Päiväkirjaa

Peikonlehti on avannut ihanan lehden!

/ / Huonekasvit, Päiväkirjaa / Kommentoi

Uskokaa tai älkää, kun peikonlehti on avannut uuden lehden, se on ilmoitusluontoinen asia! Sosiaalinen media täyttyy jatkuvasti kuvilla, joissa peikko komeilee, ja rullalla olevan lehden kehitystä seurataan päivä päivältä. Itse en ihan niin fanaattinen tämän huonekasvin kanssa ole, ainakaan vielä. Se on tällä hetkellä mielestäni jopa todella ruma, ja vaatisi kunnollista huoltoa. Olen ajatellut uudistavani sen katkaisemalla latvan, ja istuttamalla sen uudelleen. Olen viimeaikoina oppinut peikonlehdestä yhtä sun toista, niin siinäkin mielessä olisi hyvä aloittaa tämän kasvatus vain alusta uudelleen.

En ole oikeastaan koskaan ajatellut, että kuinka kauan siinä lehden avautumisessa oikein menee. Olin katsovinani alkuvuodesta otettuja kuvia, niin tammikuun lopussa uusi lehti on ollut jo rullalla. Nyt se on vasta tällä viikolla auennut kokonaan. Ja siinä on liuskojen lisäksi reikiä! Se on maailman tärkein asia. Helmikuun puolessa välissä tehdyssä artikkelissa peikonlehti ei ole vielä avannut uutta lehteään.

Pitäisi tosiaankin raaskia pätkiä holtittomasti kasvava peikonlehti. Olen hankkinut sitä varten kalliit Fiskarssin oksasaksetkin. En ole ilmeisesti edes dokumentoinut tänne, millainen se oli tänne tullessa. Blogistani löytyy ainoastaan sellaisia kuvia kun olen yrittänyt saada sen kasvamaan jotain keppiä vasten. Hirvittävän suurihan se oli kun oli ”saanut” kasvaa ihan villinään ja vapaasti paikassa, josta sen sain. Olikin aika mielenkiintoinen kotireissu sen kanssa kun kuljetin sen autolla. Näytti tosiaankin siltä, ettei autoon olisi juuri muuta mahtunutkaan.

Peikonlehti makaa kotimatkalla auton etupenkillä 28.3.2017.

Muistan joskun aikoja ennen kuin alettiin dokumentoida tekemisiä tällä tavoin, kun vanhemmillani oli suuri peikonlehti. Tai se taisi tarkalleen ottaen olla isäni. Meille tuli myös pieni kissanpentu. Etsimme Miisu-kissaa eräänkin kerran joka paikasta, ja loppujen lopuksi löysimme sen nukkumasta peikonlehden juurelta kukkaruukusta. Se oli jotenkin todella huvittavaa. En ole varma löytyykö siitä mitään kuvaa, mutta luulen, että jos meillä on silloin ollut joku kamera niin kuva on otettu. Jos siitä on todistusaineistoa niin se löytyy sitten vanhempieni valokuva-albumista. Onhan tuo kukkaruukku sen kokoinen, että sinne kissanpentu mahtuisi hyvin nukkumaan – jopa suurempikin kissa.

Peikonlehti kasvattaa ilmajuuria.

Olin lukevinani jostain, että kun peikonlehti voi hyvin, se tekee ilmajuuria. Isäni peikko teki myös ilmajuuria, ja jollen ihan väärin muista, se takertui ilmajuurilla naapurikukkaruukkuihinkin. Sen takia olen nyt laittanut tämän omani kasvamaan yksikseen. Toki huomaisin, jos ilmajuuret alkaisivat hapuilla lähettyvillä olevia kukkaruukkuja, mutta olkoon nyt tuossa kohtaa kun se saa siinä parhaiten valoa. Minulla on myös ajateltuna sellainen paikka tuolle monsterille, jossa se voisi kasvaa parimetriseksikin. Eipä sitä tarvitsisi montaa kasvia sellaisen lisäksi ollakaan, jos onnistuu kasvattamaan yhden jättikokoiseksi. Noh, katsellaan mitä käy.

Ihana, tuore, vaaleanvirheä liuskoittunut lehti.

Alkaa olla jo aurinkoisia päiviä – olkkarin ikkunalla on valoisaa. Pitikin nousta tästä kirjoituspaikalta siirtelemään vähän kasveja paikasta toiseen, etteivät ne ihan kärvähtäisi auringonpaisteesta. Tämä on raakaa aikaa. Aurinko paistaa sellaisesta kulmasta juuri nyt, että mikään ei ole sen säteiltä tiellä. Tietysti minun pitäisi alkaa käyttämään taas sälekaihtimia, jolla valon määrää voi säätää. En millään raaskisi, mutta kait se pakko on.

Miltei kaikki huonekasvini ovat sellaista sorttia, jotka eivät ihan välttämättä pidä suorasta auringonpaisteesta, ainakaan kovin kauan. Nyt ikkunan äärelle paistaa aurinko muutaman tunnin parhaimmillaan. Esimerkiksi, kirjovehka (Dieffenbachia) ei ilmeisesti kestänyt kovinkaan hyvin aurinkoa, koska sain leikata siitä monta päivää näivettyneitä lehtiä pois, kun aurinko pääsi porottamaan muutaman aamupäivän siihen. Se kasvoi koko talven noin metrin päästä ikkunasta. Lehtien tummempi väritys ilmeisesti viittaa siihen, että se ei tarvitse erittäin valoisaa paikkaa.

Kunhan saan roijattua puusohvan parvekkeelle, niin laittelen kasvit sitten paremmin ikkunalle. Pitänee rakennella niille alustoja, jos tämänhetkiset eivät riitä. Minulla on kolme käyttämätöntä jalustaa tällä hetkellä, joissa on pyörät alla. Niitä voi siis siirrellä. Laitoinkin yhden päälle jo kirjovehkat, kun ne näyttivät todella nuutuneilta ikkunan äärellä.

Olin jättää laikkuvehkanikin (Aglaonema) auringonpaahteeseen, kunnes tajusin siirtää ne sivummalle. Muistaakseni Malakanlaikkuvehkani viihtyi aikoinaan parhaiten olohuoneen peränurkassa. Sen verran se tarvitsi valoa kasvaakseen. Toki talvella sillä oli valaisin. Pidän laikkuvehkoista todella paljon ja toivon todella hartaasti, että nämä pysyisivät hengissä ja saisin kasvatettua ne suuriksi yksilöiksi.

Aloin saneeraamaan näivettyneitä huonekasveja vihdoinkin pois näkyvistä (eli siis roskiin), niin onneksi huomasin tämän ennen kuin ehdin heittää sen pois! Kerroin aikaisemmin, että uusin vehkani, Nukkaköynnösvehka, pudotti kaikki lehdet. Se vain näytti kuolleen yht’äkkiä. Nykäisin sitä pikkasen tuosta juurakosta, ja sen runko näytti kuitenkin olevan vielä vihreä. Katsoin kasvia tarkemmin, ja siinähän oli kasvupiste näkyvillä! Ai että kun saisin tämän vielä kasvamaan takaisin. Teen kaikkeni sen eteen, että se haräisi henkiin.

Tällaisia huonekasviaiheisia uutisia tällä kertaa ja jatkankin tässä puuhasteluja, joita on jäänyt rästiin. Ehkä joku päivä olen valmis näyttämään kodistanikin kuvia, mitä kaikkea täällä olen ehtinyt säätämään, ja kuvia kauniista huonekasveistani. Siihen tosin saattaa tovi vierähtää kun näitä kehtaa varsinaisesti esitellä, jos sellaista päivää koskaan edes tulee.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja kevään alkua!

Peikonlehti on avannut ihanan lehden! Read More »

Projektit alkuun kevättä kohden

/ / Sisustusprojektit / DIY, Huonekasvit, Päiväkirjaa / Kommentoi

Ihanaa kun aurinko on välillä näyttäytynyt ja sen myötä alkaa taas kiinnostaa tehdä jotkut projektit valmiiksi, tai ylipäätään aloittaa mitään. Ideoitahan nimittäin piisaa. Kevät on siinä mielessä todella kivaa aikaa kun valoa alkaa olla enemmän. Näkee tehdäkin jotain. Mitäpäs minulla sitten on suunnitteilla?

Tavaroiden siirtelyä taas

Olen taas sitä mieltä, että joitain tavaroita tarvitsee siirtää toisiin paikkoihin. Tulin siihen tulokseen, että olohuoneen ikkunan eteen virittämäni mustat varastohyllyt eivät aja asiaansa ja ovat todella synkeän näköiset. Lisäksi ne vielä keräävät hirvittävästi pölyä ja näyttävät koko ajan jotenkin nuhjaantuneilta. Pureudun tähän projektiin nyt ensimmäisenä, koska aion nyt kerta kaikkiaan vaan purkaa nuo hyllyköt, enkä kasaa niitä enää tänne asuntooni mihinkään. Ne saavat siirtyä häkkivarastoon pitämään siellä kamojani järjestyksessä. Siirtelen kaikki metallihyllykön päällä olevat kasvit jonnekin muualle.

Järkyttävä sekasotku ikkunan edessä

Kuten tarkkasilmäiset huomaavat tuosta vasemmasta etukulmasta, siinä on se ”todella esteettinen” hydrotomaattini. En aio heivata sitä pois, koska se tekee tomaattia joka viikko. Hydrotomaatti tulee siirtymään ikkunaston oikeaan laitaan, jossa se saa olla ensi talvenakin (huomaa optimistisuuteni) koska siellä se ei saa vetoa, jos joku käy parvekkeella. Siinä mielessä tämä järjestys ei ollut sitä parhaimmistoa, koska en saanutkaan viriteltyä tomaatille kasvihuonemuovia suojaksi. En ole käynyt parvekkella koko talvena koska en uskalla avata ovea. Parvekeovi on heti tuossa kuvan ulkopuolella hydrotomaatista vasemmalla.

Olin muutenkin parkkeerannut omituisen muotoiseksi kasvaneen peikonlehteni parvekeoven eteen. Se sai olla siinä ihan rauhassa kun kerran en käyttänyt ovea. Nyt kuitenkin päätin siirtää senkin sivumpaan. Tekisi niin kovasti mieli pätkiä koko roska ja aloittaa peikon kasvattamisen uudelleen alusta asti. Olen löytänyt niin paljon lisätietoa tuosta kasvista, että saattaisin saada sen vähän nätimmän näköiseksi mitä se on koskaan ollutkaan. Ainakin se on alkanut tehdä uusia lehtiä, joista tämä on vielä rullalla.

Puinen valoteline saa siirtyä takaisin olkkarin nurkkaan, missä se ehtikin olla jo tovin. Se sopii sinne täydellisesti vintagelaatikoiden seuraksi. Ne ovat sen näköisiä, kuin olisivat samaa sarjaa. Tietysti tavallaan ovatkin kun molemmat on rakennettu kelottuneesta laudasta. Puisen telineen alle saa sopivasti jäädä nurkkauksessa oleva pöytätaso, jossa on joitain huonekasveja.

Jotkut huonekasvit ovat alkaneet kasvaa, ja toiset taas eivät. On nimittäin todella kummallista edelleenkin, että saniaiset viihtyvät nyt minulla. Ne ovat todella hankalia kerrostaloeläjiä, kun huoneilma on niin kuiva. Noh, jospa niistä tulisikin sitten komeita. Orkideasta lähti viimeinenkin lehti ja huomasin, että sen kasvualustaan oli tullut jonkin sortin sieni tai home. Viskasin sen roskikseen kasvualustoineen päivineen. Heitän roskiin myös nukkaköynnösvehkan, joka pudotti myös viimeisen lehtensä. Mikä hitto niille oikein tuli? Epäilen, että merileväuute ei vaan sopinut näille lainkaan. Samoin saan viskata roskikseen yhden kultaköynnöksen ja peikonlehdenkin.

Tulevat projektit

Listaan nyt tähän muutaman projektin jotka on ihan pakko tehdä lähiaikoina tai sitten ne taas jäävät johonkin unholaan. Ne ovat kuitenkin sellaisia asioita, mitkä näen joka päivä ja myöskin sen, että niitä ei ole tehty.

1. Teen valmiiksi koristetyynyn joka on jo esivalmisteltu
Olen jo valmiiksi liimaillut virkkaamani afrikankukka-neliöt niiden pohjakankaaseen kiinni ja ne ovat tällä hetkellä ompelemista vailla valmiit. Eli ompelen yhdeksän palasta kiinni mustaan kankaaseen ja teen sen jälkeen siitä koristetyynyn olohuoneeseen, tai mahdollisesti parvekkeelle. Pitää nyt katsoa mihin sen laitan. Tästä voi sitten lukea lisää Neuloosi-aiheisesta blogistani.

Käsityöprojekti virkatuista afrikankukkasista

2. Valkoisen puusohvan siirto
Tätä olen miettinyt jo pitkään. Kun puran olohuoneen ikkunan äärestä varastohyllyköt, laitan niiden tilalle kaverilta saadun puusohvan (kuva), joka on tarkoitus laittaa parvekkeelle kesällä. Se voi hyvin olla tuossa ikkunan edessä sen aikaa. Saan sen päälle myös kaikki huonekasvini siksi aikaa kunnes löydän niille jonkin pöytätason.

3. Kukkaruukkujen setviminen ja pesu
Tämä on aiheuttanut päänvaivaa ja jää melkein joka vuosi tekemättä, koska asun kerrostalossa. Miten saisin pestyä täällä omassa kämpässäni multaiset kukkaruukut. Multaista vettä ei saa kaataa vaikkapa vessanpöntöstä alas, kun se naarmuttaa pinnat. Sitten minulla onneksi välähti. Saan tehtyä tämänkin homman kun pesen ruukut muoviämpärissä, ja kaadan lopuksi multaisen veden suodatinkankaan läpi. Multa jää kankaaseen ja puhdas vesi valuu ämpäriin. Sitten veden voi kaataa viemäriinkin. Suodatinkankaaseen kuivahtaneen mullan voi lopuksi pyyhkiä pois ja kipata roskiin.

4. Kasviharrastustarvikkeet yhteen paikkaan
Olenkin jo valmiiksi siirtänyt keittiöön yhden kaapin, johon aion kerätä kaikki kasviharrastuksessa käyttämäni tarvikkeet. Ne ovat nyt hujan hajan eri paikoissa ja se ärsyttää minua. En tiedä ihan tarkalleen mitä minulla edes on, niin senkin takia ne pitää käydä läpi. Tämä tuntuu olevan tällä hetkellä sellainen ikuisuusprojekti mikä ei sitten tunnu valmistuvan koskaan. Mutta nyt riitti ja tavarat menee järjestykseen! Pitää vielä varmistella hyllyt, että ne myös kestävät painoa, kun esimerkiksi terracottaruukut painavat aika paljon.

Puusohva menee kesällä parvekkeelle ja väliaikaisesti se siirtyy olohuoneen ikkunan ääreen. Kaappiin tulee kasvienhoitotarvikkeet.

5. Uusi työpiste olohuoneeseen
Tämä on nyt aika tärkeä juttu, kun minun pitää saada tuettua käsivarret kunnolla, kun istun läppärin kanssa tekemässä töitäni. Sohvalla ei onnistu, ja nykyisellä tuolilla paikat puutuvat nopeasti. Sitten hoksasin, että minulla on nojatuoli jossa on käsille tuet. Kokeilen sen toimivuutta nyt ensimmäisenä. Mutta paikka, jossa tuo tuoli tällä hetkellä on, on aika ”ahdas” ja siihen ei saa mitään sivupöytää pikkutavaroita varten. Sain asian ratkaistua kuitenkin, mutta vielä pitää rakentaa jalkoja varten rahi. Tässähän oli pari viikkoa sitten joulukuusi.

Sivupöydän virkaa toimittaa laminaatin pala, jonka saa aseteltua kätevästi vetolaatikon päälle, kun avaa sitä hieman. Toteutus vaatii vielä pari viritystä että laminaatin saa kestämään tukevasti paikoillaan.

6. Makuuhuone järjestykseen
Makkari on taas ihan mahottoman sotkusessa kunnossa kun olen siirrellyt sinne yhtä sun toista ”jaloista pois”. Eteiseen tuli uusi hyllytaso, jonka tieltä siirsin makuuhuoneeseen pikkulipaston. Laitan sen sängyn viereen toimittamaan yöpöydän virkaa. Pikkulipasto pitää myös tuunata. Se on ruma. Nykyinen yöpöytä saa vaihtaa puolta. Makkariin on myös suunnitteilla uusia lakanoita ja peitteitä.

Tässähän olikin jo moneksi päiväksi tekemistä! Kunpa nyt saisin tehtyä edes nämä edellä mainitut asiat, niin sitten voisi taas huilahtaa kämpän kanssa ja aloittaa kevään projektit. Niitäkin saattaa riittää. Olen ajatellut, että laittaisin jotain pientä taas kasvamaan, mahdollisesti koristeellisia kasveja tällä kertaa.

Projektit alkuun kevättä kohden Read More »

Päivät pitenevät

/ / Päiväkirjaa, Huonekasvit / Kommentoi

Nukuin tänään pitkälle aamupäivään ja heräsin siihen, kun aurinko paistoi verhojen läpi silmiin. En muista milloin viimeeksi näin olisi käynyt, ja jostain syystä tällainenkin asia voi jopa ilahduttaa. Nousin ylös sängystä ja laitoin päivän käyntiin.

Eilinen meni hujauksessa. Meillä satoi taas lunta enkä jaksanut siitäkään syystä lähteä mihinkään, edes roskakatokselle. Noh, sellaiset käynnit ovat tänään edessä kun pitää perusasioita hoitaa, kuten roskien vienti ja bioastian tyhjennys. Tarkoitus olisi myös viedä kasa pahveja pois.

Tein myös päätöksen purkaa joulukuusen, vaikka se niin kivalta tuossa seinän vieressä näyttääkin. Koristeethan olinkin jo ottanut pois heti loppiaisen jälkeen, ja valot otin pois torstaina. Kuusen tilalle tulee toinen olohuoneen nojatuoleista. Kokeilen tehdä siihen sellaisen kivan istumapaikan, jossa voisin työskennellä tai vaikkapa neuloa. Tuolit ovat olleet tällä hetkellä olkkarissani lähinnä koristeina, enkä ole ihan varma niiden ergonomisuudesta kyseisessä tarkoituksessa. Eli ideaa täytyy kokeilla joku päivä kuhan nyt saisin tuon kuusen tuosta ensin pakettiin.

Imuri gate – päivä miltei piloilla

Välillä tulee sellainen tunne, että koko maailma yrittää kääntyä minua vastaan. Imurikin yrittää tehdä kaikkensa, ettei siivoamisestani tulisi yhtään mitään. Miten jokin asia voikin vaan olla niin paskalaatuinen? En ole koskaan törmännyt tällaiseen tilanteeseen, että imurin letku katkeaa kummastakin päästä! Mitä hittoa, oikeesti? Vaikka kaupasta saisikin uuden letkun (niin kuin saakin), niin silti tällainen asia käy ahdistamaan. Pitäisi olla jotenkin viisas ja käyttää tavarat loppuun, eikä heittää mitään roskiin. Vai niin. Loppuunhan se nyt on käytettykin, mutta on aika hurjaa jos viimeinen päivä koittaa kymmenen vuoden iässä (letkulla siis). Ei ole kestävää kehitystä tämä.

Siivouspäivä meinasi loppua lyhyeen
This vacuum cleaner sucks… Haluatteko vielä arvata, menikö päässä oleva musta muovikappale ensimmäisellä kerralla oikeinpäin?

Yritä tässä nyt olla ympäristöystävällinen tai muutakaan… ei auta muu kuin korjata vehkeet vaikka jesarilla ja toivoa, että mikään muu ei menisi rikki. Onneksi hyvin varustellusta eteiskaapistani löytyi tuoreahko rulla jesseteippiä. Huomioitavaa, että vanhempieni autotallissa oli 30 vuotta vanha imuri vielä jokin aika sitten, ja sen letku oli ihan ehjä, vaikka kapinetta kohdeltiinkin autotallissa ajoittain kaltoin. Oman imurini letkuhan on jo kertaalleen korjattu myös toisesta päästä, siitä, mihin tuo varsi liitetään.

Kysyin huoltofirmasta tuollaista imurin letkua, ja heidän vastauksensa oli sellainen, että se koko varsi uusitaan kiinnikkeestä kiinnikkeeseen (imuletku kahvalla). Eli muuten kaikki osaset toimii paitsi tuo letku irtosi. Silti koko roska täytyy uusia koska ”se nyt vaan tulee sellaisessa paketissa”. Eikös olisi ollut parempi, että tuohon olisi voinut vaihtaa pelkän letkun vaan? Nyt kaikki ehjätkin osat menevät jätteisiin. Noh, eihän se suinkaan huoltofirman syytä ole, jos brändi toimii tuolla tavalla.

Uusia mielenkiinnon kohteita

Koska olen ollut paljon kotona, olen myös viettänyt TV-ruudun ääressä aikaa. Löysin tuubista kivan norjalaisen kanavan, jossa näytetään upeaa Norjan luontoa osittain dronella kuvattuna. Samalla tämä henkilö keräilee luonnosta kaikkea syötävää ja tuunailee kotiaan. Kanavan nimi on Maria and the forest (linkki nimessä). En aio spoilata kanavaa yhtään enempää, vaan antaa sen puhua puolestaan. Aivan ihania videoita kuitenkin tiedossa ja paljon luontoa – upeaa norjalaista luontoa. Näiden katseluun saa kulutettua päivän jos toisenkin. Todellakin suosittelen tätä kanvaa, jos vaan ymmärtää englantia.

Kun löytää hyvän tuubikanavan, siihen saa kulutettua tunti tolkulla aikaa

Huonekasvien parhaat päivät nähty?

Huonekasveilleni on tapahtunut viime aikoina jotain ihan outoa. Todella monesta kasvista lähtee lehtiä. Näissä kyseisissä kasveissa ei ole ötököitä, vaikka joissain muissa onkin. Esimerkiksi orkideassani ei ole enää jäljellä kuin yksi lehti. Kaikki muut lehdet vain tippuivat pöydälle eräs päivä. Ikään kuin kasvi mätänisi pystyyn. En tiedä tokeneeko se enää tuosta. (edellinen artikkeli huonekasveihin liittyen)

Sitten toisaalla, yksi vaikeahoitoinen saniainen on ihan uudessa kasvussa, mitä se ei ole koskaan aiemmin ollut. Se pitäisi laittaa uuteen kasvualustaan. Minulla on kuivattua sammalta tuolla odottamassa, ja uskonkin, että saniainen viihtyy siinä ihan hyvin. En muista mikä saniainen tämä on, mutta sillä on aika ohuet lehdet verrattuna perus Boston-saniaiseen.

Huoneilma on edelleen todella kuiva, ihan sieraimia särkee. Olen unohtunut laittaa ilmankostuttimen päälle. Se voi osittain selittää huonekasvien nuupahtamista, mutta ei se ihan kaikkea kyllä selitä. Jotain on tehtävä ja nopeasti. Kaikki huonekasvit myös joutaisivat suihkuun. Se auttaisi poistamaan pölyä lehdiltä ja kasvit saisivat ”paremmin henkeä”.

Lisäsin erään kastelukerran yhteydessä veteen merileväuutetta. Tuli vaan mieleen, että senköhän takia orkideastakin lähti kaikki lehdet? Onko muille sattunut mitään vastaavaa? Ei ole nimittäin ihan yksi tai kaksi kasvia, joissa lehdet ovat alkaneet tippua. Noh kuitenkin, otan piakkoin käyttöön muitakin litkuja. Josko pääsisin eroon ripsiäisistä, joita aina vaan ilmaantuu joidekin kasvien lehdille.

Nukkaköynnösvehkasta on myös tippuneet lehdet pois. Ja se kylläkin paleltui ikkunalla. Ei taida enää toipua. Viskaan sen varmaankin joku päivä roskiin. Vaihdoin tälle äkkiä uuden kasvualustan pari viikkoa sitten ja otti siitäkin varmasti nokkiinsa. Tutkailen sitä vielä hetken ennen kuin heitän pois.

Kultaköynnökselle on tapahtunut jotain ihan kamalaa. En ole nähnyt yhtään kasvia vielä tällaisessa kunnossa. Näyttää siltä, kuin siihen olisi iskenyt jokin tauti. Tämä menee roskiin tuota pikaa. En edes yritä säästää tällaista piiskaa.

Tässä kultaköynnöksessä on vielä kissojen jäljiltä repaleisia lehtiä. Se on alkanut jo kasvaa, ja käytänkin sen ensitöikseni suihkussa, että pölyt ja mahdolliset ötökät saa lehdiltä pois.

Ilokseni sain huomata, että Sulkaköynnösvehkani on alkanut näyttää elon merkkejä! Tämä on ilon ja onnen päivä. Säikähdin jo, että olen tappanut koko kasvin, ja nyt vielä ripsiäisten myötä kuolisi takuuvarmasti. Toinen pieni taimi on myös tehnyt lehden. Sen selviämisestä ei ole takuuta.

Olen taas kaivanut lankavarastoni esille, vaikka sovin itseni kanssa etten aloita mitään uusia projekteja. Tosin, tässä on nyt sellainen projekti, joka on kesken. Kokeilin virkkausta eilisen päivän ja illan. Nyt hartiat ovat ihan jumissa ja sieraimet tulessa. Langat käyvät todella pahasti henkeen. Pitää lopettaa virkkaaminen heti alkutekijöihin ja jatkaa kämpän järjestelyjä. Päivät alkavat pidentyä kevättä kohti, niin jos vaikka saisin motivaatiotakin hieman takaisin. Parvekkeellekin on suunnitelmia ja myös niihin projekteihin täytyy löytyä energiaa.

Ei tässä muuta tällä kertaa. Kiitos kun lukasit jaaritteluni ja kirjoituksiani saa myös kommentoida 🙂 Kommentoijan sähköpostiosoite ei näy muille kuin sivuston ylläpidolle ja nimenkin kohdalle voi laittaa vaikkapa nimimerkin. Hyvää alkavaa viimeistä tammikuun viikkoa!

Päivät pitenevät Read More »

Olisiko vuosi 2023 vihdoinkin muutosten aikaa?

/ / Päiväkirjaa / Kommentoi

Maailmanmeno on sen verran utopista tällä hetkellä, että sitä miettii väistämättä mitähän vuosi 2023 tuo tullessaan. Ukrainassa soditaan edelleen, eikä loppua näy. Jotenkin tuntuu siltä, että muutkin asiat ovat hieman nurinniskoin. Syksyllä 2022 alkoi älytön sähkökriisi, joka koskettaa saletisti jokaista tavalla tai toisella. Jossei suoraan omassa sähkölaskussa näy, niin hintojen nousuna sitten vaikka kaupasta ostettavissa tavaroissa. Tästä näkövinkkelistä pohdin itsekin asiaa, tosin olin huomattavasti aikaisemmin asiassa liikkeellä.

Vuosi alkoi lumisissa merkeissä
Alku vuosi oli sentään luminen. Kuva: 12.1.2023 Vuoksenniskantieltä.

Aloitin hydrokokokeilun tomaatilla viime kesänä ja jostain uskomattomasta syystä olen sen verran onnistunut siinä, että se sama taimi tuottaa edelleenkin minulle satoa. Se tekee uusia kukkaterttuja jatkuvasti, joista saan sitten poimia itselleni tuoreita tomaatteja. Pitää toivoa, etten mokaa tämän kanssa nyt pahasti. Joudun nimittäin tekemään sille joitain muokkauksia, kun se kasvaa hieman hallitsemattomasti. Se, miten vuosi 2023 liittyy juurikin tähän asiaan, niin aion pitää tänä vuonna tomaatit sisällä kasvatuksessa. Miksi helkutissa veisin ne ulos, jos ne kasvavat paremmin (lue helpommin) sisällä olohuoneessa ja vieläpä ympäri vuoden!

Kourallinen makeita pikku tomaatteja

Saan miltei joka viikko tällaisen pienen kourallisen tomaatteja. Eihän tämä nyt mikään älytön sato ole, mutta kuitenkin tuli todettua, että homma voi jollain tasolla jopa käytännössäkin toimia. Eli uusia juttuja kokeilemaan tänäkin vuonna. Pitää vaan laittaa kasvamaan vähän suurempikokoista tomaattia, että niissä olisi jotain syötävääkin…

Vuosi on lähtenyt loppu peleissä aika hitaasti liikkeelle. Työjutut ovat usein tammikuussa jotensakin jäissä, ja siksi olisikin hyvää aikaa tehdä asioita joita on jäänyt pahasti rästiin. Kuten vaikka tavaroiden järjestely, että saisi ne jotenkin järkevämmin sijoitettua asuntoon. Jos olet lukenut näitä juttujani, niin sama ”ongelma” varmaankin toistuu joka vuosi. Miksi ihmeessä en sitten tee mitä niin sanotusti pitäisi tehdä? Hyvä kysymys. Kait sitä vaan jää jollain tavalla jumiin omiin oloihin ja ajatuksiin jos ei näe tulevaisuuteen.

Ideoita olisi vaikka muille jakaa, mutta toteutus ontuu. Kaikkea ei vaan pysty ja kykene tekemään itse. Minua myös usein motivoi kavereiden tapaaminen. Toisista ihmisistä saa uskomatonta voimaa ja motivaatiota. Jos ei näe ketään, on vain turta ja junnaa paikoillaan. Jossain vaiheessa aika vain loppuu kesken, ja huomaa, että ei ole saanut mitään aikaiseksi…

Sisustetaan saatana vaikka makkaria tällä kertaa… tai sitten vasta huomenna tai ensi viikolla.

Ennemmin tai myöhemmin sitä alkaa tajuta, ettei SOME:ssa esimerkiksi näytetä ihan koko totuutta, tai juuri lainkaan totuutta. Asian ”tietää”, mutta ei vaan usko. Sitä vaan vertaa itseään aina toisiin, ja varsinkin menestyneisiin henkilöihin. Olen aina halunnut tehdä YouTube-videoita, mutta hommat kaatuvat yleensä juurikin siihen, että ensiksi pitää siivota kauhea lääni, jotta pääsisi sitten jotain kuvaamaan. Silloin kun huvittaisi kuvata, kämppä on kuin klassinen esimerkki Sisustetaan Saatana FB-ryhmän kuvista. Muina aikoina vaan tuntee olevansa täysi paska kyseisissä asioissa, eikä saa sen takia sitten tehtyä mitään…

SOME-kuvia katsotaan usein ”vaaleanpunaisten lasien” läpi… koko totuus ei yleensä näy jollei sitä paljasteta. Katsonko kenties itsekin omaa elämääni vaaleanpunaisen lasin läpi? Sitä vaan kuvittelee, että omatkin asiat pitäisi olla niin kuin muillakin on…

No nyt eräs seuraamani huonekasviaiheinen tubettaja (Planterina) paljasti omassa videossaan, miltä hänen upea kämppänsä näyttää ”muulloin”, tai silloin kun sitä ei kuvata. Aloin vihdoinkin saada mielenrauhaa omiin asioihin. Ihan yhtä sekaisin muidenkin kämpät ovat kuin omani silloin kun niitä ei kuvata. Asia kun kuitenkin on niin, että tässä on elämäkin elettävänä. Ja yksin kun vuosi vuodelta tallailee näitä polkuja, niin aikaa ei jää ihan kaikkiin asioihin mihin haluaisi, kuten kämpän hifistelyyn. Sitäpaitsi, nämä ”Tuubitähdet” saavat siitä rahaa kun esittelevät kämppänsä kaikille. Jos minullekin sellaisesta maksettaisi, minun ei muuta tarvitsisi tehdäkään, kun siivota ja esitellä asuntoa.

Ilman vaaleanpunaisia laseja joulukuusi näyttää näinkin kivalta. Se on vielä paikoillaan, mutta sehän on kaunis. Koristeet on laitettu pois loppiaisena.

Jospa tämä vuosi toisi minulle hieman armeliaisuutta itseäni kohtaan. Päässäni kuitenkin pörrää ajatuksien suhteen hurja mehiläispesä ja asioita on vaikea saada hallintaan. Ne kun pitää jotenkin järjestellä pääkopassa, että mitä aikoo tehdä ja mitkä unohtaa suoraan. TODO-lista vaan kasvaa…

Onkin erittäin hyvä, että löysin sellaisen rauhoittavan tuubikanavan, jossa henkilö pohdiskelee elämänsä suhteen vähän samankaltaisia asioita mitä itsekin. En kyllä hetkeäkään usko, että oma elämäni olisi niin mielenkiintoista, että siitä saisi vastaavanlaista sisältöä tuubiin. Olen tosin tehnyt samankaltaisella kerronnalla muun muassa edesmenneestä koirastani, Foxysta, videoita. En tiedä – muutoksia on tiedossa, väistämättä.

Ajatusten virtaa täytyy hidastaa – muuten et saa mistään kiinni ja kaikki ajelehtii ohi

Tervetuloa vuosi 2023

Vuosi 2023 on siis aloitettu itsetutkiskelulla ja lepäilemällä. Maailman ylle on laskeutunut äärimmäinen epävarmuus tulevasta, jota voi olla vaikea sivuttaa ihan nyt vain ”lakaisemalla maton alle”. Eipä sitä arvannut vuosi sitten millainen maailma olisi vuoden päästä. Ajatustyötä ja elämänmuutosta on tehtävä aika paljon, jotta tästä selvitään kunnialla ja vähin vaurioin. Pikkuprinsessan on aika kasvaa henkisesti lisää ja siirtyä aikuisemmalle tasolle todellisempaan maailmaan. Se tulee väistämättä eteen. Katotaan miten prinsessan käy!

Blogi uudistui

Uudistin myös blogin ulkoasua. En tiedä onko sillä mitään merkitystä. Blogissani on nyt etusivu, jota aikaisemmin ei ole ollut. Otan mielelläni vastaan kommenttia asiaan liittyen. Vanhaankin voi osittain palata, jos uusi juttu on jotenkin epäkäytännöllinen. Olen myös pohdiskellut, että lukeeko näitä kirjoituksiani edes kukaan. Saan niin vähän kommentteja tänne kuitenkin. Aion järjestää täällä tämän vuoden puolella arvontoja kommentoijien kesken. Niistä sitten toisella kertaa enemmän.

Nyt kun ensimmäiset virtuaaliset muutokset tälle vuodelle on tehty, on syytä siirtyä konkreettisesti elämässä näkyviin muutoksiin. Sitähän onkin viikonloppu sopivasti edessä. Ottaisiko vaikka perjantaisin vanhan kunnon siivouspäivän käyttöön? Se jää nähtäväksi.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille, ja olkoon tämä vuosi menestyksekäs niin rakkaudessa kuin rikkaudessa! Uusi vuosi ja uudet kujeet.

Olisiko vuosi 2023 vihdoinkin muutosten aikaa? Read More »

Vuoden viimeinen kasvipäivitys

/ / Huonekasvit, Hyötykasvit, Päiväkirjaa / Kommentoi

Olen nyt jonkin aikaa katsellut huonekasvinurkkausta, ja kuinka siinä näyttää kaikki rehut nääntyvän jostain syystä. Asialle täytyy tehdä jotain, tai ainakin katsoa, mikä niissä oikein mättää. Noh, tarkasteltuani tilanteen, siellähän mättää sitten vaikka mikä!

Kasvit tarvitsevat kosteampaa huoneilmaa

Meillä Imatralla on ollut joulukuu suht kylmä tänäkin vuonna, ja sehän tietysti tarkoittaa sitä, että huoneilmasta tulee kuiva. Varsinkin näin kerrostalossa, se vaikuttaa olevan ihan kunnon dilemma. Kuiva huoneilma ärsyttää ihmiselläkin limakalvoja, ja omalla kohdallani voin sanoa, että erittäin paljon.

Kylmä kuulakas keli kirkastaa taivaan

Olin hankkinut itselleni kesällä tällaisen huoneilmaa analysoivan mittarin, joka mittaa myös kosteutta. Olin lentää selälleni kun katsoin tänään lukemia. Voiko tämä todellakin olla totta? Huoneilman kosteus olisi tässä kohtaa mitattuna vaivaiset 20%. Eihän tällaista kestä mikään, edes ihminen. Olenkin ihmetellyt miksi silmät vuotavat koko ajan ja nenä on jatkuvasti tukkoinen. Tässäpä varmaan syy. Mikä helkutin huuva meillä täällä asunnossa oikein on, kun ilmankosteus häviää johonkin? Loppukesällä tämä lukema oli jotain muuta, muistaakseni 42%.

Asialle on siis tehtävä jotain. Näin kuiva huoneilma on epäterveellistä ja se ei ole kasveillekaan hyväksi. Tomaatistakin lehdet käpristyvät ja murenevat pois. Ei se kauheasti siitä varmaan tykkää. Monet muutkin kasvit kärsivät ihan näkyvästi kuivasta huoneilmasta. Suurella vaivalla ja innolla kasvattamani Unelma (Asparagus setaceus) on kärsinyt kuivuudesta todella pahasti, ja viskasin männä viikolla kaksi kolmesta mäkeen. Tähän kuvassa olevaan oli sentään jäänyt yksi vihreä oksanen, ja siitä syystä päätin vielä yrittää tämän pelastamista. Kasvihyllyn alla tosin on patteri, joka omalta osaltaan kuivattaa tässä kohtaa ilmaa ja myös kasvumateriaaleja. Taidankin laittaa sen päälle jotain kosteaa, mikä haihtuisi sitten pikkuhiljaa pois.

Voin miltei väittää, että joka ikinen omistamani kasvi tänä talvena on kärsinyt kuivasta huoneilmasta. Huomasin vielä yhden toisenkin asian. Olen siirtynyt käyttämään joissakin rehuissa kasvualustana kookoskuitua, ja se myös kuivuu aika nopsaan. Voi kukkaparat! Enhän ole muistanut antaa näille lainkaan lannoitetta. Pitänee varmaan pystyttää näille jokin tarkkailuosasto, jota käyn tutkailemassa sitten ihan jokainen päivä. En ole myöskään laittanut ruukkuihin kasvualustan päälle ruukkusoraa suojaamaan kuivuudelta. Noh, ei tässä auta muu kuin aloittaa kasvien elvytys.

Kiinanruusu viihtyy, joka nyt onkin mielestäni tärkein asia. Kastelen sitä aika runsaasti ja se näyttää lehdillään aina kun alkaa tarvita vettä. Otan usein vedenkeittimestä talteen toiseen astiaan ylimääräisen keitinveden, jolla sitten kastelen huonekasvit. Vedessä ei ole mitään ylimääräistä silloin. Olen kuullut, että kloramiini ei tee hyvää kasveille. Saattaahan se olla, että tomaattinikin reagoi juuri siihen, kun en käsittele sen kasteluvettä mitenkään. Lisään siihen vain lannoitteen joka kerta.

Moni vehka on trooppisen ilmaston kasvi

Olin menettää kesällä hankkimani Nukkaköynnösvehkan (Philodendron squamiferum), kun laitoin sen idänpuoleisen ikkunan kasvihyllylle (kissan kiipeilyteline). Aluksi se oli ihan ookoo, mutta siirsin sen jonkin mielenhäiriön tuloksena amppeliin. Ilmeisesti en pystynyt vahtimaan sitä ihan niin hyvin kuin mitä se olisi ollut ”käden ulottuvilla”, ja luulenkin, että se pääsi sen takia kuivahtamaan pahasti. Se tiputti kaikki muut paitsi yhden lehden. Otin kasvin äkkiä ruukusta pois ja siirsin suurempaan ruukkuun. Toivottavasti se nyt viihtyisi siinä paremmin. Vehka on tällä hetkellä tarkkailussa keittiön pöydällä. Kasvualustaksi valitsin kookos/perliitti/puulastu-seoksen.

Nukkaköynnösvehka, huonekasvi

Ei ole siis epäselvää, että näissä tarjoamissani oloissa vehkat huutavat jo apua! Olen todella harmissani, kun rakkahista rakkain vehkani, Sulkaköynnösvehka, on aivan näännyksissä. En tiedä mitä tekisin kun tuntuu siltä, ettei mikään auta. Tein kylläkin virheen näiden kohdalla, kun pätkin sen moneen osaan. Olisi pitänyt antaa sen vain olla muutama vuosi eikä lähteä hökälehtimään ja ahnehtimaan pistokkaiden kanssa. Tässä sitä nyt ollaan – kaikki miltei kuolleita.

Olen yrittänyt varjella laikkuvehkoja kaikelta mahdolliselta, ja jotensakin onnistunut siinä. Kuivuus on varmasti sellainen asia, miltä en ole pystynyt varjelemaan niitä. Nämä ovat myös lempikasvejani, enkä haluaisi luopua niistä. Minulla on kolmea erilaista laikkuvehkaa. Tavoitteenani on, että jokaista vehkaa olisi yksi kappale, ja ne olisivat mahdollisimman suuria yksilöitä. Tämä alku näiden kanssa näyttää vain olevan hieman haastavaa. Näiden lähettyvillä on muutama pistokas peikonlehtiä, ja niissä kaikki tämän kuivuuden aiheuttamat ongelmat näkyvät vieläkin pahemmin…

Noniin, nyt ollaan asioiden ytimessä, nimittäin tuholaiset! Olen yrittänyt epätoivoisesti päästä eroon ripsiäisistä jota on ilmaantunut parin vuoden sisällä kasveihini, ja nyt niitä vain näyttäisi olevan vieläkin enemmän. En tiedä, tulikohan niitä lisää kookosmulloksen mukana? Minua on kyllä sivistetty asian kanssa, ja sanottu, että niitä voi tulla siinäkin mukana. Tein omasta mielestä kaiken tarvittavan ennen kuin otin kookoksen käyttöön. Tuttavani sanoi, että kun siihen aluksi lisätään vettä, niin laitetaan kiehuvaa vettä. Ötököiden pitäisi kuolla sitten, jos niitä on. Niin ei ilmeisesti vaan käynyt.

Jos nyt jotain postitiivista pitää tästä löytää, niin peikonlehdet imuroivat kaikki ripsiäiset itseensä, ja ötökät jättävät sitten muut kasvit rauhaan! En silti halua niitä asuntooni, ja siitäkin syystä on aloitettava kasvien elvytys kosteuden lisäämisellä. Kasvit voi viedä myös suihkuun, missä voi huuhtoa niiden lehdiltä pölyt ja ötökät. Aion hankkia lisäksi vielä jotain mömmöä näiden hävittämiseen. Denaturoitua alkoholia minulta löytyykin jo.

Tämä suurin ja vanhin peikonlehti on säästynyt tuholaisilta (kopkop). Se kuitenkin kärsii muiden kasvien tavoin kuivuudesta, ja toivottavasti en tapa sitä nyt keväällä. Olen ajatellut pistäväni tämän ”lihoiksi” ja aloitan kaiken alusta. Se olisi pitäny tehdä jo silloin heti, kun tämä tuli minulle. Tähän ei ole kertaakaan vaihdettu multia. Olen pätkinyt vaikka miten, mutta tämä vain kasvaa mihin sattuu. Nyt löysin yhdestä videosta vinkin miten tätä tulisi ohjata ja kasvattaa. Peikonlehdellä on nimittäin kasvusuunta olemassa, ja se pitäisi nyt jollain konstilla todeta. Se määrää tukikepin paikan. Mutta siitä lisää myöhemmin kunhan olen perehtynyt asiaan kunnolla.

Aika miettiä tulevan vuoden hyötykasvit

Nyt jos koskaan on mietittävä mitä aikoo laittaa kasvilampun alle kasvamaan. Vesiviljelykokeiluni kirsikkatomaatin kanssa tuottaa hedelmää ihan hyvin, mutta parempaakin varmasti pystyisin. Kasvikasa pitää varmaankin setviä jossain vaiheessa kunnolla ja panostaa lisäksi estetiikkaan. Sitä kun joutuu tässä olohuoneessa katselemaan joka päivä. Olen ajatellut laittaa sen ihan tavalliseen 10 litran ämpäriin niin sillä on paljon vettä sitten käytettävänä. Kuiva huoneilma häiritsee myös tomaattia. Sen lehdet käpristyvät ja rapisevat kuivina pois.

Hydrotomaatti

Uutta pitää taas myöskin kokeilla. Tätä kokeilin aikaisemminkin, mutta jätin sen vaan sikseen. Tarkoitus on juurruttaa tällainen jääsalaatin naatti, ja laittaa sekin vesiviljelyyn. Sitten sitä salaattia ei tarvitse lähteä ostamaan joka viikko kaupasta. Katsotaan kuinka tämä onnistuu tällä kertaa. Edellinen kokeilu meni pieleen kun unohdin kastella salaattia, eikä se ollut vesiviljelyssä. Sekin kuivui pois – perkele.

On tässä vuoden viimeisessä viikossa ollut jotain ilon aihettakin. Ensinnäkin päivät alkavat pidentyä ja aurinkokin on näyttäytynyt joinakin aamuina. Onkin ihan loistavaa olla juuri sellaiseen aikaan hereillä kun aurinko nousee. Sitä voi nimittäin ihailla tästä olohuoneeni löhötuolilta!

Auringonvalossa on vain jotain totaalisen maagista. Sillä on niin suuri merkitys elämälle, ettei sitä edes välttämättä tajua. Sen lisäksi, että se valaisee ympäristöä todella voimakkaasti, se luo uutta elämää. Kasvit tarvitsevat auringonvaloa. Eivät välttämättä suoraa auringonvaloa, mutta valoa kuitenkin. Ulkona varjossa elävät kasvitkin saavat auringonvaloa.

Auringonvalo kajastaa olohuoneen takaseinään asti

Huonekasvitkin tarvitsevat auringonvaloa. Olen yrittänyt haalia sellaisia kasveja, jotka eivät tarvitse suoraa auringonvaloa, vaan pärjäisivät ikkunan lähettyvilläkin. Siksi minulla on vehkoja. Yritän tulevaisuudessa pitää niistä vähän parempaa huolta. Eihän minulla olisi mitään kirjoitettavaakaan täällä blogissani, jos tapan kaikki rehut. Joten, lupaan ensi vuonna pitää parempaa huolta kasveistani, jos terveyteni ja mielentilani asian sallii! Nyt nautin vielä vuodenvaihteesta, ja alankin pikkuhiljaa suunnitelemaan mitä uutta laittaisin heti ensivuoden alusta kasvamaan.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille!

Vuoden viimeinen kasvipäivitys Read More »

Scroll to Top