MinnaG.

Leppoisa viikko takana

/ / Päiväkirjaa, Piha / Puutarha / Parveke, Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi

Kulunut viikko on ollut oikein leppoisa omalta kantilta katsottuna. Olen saanut tehtyä pieniä, mutta merkityksellisiä asioita pois häiritsemästä, ja korjailtua vähän sitä sun tätä. Kädet ovat vieläkin kipeät, mutta pystyn silti jotain pikku juttuja tekemään. Suunnitelmissa on tottakai paljon enemmän mitä on tehtynä – se asia ei taida muuttua koskaan.

Alkuviikko

Pääsin vihdoinkin viettämään aikaa parvekkeella istuskellen maanantaina 17.7. Minulle oli jäänyt jäätelöäkin pakkaseen palanen, jonka nautin aamukahvin kanssa.

Viikko alkaa parvekkeella kahvittelulla

Mainitsin parvekeasiasta edellisessä artikkelissa, ja että siellä on mahdollisesti jotain uutta. Järjestelin muutamat tavarat siellä uudelleen, ja nyt se on mielestäni juuri sitä mitä pitääkin. Kuvassa näkyy hyvin pavilijongin runko, minkä sinne taiteilin eräs päivä. Sain aikaiseksi viritellä lisäksi siihen vielä katon etuosaan pienen suojakankaan, ettei tuosta kohdasta paista suoraan aurinko päähän, kun istuu sohvalla. Tältä se näytti alkujaan kun tavarat eivät vielä olleet ihan vielä paikoillaan:

Tältä se näyttää nyt, kun tavarat on siirrelty paikoilleen:

Kyllä — siellä on grilli! Olen miettinyt tätä todella kauan, että saisin sähkögrillin parvekkeelle. Edelliset kesät ovat olleen sen verran kuumia, että olisi kivaa tehdä ruokaa parvekkeella, tai ainakin saada muutamat grillimakkarat kesän aikana. Kun on tolkuttoman lämmintä, niin aina on metsäpalovaroitus eikä pallogrillillä saa tehdä tulia. Nyt kun on viileää ja sateista, ei ole metsäpalovaroitusta. Mutta lähdepäs johonkin ulos sitten grillailemaan… ei tule mitään. Kerron tuosta grillijutusta sitten myöhemmin lisää.

Siirsin kelapöydän nurkkaukseen harkkojen päälle, niin sai senkin puoleen vähän lisää tilaa. Kulmaukseen on vielä tarkoitus laittaa yksi kesäkukka, kunhan saan aikaiseksi. Multahommat ovat suht kivuliaita käsien kannalta, ja pyrin välttämään niitä viimeiseen asti. Pakko tässä on kuitenkin pikkuhiljaa alkaa laittelemaan, muun muassa, huonekasvien pistokkaita multiin. Mutta nyt alkaa kukkapöydätkin olla paikoillaan.

Olen miettinyt olohuoneen nurkkausta jo tovin, kun se ei oikein ollut käytännöllinen. Sitä paitsi, keittiön ikkunan äärelle piti saada kiinanruusulle jokin oma pöytä tai taso, missä se voi sitten olla kaikessa rauhassa läpi vuoden. Nyt se on ollut ruokapöydällä viemässä tilaa. Ja ei kun siirtelemään tavaroita taas vaihteeksi!

Siirtelin kukkapöydän sen ainoan kämpässäni olevan etelänpuoleisen ikkunan eteen. Nurkkaukseen on tulossa toinen taso, joka on hieman kevyemmän näköinen kuin tämä joka siinä oli. Tämäkin on itse rakennettu aikoinaan. Tai alun perin sen on tehnyt sukulaismies, josta minä olen sitten tuunaillut sopivan tarkoitukseen. Pöytälevy on akvaarion aluslevy, josta en raaskinut luopua. Se on myös hintava, enkä halunnut heittää sitä pois. Pöytälevystä on aikojen saatossa rakenneltu milloin meikkauspöytä ja milloin tietokonepöytä.

Siirsin nurkkaukseen väliaikaisesti yhden puupömpelin huonekasveja varten. Niitä on odottelemassa keittiössä vielä jokunen määrä. Osa pitäisi ruukuttaa kun on pistokkaina juurtumassa. Kuten huomata saattaa, tämäkin on itse rakennettu. Hupsista, ikkunan edessä näyttääkin vielä roikkuvan talviverho. Se on pitänyt myös vaihtaa ajat sitten, mutta vaan jäänyt. Jospa se sitten seuraavaksi.

Kävin muuten alkuviikolla lääkärissä näyttämässä käsiäni. Eipä siinä sen kummempaa ollut, menin koska sain ajan. Ei siitä tainnut mitään hyötyäkään oikein olla. Päätin käynnin jälkeen ottaa härkää kiinni sarvista ja pestä auton! Siinä olikin sitten tekemistä kerrakseen. Aurinko paistoi välillä ja välillä se oli pilvessä. Minulla ei ollut varrellista pesuvälinettä ja jouduin kiipeilemään auton oviaukkojen kohdilla, jotta yletyn pestä katon keskeltä. Ja miksi en sitten vie autoa pesuun?

Olen kuullut, että punaisen auton pesu on hieman vaativampaa kuin muunväristen autojen. Sitä pitäisi vahailla ja kuivatella ja ties mitä. En tiennyt tästä mitään kunnes käytin autoni muutaman kerran pesussa. Auton muoviosista alkoi lähteä lakkapinta irti, ja se näytti todella kauhealta.

Sain joskus viisaammilta ohjeen hioa tuon kupruilevan lakkaosan pois. Olin käynyt ostamassa Puuilosta valmiiksi hiomahuovan (Hiomahuopa-arkit 150x230mm Ultrafine) ja akryylilakkaa, jolla nuo alueet voisi käsitellä. Huopa oli koko ajan autossa mukana odottelemassa, milloin se pääsisi käyttöön. Nyt hioin auton takaosan pikaisesti, koska pian olisi ukkonen päällä. Sain hiottua pahimmat lämpäreet pois. Kyllä on ihan erinäkönen auto mitä oli ennen pesua. Yksi huoli taas listalta pois.

Auto oli todella likainen talven jäljiltä. Siihen oli lentänyt jotain ihmeellistä mustaa töhnää. Sitä oli kattoa myöten joka paikassa. En tajua mistä se on peräisin, mutta en taatusti odottele niin kauan kuin nyt, seuraavaa auton pesua. (Kuvat ennen ja jälkeen)

Viikko täynnä pieniä mutta suuria iloja

Tässä on yksi pieni mutta todella suuri asia, joka ilahduttaa minua joka kerta kun se tapahtuu. Keskiviikkona postiluukusta kolahti Karjislehti, vaikka minulla ei enää omaa karjista olekaan. Ylläpidän australiankarjakoira-yhdistyksen nettisivustoa, niin saan siitä sitten myös palkkioksi aina uusimman lehden. Foxy-hauvelihan oli australiankarjakoira. Rakkaudesta rotuun, niinhän se on!

Kuinka suloinen tuollainen karjispentu onkaan! (Kuvassa Luna ja kuvaajana Suvi Riisalo)

Viikko oli muutenkin täynnä pieniä onnistumisia. Sain viritettyä ötökkäverhon parvekkeen ovensuuhun vihdoinkin. Ei tarvitse sitten säikähdellä milloin mitäkin ötökkää, joka päättää tulla tutustumaan asuntooni. Päätin tänä vuonna, että jokainen öttiäinen saa pitää henkensä, jollei tule naamalle haistattelemaan. Lämpimillä keleillä sisälle tupsahtikin ties minkälaista pistiäistä (Icneumonoidea) jotka kävivät moikkaamassa minua, ja lähtivät samantien, onneksi, pois.

Edellinen naapuri on aikoinaan istutellut pihallemme kaikenlaisia kasveja, niin saamme nauttia niistä vielä muinakin kesinä. Tällä hetkellä ruusut ovat kukassa. En tiedä mitä lajikkeita nämä ovat, mutta kyllä on kaunis tuo vaalea ruusu, huhhuh!

Peikonlehti oli päässyt avaamaan vaivihkaa uuden lehden, jota en edes aikaisemmin ollut huomannut, että oli rullalla. Uusi lehti on aina ilon aihe.

Parvekkeella myös kukkii istuttamani kanarianköynnöskrassi. Se on kyllä hyvin ”ujo” vielä, eikä ole sen ihmeemmin kasvanut. Pitää lannoitaa ilmeisesti jokaisella kastelukerralla. Se on samassa ruukussa maissin kanssa. Joku syö näitä rehuja tuolla… en yhden pienen toukan viskasin pois, mutta syöpöttely jatkuu vaan!

Suikeroalpi lähti kasvuun ja yksi nuppukin on avautunut. Tämä muuten talvehti parvekkeella ruukussa. Lisäsin pari pistokasta kesällä vielä jos tulisi vähän runsaamman näköiseksi.

Kyllästyin katselemaan risukasalta näyttävää hydrotomaattia, ja päätin touhuta uuden vesiviljelylaatikon. Se oli odottamassa virittelyä jo keväästä asti. Silppusin vanhan, jo vuoden kasvatuksessa olleen kirsikkatomaatin kaikkine raakileineen paloiksi, ja viskasin pois. Tilalle tuli uudet tomaatit, jotka ovat nyt sitä Money Makeria, mitä alkujaan halusin.

Sen verran homma jäi vielä kesken, että teen astialle jossain vaiheessa jostain koristeellisestä kankaasta jonkin hupun. Vesiastia on teipattu nyt ikkunateipillä, ettei siitä pääse auringonvalo läpi. Ei kaunis, mutta toimii. Hifistelen sitä sitten myöhemmin lisää. Suojasin ruukut, jotka eivät ole vielä käytössä itsetekemilläni ”lätkillä”, ettei niistä pääse valoa veteen. Hydrojutuista sitten lisää tulevaisuudessa, jos tämä viritelmä nyt onnistuu tällä kertaa.

Viikko on ollut tapahtumia täynnä, ja jos jotain on onnistunut, niin on mennyt myös pieleen. Tarkemmin ottaen rikki. Jo pitkään palvellut USB-kaiuttimeni on tullut tiensä päähän. Kiitos kun palvelit minua 15 vuotta!

Olen kuunnellut mielimusiikkiani koko viikon. Liekö se syynä siihen miksi olen jaksanut ja motivoitunut touhuilemaan kaikkea. Alkaa kohta jo pelottaa jos saankin kaikki projektit tehtyä… mitä mie sit teen?! No, mutta hyvä kun on laitteita mistä kuunnella. Ei tämä nyt ihan USB-kaiutinta vastaa ja painaakin ihan helv..sti, mutta menee tarkoitukseen kyllä. Vieressä pikkukajarit, jotka oli tarkoitus viritellä partsille. Saisikohan johdot jotenkin ikkunan välistä ujutettua partsin puolelle, ettei johtoa tarvitsisi kuljetella parvekkeen oven kautta… hmmm. JBL-kajaria ei voi viedä parvekkeelle koska siitä lähtee niin kova ääni. Ei siis järkeä.

Henkensä heitti myös elämäni ensimmäinen vedenkeitin, jonka olen hankkinut vissiin vuonna 2003, tai jotain. Kiitos vaan sillekin kaikista vuosista. Aika hyviä laitteita tehneet tuolloin, jos 20 vuotta kestää. Piti käydä sitten tilaamassa uusi, koska käytän vedenkeitintä päivittäin.

Eikä ne hajonneet asiat vielä siihen loppuneet… aika paljon mahtuu yhteen viikkoon, nimittäin.

Olin epätoivoa täynnä, kun sähkökruiserin virtakopasta irtosi tekemäni viritelmä, eikä sitä saanut enää samalla tavalla kiinnitettyä ohjaushaarukkaan. Koppa piti purkaa. Huomasin myös, että siitä oli jäänyt matkan varrelle joitain ruuveja, jotka nyt sitten korvasin uudemmilla. Tästä oli katkennut alunperin sellainen liukukiinnike, mitä on vaikkapa joissain pyörävaloissa. Osa oli poikki ja piti keksiä jotain muuta tilalle.

Otin aikaisemmin kiinni olleen reikävanteen ja pujotin sen kopan sisäpuolelta läpi, jotta sen voi kiinnittää toisella reikävanteen palalla haarukkaan. No sehän kävikin paremmin kuin hyvin, ja lopputuloksestakin tuli ihan siisti. Reikävannetta tarvitaan pieni pala vielä lisää, että saan kopan kiinnitettyä vielä toiseltakin puolelta. Se nyt kestäisi kuitenkin kyydissä sen verran kun ajelen vekottimella kotiin. Laitoin kiinnikkeeksi nippusiteen kunnes saan viriteltyä reikävanteen paikoilleen.

Sitten ei muuta kun koppa kiinni ja uudet ruuvit paikoilleen. Sähköratsuni on jälleen toimintakunnossa!

Tähän onnistuneeseen asiaan on hyvä lopetella tämä viikko ja muutkin jupinat. Ei muuta kun hyvää alkavaa tulevaa viikkoa kaikille.

Leppoisa viikko takana Read More »

Puolikas heinäkuu

/ / Päiväkirjaa, HYDRO / Vesiviljely, Imatra, Paikat / Matkailu / Kommentoi

Olen joutunut pitämään lepotaukoa käsieni kipujen takia, ja heinäkuun blogit ovat jääneet siksi kirjoittamatta. Pääsen käsieni kanssa vasta huomenna (17.7.) lääkäriin. Toivottavasti pystyn tämän kirjoittamaan loppuun kun kuviakin on niin paljon. Jospa ne kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, eikä minun tarvitse rasittaa käsiä sen enempää.

Heinäkuun 1. viikonloppu

Meillä oli heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Imatranajot. Ei voi muuta kun olla pahoillaan järjestäjien puolesta, koska keli oli ihan järkyttävä. Koko viikonlopun satoi välillä todella rankasti vettä.

Sain kuitenkin raivattua parvekkeelta osan kivistä pois ennen kuin sade taas alkoi. Kiviä oli kaksi ämpärillistä. Vein ne sinne mistä olin ne hakenutkin. Parvekkeen siivous sai jatkua.

Osa kivistä viety pois.
Heinäkuun 1. oli sateinen
Kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen sadetutkasta.

Katselin Imatranajot Youtubesta. Se olikin oikein loistavaa settiä. Olin yllättynyt kuinka laadukas tämä lähetys oli. Lisää tällaista, ja voihan niistä lähetyksistä maksaakin, jos ei pääse paikan päälle katsomaan. Ajojen ohella aloin suunnitella parvekkeelle pavilijongin seinämää, joka oli ajatuksissa koko alkukesän. Kävin hakemassa rungonkappaleet vanhemmiltani.

Alkuperäinen runko oli 3×3 metriä ja tietenkin se olisi aivan liian suuri parvekkeelle. Siispä aikani funtsittua, päätin pätkiä parit putkenkappaleet oikean mittaisiksi, että pavilijongin saisi viriteltyä paikoilleen. Yllätyksekseni huomasin, että sehän onnistui! Virittelin heti seinämät paikoilleen.

Takaseinustalle sopi peikonlehtiverho, joka on polyesteriä. Sen ei pitäisi homehtua.

Heinäkuun 3.-5. päivä tuuli oli aivan kauhea. Nyt nimittäin testattiin pysyykö viritelmäni pystyssä. Sehän onneksi pysyi.

Sain heti kuun alusta availla viemärit keittiöstä ja vessasta. Siinä on sitten sellainen asia, että hermoja koetellaan. Kun ei meinaa koskaan muistaa sitä viemärinavausgeeliäkään ostaa. Tälläkin kertaa kävin sen erikseen hakemassa kaupasta.

Hydrotomaatti on aivan totaalisen räjähtänyt. Se on ollut nyt vähän huonolla hoidolla. En ole priorisoinut sitä korkealle lainkaan näiden käsieni takia. Ja eikä se vielä riitä, että kädet on osaksi toimintakyvyttömät niin vielä jalatkin. Polvet olivat todella kipeät kolmisen viikkoa, enkä meinannut päästä rappusia alas. En uskaltanut kiipeillä myöskään missään talousjakkaroilla. Tomaatin latva on vieläkin ”paikoillaan” kun en ole ylettänyt pätkäistä sitä.

Tomaatin viereinen lattia on aivan järkyttävän näköinen. Kuin sinne olisi tapettu jotain. En saanut poimittua isoa osaa tomaateista korkealta lainkaan kun en päässyt talousportaille. Tomskut tippuivat lattialle, sen kuin ropina kävi. Jouduin odottamaan siivoustakin todella pitkään, kunnes polvet taipuivat edes sen verran, että yletyin poimimaan tomaatit lattialta. Tämä tapahtui vasta viime viikonloppuna.

Pitäisi saada viriteltyä nyt tämä uusi hydroviljelyloota paikoilleen. Jospa se olisi seuraava projekti sitten? Mutta siinä minulla nyt on se Money Maker-tomaatti, jota oli tarkoitus viimeeksikin laittaa.

Heinäkuun 2. viikonloppu

Sain vieraita viikonloppuna. Perjantaina luokseni saapui Lappeenrannasta pitkäaikainen tuttavani, Tiina. Neuloin hänelle keväällä Riddari-villapaidan, joka hänen oli tarkoitus nyt viedä sitten mukanaan kotiin. Noh, tein siitä paidasta osan uudelleen mittausten takia, ja villapaita on kyllä neulottu valmiiksi, mutta siitä pitää vielä päätellä lankoja ja jälkikäsitellä. Homma siirtyy sitten seuraavaan kertaan.

Kävimme Tiinan kanssa katsastamassa Jäppilänniemen taidetien, niin kuin meillä yleensä on tapana. En ottanut sieltä nyt mitään kuvia, kun käyn sitten jossain vaiheessa kuvaamassa teokset järkkärillä, kun ehdin. Enkä halua julkaista sieltä kuvia vielä, kun kaikki sinne haluavat eivät ole käyneet paikan päällä vielä. Ei mene yllätys piloille! Tässä on kuitenkin kohteet.

(klikkaa suuremmaksi)

Lauantaina luokseni saapui iloinen yllätys. Kummipoikani Caspian, jota en ole ristiäisten jälkeen nähnyt lainkaan livenä, tuli minua isänsä kanssa moikkaamaan. Hänen isä siis on Aatu, jolta Foxy-koira tuli aikoinaan minulle. En ole tottunut lapsiin, mutta kyllä tämän kanssa oli kerta kaikkiaan niin helppo olla. Cassu oli todella kiltti ja ihana lapsi. Kävimme Imatran venesatamassa pizzalla, ennen kuin he lähtivät takaisin Helsinkiä kohti. Pizzapaikka oli tarkalleen ottaen Kolme Ankkuria. Otin sieltä muutamia kuvia, joista nyt kooste seuraavaksi.

Imatran venesatama panorama-kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi 2600x1161px.

Taivaalla näkyi upeita ukkoskuuropilviä. Kuvat on otettu kännykällä.

Heinäkuun alkuviikot olivat sateiden lisäksi vielä aika koleat. En pitänyt parvekkeen siivouksen kanssa mitään kiirettä. Sitä paitsi, kädet olivat edelleen kipeät. Pääsin kuitenkin tekemään töitä parvekkeelle hetkeksi, mikä oli aivan ihanaa! Vesiaiheessa vesi lorisee… ehkäpä vähän liikaakin. Sitä on kait pakko vielä vähän fiksailla.

Tämä viikonloppu olikin sitten oikein hauska. Paikallinen kantisbaari Kenguru, järjesti asiakkailleen Amazing Race-polkupyöräkilpailun, joka käytiin lauantaina 15.7. Olin avustajana ensimmäisellä rastilla, jossa minun tehtäväni oli piilottaa värillisiä kiviä, jotka olivat joukkueiden värit. Heidän piti etsiä sitten oma kivi taka-alalla näkyvästä suuresta kivestä.

Kun oma osuuteni oli ohi, palasin pyörätietä pitkin sähkökruiserilla baarille fiilistelemään loppukisaa.

Vihdoinkin kun kaikki olivat maalissa, ja heidät palkittiin… jokainen! Tässä ottamani kuva kisaporukasta.

Kuva löytyy myös Bar Kengurun Facebook-sivulta.

Eiköhän tässä ollut tälle kerralle ihan tarpeeksi… seuraavalla kerralla sitten parvekkeesta, joka on löhöilykunnossa jo! Sinne on tullut muutakin, josta en ole ehkäpä maininnut. Lue ihmeessä seuraavakin kirjoitukseni ja tilaa artikkelit sähköpostiin, jos et vielä ole tehnyt sitä, tai tykkää sivustani Facebookissa. Saat Facesta tiedon kun uusi artikkeli on julkaistu. Lisäksi lähetän sen sähköpostitse kaikille jotka ovat sen tilanneet sinne.

Kiitos kun luit, ja hyvää alkavaa lämmintä viikkoa!

Tilaa uusin artikkeli sähköpostiisi.

Puolikas heinäkuu Read More »

Rakennuspaljusta vesiaihe parvekkeelle – osa 2

/ / Sisustusprojektit / DIY, Lemmikit, Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi

Vesiaihe on nyt vihdoinkin kasattu ja saan aloitaa ylimääräisten härpäkkeiden viemisen pois parvekkeelta. Käyn kuitenkin vielä läpi kasausvaiheen loppuosat.

Jos haluat lukea artikkelin lähtötekijöistä ja paljun historiasta, lue artikkeli Kolme vuotta paljun pyörittelyä parvekkeella – osa 1.

Liuskekivet vesiaiheeseen

Liuskekivien oli jotenkin vaikea asettua mitenkään paikoilleen. Sekin vielä vaikeutti asiaa, kun niitä oli välillä pakko siirrellä, ja sitten en muistanut missä järjestyksessä ne alunperin siihen tuli laitettua. Siispä, jos näet kuvia jostain kyhäelmästä aikaisemmassa vaiheessa, tai myöhemmässä vaiheessa, kivet ovat todennäköisesti eri järjestyksessä. Jätin ne kuitenkin joksikin aikaa sellaiseen muodostelmaan, jos vaikka hoitokissat livahtaisivat parvekkeelle ja hyppisivät niiden päällä.

Liuskekivet aseteltu väliaikaisesti vesiaiheen päälle.

Vesiaiheen muut osaset askarruttivat minua myös jonkin aikaa, ja onneksi muistin, että minulta todennäköisesti löytyy valmiina siihen sopivat elementit. Päätin ottaa käyttöön sinkkivadin, joka oli Uunon ja Speden lempipaikkoja.

Uuno makaa sinkkivatiin istutetun nurmikon päällä. Kuva: 8.7.2017 (artikkeli parvekepuutarhasta)

Sommittelin aikani sinkkiastian päälle kaikkea mahdollista. Astia pitää asetella hieman kallelleen, että vesi valuu siitä nätisti pois. Olin joskus hankkinut japanilaishenkisen koristeen erästä toista vesiaihetta varten, ja ajattelin, että sille voisi myös keksiä jotain käyttöä uudessa vesiaiheessa. En kuitenkaan saanut aseteltua sitä mieleiseksi, ja päätin laittaa sen johonkin toiseen kohtaan.

Halusin sinkkivadin päälle kuitenkin korkeamman kohdan ettei lopputulos jäisi ”latteaksi”. Yht’äkkiä muistin, että minullahan on sellainen koristekulho, joka on saman värinen kuin sinkkiastia. Se sitten sopikin tarkoitukseen oikein mainiosti, ja sain jatkaa rakentelua.

Vesiaiheen valuma-astiat

Koska sinkkiastia on hieman kallellaan, niin korkeamman astian alle piti laittaa jotain mikä asettelisi sen miltei vaateriin. Alunperin ajattelin, että astia olisi ollut keskellä vatia, ja sen reunoista valuisi kauttaaltaan vesi pois. Päädyin kuitenkin asettelemaan sen takalaitaan, ja hieman kallelleen, että vesi valuu sen etureunasta alempaan vatiin.

Aloin etsiä korkeampaan astiaan jotakin koristetta, joka niin sanotusti kruunaisi kaiken. Sellaista ei vain tahtonut löytyä mistään. Etsinnässä oli sammakko, jonka suusta veden saisi valumaan. Tai ylipäätään sammakon näköinen sammakkokin olisi kelvannut. En halunnut mitään outoja sammakoita, mitkä näyttäisivät joltain satuhahmoilta. Etsin nimittäin internetin läpi, enkä löytänyt mielestäni yhtään täsmälleen sellaista koristetta mitä ajattelin.

Prisman valikoimassa oli jokin versio sammakosta, ja päätin lähteä ostamaan sen. Jostain syystä Prisman sijaan kurvasin Raja-Markettiin. Puutarhaosasto olikin heti oikealla kun astuin kauppaan sisään. Ja mitä minun silmäni näkivätkään?!? En vain voinut ohittaa tätä koristetta vaikka kuinka yritin psyykata itseäni ostamaan sammakon. Sammakko sai jäädä kauppaan ja mukaan lähti ihan jotain muuta… se oli kuin ilmetty pikku-Foxy!

Sain kuivailla hetken silmiäni ennen kuin lähdin kotiin. Aloin välittömästi suunnittelemaan vesiaihetta eteenpäin. Nyt pääkoriste on hankittuna ja sitten ei muuta kun tekniikka vielä kohalleen ja kasaus voi jatkua.

Olinkin tehnyt aikaisemmin hankintoja asiaan liittyen. Tosin vesipumppu oli tarkoitettu sisällä kasvavalle hydrotomaatille, mutta ei se mitään. Päätin ottaa sen käyttöön vesiaiheessa. Jotain oli kuitenkin hankittava vielä lisää, koska en saanut tehtyä kirkkaasta letkusta ”kulmia”, joita muodostuisi väkisinkin jos haluaa sijoittaa letkun reunan yli. Kirkas letku nimittäin taittui käännöskohdasta. Piti taas tehdä tilaus Pavunvarsi-verkkokaupasta, joka on erikoistunut tällaisiin tarvikkeisiin. Ostin mustaa kovaa muoviputkea ja siihen sopivia kulmakappaleita. Nyt kaikki tarvittavat osat olisi kasassa.

Akvaarioharrastuksesta on ollut toisinaan hyötyä, ja tässäkään tapauksessa siitä ei todellakaan ollut mitään haittaa. Yritin joskus myydä pois pilkkahinnalla kalan poikasille tarkoitetut reuna-altaat ilman menestystä. Niinpä ne jäivät akvatarvikelootaan lojumaan joksikin aikaa. Kunnes toiselle tuli sitten käyttöä. Paljuun laitettava pumppu oli suojattava jotenkin, ettei siihen menisi mitään moskaa vedestä. Leikkelin poikasaltaan ympärille vanhoista naisten sukkahoisuista suodattimen. Tiedättekö sen tunteen, kun on niin tyytyväinen jostain asiasta jonka on ollut aikeissa heittää pois, ja sille tuleekin käyttöä?

Suojan runko napsahti tietysti onneksi vain yhdestä kohtaa poikki, kun virittelin sukkahousua ympärille. Se ei kuitenkaan haittaa mitään. Tämä hökötyshän jäisi paljuun veden alle näkymättömiin. Ei kun vesiaihetta kasaamaan!

Taas piti purkaa vaivalla asetellut liuskekivet pois paljun ritilän päältä. Liuskekivet ovat niin painavia, etten olisi saanut siirrettyä kiviröykkiötä ritilöineen päivineen johonkin siksi aikaa kun virittelen pumpun pohjaan paikoilleen. Pumppu ei meinannut kestää mitenkään pohjassa kiinni imukupeilla, vaikka kuinka yritin sitä asetella. Sitten hoksasin laittaa paljuun vettä ja pumppu pysyikin kiinni. Asettelin vielä sukkahousujen ja raamin sisäpuolella pari kiveä pitämään suojaa paikoillaan. Suojan päälle jäävän reiän suljin verhonipsuilla.

Sidoin letkun ja johdon ritilään kiinni rautalangalla, ja asettelin liuskekivet takaisin paikoilleen. Tottakai järjestys meni taas sekaisin, mutta tämä olisi toivonmukaan viimeinen kerta kun niitä liikuttelen. Kun kivet olivat paikoillaan, pätkäisin letkut ja asettelin kulmakappaleet paikoilleen. Jouduin vielä käyttämään kuumaliimaa kirkkaan ja mustan letkun välissä, ettei siitä pääse yhtään ilmaa letkuun.

Kiikutin kannu tolkulla paljuun vettä, ja putsasin koristeastioihin kiviä. Kohta voin testata miten vesi oikein kulkee. Asettelin koristeet paikoilleen… ja kuinka tämä ei nyt yllättänyt minua enää, että hankkimani lumme ei sopinutkaan astiaan. Mutta sehän olikin tarkoitettu alunperin paljuun suoraan lillumaan, ennen kuin olin suunnittelemassa näitä sinkkiastioita tähän päälle. Sinne se olisi mahtunut. Harmi nyt sitten kuitenkin, että en saanut sitä tähän laitettua. Keksin sille joitain muuta tekemistä. Tarkoitus oli myös laittaa pikku-Foxy ylimmän tason suurelle kivelle istumaan, mutta sekään ei ollut hyvä siinä kohtaa.

Tällainen elementtien asettelu on kyllä huomattavasti järkevämpi mitä alkuperäisessä suunnitelmassa oli. Nyt paljussa ei tarvitse olla läheskään niin paljon vettä. Se on hyvä juttu. Taisin laittaa aluksi pohjalle vettä noin 25 litraa. Se riitti reippaasti peittämään pumpun, jonka täytyy olla koko ajan käynnissä ollessaan veden alla. Minun täytyy tarkkailla päivittäin paljun vesitilannetta.

Unohdin myös tehdä ylivuodon paljuun. Yritän tehdä sen vielä paljun ylälaitaan, josta ohjaan veden suoraan sellaiseen kohtaan, mistä se valuu rööriä pitkin pihalle. Lisäksi pitää keksiä jotain tuohon kohtaan, mistä vesi valuu paljuun. Lotina on melkoinen, koska paljussa on niin vähän vettä. Vesi pitää saada jotenkin valumaan äänettömämmin. Asia on vielä kehittelyasteella. Tein väliaikaisen ratkaisun, missä vesi valuu osittain muovia pitkin alas. Ehkä jotkut ketjut voisivat toimia tässä kohtaa veden siirtäjänä ylhäältä alas? Muovisuojaa pitää virittää ehkäpä vielä lisää ettei paljuun pääse roskia. Minullahan on avoparveke.

Vesiaiheesta löytyy nyt kaikkien lemmikkieni muistot, myös Urhon! Urhohan piti akvaariosta, ja olen käyttänyt akvaariosta otettuja kiviä tämän kasaamisessa. Spede ja Uuno pitivät sinkkiastiaan istutetusta nurmikosta, ja Foxy rakasti paljua.

Istutan vielä jossain vaiheessa jotain kasvustoa vesiaiheen taakse ja sivuille. Kun koko setti on täysin maisemoitu, laitan siitä tietysti kuvan tänne blogiin. Tällainen tästä nyt tuli tällä kertaa. Olen itse ainakin ihan tyytyväinen siihen.

Lopuksi vielä pienet lorinat! Vesipumppu menee ajastimella illalla kiinni kello 23 ja lähtee aamulla käyntiin kello 9.15.

MEDIA-TIEDOSTO

Rakennuspaljusta vesiaihe parvekkeelle – osa 2 Read More »

Parveke viimeistä silausta vailla valmis

/ / Piha / Puutarha / Parveke, Paikat / Matkailu, Päiväkirjaa, Valokuvaus / Video / Kommentoi

Kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa olla kunnossa, parveke siis. Välillä tulee otettua takapakkia projekteissa ja toisinaan pääsee taas eteenpäin. Nyt asioita hieman viivästytti juhannus, vaikka en sitä sinällään juurikaan vietä. Silti on mukava rauhoittua eikä tehdä yhtään mitään, ja nauttia kesästä.

Otin todellakin vapaata projekteista ja tein vain välttämättömän. Torstaina 22.6. meillä päin ukkosti, ja se hieman rajoitti ulkona liikkumista. Tosin pahimmat ukkoset kulkivat hieman ohitse, onneksi ehkäpä. Juhannukseksi meille jäi päälle metsäpalovaroitus, eikä kokkojakaan saanut polttaa. Se hieman syletti, mutta eihän sille mitään voi. Tulihan siitä makkarasta mikrossakin syötävää.

Parveke kesäkuun 2023 lopussa

Kerroin edellisessä artikkelissa, että niveleni ovat hieman kärsineet keväällä. Moni projekti siirtyi sen takia. Uskaltauduin vihdoinkin kiipeämään paljun päälle ottamaan katonrajasta tomaattien tukikepit pois. Näkymä siistiytyi välittömästi, ja nyt voisin aloittaa paljun kasaamisenkin. Ei olisi ollut mitään järkeä kasata paljua (vesiaihetta) ja sen jälkeen vasta irrottaa rimat. Noh, tämä on nyt TODO-listalta pois!

Rimat pois 20.6.2023

Olen kahden vaiheilla, että ottaisinko vihreän verkon pois. Toisaalta näkymät selkenisi entisestään, mutta sitten ne pitäisi aina viritellä takaisin, kun kissat tulevat hoitoon. Niin, ja ehdinhän jo unohtaa senkin, että siirsin juuri keijunmekon sellaiseen kohtaan että se saa kiivetä verkkoon, jos on kiivetäkseen. Oli tarkoitus laittaa tämä paljun taakse kulmaukseen, mutta sitten hoksasin, että siitä tippuu kukkia niin paljon, ettei se olisi käytännöllinen paljun läheisyydessä. Se roskaisi paljun veden. Lisäksi se on todennäköisesti ottanut kunnolla kiinni kaarevaan verkkotukeen, joka on kiinnitetty molemmista reunoista kissaverkkoon. Olkoot siis tuossa.

Sain siivottua puusohvan sellaiseen kuntoon ennen juhannusta, että pystyin asettelemaan siihen baden badenin pehmusteen. Siinä olisi nyt paljon kivompi istuskella, ja olen sieltä täältä käynyt siellä istuskelemassakin. Aamukahvia en ole vielä päässyt parvekkeelle nauttimaan, kun en kerta kaikkiaan halua mennä sinne, kun se on vielä niin sotkuinen. Mutta koko ajan teen jotain, vaikka se ei äkkiseltään näkyisikään. Leikkasin muun muassa vihreän terassimaton parvekkeen takaosaan. Tässä kuvassa se on vielä rullalla, kun sohvan alla on joitain kiviä. Mutta otin kivet tänään sieltä pois, ja matto on nyt paikoillaan.

Parveke 23.6.2023 juhannusaattona.

Ruuvailin tänään puutolpista parit lyhdyt pois. En tiedä vielä laitanko niitä mihinkään. Päätän asiasta myöhemmin. Tämä oleskelualue tulee muuttumaan aika radikaalisti. En vielä kerro mitä sille teen, mutta näette sitten jossain vaiheessa. Asia on jo hoidossa, uskokaa tai älkää!

Siivosin tänään myös kelapöydällä olevat tiilet. Ne olivat jääneet käsittelemättä viime kesänä. Taisi silloin puhti loppua kesken. No, mutta nyt ne on putsattu, ja laitan ne paljun koristereunukseen. Hakkasin laastit pois talttapäisellä ruuvimeisselillä ja vasaralla. Mujut odottelevat ämpärissä pois viemistä.

Ja heti tuli parvekepöydästä, tai koko nurkkauksesta siistimmän näköinen kun tiilet oli poistettu pöydältä. Siirsin tädiltä saadun pelakuun pöydälle, jossa se viihtyy varmasti paremmin kuin paljun vieressä paahteisella paikalla.

Kasasin muutekseen paljusta suunnitellun vesiaiheen tänään! Teen siitä oman postauksen jossa käyn vähän läpi vaiheita, miten sen tekeminen oikein sujui. Nyt kun tämä suurin projekti parvekkeelta on tehty, voi aloittaa ylimääräisen romppeen poisviemisen. Nimittäin, sen jälkeen parveke vasta alkaa näyttää niin sanotusti asuttavalta. En vain halunnut viedä rakennusmateriaaleja pois, ennen kuin tiesin mitä niistä aioin käyttää. Nyt homma on tehty, ja siivous saa alkaa! Ensimmäisenä vien pois kaikki kivet joita varasin vesiaiheen rakentamista varten…

Kiviä onkin parisen ämpärillistä. En nyt äkkiseltään keksi mitä muuta niillä voisin oikeastaan tehdä. Sitä paitsi, kiviä saa lisää, jos niitä tarvitsee. Olen jemmannut puusohvan sisälle kaikki rimat ja tukikepit, mitä olen istutuksissa käyttänyt. Lisäksi sen sisällä on ruukkuja, joissa kasvatin muun muassa paprikat viime vuonna. Saatan ottaa niistä jotain vielä käyttöön, koska en ole kerta kaikkiaan laittanut vielä mitään järkevää kasvamaan. Kaikki hyötykasvit on vielä pusseissa. Tuudittaudun jotenkin siihen, että laitan hyötykasvit sitten sisälle kasvamaan kasvivalon alle. Mutta vesiaihe on nyt valmis

Juhannus 2023

Juhannusaatto oli meillä oikein mukava ja suht lämmin. Kävin kruisailemassa sähköpotkulaudallani koko päivän ees taas, ja tietysti pysähdyin ottamaan kuvia. Otin myös videopätkää ja laitan tekemäni videoklipin Unterniskanjoesta artikkelin loppuun.

Pysähdyin 6-tien ylittävälle sillalle ottamaan kuvan pilvistä, jotka satoivat juhannusaattona Parikkalan suunnalla. Kuva on otettu Joensuuhun päin, siis. Kuvassa näkyy Cumulus congestus-pilviä ja niiden takana on ukkospilvi.

6-tie Joensuuhun päin, Vuoksenniskan ramppi 23.6.2023

Kruisailin lempipaikalleni, Immalanjärven lintutornille. Voisin perustaa tähän torniin itselleni leirintäpaikan, jos se vaan olisi sallittua. Maisemat ovat vaan kerta kaikkiaan niin päräyttävät ja tunnelma seesteinen, ettei niitä pysty edes kuvailemaan sanoilla. Tähän paikkaan pääsee 6-tieltä alle viidessä minuutissa. Se on siis ihan valtatien vieressä miltei. Voin tarvittaessa antaa ajo-ohjeetkin, jos ne on tarpeen.

Immalanjärven lintutorni 23.6.2023

Lähdin lintutornilta vanhemmilleni, mutta pitihän se vielä yksi kuva napsaista lintutornille vievältä rampilta… näky oli henkeä salpaava! Ja mikä sirkutus kuului ympäriltä. Jossakin vaiheessa kevään jälkeen tänne oli muuttanut uskomaton määrä lintuja. Tämä paratiisi on siis kotoani alle kahden kilometrin päässä.

Näkymä Immalanjärven lintutornin kulkuväylältä 23.6.2023

Kun saavuin vanhemmilleni, minua tervehti heti upea pionipusikko etupihalla. Tämän täytyy olla kaunein kukka mitä maa päällään kantaa! Ja se tuoksu, mikä näistä lähtee. Se on huumaava.

Pioni Sarah Bernhardt

Vanhempieni pihalla on mukavaa rentoutua pihakeinussa. Kuvassa myös vähän rentoutusjuomaa, jota olin hankkinut juhannusta varten. Taka-alalla näkyy hieman huonosti hoidettu kukkapenkki (tosin minun vikani), jossa Idänunikko (Papaver orientale) kukkii tällä hetkellä upein kukkasin.

Eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi tälle kerralle, ja toivottelen hyvää alkanutta viimeistä kesäkuun viikkoa kaikille. Lopuksi vielä lupaamani videopätkä Immalanjärvestä ja Unterniskanjoesta.

Parveke viimeistä silausta vailla valmis Read More »

Kolme viikkoa pakkolepoa

/ / Piha / Puutarha / Parveke, Lemmikit, Päiväkirjaa / Kommentoi

Joskus on vaan pakko pysähtyä ja antaa itsensä toipua. Kerroin eräässä artikkelissa, että olin ruhjonut käteni renkaiden vaihdossa oikein kunnolla. Noh, niitä tässä nyt ollaan paranneltu muutama viikko. Homma alkaa olla jo voiton puolella, ja pystyn jopa tekemäänkin jotain ilman että saa kauheat säryt kaupan päälle. En päässyt näyttämään kipeitä käsiäni lääkäriin, mutta kävin verikokeissa. Reumaa ei ollut, mutta tulehdusta kuitenkin. Tein omia päätelmiä asiasta, ja päätin pitää lepotaukoa. Myös kirjoittamisesta oli pakko pitää taukoa, koska käsiä vaan koski jälkikäteen niin kovaa.

Sain myös selkäni niin pahasti jumiin parvekkeen siivoamisesta, että se veti vasemman jalan moneksi viikoksi virheasentoon ja polveni oli jatkuvasti turvoksissa. En pystynyt kävelemään kunnolla muutamaan viikkoon. Sekin oli muutekseen aika kivuliasta. Pistin tämänkin verikokeissa näkyneen tulehduksen piikkiin. Nyt polvikin alkaa jo taipua, enkä herää aamuisin kauheaan särkyyn. Oli vaan pakko levätä.

Parvekkeen siivous jäi kesken

Kesäkuun alku oli todella viileä tällä kertaa, ja senkin takia ajattelin, että en pidä mitään kiirettä parvekesiivouksen kanssa, vaikka viileillä keleillä homma olisi ollut mukavin tehdä. Siivous oli kuitenkin niin hyvällä mallilla, että pääsisin helpostikin jatkamaan sitä. Serkkuni oli lomailemassa tällä viikolla luonani muutaman päivän, ja hän auttoi minua viemään roipetta parvekkeelta pois. Suuri kiitos siitä hänelle. Aika paljon jää tekemättä jos molemmat kädet ja toinen jalka ovat pelistä pois.

TODO-lappuja 21.5.2023

Minulla on tapana tehdä TODO-lappuja, koska ainakin oma muistini on sen verran rajallinen, että jotain jää muutoin tekemättä. Mitään elämää suurempaa näihin ei tule kirjoitettua, nehän tulee tehtyä muutoinkin ilman että niitä tarvitsee kirjata itselleen mihinkään ylös. Näistäkin ”tehtävistä” olen jo osan saanut tehtyä:

  • Käsittele paljun reunus / tehty
  • Roskat pois / tehty
  • Istuta maissi ja muut hyötykasvit / maissi istutettu
  • Pavilijongin seinät ja raamit on vielä laittamatta
  • Tyhjennä iso pitkä loota ja siirrä seinustalle / tehty
  • Kelapöytä on reunassa / päällä ei enää kiviä
  • Termoruukku on käytössä maissilla
  • Sohva on paikoillaan
  • Harkot nostettu pystyyn ja niiden päällä pitkä puulaatikko
  • Parvekekaiteen siivous ei ole tehty eikä ole siivottu verkkoa
  • Ritilää ei ole poistettu, eikä putkia otettu pois.

Nyt kun polvi alkaa olla jo sellaisessa kunnossa, että uskallan kiivetä jakkaralle korkeuksiin, voin ottaa viimevuotiset putket alas. Niihin oli viime kesänä viritetty tukinarut tomaateille, jotka kasvoivat juuri tuossa kohtaa. Nyt siinä on palju. Toivottavasti polvi kestää keikkumista ja en tipu tuolilta. Pitää vaan odotella, että aurinko ei paista suoraan siihen kun muutoin homma menisi totaalisen hikiseksi.

Viime vuonna laitettu tomaateille ”putket” tukinarujen viritystä varten.

Parvekekaiteen siivous on myös pakko tehdä, kun linnut ovat vähän käyneet kakkimassa siihen talven aikana. Ja onhan tuolla parvekkeella vielä jonkin sortin kaaos. Ämpäreitä, joissa on kiviä ja niin edelleen. Ne tulee kyllä hoidettua siitä pois toisen projektin yhteydessä. Pääsen nyt kuitenkin istuskelemaan jo sinne, kun tuolin päällys on vapaa. Voin pikkuhiljaa jatkaa projekteja, kun mahdun itsekin sekaan sen enempää satuttamatta itseäni.

Mutta kuinka ihanaa nyt oikein onkaan kun kelit lämpenivät sen verran, että ulkona sentään tarkenee ja parvekkeen ovea voi pitää auki! Jotain täytyy vielä keksiä sellaiselle asialle, kun minulle pyrkii tänne sisälle ampiaisia, ja olenkin jo yhden saanut häädettyä täältä pois. Tänään oli taas yksi pyrkimässä, mutta oven eteen viritelty hyönteisverkko esti sen pääsyn tänne suoranaisesti, ja kävinhän minä vähän sitä huiskimassa, ettei se löytäisi verkon välistä tänne sisälle. Taas on asiaa Puuiloon.

Hyönteisverkko on aivan liian lyhyt. Pakko ostaa uusi.

Vaikka tänä vuonna en ole panostanut parvekkeella kasveihin, haluan kuitenkin edes jotain vihreää sinne. Ötökkäverho on siis tarpeen. Sain tädiltäni pelargonian, joka hieman kärsi parvekkeella ollessa kylmistä keleistä, mutta se alkaa nyt jo vihertää uudelleen. Luin jostain, että pelargonian punertavat lehdet ovat merkki siitä, että kasvi on jonkin sortin stressitilassa. Noh, laitan sen vielä toiseen paikkaan elpymään kunhan saan aikaiseksi siivota parveketta lisää.

Sain tuttavaltani keijunmekon, jonka laitoin saniaisen viereen puulaatikon päälle. Se saa kasvaa siinä ja kiipeillä vapaasti verkkoon. Vasemmanpuoleiseen puulaatikkoon tulee myös jotain, kunhan keksin että mitä.

Tämäkin paljuprojekti on vielä kesken, mutta kaikki tarvikkeet on nyt hankittuna ja kasaamisen voi aloittaa heti kun saan otettua tomaattien tukihässäkät pois.

Ja paljun taakse seinustalle tulee vielä saniaisia, kunhan saan kaivettua niitä pois vanhempieni pihalta. Tai ajattelin laittaa siihen vain muutaman saniaisen.

Tänä vuonna on ollut trendi, jossa on laitettu maissia kasvamaan terasseille kukkaistutusten sijaan. Niistä kuulemma kasvaa sellainen suuri puska, mikä muistuttaa jo jättimäistä huonekasvia. Pakko siis kokeilla tätä! Laitoin omat maissit kasvamaan termoruukkuun. Se on tarpeeksi syvä ja pitää lämpöä. Reunoilla kasvaa pari krassia.

Hoitokissat

Minulla oli melkein kaksi viikkoa hoidossa todella ihanat ja suloiset kissat, Rölli ja Sysi. Tämä parivaljakko oli minulla hoidossa muutaman päivän viime syksyn lopullakin. Mikä ihaninta, nämä eivät tehneet huonekasveilleni mitään. Todella kilttejä kisuja olivat. Ei liene vaikea arvata seuraavasta kuvasta, kumpi on Rölli ja kumpi Sysi?

Katselimme välillä Sysin kanssa Sääksi-liveä. Se oli hyvin mielenkiintoinen. Sysi katseli myös mielellään televisiosta luonto-ohjelmia.

Röllikin viihtyi sylissä.

Huomasin kyllä, että kissit tulivat silloin söpöstelemään syliin, kun ne halusivat ruokaa. Siitähän siinä taisi loppujen lopuksi ollakin kyse.

Rölli pummaa ruokaa.

Noh, nyt on pakko lopetella ettei tule taas rasitusta käsiin. Yritän kirjoitella vielä lähiaikoina vähän lisää, jos vaikka pääsisin palju-projektissakin vähän pidemmälle.

Kiitos kun luit ja hyvää kesäistä viikonloppua!

Kolme viikkoa pakkolepoa Read More »

Scroll to Top