löysin kuvan, joka oli jotain sinne päin. Kyseessä siis tällainen trooppinen vehka kuin Philodendron radiatum, eli sulkaköynnösvehka. Vaikea sitten kyllä sanoa kuinka luotettava sivusto on kyseessä, josta tämän bongasin, mutta laitetaanpas tänne nyt linkki kuitenkin. Jokainen voi sitten itse päätellä onko tämä juuri tuo kyseinen kasvi!
www.exoticrainforest.com (pop-up)

Kyllä toisaalta nyt vähän hymyilyttääkin… ystävättäreni oli hankkinut tämän kasvin kirpputorilta, ja ruukussa luki ainoastaan ”viherkasvi”. Tästä kasvistahan tulee aika suuri, jos olen käsittänyt tuosta kirjoitelmasta oikein. Kasvupaikka on helppo löytää. Se saa oleilla parvekeoven takana, jossa se saa pitkin vuotta hajavaloa. Talvella, jos paistaa aurinko, niin se saa enemmän valoa. Kesällä ei niinkään. Pitänee myös hankkia hälle suurempi ruukku ja sammalpaalu, mihinkä se voi sitten kiinnittyä paremmin.

Tässä on vielä ”nuorena” erikoisen näköiset lehdet. Ne muistuttavat hieman vaahteranlehteä. Lehti on nahkea, ja varressa on jokaisen lehdentyven kohdalla on nystyrät, joista kasvia voi todennäköisesti jakaa. Tästä täytyy vielä ottaa selvää, ja jos joku on tässä asiassa minua viisaampi, niin kertokoon miten asia on 🙂
Tarkemmin kun katson, niin tuo todellakin pitää tukea johonkin, kun nyt se on kasvanut kieroon ja latva kääntyy alaspäin.
Philodendron radiatum köynnösvehka

Kuvia äidin kukkasista

Tässä on kesän aikana otettuja kuvia äidin pihalta…

Äidin kukkapenkki on valmis!

On ollut ilo seurata, kuinka äitini kukkapenkki on lähtenyt kasvamaan…
Tässä on muutama aikajärjestyksessä oleva pikalinkki vanhoihin postauksiin (vanhin ensin), josta voi nopsaan käväistä katsomassa lähtötilanteen kuvineen.

Kohta pääsee kukkapenkin kimppuun! (LÄHTÖTILANNE)
Äidin pihaprojekti loppusuoralla
Äidin kukkapenkissä kasvaa vähän kaikkea

Tätä kuvaa ei ole vielää missään julkaistuna, mutta siitä saa osviittaa, millainen työmaa tässä kukkapenkissä on oikein ollut. Tähänkin pisteeseen meni muutama päivä… ei sitä savimaata tosta vaan muokatakaan! Ja työvälineet näkyvät tuossa aika selkeästi…
1.5.2015 / Tarkoituksena oli saada äidille tehtyä kukkapenkki äitienpäiväksi 2015.

26.5.2015

Foxi oli myös avustamassa kukkapenkin rakentamisessa joka kerta… valmistumisen jälkeen on hyvä makoilla kaiken keskellä.

10.7.2015

Eka aamupala parvekkeella tänä kesänä!

Nyt oli sen verran hyvä keli, että päätin syödä ensimmäisen aamupalani parvekkeellani tämän kesän aikana! Lämmintähän täällä on ollut tänään noin +22C, eli ihan normi kesäkeli.

Foxi on aina mukana… tässä on tiukka vahtiminen aamupalassani, ettei se vain ehdi katoamaan mihinkään jättämättä murustakaan…

Vielä on parveke hieman sekaisin joiltakin osin, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa!

Spede-kissakin tuli pällistelemään mitä oikein parvekkeella puuhastelen… sillä on tuossa nurmikkoa kasvamassa jota voi sitten tarpeen vaatiessa natustella. Pitäisiköhän nurmikko leikata jo?

Kiva vedensolina kuuluu tästäkin. Istutin saniaisten seuraksi suikeroalpia. Toivottavasti se kasvaisi hyvin. Voisi olla kivan näköinen, jos sen saisi ”riippumaan” tuosta reunan yli.

Puoli päivää Uunon kanssa 22.3.2007

Tarina on kirjoitettu 22.3.2007, ja löysin sen tiedostojeni syövereistä. Halusin julkaista tämän novellin, ja laitan vielä Uunosta kuvankin, joka on otettu tänään.

Se tulee, ja kiemurtelee kävellessään makuhuoneesta olohuoneeseen. Se siristää silmiään ja katsoo minua… ”anna ruokaa”. Se on Uuno.

Menen keittiöön viemään kahvikuppini tiskiin, koska olin tällä kertaa noussut sängystä aikaisemmin kuin kumpikaan kissoistani. Nostan samalla lattialta kissojen ruokakupit ja puhdistan niistä toisen. Kissa saa sitten ruokaa kun tuli kerran pyytämään. Annan ruoan puhtaaseen kuppiin, koska tänään on tarkoitus viedä molemmat kissat vanhemmilleni kylään pariksi päiväksi. ”Turhaan kahteen kuppiin laitan jos muutaman tunnin päästä pitää lähteä”, ajattelin.
Minusta on hassua katsoa mitä kissani tekevät kun heille annetaan ruokaa. Nyt tosiaankin Uuno tuli paikalle, ja se meni ruokakupin viereen ja kävi kaapimaan lattiaa kupin ympäriltä, peittämään siis ruokaansa. Mietin, että kuuluuko tämä rituaali jotenkin siihen, että se syö safkansa myöhemmin, ja ”peittää” sen ettei kukaan sitä löydä, vai oliko se kenties jotain sellaista mitä ei olisi halunnut lautaselleen saada? Kissojen ajatusmaailma on niin arvoituksellinen. Se kävelee takaisin makuuhuoneeseen.
Hetken kuluttua Uuno kävelee ruokakupilleen takaisin, ikään kuin katsomaan, onko ruoka vielä siinä. Vai mahtaisikohan se tulla katsomaan josko ruoka olisikin vaihtunut johonkin herkullisempaan? Menen itsekin keittiöön laittamaan vähän aamupalaa. Olen yrittänyt kerätä itseeni edes joitain hyviäkin tapoja, kuten aamupuuron syöminen. Sattumoisin siitä pitää Uunokin. Se on helpotus. Kissa saa herkutella syömällä puuroa. Liekö sitten pitää puurosta sen takia kun on maatilalta haettu, geeneissä on hieman villiä kissaa, nimittäin. Joka tapauksessa puurohiutaleet ovat edullisia tänä päivänä, ja siitä syystä halpa herkku kissallekin.

Menen hakemaan aamupalani keittiöstä ja samalla laitan puuroa kissallekin lautaselle. Sekoitan Uunon puuroon hieman kylmää vettä sekaan ettei se olisi niin liisterimäistä ja se jäähtyy sitten nopeammin kissan syötäväksi. Kutsun Uunon paikalle. Kissa tulee paikalle kuin salama, missä sitten liene siinä vaiheessa olikaan. Annan puurolautasen sille. Se käy haistelemassa ruokaansa, puskee pari kertaa jalkoihini ja kääntyy pois. Mitä ihmettä? Sekään ei kelvannut. Kiroilen hiljaa mielessäni ja mietin samalla mikä olisi voinut mennä pieleen. Kissahan yleensä syö lähes ihan mitä vaan. Kerran sille piti antaa kanttarellejäkin kun satuin niistä pitsaa väsäämään.
Uunon ”isoveli”, Spede, heräsi juuri ja tassutteli olohuoneeseen, jossa itsekin olen. Kohta Uuno tulee tänne myös lelu suussaan. Se alkaa viskelemään sitä raivoisasti ja hyppelehtii sen ympärillä, ikäänkuin saalistaisi sitä. Sitä se varmaan omasta mielestään tekeekin, minun mielestäni se näyttää lähinnä päättömältä riehumiselta. Kivaahan se on, kun kissa vielä leikkii viiden vuoden ikäisenäkin, ja leikin kissojeni kanssa itsekin. Niinhän sitä kai pitääkin. Uuno leikkii puolisen tuntia ja menee ruokakupilleen. Nyt ruoka maistuu. Sillä ei ilmeisesti ollut vain silloin nälkä kun ruokaa ensimmäistä kertaa tarjottiin. ”Sitä piti vaan olla”. Liekö minusta ottanut mallia kyseisessä asiassa. Mene ja tiedä.
Ruoan jälkeen on hyvä pestä suun pielet ja turkki. Siinä on hyvänä apuna Spede-veli. Siksi Uunolla onkin kauniin kiiltävä ja hyvinkin puhdas turkki. Laitan television auki, koska sieltä sattuu tulemaan luonto-ohjelmia. Ne ovat Uunon suosikkeja. Se jaksaa tuijottaa televisiota tuntitolkulla, jos sieltä tulee piirrettyjä lastenohjelmia tai luonto-ohjelmia. Sitä varten olen laittanut television eteen nojatuolin, jossa Uuno voi nauttia ohjelmistaan maaten. Television viressä on myös jakkara, jolla Uuno voi istuskella lähes ruudussa kiinni. Siitä on myös hyvä katsella telkussa lenteleviä lintuja, ja mahdollisesti yrittää saada joku niistä kiinnikin. Ohjelma kestää tällä kertaa puoli tuntia. Uuno katsoo koko ohjelman nojatuoliltaan.

On päiväunien aika. Luonto-ohjelman jälkeen on hyvä nukahtaa tuoliin, jossa valmiiksi jo makasikin. Sitäpaitsi, tuoli on aivan takanani joten siihen on lyhyt matka mennä silittelemään. Uuno on varmaan senkin ottanut huomioon. Ensiksi kynsitään vähän selkänojaa, jolla se saa huomioni kiinnitettyä, sen jälkeen se saa paijaukset ja asettuu makaamaan tuolilleen. Nousen, ja kävelen tuolin eteen polvistuen, ja alan silittämään sen pehmoista turkkia. Se puskee kevyesti kuonollaan nenääni kun menen sitä lähemmäksi. Se siristää silmiään, oikaisee käpälänsä ja näyttää kyntensä levittämällä anturansa aivan irralleen. Kehun sen komeita pitkiä kynsiä ja aloitan paijaamisen. Laitan käsivarteni sen ympärille. Kissa oikaisee asentoaan pari kertaa ja asettuu vihdoin haluamaansa asentoon ja sulkee silmänsä.
Painan pääni kevyesti kissan pehmoista kylkeä vasten ja silitän sitä kevyesti. Kissa kehrää, mutta niin hiljaa, ettei sitä tahdo kuulla muutoin kuin laittamalla korvan sen kylkeen kiinni. Siksi juuri halusinkin niin tehdä. Kissan kehrääminen on mielestäni niin ihanaa, että sitä voisi kuunnella päivät pitkät. Annan kevyen pusun Uunon päälaelle ja jätän sen nukkumaan rauhassa tuolille. Uuno nukkuu pari tuntia ja lähdemme vanhemmilleni.