Huonekasvit

Talvi vai kevät? Valitse mieleinen

/ / Päiväkirjaa, Huonekasvit, Lemmikit / Kommentoi
, ,

Nyt on ihan siinä ja siinä onko talvi jo tulevalla viikolla ohi. Tänne on nimittäin ennustettu useita lämpöasteita. Sunnuntaina oli jo upea kevätpäivä! Meteorologit ennustivat, että ensi viikolla alkaa lämmetä oikein kunnolla. Kylmä ilmamassa olikin jäänyt idän puolelle. Sehän sopii minulle.

Ensimmäinen oikea kevätpäivä suununtaina 8.3.2026

Olen ollut nyt niin pitkään kirjoittamatta, että on lähes mahdotonta muistaa mitä tässä kuukauden aikana on oikein tapahtunut tai mistä alottaisi. En ole liiemmin käynyt kuvailemassakaan, kun ainakin helmikuun alku oli hyvin kylmä.

Ehdinpäs kirjoittamaan edellisessä artikkelissa, ettei lunta ole tiedossakaan. Noh, meni kait kaksi päivää kun lunta oli satanut sunnuntai-maanantain välisenä yönä ihan mukavasti, ja sade senkun jatkui vain. Niin ne ennusteet muuttuvat äkkiä, vaikka miten yrittäisi pysyä niiden mukana. Jäi vain nähtäväksi millainen lumi-inferno tänne oli taas tulossa. Jotenkin tuntuu siltä että maailman säätilanne on jatkuvasti aivan sekaisin, vaikka pitäähän täällä pohjolassa talvella lunta ollakin.

Auto lumipeitteen alla 22.2.2026

No mutta mitäpä olen sitten tehnyt tässä kuukauden aikana, vai mitään. Hirvittävä pähkäily on ainakin alkanut, mitä aion säilyttää tästä sirkuksesta ja mitä heittää suosiolla pois. Aloitin tavaroiden seulonnan myymällä tummasävyisen olohuoneenmattoni. Laitoin sen Toriin myyntiin, eikä mennyt varmaan viittä minuuttiakaan, kun sille löytyi ostaja. Huhhuh. Toivottavasti kaikki muukin menisi yhtä nopeasti kaupaksi!

Meniköhän Sotkasta ostettu matto kaupaksi konkurssin takia?

Samoin kyytiä saivat nämä kaksi sohvatyynyä, jotka ovat kulkeneet pitkin asuntoa jo ties kuinka monta vuotta ilman päämäärää.

Kevät herättää huonekasvit

Olen siirtynyt olohuoneeseen sohvalle nukkumaan, koska se tuntuu jotenkin paremmalta paikalta nukkua kuin oma sänky. Nyt on ollut viikon ajan todella mukavia kelejä, ja miltei joka päivä on paistanut aurinko. Auringonpaisteeseen on mukava herätä. Päiväkin on pidentynyt kolmen viikon takaisesta jo kahdella tunnilla, ja on melkeinpä sen 12 tuntia. On ollut ihan uskomatonta seurata koko alkuvuoden päivän pidentymistä. Tilastoin sen kehittymistä, ja kahdenkin päivän sisällä päivään tuli pituutta melkein kymmenen minuuttia. Ihan uskomatonta!

Huonekasvit alkavat virkoamaan kun kevät saapuu

Olen varannut huonekasveille ihan oman paikan olohuoneen Kaakkois-nurkkaukseen. Kasvit suorastaan pääsevät kylpemään aamuauringossa. Ne tuntuvat viihtyvän siinä todella hyvin. Tietty, onhan niitä muuallakin asunnossani, mutta en ole oikein päässyt vielä niitä sijoittelemaan haluamiini paikkoihin. Ja nyt tietysti kuviot pitää ajatella uudelleen, kun joudun tästä mahdollisesti lähtemään. Harmittaa jo valmiiksi mitä joudun jättämään taakseni. Tämä tekee minut todella surulliseksi.

Minulla on joitain kasveja, mitä olen vanhemmiltani saanut, tai isä niitä enemmän halusi hoitaa. Yksi tällainen kasvi on kiinanruusu. Se pitäisi kohta saada suurempaan ruukkuun, eikä minulla ole mahdollisuutta sitä juuri nyt ruukuttaa uudelleen. Se tulisi todennäköisemmin kärsimään siirrosta enemmän kuin mahdollisesta tulevasta paikanvaihdoksesta.

Peikonlehti on myös tehnyt lehtirullan, joka on ihan aukeamaisillaan.

Olen saanut vanhemmiltani myös sulkasaniaisen (Boston Fern). Tässä ei ollut aluksi muuta kuin kaksi lehdykettä. Olen katsellut YouTube-videoita asiaanperehtyviltä kanavilta, ja joka paikassa sanotaan, ettei saniaista pidä sumutella. Olen myös kuullut tuttavilta, kuinka heidän saniaiset eivät kerta kaikkiaan menesty, vaikka tekisivät mitä. Voisiko siis syy olla sumuttelussa? Kun lopetin saniaisten sumuttelun aikoinaan, niin omanikin ovat alkaneet viihtyä. On aivan eri asia, jos saniainen on vaikkapa kylpyhuoneessa, jossa se saa epäsuoraa kosteutta lehdille. Lämpimän patterin vieressä olevaa saniaista, tai mitään muutakaan kasvia ei tulisi sumutella lainkaan. Sumuttelu ei siis lisää kasvin ympärillä olevaa ilmankosteutta, vaikka niin joskus väitetään.

Väittämä: kasveja pitää sumutella että ilmankosteus nousisi talvisin. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan saattaa vahingoittaa kasvien lehtiä vielä pahemmin, ja altistaa kasvit taudeille.

Sain tuttavaltani kultaköynnöksen, joka on lajikkeeltaan Neon. Se on onneksi juurtunut todella hyvin ja on alkanut nyt kasvaa ihan kunnolla. Neonissa on tosiaankin keltaiset lehdet, eikä sellaiset kirjavat, niin kuin tavallisella kultaköynnöksellä on. Se on sijoitettu sellaiseen kasvupaikkaan, ettei aurinko pääse suoraan paistamaan siihen.

Kevätauringosta pääsivät nauttimaan myös hoidokkikissat, Rölli ja Sysi. Virittelin heille paikkoja ikkunan ääreen, josta voi seurata vaikkapa lintujen vierailua parvekkeella. En ole tosin hetkeen nähnyt lintuja parvekkeellani. Ne saattavat olla reviirejä etsiskelemässä tällä hetkellä.

Sysi viihtyi huonekasvien seassa. Hänestä kait tuntui siltä, kuin olisi jossain viidakossa väijymässä.

Kevätaurinko tulvii sisälle lattialle asti aamupäivällä. Kumpikin kissa makoili vuoronperään auringossa.

Rölli köllöttelee
Sysi pähkäilee josko leikki maistuisi

Ihmeellisen kilttejä kissoja ovat kun eivät koske huonekasveihin. Omat kissani aikoinaan kyllä pistivät huonekasveja matalaksi. Uuno söi kiinanruusun viimeistä lehteä myöten ja Spede teurasti yhden suuren kirjovehkan. Jos jokin kasvi oli sijoitettu hyllyn päälle, Spede kyllä löysi tiensä sinne, ja kävi pudottamassa tahallaan ruukun alas.

Huonekasveja alkoi ilmestyä kotiin vasta siinä vaiheessa, kun kissoilla oli hieman enemmän ikää. Sen lisäksi ne tuntuivat olevan onnellisia siitä, kun pääsivät ulos parvekkeelle kesäisin. Josta tulikin mieleen, että parveketta täytyisi alkaa siistiä, ettei pikkulinnut ala etsimään sieltä pesäpaikkoja. Tai vielä pahempaa, ampiaiset.

Muutenkin, parveketta pitäisi siistiä ja ottaa kissaverkko alas. Eihän minulla enää ole kissojakaan. Virittelin verkon sinne Urho-kissaa varten. Siitäkin on aikaa jo ties kuinka monta vuotta. Urho oli minulla hetken syksyllä 2021. En ole pystynyt Urhon jälkeen ajattelemaankaan uuden lemmikin ottamista. Urhon poismeno aiheutti minulle niin suuren surun, etten meinannut pystyä käsittelemään koko asiaa. Lisäksi se vielä kaivoi kaiken muunkin harmituksen esille. Tietty, jos negatiivisia asioita ei aikanaan käsittele, ne pulpahtavat esille sitten jossain vaiheessa jollakin tavoin. Tiedän, että minulla on tälläkin hetkellä jokin ”lukko” päällä. Sama lukko pitää minut kirjoittamisenkin ääreltä poissa.

Parvekkeen putsauksesta olisi muutakin hyötyä. Kun verkon poistaa, voin viritellä parvekkeelle vaikka kameran kuvaamaan lähipuissa olevia lintuja. Yksi hienoimmista tilanteistakin jäi eräs myöhäisilta tämän verkon takia kuvaamatta. Käväisin paikallisessa oluella, ja takaisin tullessa alkoi olla todella hieno kuutamo. Miltei täysikuu. Kuu oli aluksi pilviverhon takana.

En saanut otettua kuin yhden kuvan, koska kännykästä alkoi loppua akku. Olisin kuitenkin kohta kotona… yksi kuva vaan. Kotiin päästyäni huomasin kuun möllöttävän suoraan parvekkeen puolella. Koivun oksat ovat talvena todella kauniita pimeään aikaan. Niiden muodot ovat todella hienot kuutamoa vasten. Tässä tilanteessa minua todellakin harmitti, että kaiken tämän välissä oli kissaverkko. En usko, että toista tilaisuutta tähän enää tulee.

Talvi ei muuten tappanut edellisessä kuvassa näkyviä puutarhavalojakaan. Niihin ei vaan syttyneet valot, ennen kuin päivä alkoi pidentyä. Nyt niissä palaa valo parisen tuntia melkein joka päivä, kun hämärä alkaa saapua. Niissä on hämäräkytkin. Oletin, että ne olisivat hajonneet kun jätin ne talveksi ulos. Olen yllättynyt.

Kävin minä 12.2. viemässä isän muistoksi hautakynttilän muistolehtoon. Kyseinen päivä oli se päivä, kun isä tuhkattiin.

Pois tullessani käväisin kurkkaamassa aikaisemman kotikyläni purkutyömaata. Tästä nimittäin purettiin talo, jossa vietin ensimmäisen vuoteni isän ja äidin kanssa. Asuimme ukin (isän isä) luona. Tuli jotenkin todella surullinen mieli koko päivästä. Isä tuhkattiin ja ensimmäinen kotini purettiin. Pala historiaa ja elämää häviää hetkessä savuna tai tuhkana ilmaan.

Sellaista se elämä kuitenkin on. Välillä on mukavaa ja välillä surraan. Mutta, oli minulla mukaviakin hetkiä helmikuussa. Paikallinen baari järjesti alppicurling-tapahtuman, jossa oli ihan hauskaa. Kävin syömässä pyttipannua ja letun. En itse osallistunut kisaan, koska en ole pelannut tuollaista peliä koskaan. Silti sitä on ihan kiva katsoa kun muut pelaavat.

Edellisenä päivänä kävin hankkimassa tädilleni kirjan kirjakaupasta. Oli kirjanjulkistamispäivä, ja itse tekijäkin oli paikalla. Kirja oli Tapahtui kerran Imatralla ja kirjoittaja on Pekka Lehonkoski. Hän kertoi kuinka tarinat oli saatu kirjaan ja miltä ajalta ne olivat.

Sattuipas sitten niin hauskasti, että kirjassa oli oikein muutaman sivun juttu edesmenneestä sukulaisestani. Voitte vaan kuvitella tätini ilmeen kun näytin kirjan. Hyvä että pysyi tuolillaan! Kalle Taskinen oli hänen kummi, tätini ja isäni tädin mies. Muistan Kallen oikein hyvin. Kävin pienenä tyttösenä paljon heillä kylässä, kun sieltä sai aina Marianne-karkkia ja keltaista Jaffaa.

Kyseinen paikka on myös alkulähde postimerkkiharrastuksen pariin. Ullakolta löytyi oikea aarrearkku. Joku oli viskannut sinne vanhoja kirjeitä, joista otin postimerkit itselleni. Ne oli heitetty sinne selkeästi siinä tarkoituksessa, että olivat menossa roskikseen tai uunin sytykkeeksi. Siitä alkoi isäni ja minun yhteinen harrastus.

Tähän on hyvä päättää tällä kertaa tarinointi ja kokeilla josko inspiraatio iskisi seuraavalla kerralla vähän aikaisemmin. Saattaahan tuo kevät vähän vaikuttaa asiaan. Kunhan takatalvi ei yllättäisi… noh, se jää nähtäväksi. Kevättä on kuitenkin vielä jäljellä parisen kuukautta. Taidanpa muuten sytyttää tänään pari muutakin kynttilää isän kynttilän lisäksi. Kaksi huipputyyppiä on myös lähtenyt taivasmatkalle tässä lyhyen ajan sisällä. Kevyet mullat Jukka ja Isto

Kiitos kun luit!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Lokakuu alkuun touhukkaasti

/ / Imatra, Chili, Huonekasvit, Hyötykasvit, Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi
, , , , , ,

Lokakuu oli alkaa touhukkaasti, mutta melkein heti piti pysähtyä, ja pistää aloitetut projektit jäihin. Sain nimittäin jonkun flunssan, ja minähän en ole ollut kipeänä tällaisesta flunssasta vuosiin. En tietenkään ole mikään superihminen, kukaan meistä ei ole, mutta ei ole vaan osunut kohdalle mikään kausiflunssa. Olen saanut silti tehtyä joitain pieniä ja kevyitä juttuja, koska kuume ei noussut sellaisiin lukemiin, että olisin täysin vuoteenomana.

Touhusin vielä edellisen artikkelin kirjoittamisen jälkeen tavaroita paikoilleen, kun parvekkeella olevat paprikat oli vaan saatava sisälle. Olin laatinut itselleni todo-listan. Sain kuin sainkin tehtyä tarvittavat asiat, eli siirrettyä puupömpelit keittiöstä pois paprikoiden alta. Puupömpeleissä oli kaksi betonisäkkiä. Tein itselleni selväksi, etten koskaan enää laita 20 kiloa painavia betonisäkkejä tuonkaltaiseen puulaatikkoon, mistä ne pitää nostaa pois!

Askartelubetonit odottavat nyt tuolla keittiössä, että saisin ne säilöön johonkin. Sain nurkkauksesta kaikki kasvit pois olohuoneeseen ja siirrettyä puupömpelit pois paprikoiden alta.

Nostin siis paprikat ja chilin sisälle pakkasyön alta! Sain hoidettua asian, ja nyt ne ovat oleet noin viikon tuolla keittiössä kasvivalon alla. Kasvivalon virittämiseen meni muutama päivä kun oli hieman hutera olo. Olin ehtinyt tulla juuri tuossa välissä kipeäksi. Asioiden suunnitteluunkin meni hetki, kun paprikoiden keskelle tosiaankin tulee vielä hydrotomaatti. Chili oli muutaman päivän eristyksissä keittiön länsi-ikkunalla kun halusin tarkkailla sitä.

Oli suoranainen ihme kun paprikat ja chili olivat ylipäätään hengissä! Olin auttamatta ylikastellut niitä. Ne kasvavat altakasteluruukuissa. Kun toin niitä sisälle, huomasin kuinka vesi hölskyi jokaisen ruukun pohjalla. On meillä ollut muitakin kylmähköjä öitä täällä jo, ja tosiaankin ihmettelen mitenkä ne selvisivät hengissä. Tällä hetkellä kun katselee niitä, niin kukinnot ovat onnistuneet, ja paprikatkin ovat ihan täynnä alkuja. Ehkä tästä vielä jotain tulee.

Kaupunkipuroa katsomassa joka vuosi lokakuun 2. päivä

Aloitin tämän tavan 2021 kun minulla oli vielä Urho-kissa. Kävin tuona vuonna ensimmäistä kertaa ottamassa kaupunkipurolla kuvia. Silloin oli todella syksyinen maisema verrattuna tähän vuoteen. (Katso artikkeli Imatran kaupunkipuro syksyllä, julkaistu 3.10.2021)

Ajankohta on siinä kello 16 hujakoilla, koska valo tulee silloin samasta suunnasta joka kerta. Varsinkin jos aurinko paistaa, ajankohdalla on erittäin suuri merkitys. Nyt ei ollut aurinkoista, niin kuin aikaisempina vuosina on ollut. Näky oli silti henkeä salpaava, vaikka kuva ei anna sille minkäänlaista oikeutta.

Ei ole ruskaa vielä lokakuun ensimmäisinä päivinä

Päätin samalla vähän kierrellä Koskipuistossa, kun kerran olin tänne asti raahautunut. Olo ei ollut mikään huippuhyvä, ja olinkin aikeissa lähteä lammikon kuvan ottamisen jälkeen heti pois. Päätin silti hieman katsella… menin lammen ääreen ja siellähän oli rapuja! Sain napattua yhdestä kuvankin.

Imatrankosken kaupunkipurossa on rapuja.

Ihmettelin aikani rapuja ja jatkoin matkaa padolle päin. Matkan varrella on Tukinuittajat-patsas, josta minulla ei ollut vielä kuvaa. Edellisellä kerralla sen takana olevassa puussa ei ollut noin paljon lehtiä mitä nyt, ja ne olivat ruskeitakin vielä. Tämän takia purolla käynti taas kannatti. Siellä on luonto joka kerta erilainen. Puro kulkee alaspäin tuon puun takana.

Tukinuittajat-patsas Imatran kaupunkipurolla.

Kävelin padolle, josta ei tällä kertaa laskettu vettä läpi. Olisihan tuosta päässyt alemmaksikin sitä tuijottelemaan, mutta en jaksanut lähteä raahautumaan alemmalle kävelyväylälle. Alkoi olla jo hieman heikko olo. Päätin lähteä kotiin päin, mutta yritin vielä kiivetä sillan kupeessa olevat rappuset, ja napata kuvat sillalta.

Pato alhaalta.
Sillata otettu kuva.

Nyt olin valmis lähtemään kotiin päin. Auto oli parkkeerattu sadan metrin päähän pienelle parkkipaikalle.

Ajelin takaisin kotia päin Vuoksen vartta pitkin. Vuoksi oli aika tyyni ja sen rannalla olevat puut heijastuivat kauniisti veteen. En pysähtynyt ottamaan kuvia, koska olin jo aika uuvuksissa. Mutta jostain syystä halusin vielä poiketa lintutornille, ennen kuin menen kotiin. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, kun olin käynyt siellä.

Lintutornilla oli rauhallista ja hiljaista. Olen jo oppinut suodattamaan muutaman sadan metrin päässä kulkevan moottoritien äänet pois korvistani ja kuulen pelkät luonnonäänet. Onkohan tämä sitten sitä valikoivaa kuuloa? Jos on, niin tässä kohtaa se on ainakin hyötykäytössä. Ihmettelin, kun muuttolintuja ei näkynyt yhtään. Nyt oli vasta lokakuun ensimmäiset päivät, ja hanhet ovat juuri nyt muuttomatkalla. Missä ne ovat?

Maisemat muuttuvat. Syksy alkaa näkyä tornin ympärillä lakastuvasta ruovikosta. Se on täynnä osmankäämiä ja jotain ruokokasvia. Ruovikko on kellastunut kuukaudessa jo kokonaan. Viimeeksi kun kävin täällä, rannassa oleva ruovikko oli vielä vihertävää. Lähdin kotiin.

Lokakuun maisemaa lintutornilla

Olin jotenkin todella uupunut, koska en ilmeisesti tajunnut tulevani näinkin kipeäksi. Lähdin etsimään paikallisesta virvoitusjuomaliikkeestä itselleni kuuman kaakaon sekaan jotain rohtoa, ja painelin sitten vasta kotiin.

Lepäilin parisen päivää enkä tehnyt mitään muuta kun jotain tarvittavia asioita. Pari tavaraa sieltä täältä siirsin – tein sen mitä jaksoin. Tuntui siltä, että kaikki projektit jäivät kesken. Olin esimerkiksi laittamassa kesävaatteita pois talvisäilöön. Ne on tarkoitus laittaa vaatehuoneeseen kestokasseihin. Jätän hyllyille vain ne vaatteet, joita käyttäisin talvella. En käytä lyhythihaisia printtipaitoja talvella, koska niiden päälle tulee yleensä jokin huppari tai jotain muuta. Eikä ole järkeä käyttää niitä koko ajan, ja pestä myös koko ajan. Printit kuluvat.

Pyykkien pesu jäi myös kesken. Osa kesävaatteista on vieläkin pesemättä ja edellisellä viikolla pesdyt vaatteet roikkuvat kuivatustelineellä. Onneksi pesin myös peiton edellisellä viikolla, niin nyt minulla on ollut puhdas peitto sairastellessa. Sehän pitää tietysti sitten pestä vielä uudelleen kunhan tervehdyn. Eli senkin homman joutuu tekemään lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Pyykkiä tulee koko ajan myös lisää kun heräilen yöllä hikilätäköstä. Pakkohan se on vaihtaa yöllä yöpaitaa, kun ei viitsi märässä paidassa nukkua.

Aktivoiduin myymään joitain ylimääräisiä vaatteita Vinted-kauppapaikassa. Tämäkin projekti jäi kesken. En jaksa kuvata ja mittailla vaatteita juuri nyt. Onneksi sain otettua parvekkeen ovien välistä ötökkäverhon pois, niin saan sisemmän oven nyt kiinni. Ei tule sitten kylmää ilmaa ulkoa asuntoon, kun eristetty väliovi on kiinni. Kuvaan niitä vaatteitakin saman oven takana tiilitapettia vasten, eli siinäkin mielessä oli hyvä juttu, että oven saa nyt kokonaan kiinni.

Otin sunnuntaina parvekkeelta pavilijongin seinämän alas. Se on nyt vielä mytyssä tuolilla pitsiverhon kanssa, kunnes saan sen pesuun. Yritän pestä ne lähipäivien aikana. Olen pikkuhiljaa siirrellyt tavaroita parvekkeella talviteloille. Vielä pitäisi ottaa avomaankurkku ja kirsikkatomaatti alas.

Vielä siivottavaa parvekkeella

Kun pavilijongin seinän otti alas, valoa alkoi päästä läpi olohuoneeseen asti. Ikkunoista näkee nyt myös syksyistä pihaa. Pidän näistä parvekkeen edessä olevista koivuista, vaikka olenkin allerginen koivulle.

Kiikutin parvekkeelta puupalikat kesän kuluessa kylpyhuoneeseen, joita on tarkoitus pätkiä. Puupalikoita on niin paljon, että pitää ihan miettiä mitä niistä tekee, vai tekeekö mitään. Keksin jo heti pari käyttötarkoitusta, joihin paloja pitää sahata nyt pian. Parit palaset ehdinkin sahata. En halua nyt rehkiä liikaa, etten tule vielä kipeämmäksi. Pari palikkaa sieltä täältä saa riittää. Tarvitsen nyt ensimmäiseksi vinyylilevyjen lokerikolle alustan, jonka aion tehdä puupalikoista. Sahailen puut vessassa suuren roskiksen päällä.

Olen sairastelun lomassa neulonut itselleni villasukkia, kun pitää saada jotkut ohuemmat villasukat, jotka mahtuvat kenkään sisälle. Teen niitä pikkuhiljaa ettei tule mitään tenniskyynärpäitä tai muita vastaavia ongelmia. Olen erityisen herkkä saamaan jänteisiin tulehduksia. Eli, etenen nyt todellakin rauhallisesti.

Tiistaina lokakuun 7. päivä oli pitkästä aikaa superkuu. Päätin käydä sitä katsomassa. Se nousi niin nopeasti, ettei siinä ollut miltei mitään katsomista. Yläpuolella odotteli pilviverho, eli sinne se paineli sen taakse. Ei nyt ihan niin paljon ketuttanut kuin se verikuu, mutta vähän kuitenkin. Istuin hetken penkillä katselemassa järvelle kunnes lähdin kotiin. Kohta tulisi jo pimeää ja kuu tosiaan meni pilvien taakse.

Tällainen viikko tällä kertaa. Jos koet tarvitsevasi villasukkia talveksi, otahan rohkeasti yhteyttä. Teen myyntiin sukkia silloin tällöin, ja olisi mahdollisuus neuloa muutamat sukat ennen joulua. En minä ammattilainen ole, mutta perussuskat kirjoneuleilla onnistuu.

Kiitos kun luit!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Syyskuu loppuu mutta syksy jatkuu

/ / Päiväkirjaa, Chili, Huonekasvit, Hyötykasvit, Piha / Puutarha / Parveke, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi
, , , , ,

Syyskuun viimeisiä päiviä viedään. Kylläpä kului tämä kuukausi nopeasti! Oli tarkoitus tehdä sitä sun tätä, ja niin kuin yleensäkin, aina jotain jää tekemättä. Olen kyllä pysynyt nyt mukana päiväaskareiden kanssa ihan mukavasti, ettei nyt ihan kauhea kaaos ole, vaikka katalogista tämä kämppäkin onkin kaukana. Mutta kuitenkin, jotain on tehty.

Tomaattisatoa vielä syyskuussa.
Syksyn satoa kerättynä 24.9.

Ensi yöksi (ma-ti) on tulossa ihan yöpakkasta. Tämähän tarkoittaa sitä, että parvekkeella kuolee kaikki! Keräsin viime viikolla tomaatit pois, kun lämpötila kävi silloinkin aika lähellä nollaa. Nyt se vaan menee alle nollan. Pähkäsin, että jos nyt kuitenkin nostaisin paprikat ja chilin vielä sisälle kasvamaan. Saisin jatkettua niiden kasvukautta ihan roimasti. Pelottaa vaan ne ötökät!

Chili on ihan täynnä kukkia ja podeja vielä syyskuun lopussa.

Olisi aika hyvä paikka tiedossa keittiössä, mihin hydrotomaattikin tulee. Voisin viritellä niille kasvivalonkin, kun sellainen sattuu olemaan. Niille pitäisi virittää harso ihan vaan siksi, että jos on ötököitä, ne eivät leviäisi muualle. Noh, onhan minulla muutama tunti aikaa miettiä asiaa. Huomenna kasvit ovat jo mennyttä, jos ne jäävät parvekkeelle ensi yöksi. Keli alkaa viiletä jo 19 maissa, eli jos pitää tehdä jotain, niin sen tulee tapahtua hyvissä ajoin ennen tuota ajankohtaa.

Huonekalut in memoriam

Joskus käy niin, että en ehdi edes sisustuskuvia ottamaan hankkimistani huonekaluista, kun ne ovat jo niin sanotusti jatkamassa matkaansa toisiin koteihin (tai kaatopaikalle). Viimeisin kaluste, josta olen luopunut, on nojatuoli. Lahjoitin tämän haikein mielin eteenpäin. Se sai uuden kodin tuttavaltani. Sain olohuoneeseen lisää tilaa, eikä minun tarvitse enää stressata kuinka järjestelen kalusteita.

Olen ajatellut freesata olohuoneen yleisilmettä vaihtamalla suuren tummasävyisen viskoosimaton räsymattoihin. Nyt pitää vaan löytää sopivat matot, jossei niitä omasta takaa löydy valmiiksi. Pitää heittää visiitti häkkivarastoon, kun olen kiikuttanut sinne ties mitä mattoja. Massiivinen sohva hieman häritsee mattovalintoja, koska sen leveys on 230cm, ja harvoin on mitään peruskokoisia niin suuria mattoja, jotka sopisivat sen kanssa yhteen. Matot tuppaavat olemaan liian lyhyitä (tai kapeita). Nykyinen matto on jotain 300cm x 200cm.

Kyllä on kertynyt kaikkea krääsää aikojen saatossa, mistä nyt haluaa eroon, tai ainakin niille pitäisi keksiä jokin järkevä säilytyspaikka. Lemmikkien kanssa tuli hommattua aika paljon mattoja, kun ne likaantuivat aika nopeaan tahtiin. Milloin kissa oksensi johonkin, tai sattui joku muu vahinko. Minulla olikin hommattuna niitä pyyhittäviä allergiaystävällisiä terassimattoja, juuttimattoja, vai mitä lie. Nyt niistä on vain yksi käytössä keittiössä. Kyllästyn niin nopeasti asioihin. Ne matot ovat todella kivoja, että en aio luopua niistä. Vaihtelu vaan virkistää. Juuttimattojen kanssa on se hyvä puoli, että kun ne rullaa kasaan, ne pysyvät pystyssä itsekseen toisin kuin räsymatot.

Kaikkea sitä tulee pähkäiltyä vielä. Mietin, jättäisikö ötökkäverhon paikoilleen parvekeoven eteen, niin se olisi valmiina ensi kesää varten. Mutta eihän se käykään kun ovi ei mene kiinni. Sehän on otettava muutekseen tänään alas sieltä kun on tulossa niin kylmä yö, että väliovi on saatava kiinni! Tiiviste on sisemmässä ovessa.

Parvekkeella lensi vielä äsken joku ötökkä, ja näin eilen vielä pitkähäntäisen pistiäisen kiipeilemässä ikkunaa vasten. Olikohan se etsimässä talvehtimispaikkaa. Nyt se tulee tietysti rehujen mukana sisälle. Pervekkeelta pitää muutenkin tuoda tavaraa sisälle pakkasen alta. Tekemistä siis tiedossa tälle iltapäivälle. Pavilijongin seinän voisi ottaa alas, ja sen mukana pitsiverhot ja koristevalot. En usko, että koristevalot pitävät pakkasesta. Pavilijongin rungon avoimet putket on tilkittävä jollain, ettei sinne pääse ötököitä. Kohta tulee kiire.

Kissat ovat tulossa lokakuun puolen välin jälkeen viikoksi hoitoon, niin parveke pitää olla sellaisessa kuosissa, ettei sinne tarvitsisi mennä. Voisin viritellä kisuille loikoilupaikan parvekkeen oven eteen. Jouluksi siihen on tulossa joulukuusi. Se on varmasti paras paikka sille. Kissojen raapimistolppa kaipaa tuunausta. Se on purkautunut ikävästi. Muistaakseni minulta löytyy jostain köyttä, mitä kieputetaan tolpan ympärille.

Raapimisteline kaipaa ehostusta.

Olen ollut tyytyväinen uuteen varsi-imuriin. Aluksi ihmettelin, kun se vaikutti sotkevan enemmän kuin siivoavan, että näinköhän tuli tehtyä ihan idioottiostos. Mutta sitten aloin tarkastelemaan imuria lähemmin, ja huomasin, että sen suulake oli tukossa. Sinne oli jäänyt nenäliina. Kun poistin sen, homma aloi taas pelittää. En ole ollut uskoa silmiäni, millaisen määrän roskaa tuo oikein imuroi. Ihan käsittämätöntä. Tietty, edellisen imurin säiliötä ei tullut tarkasteltua samalla tavalla kuin tämän, josta näkee muutekseen läpi. Katselin ohjevideoita yksi ilta, kun piti selvittää milloinka se on täysin latautunut. Sehän ladataan sellaisessa telineessä.

OBH Nordica X-Nano varsi-imuri seisoskelee ovenpielessä.

Pesin tänään aamupäivästä peittoni, jonka kanssa nukun. Laitoin sen koneeseen pussilakanoineen päivineen. Ei tarvitse sitten hikoilla sen kanssa myöhemmin. Peitto pääsi kuivumaan työhuoneen oven ylälaidassa oleviin naulakoihin. Se on juuri ja juuri sen pituinen, että helma ei osu maahan. Onhan lattia toki puhdas, että ei siinä mitään. Käyn kääntelemässä peittoa välillä, jotta se kuivuisi tasaisemmin ja nopeammin.

Peitto kuivuu näppärästi ovella

Kiinanruusu

Olen ottanut joitain keskeneräisiä projekteja esiin, ja tuonut niitä tänne olohuoneeseen valmiiksi, että saisin aktivoitua itseni tekemään jotain loppuun. Eräs keskeneräinen projekti on valaisin kiinanruusulle. Tuo nurkkaus on tällä hetkellä niin kamala, että on ihan haasteita saada suunniteltua sitä paremmaksi. Laitan sohvan toisella puolella olevan kukkapöydän ikkunan ääreen huonekasveja varten, joka varmasti vaikuttaa nurkkauksen yleisilmeeseen. Mutta ensin tieltä pitäisi siirtää vinyylilevyjä täynnä oleva lokerikko. Siinä on hommaa jonkin verran, kun ne painavat aika paljon.

Kiinanruusu tykkää olla ikkunalla mutta tarvitsee valon talvea varten.

Kiinanruusua pitäisi vähän leikata vielä. Se on kasvattanut alas aika pitkän oksan, ja se kasvaa vaan. Vettäkin se hörppii aika paljon. Sitä täytyy kastella ainakin kaksi kertaa viikossa jo. Toisaalta antaa sen pudotella vaan lehtiä, niin se hieman uudistuu. Olen joskus ihan nyppinytkin tuosta lehtiä. Mitä enemmän lehtiä, sitä enemmän se juo.

Syksyn tullen pitäisi tehdä paljon muitakin asioita ennen kuin talvi yllättää. Ikkunoiden pesu olisi yksi sellainen. Katsotaan miten jaksan tehdä mitäkin. Onneksi päivät eivät ole vielä niin kylmiä, ettei ikkunoita viitisisi pestä. Valoisa aika alkaa vaan lyhentyä kiivaseen tahtiin.

Maanantain todo

  • Kausivalot pois parvekkeelta
  • Paprikat ja chili sisälle
  • Parvekeoven välistä ötökkäverho varastoon ja sisäovi kiinni
  • Keittiön puupömpelit tyhjennys + siirto

Otinkin itseäni niskasta kiinni ja siirtelin ikkunan ääreen tulevan kukkatason sille varattuun paikkaan. Samaiselle seinustalle on tarkoitus tuoda keittiöstä huonekasvit. Kaikista valoisin paikka asunnossani on parvekkeenpuoleinen ikkunasto. Jos talvella paistaa aamupäivällä aurinko, se paistaa juurikin noista ikkunoista sisään. Ikkuoiden kohdalle on myös porattu amppeleille reikiä kattoon, johon kasvivaloja saisi viriteltyä.

Korkeamman puupömpelin sisällä on askartelubetonia, joka on saatava sieltä pois ennen kuin alan siirtämään mitään mihinkään. Pömpelien alla olevat renkaat eivät välttämättä kestä siirtelyä, kun sisällä on niin painavaa tavaraa. Matalamman pömpelin sisällä on jotain kasvitarvikkeita, jotka joutavat sieltä pois. Myöskään kaikkia kasveja ei ole tarkoitus pitää. Jotkut on tarkoitus yhdistää samaan ruukkuun. Näin teen esimerkiksi palmuvehkoille.

Ja siitä se ajatus sitten taas lähti karkuun. Ettei olohuoneen kasvinurkkauksesta tulisi niin levotonta, päätin siirtää makkarista kirjalaatikon olohuoneeseen kukkapöydäksi. Kevennän makkarin nurkkausta sitten vähän. Puulaatikko on entinen arkkupöytä, jonka olen kääntänyt kyljelleen. Sain mahtumaan sen sisälle kaikki kirjat, kun minulla ei varsinaisesti ole kirjahyllyä. Sellainen saattaisi kylläkin tulla kyseeseen jossain vaiheessa. Minulla on tarkoitus laittaa puulaatikkoon yksi hylly, joka tuossa onkin jo valmiina. Pitää vaan ruuvata sisäreunoihin puurimat, jonka päälle tämä hylly sitten menee. En ole vielä päättänyt mitä tämän kanssa teen, mutta se saa nyt väliaikaisesti mennä olohuoneen nurkkaan kukkapöydäksi.

Ehdinkin tässä välissä on siirtämään huonekasvit keittiöstä olohuoneeseen ja imuroimaan vieressäni olevan nurkkauksen, johon on tarkoitus siirtää vinyylilokerikko. Vinyylitkin on siirretty nurkkaukseen odottelemaan lokerikon virittelyä. Siitä pitäisi ensin maalata jalat. Unelmia pitää olla, ja haaveena minulla onkin, että juuri tuon vinyylilokerikon päälle saisi joku päivä ihka aidon vinyylisoittimen, jolla voisi sitten kuunnella levyjä. Löhöilypaikkakin on tässä vieressä, jossa näitä blogejakin kirjoittelen. Kun vinyylilokerikko on siirretty, paikalle sai kirjalaatikon. Nyt alkaa multitaskaaminen!

Jokohan tämä riittäisi tältä erää ja alottaisin kamojen siirtelyn paikoilleen. Oikein ihanaa syksyn jatketta ja hyvää alkuviikkoa!

Kiitos kun luit!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Touhukas huhtikuun loppu

/ / Päiväkirjaa, Huonekasvit, Hyötykasvit, Imatra / Kommentoi
, ,

Huhtikuun loppu on mennyt kuin siivillä. Olen touhuillut yhtä sun toista, vaikka yhtä sun toista on vielä tekemättäkin ja vaikka kuinka paljon. Pääsiäinen oli tänä vuonna myöskin aika myöhäisessä vaiheessa, ja voihan se olla, että juuri sen takia loppukuu vaikuttikin menevän ihan hujauksessa. Nyt oli nimittäin vappu, kun aloitin tämän kirjoittamisen.

Huhtikuun loppu oli aika kolea

Pääsiäisviikolla oli pari todella lämmintä päivää (+18C), ja ajelin sähkökruiserilla vähän siellä sun täällä. Olin hankkinut talvella sellaisen puhelimeen asennettavan mikin, jota kävin sitten testailemassa lintutornilla. Toki mikkiä oli testattu ihan muussa tarkoituksessa, mutta halusin tietää miten se toimii kun tallentaa luonnonääniä. Se toimi ihan hyvin, ja olen erittäin tyytyväinen siihen. Se blokkaa tuulen ja moottoritieltä kulkeutuvan taustametelin pois, jotka usein pilaavat kaikki nauhoitukset.

Hyttyset alkoivat kiusata nauhoituksia ja lähdinkin pian kruisailemaan lintutornilta tuttavalleni pääsiäisen viettoon. Veljeni oli saapunut vierailulle. Pysähdyin matkan varrella katselemaan viime kesän trombituhoja, jotka näkyivät nyt selkeästi kun puissa ei ollut lehtiä. Luntakaan ei enää ollut juuri missään. Pysähdyin vielä toisenkin kerran kuuntelemaan linnunlaulua, joka kantautui metsästä ajotielle. Ei muuta kun puhelimen appi esiin, ja nauhoitus päälle.

Immalanjärveltä oli lähteneet jäät jo 19.4. kun kävin siellä.

Minulla on asennettuna sellainen sovellus kuin Merlin bird ID. Olikin aika mahtavaa havaita, että muuttolintuja oli saapunut aika montaakin eri sorttia. Appi tunnisti ainakin seuraavat linnut: punarinta, peippo, talitiainen, sinitiainen, laulurastas, punakylkirastas, mustarastas ja kalalokki. Toki osa linnuista talvehtii alueella.

Kävin sunnuntaina pääsiäislounaalla ja vettä satoi koko ajan ja välillä ihan kunnolla. Maanantaina (2. pääsiäisipäivä) satoi vettä ainakin aamulla. Aloitin vaatehuoneen siivouksen. Ilmankosteus oli noussut yli 10%:lla viikon takaisesta. Kelit alkoivat kylläkin viiletä radikaalisti heti pääsiäisestä, ja sellaisinahan ne sitten jatkuivatkin jonkin aikaa. Oliko meille kenties takatalvi tulossa? No, onneksi sentään ei, mutta yöt viilenivät sen verran että alettiin olla pakkasilla, ja päivällä oli vain parisen astetta plussalla. Kova oli pudotus viikon takaisesta T-paitakelistä!

Järveltä tuuli kovasti lintutornille päin ja loput jäät olivat ajelehtineet tornin rantaan. 22.4.2025

Kävin tiistaina (22.4.) postireissun jälkeen kruisailemassa, ja palelsi niin hemmetisti. Menin tietenkin lintutornille, koska se on lempipaikkani. Yritin bongailla lintuja kiikareilla, mutta siitä ei tahtonut tulla sitten yhtään mitään. Järveltä tuuli nimittäin suoraan silmiin. Pitää tutkia, josko kiikareihin löytyisi sellaiset silmille tarkoitetut tuulensuojat. Saattaisi olla vähän helpompaa tuulisilla keleillä käyttää niitä. Minulla on myöskin todella pitkät ripset mikä haittaa kiikareista tiirailua. Ripset haittaavat ihan silmälasien käyttöäkin.

Perjantaina (25.4.) satoi aamupäivällä kunnolla rakeita mutta keli selkeni iltaa kohden. Sain tuttavaltani timjamin, valkoruohosipulin ja ruohosipulin jakotaimia, ja kävin hakemassa ne. Istutin ne samantien omiin ruukkuihin turpeeseen ja vein parvekkeelle. Ne oli otettu kasvimaalta kuitenkin. Pitääkin muistaa käydä aina silloin tällöin kastelemassa niitä.

Perjantaina tuli vielä SaiPa:n ensimmäinen finaalipeli. En ole mikään jääkiekkofani, mutta onhan se siistiä, että naapurikaupungin lätkäporukka on jahtaamassa Suomen mestaruutta. Siispä tein fanipaidan, ja läksin katsomaan peliä paikalliseen.

T-Mafia-verkkokaupasta saa omalla tekstillä tuotteita. Jos haluaa jotain tällaista vastaavaa, kannattaa kysyä sitä kautta. Tässä linkki T-MAFIA.FI

Huhtikuun lintubongailut

Olen bongannut huhtikuun aikana kiikareilla ainakin seuraavat linnut: laulujoutsen (1.4.), kanadanhanhi (3.4.), kalalokki & naurulokki (3.4.), uivelo (17.4), haapana (17.4.), tavi (17.4.), joku iso haukka jota en ehtinyt saada kiikariin mahdollisesti ruskosuohaukka (17.4.) mikä nähtiin vuosi sitten myös, , västäräkki, isokoskelo, töyhtöhyyppä (22.4.). Kaikkia päivämääriä en muista sitten mitenkään, enkä tajunnut laittaa niitä edes ylös. Piti laittaa, mutta unohdin.

Sääksilivekin alkoi jo huhtikuun alussa ja pesällä on pariskunta. Ne parittelivat alkukuussa, ja nyt siellä pesällä on jo kolme munaa. Taas pääsee seuraamaan pikkutipujen kehittymistä. (LINKKI SÄÄKSI-LIVEEN)

Kaikenlaisia muitakin ötököitä on herännyt talviuniltaan. Eräs iltapäivä kun menin lintutornille, pyörätie oli täynnä lehtokotiloita. Oli todella inhottava ajella siinä kun rahina vaan kuului renkaiden alta kun kotiloiden yli tuli ajettua. Ei sille mitään voinut, niitä oli niin tolkuttomasti.

Autossa on taas sotkua, mitä pitäisi siivota pois. Annoin tuttavalleni suuren muovilaatikon, joka on ollut autossa kuljeksimassa jo jonkin aikaa. Sen sisällä ei varsinaisesti ollut mitään ihmeellistä. Joskus siinä taisi olla tiiliä. Joka tapauksessa sen pois laittaminen vapautti aika paljon tilaa autoon. Mutta, pitihän minun hakea sitä täytettä kuitenkin. Sain roskalavalta sellaisen korkean lokerohyllyn, jonka ajattelin maalata vaaleaksi. Siihen on tarkoitus laittaa kaikki kengät. Modemi jää kyllä ikävästi sen taakse, mutta voihan sen siirtää, jos se ei meinaa pelittää. Minulla on tarkoitus spray-maalata hylly ennen kuin tuon sen kotiin. Pensselillä on hankala maalata lokerikon sisustaa.

Kokeilin eräs päivä saisinko makkarin tapettia irti. Siellä on sellainen valokuvatapetti, mikä on kiinnitetty liisterillä. Noh, sehän lähtee kun märällä sienellä taputtelee tapettia. Pitää ottaa joku päivä projektiksi irroittaa koko tapetti. Rauhoittuu se seinusta sitten aika lailla. Vastapuolella on tummanharmaa seinä. Saattaa hyvinkin olla, että maalaan sen myös vaaleaksi jossain vaiheessa. En ole vielä vaan päättänyt väriä. Jokin murrettu vaalea vihreä voisi toimia hyvin.

Kun tapetin liisterin puolen pintaan pääsee vettä, se irtoaa todella helposti. Liisteri oli vesiohenteista.

Huonekasvit

Sain vihdoinkin aikaiseksi pestä jättiruukun ja peikonlehdet voisi nyt istuttaa. Aina jotain menee pieleen, ja tälläkin kertaa olin arvioinut väärin, minkälaiset ruukut sinne mahtaa mahtua. Oli siis tarkoitus laittaa kaksi eri peikkoa suuren ruukun sisälle, mutta omat ruukkuni eivät mahtuneetkaan sinne vierekkäin, mitä olin kaavaillut peikonlehdille. Siispä siihen mahtui ainoastaan yksi ruukku. Olkoot sitten niin! Päällystän ison ruukun vielä säkkikankaalla, niin siitä saa vähän luonnollisemman näköisen. Muoviset kukkaruukut eivät ole kauniita.

Touhuilin lauantaina (26.4) vähän muitakin pistokkaita ruukkuihin. Vielä niitä jäi jäljelle istutettaviksi joitain ruukullisia. Jospa vaikka saisi tässä tulevana viikonloppuna aikaiseksi istuttaa vielä ne, jotka ovat jo sen tarpeessa. Esimerkiksi, löytyy yksi peikonlehti ja pari ruukullista kultaköynnöstä.

Peikonlehden pistokkaita on vielä maljakossa odottelemassa istuttamista. Teen jossain vaiheessa erillisen artikkelin näistä huonekasveistani.

Peikonlehtiä voi kasvattaa maljakossakin mutta jos haluaa paremman kasvun, vesiastiaan täytyy laittaa ilmastin. Vieressä oikealla puolella tekokasvi.

Pitää kait lähteä pihahommiin vanhemmilleni. Minua odottelee omenapuusta karsitut oksat, jotka täytyy saada toimitettua nurmikolta pois. Kävin siis vappuna leikkaamassa tuttavani avustuksella vanhempieni pihalta omenapuusta muutaman väärään suuntaan kasvaneen oksan pois. Meillä nimittäin hajosi kaikki tällaiseen tarkoitukseen hankitut työkalut, eikä uusia ole hankittu. Eli, ei tässä muuta kun hyvää alkanutta toukokuuta ja viikonloppuja!

Kiitos kun luit!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.

Huhtikuun lämmin alku

/ / Piha / Puutarha / Parveke, Chili, Huonekasvit, Hyötykasvit, Imatra, Päiväkirjaa / Kommentoi
, , , , , , ,

Nyt on jo huhtikuu ja aika on kulunut kauhean nopeasti jos kevättä ajatellaan. Tosin siihen voi mahdollisesti vaikuttaa säätila, joka tällä hetkellä vallitsee. Siis jos tätä nyt voi säätilaksi kutsua. Meidän seudulla lumet ovat sulaneet jo pois ja nurmikko miltei vihertää. Huhtikuun ensimmäiset päivät olivat todella lämpimät vuodenaikaan nähden. Helsingissä mitattiin yli +18C astetta! Eli, sitä takatalvea sitten odotellessa…

Serkkuni on tulossa taas viettämään lomaansa tänne. Meillä on aina hirmuiset suunnitelmat mitä täällä aiotaan tehdä. Noh, aika vähän teemme mitään suunniteltuja asioita, vaan ihan jotain muuta. Jospa nyt saisimme jotain aikaiseksikin mitä olemme suunnitelleet (tai minä suunnittelen). Oli tarkoitus käydä läpi häkkivarastoa, nimittäin. Siellä on niin paljon turhaa tavaraa mitä joutaa heittää pois, tai ainakin jos saisi apua niiden järjestelyyn. Ja saankin varmasti. Minä olen se, jota näissä projekteissa aina pitää potkia! Ilmeisesti nämä ominaisuuteni vaikuttavat asioihin ja se näkyy toimintakyvyssäni esimerkiksi tällä tavalla.

Jotkut asiat siirrän kesälle tehtäväksi. Tällaiset asiat ovat muun muassa kasvivalojen virittely. Päivät ovat jo niin pitkiä, ettei kasvivalojen virittäminen ole enää niin tärkeää ja tähdellistä. Ne voi laittaa tulevaa kautta varten paikoilleen sitten kesällä. Täytyy vaan laittaa kalenteriin muistutuksia ja tehdä todo-lista, että tajuan tehdä kaikki tarvittavat asiat. Voin sitten siirtää projektiin liittyvät asiat pois näkösältä asunnostani.

Mikä nyt olisi sitten tärkeää tällä hetkellä? Taidan kysyä tätä liian usein itseltäni, ja joka kerta ajattelen samoja asioita. Sain tälle viikolle yhden työprojektin, joka inspiroi minua siivoamaan työhuonettani – onneksi. Mikään ei ole niin kauheaa minulle kuin visuaalinen sotku (visual clutter), jota valitettavasti kotonani on vaikka ja miten paljon. Luulen, että sotkua tulee senkin takia paljon, koska teen kaikki työni kotona, enkä pysty säätämään itselleni mitään tarkkoja työaikoja. Toisaalta, sekin vähäinen työ mitä minulla on, on mielekästä, niin sen ääreen palaa ihan mielellään aina kun voi ja kykenee. Se on paljon kivempaa kuin siivoaminen!

Ostin jokin aika sitten Lidlistä kestokasseja, joissa on kiva Finlaysonin kuosi. Harmikseni niitä ei enää saa samanlaisena, joten uudet kestokassit ovat eri kuosia. Laitoin T-paitavarastoni kasseihin, jotta ne pysyisivät siisteinä sekä valolta ja pölyltä suojattuina. Tässä varastossa on sen värisiä paitoja, joita menee vähemmän kaupaksi. Otan sitten tarvittaessa niitä näistä kasseista, johon olen lajitellut paidat väreittäin. Laitoin tiedot kiinni nitojalla, niin tiedän missä kassissa on mitäkin. Vielä olisi yksi hyllyköllinen tehtävänä kyseistä projektia.

Välillä pitää käydä omia iäkkäitä vanhempia moikkaamassa. Ei voi muuta kun ihmetellä, miten isäni saa aina kiinanruusun kukkimaan. Se kukkii miltei läpi vuoden. Oma kiinanruusuni on huomattavasti tuuheampi, mutta en näe siinä mitään merkkejä kukista. Varsinainen diiva koko kasvi! Tämäkin nuppu hyppäsi lattialle kuvaamisen jälkeen, eikä kukaan tehnyt sille mitään. Haisikohan hengitys liian pahalle tai jotain?

Pitäisi jaksaa kantaa autosta sisälle turvesäkki, jonka kävin tovi sitten ostamassa K-Raudasta. Ostin sen taimia varten. Sentään jossain asiassa olen ajoissa liikenteessä. Sitä kun ei koskaan tiedä miten taimet lähtevät kasvamaan, ja nehän ovat lähteneet. Olen pitänyt sitä tarkoituksella autossa, jos siinä on harsosääskiä.

Ostin kasvuturvetta jo maaliskuun puolessa välissä.

Se, mitä näille taimille pitäisi nyt tehdä, niin niille pitäisi nyt laittaa jokin pienehkö tuuletin, jotta niiden varret vahvistuvat. Minulla on siihen sopiva pikkutuuletin, mikä on tehty tietokoneen prosessorin tuulettimesta. Tuttavani rakensi sen minulle alkujaan chilejä varten joskus kauan aikaa sitten kun asuin vielä edellisessä kämpässäni.

Tomaatintaimet pitää istuttaa omiin pikku ruukkuihinsa niin ne alkavat kasvaa varmasti paremmin. Nyt ne ovat tuollaisessa sumpussa vaan. Eli, ne pitää koulia ja mahdollisimman pian. Yritän saada aikaiseksi tehdä tämän viikonloppuna, niin saisin taas siivottua tiskipöydän, jossa näiden kanssa puuhastelen. Olisi sitten siistimpää kun serkkuni tulee maanantaina.

Aloitan ravaamisen lintutornilla huhtikuun puolella jo hyvissä ajoin, koska en halua missata muuttolintujen saapumista. Koska tämä talvi on ollut suht vähäluminen, lintutornille pääsi jo ihan hyvin sähkökruiserilla maaliskuun lopulla. Ei ollut vielä tarpeeksi sulaa vesialuetta muuttolinnuille, mutta keli oli komea.

27.3.2025

Kävin lintutornilla 1.4. ja paikalle lenteli pari joutsenta. Sula-aluetta oli jo paljon enemmän. Tässä kohtaa täytyy olla jonkinlaista virtausta, koska alue sulaa aikaisemmin kuin muualla. Unterniskanjokihan (tai Salojoki) alkaa tuosta vasemmalla olevien puiden takaa. Päivällä oli ollut lämmintä jotain +15C, mutta ei se näin illalla seitsemän jälkeen enää ollut kovinkaan lämmin. Paksu toppatakki oli oltava päällä, että jäässä olevan järven äärellä tarkeni.

Torstaina olikin sitten jo vielä lämpimämpää. Olin päivällä liikenteessä sähkökruiserin kanssa, ja puin päälleni fleecen lisäksi vain tuulipuvuntakin. Tarkenin ihan hyvin.

3.4. oli jo paljon enemmän sulaa aluetta lintutornin ympärillä. Joelle päin kun katsoi, sulaa oli jo paljon. Toiselle puolelle katsottessa tornin ympärystä oli sulaa kokonaan, mitä se ei vielä ollut kaksi päivää aiemmin. Siinä kutee joka kevät sammakoita. Tänne on ennustettu yöpakkasia, enkä usko, että sammakot heräävät ihan vielä. Tulee muutoin aika kylmät olot.

Pitihän se ottaa yksi selfiekin mahtavaa taivasta vasten. Oli kerta kaikkiaan niin lämmin päivä, että lintutornilla oli varmasti +20C lämmintä, kun siihen ei käynyt juurikaan tuuli, ja sen mitä tuuli, niin se ei tuullut järveltä päin (joka on vielä jäässä).

Kotimatkalla piti pysähtyä ottamaan kuva leskenlehdistä, jotka olivat nousseet jo tienpielestä esiin.

Leskenlehtiä tienvarsilla huhtikuussa
Leskenlehtiä tienvarsilla huhtikuussa.

Kävin ihan tarkoituksella katsomassa mitä olen kirjoittanut viime vuoden huhtikuussa. Sieltähän löytyi yksi artikkeli (vaan), mutta ihan samankaltaista säätä se on silloinkin ollut – poikkeuksellista siis. Tällä hetkellä emme toki ole vielä päivämäärässä kymmenen, mutta se on seuraavalla viikolla. Tässä linkki vuodentakaiseen artikkeliini Mielenkiintoinen huhtikuu (avautuu uuteen ikkunaan).

Paikallisbaaria vastapäätä purettiin viime vuonna rakennus, ja sen eteen jätettiin todella vanha mänty. Mahtaakohan tämä olla Suomen komein puu? Kun päivä oli kaunis, ja rakennuksen seinä oli rakennettu kuntoon, otin männystä kuvan. Ja voi että se onkin komea! Toivotaan, ettei mikään myrsky pääse kaatamaan sitä. Jos joku haluaa käydä sitä katsomassa, niin se on Bar Kengurua vastapäätä toisella puolella katua. Joku on näköjään kääntänyt liikennemerkinkin toiseen suuntaan…

Tein tuttavalleni videoklippejä, kun hän on kuntavaaliehdokkaana (ja aluevaali-). Tehtiin kuvauksia aluksi kaupungintalolla, jossa olen joskus aikaisemminkin käynyt. Lempisaniaiseni on edelleen hyvässä lehdessä ja samalla paikalla kuin silloinkin. (Artikkeli: Pikavisiitillä Imatran kaupungintalolla julkaistu 6.9.2016). Pääsin käymään myös kaupunginvaltuuston istuntosalissa, koska tuttavani on myös tälläkin hetkellä kunnanvaltuutettu. Sehän oli oikein mielenkiintoinen paikka. Otin kuvan vielä ulkopuoleltakin, koska kultaiset ovet ovat todella vaikuttavan näköiset.

Jospa tässä olisi tällä kertaa ihan tarpeeksi höpinöitä. Huhtikuu on tällä kertaa vasta alussa, niin ehkäpä kerkeän vielä jotain ennen toukokuuta kirjoittelemaan. Ainakin projekteja on tiedossa, mistä kertoa. Ei muuta kuin hyvää viikonloppua!

Kiitos kun luit!

  
Voit myös tukea blogiani ostamalla blogiin liittyvästä verkkokaupasta itseni suunnittelemia kivoja tuotteita.
Scroll to Top